LAPSIASIANEUVOTTELUKUNNAN KANNANOTTO LIITTYEN LASTENSUOJELUTUTKIMUKSEN KEHITTÄMISTARPEISIIN SUOMESSA

Oikeusministeriölle
Sosiaali- ja terveysministeriölle                                     19.5.2011

Lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on noussut tasaisesti vuodesta 1987 vuoteen 2009. Lastensuojelun avohuollon tuki huomioon ottaen kyse on lähes 80 000 lapsen ja nuoren hyvinvoinnista ja sitä tukevista palveluista. Lastensuojelun kunnille ja valtiolle aiheuttamat kustannukset ovat merkittävät.

Tieto lastensuojelupalveluiden laadusta, vaikuttavuudesta ja tehokkuudesta on kansallisesti kuitenkin hyvin vajavaista. Lastensuojeluasiakkuuksien taustalla olevien elämänkulkujen ja huostaanoton vaikutusten selvittäminen vaatii järjestelmällistä seurantatutkimusta. Vertailevaa tutkimusta eri maissa sovelletuista lähestymistavoista lastensuojelussa on tehty vähän.

Yhteiskunnallisesti on tärkeää vähentää lastensuojelupalveluiden tarvetta, tukea perheitä ajoissa ja toisaalta varmistaa lastensuojelun ja sijaishuollon palveluiden hyvä laatu niin lasten, vanhempien kuin ammattilaisten ja asiantuntijoidenkin näkökulmasta.

Lastensuojelua on kehitetty Suomessa enemmän lastensuojelun hallinnon ja lainsäädännön kuin alan tutkimustiedon pohjalta. Lastensuojelun tiedontuotanto on kytkeytynyt liian vähäisesti lastensuojelutyön menetelmien ja käytäntöjen kehittämiseen. Tarvetta on myös parantaa olemassa olevan ja uuden tutkimustiedon välittymistä päätöksentekijöille niin kansallisesti kuin paikallisestikin. Tarvitaan enemmän tietoon pohjautuvaa keskustelua ja arviointia lastensuojelun kehittämisestä. Lastensuojelua on tarpeen tutkia monista näkökulmista ja monien tieteiden parissa.

Lapsiasianeuvottelukunta pitää tarpeellisena, että lastensuojelututkimusta kansallisesti vahvistetaan. Tarvitaan sekä perustutkimusta, rekisteri- ja tilastotutkimusta, teoreettista tutkimusta että käytäntöä palvelevaa menetelmä- vaikuttavuus ja seurantatutkimusta.  Tutkimuksen tulee olla riippumatonta ja itsenäistä, mutta tutkimuksen kehittämistyö ja tarpeellisten yhteistyörakenteiden verkostoiminen tulee olla julkisen vallan vastuulla. Yhteistyötä tarvitaan niin tutkijoiden, päättäjien kuin paikallistenkin toimijoiden suuntaan sekä kansainvälisesti.

Lapsiasianeuvottelukunta katsoo, että kehittämistyön olisi parasta kiinnittyä olemassa oleviin tutkimus- ja rahoitusrakenteisiin.

Taustaa lapsiasianeuvottelukunnan kannanotolle:

LasTut -hankkeen johtoryhmän aloite (maaliskuu 2011)

LASTENSUOJELUAKATEMIA

Lastensuojelu on viime vuosina ollut vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun ja vakavan huolen kohteena. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet tasaisesti 1990-luvulta alkaen ja lastensuojelun avohuollon tukea saa jo yli 60 000 suomalaislasta ja -nuorta. Yhteiskunnan huostassa on yli 10 000 alaikäistä. Lastensuojelu koskettaa siten suurta joukkoa suomalaisperheitä ja lasten sekä nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia. Sen kunnille ja valtiolle aiheuttamat kustannukset ovat merkittävät ja on kuluiltaan kalleimpia sosiaalipalveluja. Lastensuojelun toteuttamisen tueksi tarvitaan monialaista korkeatasoista ja ajankohtaista tietoa.

Tilanne lastensuojelututkimuksessa on kuitenkin hälyttävä. Useat selvitykset ja havainnot ovat osoittaneet, että lastensuojelututkimus on riittämätöntä, puutteellisesti organisoitunutta ja pirstaleista. Yhteiskunta ei tiedä, seuraa eikä arvioi, mitä esimerkiksi huostaanotto merkitsee lapsille ja millaisia vaikutuksia sillä on pitkällä tähtäimellä.

Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hanke (LasTut) on Nuorisotutkimusverkoston ja Lapsuudentutkimuksen seuran yhteishanke, jota rahoittaa Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston säätiö ITLA. Hankkeen tavoitteena on luoda lastensuojelututkimuksen eri tahoja verkostoiva rakenne ja samalla vahvistaa tiedon kokoamista, kehittämistä ja soveltamista yhteistyössä eri tahojen kanssa. Hankkeen alkuvaiheessa on toteutettu valtakunnallinen fokusryhmähaastatteluiden sarja, johon on osallistunut noin yhdeksänkymmentä lastensuojelun asiantuntijaa eri instituutioista.

Haastattelut tukevat poikkeuksetta havaintoa siitä, että lastensuojelussa tarvitaan riippumattomaan tutkimusperinteeseen ja -ihanteeseen perustuvaa tahoa, joka suorittaa lastensuojelussa puutteellista perustutkimusta, rekisteri- ja tilastotutkimusta, akateemisesti korkeatasoista teoreettista tutkimusta sekä käytäntöä palvelevaa menetelmä-, vaikuttavuus- ja seurantatutkimusta . Lastensuojelussa tarvitaan sen erityisluonteen huomioivien tutkimusmenetelmien kehittämistä, tutkimusaineistojen keskitettyä keräämistä, tiedon kokoamista ja tutkimusten koordinointia sekä tiedottamista.

Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen johtoryhmä esittää, että Suomeen tulisi perustaa Lastensuojeluakatemia, joka hoitaa edellä mainitut tutkimustehtävät. Tällaisen organisaation perustamiseen tulee hyödyntää jo olemassa olevia tutkimusrakenteita, mutta tehokkaan toiminnan edellytyksenä on uusi, kiinteä ja riittävästi resursoitu organisaatio, joka mahdollistaa innovatiivisen vuoropuhelun ja asiantuntijuuden tiivistymisen. Organisaation tulee olla valtakunnallisesti verkostoitunut ja yhteydessä niin akateemisiin kuin käytännön kenttiin sekä päättäjätahoihin. Tällainen organisaatio edellyttää sisällön tuntevaa tutkimusjohtajaa, riittävän pitkissä työsuhteissa työskenteleviä korkeatasoisia tutkijoita ja riittävää hallinnollista tukea.

Nuorisotutkimusverkoston kaltainen tutkimusorganisaatio on erinomainen esimerkki riippumattomasta, uutta luovasta ja kiinteästä mutta avoimesta rakenteesta. Hankkeen juurtuminen Nuorisotutkimusverkoston rakenteeseen onkin avannut vision uudenlaisesta tavasta toteuttaa monitieteistä akateemista tutkimusta, joka palvelee myös käytännön tarpeita.

Lastensuojelu on Yhdistyneiden Kansakuntien Lapsen oikeuksien sopimuksen velvoittamaa toimintaa ja sen tulee perustua kestävään tietopohjaan, jonka avulla voidaan taata asiantuntevat ja lasten hyvinvointia lisäävät toimenpiteet. Tästä velvoitteesta johtuen lastensuojelututkimuksen rahoittaminen tulee järjestää julkisin varoin, joiden lisäksi tutkimusta tuetaan muilta tahoilta saatavin tutkimusrahoituksin.

Lastensuojelun tieto ja tutkimus -hankkeen johtoryhmään kuuluvat:

Markus Anttila
Pauline Von Bonsdorff
Hanna Heinonen
Tarja Heino
Tarja Pösö
Niina Rutanen
Leena Suurpää
Tarja Tolonen
Asiamies
Professori
Ohjelmajohtaja
Erikoistutkija
Professori
Tutkijatohtori
Tutkimusjohtaja
Erikoissuunnittelija
ITLA
Jyväskylän yliopisto
Lastensuojelun Keskusliitto
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Tampereen yliopisto
Tampereen yliopisto
Nuorisotutkimusverkosto
Nuorisotutkimusverkosto

 

 

 

 

Lisätietoa myös:
Tarja Pösö & Aila Puustinen-Korhonen: Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin? Puheenvuoro lastensuojelun vaikuttavuudesta. Lapsiasiavaltuutetun julkaisu 2010:3.Kuntaliiton, Lastensuojelun Keskusliiton ja Lapsiasiavaltuutetun yhteinen keskustelupuheenvuoro.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.