LAPSI- JA PERHEMINISTERI VOIDAAN PERUSTAA OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖÖN

2.5.2011

Lapsi- ja perheministerin toimiala

1. Mihin lapsi- ja perheministeriä tarvitaan?

Muistiossa esitetään lapsi- ja perheministerin tehtävän sisältö. Esitys on rakennettu mahdollisimman realistisesti ottaen huomioon ajankohtainen poliittinen toimintaympäristö. Uudistus ei lisää ministeriöiden eikä ministerien määrää.

Lapsi- ja perheministerin tehtävän tarpeellisuutta sivutaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman muistioissa Lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikan koordinaatio (OKM 2010:3) ja Lapsi- ja nuorisopolitiikan koordinaation vahvistaminen – lastensuojelulain ja nuorisolain lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia edistävien yleisten säännösten kehittäminen ja yhteensovittaminen (OKM 2010:15). Kyse on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa tehdyn yhteistyön vakiinnuttamisesta sekä alan strategisen johtajuuden vahvistamisesta niin valtioneuvostossa kuin kansalaistenkin suuntaan.

Lapsi- ja perheministeriä tarvitaan:
– edistämään elämänkaarihallinnon mukaisen palvelurakenteen luomista kuntiin sekä yhtenäistä lasten, nuorten ja perheiden palveluiden kehittämistyötä, jossa tarkoituksena on ehkäisevien palveluiden vahvistaminen ja sitä kautta pitkällä aikavälillä korjaavien palveluiden tarpeen aiheuttamien kustannusten väheneminen (esim. lastensuojelun sijaishuolto),
– johtamaan ministeriöiden välistä yhteistyötä lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikassa sekä johtamaan valtioneuvoston lapsi – ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman laadintaa,
– yhtenäistämään valtioneuvoston ohjelmatyötä lapsiin ja perheisiin liittyen (lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma),
– vahvistamaan tietoon perustuvaa lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa eli yhtenäistämään lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopohjaa yli ministeriörajojen,
– edistämään päätösten lapsivaikutusten arviointia valtion ja kuntien päätöksissä sekä
– tukemaan lasten ja nuorten oman kokemustiedon sekä vanhempien osallistumisen hyödyntämistä palveluiden kehittämisessä.

2. Lapsi – ja perheministeri opetus- ja kulttuuriministeriössä

Lapsi- ja perheministeri toimisi opetus- ja kulttuuriministeriössä. Tehtävän perustaminen edellyttäisi, että opetus- ja kulttuuriministeriössä nykyistä vastuujakoa ministereiden kesken uudistetaan. Nykyisistä opetus- ja kulttuuriministeriön asioista lapsi- ja perheministerin vastuulle tulisivat erityisesti perusopetus, toisen asteen koulutus, taiteen perusopetus, nuorisotyö, liikunta sekä kuvaohjelma-asiat. Opetus- ja kulttuuriministeriön toisen ministerin vastuulle tulisivat siten etenkin korkeakoulut ja yliopistot, tiede ja taide sekä kulttuuripolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriössä olisi edelleen kaksi ministeriä, sosiaali- ja terveysministeri sekä peruspalveluministeri.

Lapsi- ja perheministeri toimisi läheisessä yhteistyössä peruspalveluministerin kanssa terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa koskevan lainsäädännön osalta (yhteistoiminta-aluetta muun muassa kasvatus- ja perheneuvonta sekä lapsiperheiden kotipalvelut). Työn jakoa on määritelty tarkemmin luvussa 3. Lapsi- ja perheministerille kuuluvia tehtäviä hoitavat virkamiehet sosiaali- ja terveysministeriössä olisivat edelleen organisatorisesti sijoitettuina sosiaali- ja terveysministeriöön.

Lapsi- ja perheministeri johtaisi puhetta perustettavassa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ministeriryhmässä, jonka tehtävänä olisi koordinoida hallituksen lapsi-, nuoriso- ja perhepolitiikkaa. Kaikkia valtioneuvoston piirissä olevia olennaisia lapsi-, nuoriso- ja perheasioita (lainsäädäntöä, määrärahoja, henkilöstöä) ei luonnollisestikaan ole tarkoituksenmukaista siirtää suoraan lapsi- ja perheministerin vastuualueelle. Koordinaatiota vaativia asiakokonaisuuksia ovat muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen (TEM), lapsi- ja perheoikeus (OM), asuminen (YM), kuluttajansuoja (TEM) sekä varusmiespalvelus (PLM).

3. Lapsi- ja perheministerille kuuluva lainsäädäntö OKM:stä ja STM:stä

Lapsi- ja perheministerin toimialaan ja toimivaltaan kuuluisivat seuraavat lait (välittömästi kohdat 3.1 ja 3.2) niihin liittyvine määrärahoineen:

3.1 OKM

Perusopetuslaki (628/1998)
Lukiolaki (629/1998)
Laki ylioppilastutkinnon järjestämisestä (672/2005)
Laki taiteen perusopetuksesta (633/1998)

Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998)

Toisen asteen opiskelijoiden opintotuen osalta opintotukilaki (65/1994)
Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen koulumatkatuesta (48/1997)

Liikuntalaki (1054/1998)
Urheiluopistojen vapaan sivistystyön opetuksen ja valtionrahoituksen periaatteiden osalta laki vapaasta sivistystyöstä (632/1998)

Nuorisolaki (72/2006)

Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta (775/2000)
Laki Valtion elokuvatarkastamosta (776/2000)

3.2 STM

Lastensuojelulaki (417/2007)
Laki lasten päivähoidosta (36/1973)
Isyyslaki (700/1975)
Laki lapsen elatuksesta (704/1975)
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983)
Laki lapseksiottamisesta (153/1983)

Lapsilisälaki (796/1992)
Äitiysavustuslaki (477/1993)
Elatustukilaki (580/2008)

Kansanterveyslain (66/1972 ) perusteella annettu valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (380/2009).

Perheasiainsovittelun osalta avioliittolaki (234/1929) ja sosiaalihuoltolaki (710/1982).

Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan sekä osittaisen vanhempainrahan osalta sairau svakuutuslaki (1224/2004).

Kotihoidossa olevien lasten hoitorahan ja hoitolisän sekä yksityisen hoidon tuen osalta
laki lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta (1128/1996).

Laki lapsiasiavaltuutetusta (Lapsiasiavaltuutettu ja lapsiasianeuvottelukunta voisivat jatkossa toimia hallinnollisesti myös OKM:n yhteydessä)

3.3 Yleislainsäädäntö

Seuraavat lait kuuluisivat lapsi- ja perheministerin toimivaltaan niiltä osin kuin ne liittyvät edellä 3.1. ja 3.2. kohdissa mainituissa laeissa säädettyjen tavoitteiden, tehtävien ja toimintojen hallintoon, rahoitukseen ja toimeenpanoon:

Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (1705/2009)
Laki valtion ja yksityisen järjestämän koulutuksen hallinnosta (634/1998)
Kuntien valtionosuuslaki (1147/1996)
Valtionavustuslaki (688/2001)
Laki eräistä opetusalan eläkejärjestelyistä (662/1998)

3.4 Lainsäädäntöuudistusten tarve

Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman myötä on havaittu tarpeita johdonmukaistaa ja selkeyttää nykyistä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämistä koskevaa lainsäädäntöä. Tarpeellista olisi esimerkiksi nuorisolain 4 §:n mukaisen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman ja lastensuojelulain 12 §:n mukaisten hyvinvointisuunnitelmien integrointi sekä erinäisten ministerin toimialaan liittyvien neuvottelukuntien uudistamismahdollisuuksien arviointi. Lisäksi lasten ja nuorten hyvinvoinnin tietopohjan vahvistamiseen sekä lapsivaikutusten arvioinnin vakiinnuttamiseen liittyy lainsäädäntötarpeita. Palveluiden elämänkaarinäkökulman vahvistaminen voi edellyttää laajaakin erityislainsäädännön arviointia sujuvien asiakaskohtaisten palveluprosessien kehittämiseksi. Kuntatasolla esille tulleet ongelmat liittyvät muun muassa erilaisten tietojen rekisteröintiin ja niiden hallinnointiin hallinnonalojen kesken.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.