LAPSIASIAVALTUUTETUN KANNANOTTO: LAPSEN OIKEUDET JA USKONNOLLISET YHTEISÖT SUOMESSA

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulma

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa yleisesti ja seurata lasten ja nuorten elinolosuhteita. Lapsiasiavaltuutettu pyrkii aloittein, neuvoin ja ohjein vaikuttamaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon lasta koskevissa asioissa.

Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Sen mukaan lapsella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Lasta ei saa syrjiä uskontonsa tai vanhempien uskonnon vuoksi. Lisäksi tulee kunnioittaa vanhempien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa uskonnollisessa kasvatuksessa ohjausta huomioiden lapsen ikä ja kehitystaso. Uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan.

Lapsella on myös oikeus koulunkäyntiin sekä leikkiin, lepoon ja vapaa-aikaan. Lapsella on oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä häntä koskevissa asioissa. Aikuisten velvollisuus on ottaa näkemykset huomioon lapsen ikä- ja kehitystason mukaisesti. Lasta tulee suojella työnteolta, joka todennäköisesti vaarantaa tai haittaa hänen koulutustaan tai on vahingollista hänen terveydelleen tai kehitykselleen. Lapsia ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella.

Uskonnonvapautta ja vanhempien velvollisuutta ohjata ja kasvattaa lasta tulee kuitenkin tarkastella suhteessa lapsen etuun, joka on aina ensisijainen. Vanhemmilla on ensisijainen kasvatusvastuu, mutta heidän tulee toimia lapsen edun mukaisesti. Julkisen vallan velvollisuus on suojella lasta henkiseltä ja fyysiseltä kaltoinkohtelulta myös silloin, kun hän on vanhempiensa hoidossa. Myöskään lapsen henkinen tai fyysinen terveys ei saa muutoin vaarantua.

Suomen lainsäädännön näkökulma

YK:n lapsen oikeuksien sopimus on huomioitu kattavasti Suomen lainsäädännössä. Perustuslain 6 §:n mukaan lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti ja heillä on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on mm. todettu vanhemman velvollisuus ottaa selvää lapsen mielipiteestä, kun vanhempi tekee lasta koskevia ratkaisuja. Kuritusväkivalta eli lapsen fyysinen rankaiseminen ns. kasvatustarkoituksessa on kiellettyä lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista ja lastensuojelulaki mahdollistavat sen, että terveydenhuollon toimenpiteitä voidaan antaa vanhempien, huoltajien tai lapsen vastustuksesta huolimatta tilanteissa, joissa lapsen terveys on vakavassa vaarassa.

Lastensuojelulaki velvoittaa laajasti mm. eri viranomaisia ja ammattilaisia ilmoittamaan kunnan lastensuojeluun, jos ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä. Jokaisella yksityishenkilöllä on oikeus tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelun tarve arvioidaan jokaisen lapsen osalta yksilöllisesti. Mahdolliset kehitystä tai terveyttä vaarantavat olosuhteet arvioidaan, samoin kuin lapsen kasvatuksesta ja huollosta vastaavien kyky taata lapsen terveys, turvallisuus ja kehitys. Lapsen pahoinpitelystä on jokaisella mahdollisuus tehdä rikosilmoitus.

Miten lapsen oikeudet tai Suomen lainsäädäntö toteutuvat?

Suomessa ei ole selvitetty lapsen oikeuksien toteutumista uskonnollisissa yhteisöissä, mutta lapsiasiavaltuutetulle on tullut huolestuneita yhteydenottoja koskien myös Jehovan todistajien yhteisöön kuuluvia lapsia. Asia edellyttäisi laajempaa ja tarkempaa kartoitusta. Erityisen tärkeää olisi saada lasten omat mielipiteet ja kokemukset esiin. Lapsiasiavaltuutettu on tietoinen, että Ihmisoikeusliitto ry on tehnyt kartoitusta ihmisoikeuksien toteutumisesta Jehovan todistajien yhteisöissä. Tämä on tärkeätä. Lapsiasiavaltuutetulla ei ole omia voimavaroja vuoden 2011 aikana tehdä selvitystä lasten oikeuksien osalta.

Lapsiasiavaltuutetulta on pyydetty kannanottoa Jehovan todistajien yhteisöissä havaittuihin tilanteisiin. Tällaisina on lueteltu esimerkiksi lasten osallistuminen useana iltana viikossa uskonnollisiin tilaisuuksiin, ruumiillisen kurituksen salliminen, verensiirron kieltäminen, ovelta ovelle kiertäminen jo pienenä, koulutuksen vähäinen arvostus, miehen asema perheen päänä, upotuskaste 11-13-vuotiaana, ns. oikeuskomitean kuuleminen esiaviollisesta seksistä, seurakunnasta erottaminen ja sukulaisten ns. karttaminen, ns. ”viimeisellä tuomiolla” pelotteleminen sekä lapsen kaveripiiristä erottaminen.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että lainvastaisia toimia ei voida hyväksyä uskonnon tai kulttuuristen syiden perusteella. Kuritusväkivalta eli lasten ruumiillinen rankaisu on Suomessa yksiselitteisesti kielletty.  Potilaslain mukaan lapsen tulee saada henkensä ja terveytensä edellyttämä terveydenhoito.   Uskonnon harjoitus ei uskonnonvapauslain mukaan saa olla ihmisoikeuksien vastaista. Vanhemmilla on lain mukaan ensisijainen vastuu lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta, mutta heidän tulee toimia lapsen edun mukaisesti ja lapsen omaa mielipidettä kuullen.

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, että kuvatun kaltaisia ongelmia voi esiintyä myös muissa suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä ja lahkoissa. Näistä on ollut merkkejä myös julkisessa keskustelussa. Ongelmat eivät liity välttämättä uskonnon harjoittamiseen sinänsä, vaan yhteisön sulkeutuneisuuteen sekä yhteisön oppien jyrkkään, ns. fundamentalistiseen soveltamiseen.

Lapsiasiavaltuutetun ei ole mahdollista antaa yleistä tulkintaa siitä, missä tilanteissa uskonnonharjoitus muuttuu lainvastaiseksi tai lapsen edun vastaiseksi. Tilanteen lainvastaisuus tai lapsen edun vastaisuus on tarpeen selvittää kussakin tilanteessa erikseen esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen kautta.

Lapsiasiavaltuutetulla ei ole tehtäviensä puitteissa mahdollisuutta puuttua yksittäisten uskonnollisten yhteisöjen toimintaan tai tutkia yksittäisten lasten tilanteita. Lapsiasiavaltuutettu voi kuitenkin antaa yleisiä ohjeita ja vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Valtuutetun tehtävänä on tiedottaa lapsen oikeuksista lapsille itselleen ja kaikille aikuisille. Lapsiasiavaltuutettu pitää julkista keskustelua asiasta hyvin tärkeänä. Lapsiasiavaltuutettu tekee mielihyvin yhteistyötä Ihmisoikeusliiton kanssa, jotta lapsen oikeuksiin liittyviä ongelmia etenkin suljetuissa uskonnollisissa yhteisöissä saadaan julkiseen keskusteluun.

Lapsiasiavaltuutetun tähänastinen toiminta liittyen uskonnollisiin yhteisöihin

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen kanssa lapsen oikeuksista tiedottamiseksi ja niiden edistämiseksi. Lapsiasiavaltuutettu on edistänyt lapsen oikeuksien valtavirtaistamista evankelisluterilaisen kirkon piirissä, antanut neuvoja helluntaiseurakunnan lapsi- ja perhetyön kehittämiseksi lapsen oikeuksien näkökulmasta sekä aktivoinut kirkkoja ja uskonnollisia yhteisöjä irtisanoutumaan kaikesta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Lapsiasiavaltuutettu toimi puheenjohtajana sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä, joka laati ohjelman kuritusväkivallan vähentämiseksi. Työryhmän työ valmistui lokakuussa 2010 (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1537947#fi). Työssä kuultiin laajasti uskonnollisia yhteisöjä. Tarkoituksena on tammikuussa 2011 palata asiaan uudelleen niin, että myös Jehovan todistajien yhteisön edustajat kutsutaan mukaan keskustelutilaisuuteen yhdessä muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Tilaisuuden järjestää sosiaali- ja terveysministeriö. Lapsiasiavaltuutettu siis jatkaa vaikuttamistyötä kuritusväkivallan vähentämiseksi ja erityisenä kohderyhmänä tässä ovat uskonnollisten yhteisöjen vaikuttajat ja johtajat.

Eri vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten syrjintäkokemuksia on äskettäin kartoitettu sisäasiainministeriön, Itä-Suomen yliopiston ja lapsiasiavaltuutetun yhteisessä hankkeessa. Tutkimus ei ole tilastollinen vaan lasten kokemuksia kartoittava. Alustavien tulosten mukaan uskonnollisiin vähemmistöihin ja myös Jehovan todistajiin kuuluvat lapset kokevat jonkin verran syrjintää muiden lasten ja aikuisten taholta.  Tutkimus julkaistaan alkuvuodesta. Sen tulosten perusteella lapsiasiavaltuutettu arvioi jatkotoimia ja suosituksia päättäjille.

Jyväskylässä 9.12.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.