Lapsiasiavaltuutetun lausunto 4.10.2006

Oikeusministeriölle

Viite Lausuntopyyntönne 1.9.2006 OM 16/84/2006

Asia Lapsiasiavaltuutetun lausunto Euroopan neuvoston asettaman asiantuntijatyöryhmän valmistelemasta luonnoksesta yleissopimukseksi lasten suojelusta seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä

Ehdotuksen keskeinen sisältö

Euroopan neuvoston asettama asiantuntijatyöryhmä valmistelee vuoden 2007 loppuun mennessä yleissopimuksen lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Oikeusministeriö pyytää lausuntoa osittain vielä keskeneräisestä sopimusluonnoksesta (PC-ES (2006)6) asiantuntijatyöryhmässä käytäviä sopimusneuvotteluja varten.

Sopimuksen tarkoituksena on ehkäistä ja taistella lasten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ja edistää kansainvälistä yhteistyötä tällä alueella. Lisäksi tavoitteena on perustaa valvontamekanismi sopimuksen toimeenpanon varmistamiseksi.

Lausunto

Lapsiasiavaltuutettu pitää periaatteiltaan erittäin kannatettavana valmisteltua Euroopan neuvoston yleissopimusluonnosta lasten suojelemiseksi seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä. Esitän lisäksi huomioitavaksi eräitä näkökulmia, jotka arvioni mukaan eivät tule sopimuksessa mainituiksi tai muuten vaativat lisäperusteluja tai täsmennyksiä.

Sopimuksen rakenne ja pituus saattaa vaikeuttaa sopimuksen tunnettavuutta ja soveltamista eri viranomaisten toiminnassa. Tässä myös lapset ja nuoret tulisi ottaa huomioon. Esimerkiksi selkokielinen lyhennelmä tai tiivistelmä helpottaisi sopimuksen luettavuutta.

Pidän tärkeänä, että valmisteltavana oleva Euroopan neuvoston yleissopimus toisi lasten suojelun kannalta lisäarvoa suhteessa YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen asianomaiseen lisäpöytäkirjaan. Tällaista lisäarvoa toisi erityisesti sopimuksen toteutumisen tehokas seurantajärjestelmä Euroopan neuvostossa.

Ehdotuksia lisäyksiksi sopimukseen

Korostan, että lapsia ja nuoria suojellaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä tehokkaimmin käyttämällä useiden eri toimijoiden, kansalaisten, julkisen vallan, yritysten ja median monipuolista keinovalikoimaa, joilla vaikutetaan sekä paikallisesti, kansallisesti että kansainvälisesti. Paikallisen tason huomioiminen toiminnassa tulisi sopimuksen valmistelussa ottaa laajemmin tarkasteluun. Lisäksi median edustajien on kaikin keinoin suojeltava lapsen intimiteettisuojaa ja toimittava tavalla, joka sietää eettisen tarkastelun eikä re-viktimisoi lapsiuhreja eli tee heistä uhreja toiseen kertaan.

Yhtenevän kansainvälisen lainsäädännön puute korostuu etenkin lapsen kaupallisessa seksuaalisessa hyväksikäytössä. Erityisen haavoittuvia lasten kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön suhteen ovat Euroopan ulkopuolelta ilman vanhempia tulevat lapset. Myös fyysisesti ja/tai emotionaalisesti vammautuneet lapset ovat vaaravyöhykkeessä joutua seksuaalisen riiston uhreiksi, muun muassa siksi, että heillä on usein vaurioitunut kyky puolustautua. Kommunikointiongelmat saattavat aiheuttaa sen, että monet vammaiset lapset eivät pysty esimerkiksi puhumalla kertomaan mahdollisista uhkauksista tai hyväksikäytöstä.

Lisäyksenä ehdotan, että sopimuksessa mainittaisiin sopimusosapuolten velvoitteet viranomaisten välisen tiedon kulun esteettömyydelle lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä epäiltäessä. Ehdotan myös, että tilannetta selvitettäessä lapsen edun tulisi olla kaikkien sopimusosapuolten lainsäädännössä sellaisena periaatteena, joka mahdollistaa lapsen hyvinvoinnin ja oikeuksien kannalta olennaisen tärkeän tiedonkulun.

Sopimuksessa tulisi huomioida myös, että lastensuojelujärjestöillä voi olla jäsenmaissa merkittävä asema lastensuojelutyössä. Näin on esimerkiksi Suomessa.

Ehdotan sopimukseen kirjattavaksi, että jäsenvaltiot sitoutuisivat kehittämään lasten turvallisuuden tilan parempaa seurantaa mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö. Tähän tarvitaan sekä viranomaisrekistereiden kehittämistoimia että lapsille itselleen tehtäviä kyselyitä eli ns. uhritutkimuksia.

Lasten omien kokemusten selvittäminen heille itselleen tehtävällä kyselyllä säännönmukaisesti on välttämätöntä myös seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan kokonaiskuvan saamiseksi. On oletettavaa, että lapsiin kohdistuvasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä vain pieni osa tulee viranomaisten tietoon. Parempi kuva seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on tarpeen, jotta myös sen ehkäisemiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimet osataan mitoittaa oikein.

Esitän myös eräitä muita yksityiskohtaisia lisäyksiä, jotka on mainittu seuraavassa luvussa.

Yksityiskohtaiset ehdotukset

Luku 1, sopimuksen tavoitteet, syrjimättömyyden periaate ja määritelmät

Artiklan 1 b- kohdassa on sanottu, että sopimuksen tavoitteena on edistää kansainvälistä yhteistyötä lasten seksuaalisen hyväksikäytön estämiseksi. Kuitenkin olennaisina toimijoina asiassa ovat lasten kanssa työskentelevät henkilöt, jotka toimivat pääasiallisesti paikallisesti ja alueellisesti. Sopimuksen tavoitteiden toteutumiseksi tulee varmistaa sen periaatteiden toimivuus kaikilla kansallisilla tasoilla. Tämä on edellytys myös kansainvälisen yhteistyön onnistumiselle. Kansallinen ja paikallinen taso on huomioitu luvussa kolme, mutta ne sekä alueellinen taso tulisi mainita myös tavoiteosiossa.

Syrjimättömyysperusteiden listaan artiklaan 2 tulisi lisätä maininta iästä, eli ikä ”age” ei saa olla syrjivä peruste tässä sopimuksessa.

Lisäksi määrittelyissä artiklassa 3 tulisi huomioida seksuaalinen häirintä ”sexual harrassment”, laiton lapsikauppa ”trafficking in children” sekä perheen sisäinen että ulkoinen seksuaalinen hyväksikäyttö ”intrafamiliar child sexual abuse and extrafamiliar child sexual abuse”. Määrittelyä saattaisivat tarvita myös käsitteet ”high risk situations” ja ”children at risk”.

Luku 2, ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että toimiva preventio vaatii erityisesti tietoa ongelman laajuudesta.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on monimutkainen ongelma, joka vaatii ammattitaitoa ja kykyä moniammatilliseen, monisektoriseen yhteistyöhön. Sopimuksessa tulee huomioida myös velvoittavuus sille, että työntekijöillä on sellaiset resurssit ja puitteet, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön varhainen tunnistaminen, puuttuminen, hoito, tieteellinen tutkimus ja ehkäiseminen ovat mahdollisia ja tuloksellisia.

Artiklaan tulee 5 lisätä lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten jatkuva koulutus ja valvonta, eli ”continuous training and supervision”. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että poliisi-, tulli- ja rajaviranomaiset sekä nuorisotyötä tekevät viranomaiset kuuluvat sopimuksessa tarkoitettuihin viranomaisiin (”including custom and boarder control officials, police and youth work and leisure”).

Artiklana 6 tulee lisätä, että lapsille tulee antaa tietoa heidän omista oikeuksistaan. Lisäksi pitää huomioida lasten valmiudet sekä käsitellä seksuaalisen hyväksikäytön käsitettä että tunnistaa todennäköisiä vaaratilanteita. Lapselle tärkeää tietoa on myös se, mitkä tahot voivat tulla lapsen avuksi. Suomessa vastaavaa toimintaa kutsutaan turvataitokasvatukseksi. Stakes on julkaissut siitä oppaan vuonna 2005.

Artiklaan 8 tulisi lisätä viranomaisiksi 3 kohtaan ”notably army and peace keeping groups”.

Luku 3, asiantuntijaviranomaiset ja koordinoivat tahot

Artiklan 9 ensimmäisessä kappaleessa kansallisen tason lisäksi tulisi mainita paikallistaso, koska lasten kanssa työskentelevät henkilöt ovat pääasiassa paikallisilla tasoilla. Lisäksi kohtaan 5 tulisi lisätä toimijaksi järjestöt, ”NGO’s”.

Artiklassa 11 täsmennystä voi vaatia termi ”state authority”, koska Suomessa ilmoitukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä ohjautuvat paikallisille viranomaisille kuntiin ja poliisille.

Lukuun tulee lisätä viranomaisten välisen tiedon kulun varmistaminen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä. Tämä koskee paitsi eri alojen viranomaisten välistä tiedonkulkua, myös tiedon kulkua terveydenhuollon eri toimijoiden (perusterveydenhuolto, neuvola- ja kouluterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) välillä. Sen ei tulisi olla riippuvaista pelkästään lapsen vanhempien tai huoltajien antamasta luvasta. Lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin turvaaminen on seksuaalisen hyväksikäytön tilanteissa valitettavan usein vain viranomaisten tehtävä. Kansainvälisesti on arviointitietoa siitä, että seksuaalisen hyväksikäytön tilanteissa juuri viranomaisten välinen riittämätön tiedonkulku on voinut hidastaa toimintaa.

Luku 4, suojaavat toimenpiteet ja uhrien auttaminen

Lapsiasiavaltuutettu esittää lisättäväksi artiklaan 13 g)-kohdaksi turvallisen kotimaahan palauttamisen eli ”g) to ensure secure repatriotation if necessary”. Ilman vanhempia kulkevat lapset ovat erityisen haavoittuvaisia lapsikaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön suhteen, joten turvallisen kotimaahan palauttamisen merkitys on huomattava.

Luku 5, seksuaalirikollisten kohtelu

Luvun valmistelussa tulisi ottaa huomioon tekijöiden auttaminen esimerkiksi järjestämällä valtakunnallisia puhelin- ja internetjärjestelmiä aikuisille, eli ”to provide telephone and Internet helplines to adults who feel sexual interest on children and to provide STOP-programmes due to help sex-offenders convicted to keep their sexual interest on child in control”.

Luku 6, asiaa koskeva rikosoikeus

Artiklaan 17 ensimmäiseen kappaleeseen tulee lisätä kohdaksi f) ”viewing of child pornography in the Internet without loading”. Saman artiklan toiseen kappaleeseen tulisi lisätä d)-kohdaksi ”writings, animations or modified pictures of a child in sexual context”. Nyt esitetty määritelmä on liian kapea näiltä osin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tarpeellisena ja kannatettavana lisäyksenä sopimukseen artiklaa 19, ”Solicitation of children for sexual purposes”. Lapsen oikeuksien toteutumiseksi aikuisten pitää kantaa enemmän vastuuta omista toimistaan.

Luku 8, tietokanta

Lukuun tulee lisätä uusi artikla 32, jossa velvoitettaisiin jäsenvaltiot kehittämään lasten turvallisuuden tilan seurantaa mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö. Tässä tarvitaan sekä viranomaisrekistereiden kehittämistä että lasten omien pelkojen ja turvallisuuden tilan selvittämistä heille itselleen tehtävällä kyselyllä. Suomen järjestelmään verraten ns. kansallista uhritutkimusta tulee laajentaa lapsiin. Tietojen keräämisessä tulee huomioida myös se, että osa uhreista on fyysisesti ja/tai emotionaalisesti vammautuneita, eikä heillä ole kykyä esimerkiksi kertoa mahdollisista uhkauksista tai hyväksikäytöstä.

Lasten omien kokemusten selvittäminen heille itselleen tehtävällä kyselyllä säännönmukaisesti on välttämätöntä myös seksuaalisen hyväksikäytön laajuuden kokonaiskuvan saamiseksi, koska kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon. Myös ilmiön kansainvälistä vertailua helpottaisi, jos jäsenvaltioiden omat lasten turvallisuuden tilan seurantajärjestelmät olisivat kunnossa.

Seurantajärjestelmän kehittämiselle voitaisiin asettaa tavoitevuosi, jolloin järjestelmien tulisi olla jäsenvaltiolla käytössä. Mainittakoon, että yleisen lapsiin kohdistuvan väkivallan seurantajärjestelmien osalta YK:n pääsihteerin erityisedustajan 11.10.2006 julkistettavassa raportissa asetetaan tällaiseksi tavoitevuodeksi 2009.

Lopuksi

Lapsiasiavaltuutettu esittää oikeusministeriölle huomioitavaksi kansallisen valmistelun kannalta olennaisia kohtia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja sopimuksen toteutumista seuraavan Geneven komitean viimeisimmistä maakohtaisista suosituksista.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan lapsen etu on otettava huomioon ensisijaisena näkökohtana kaikissa lapsia koskevissa virallisissa toimissa, kuten julkisessa tai yksityisessä sosiaalihuollossa, tuomioistuimissa, hallintoviranomaisissa ja lainsäädäntöelimissä.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia pitää suojella väkivallalta ja seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamat suositukset

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraavan Geneven komitean 30.9.2005 Suomelle antamien suositusten kohdassa 25 on kiinnitetty huomiota siihen, että sopimusvaltion tulisi vahvistaa toimenpiteitään lasten tehokkaaksi suojelemiseksi altistumiselta väkivallalle, rasismille ja pornografialle matkaviestinteknologian, videoelokuvien, pelien ja muun teknologian välityksellä, mukaan lukien Internet.

Komitea ehdottaa myös, että Suomi kehittää ohjelmia ja strategioita, joiden avulla matkaviestinteknologiaa, mediamainontaa ja Internetiä voidaan käyttää keinona lasten ja vanhempien tietoisuuden lisäämiseksi lasten hyvinvoinnille vahingollisesta tiedosta ja aineistosta.

Suosituksessa 31 YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa sitä, että myös eduskunnan oikeusasiamies on esittänyt huolensa siitä, että perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat yksi vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa.

Lapsen oikeuksien komitea on Suomelle antamassaan raportissa todennut, että ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön Suomen tulisi vahvistaa valistus- ja opetuskampanjoita liittämällä lapset mukaan tähän toimintaan. Suomen tulisi myös vahvistaa toimenpiteitä, joilla kannustetaan ilmoittamaan lapsen hyväksikäytöstä, mukaan lukien antamalla tähän mahdollisuuksia myös sijaishuoltoon sijoitetuille lapsille sekä asettaa syytteeseen tällaisiin tekoihin syyllistyneet henkilöt.

Jyväskylässä 4. päivänä lokakuuta 2006

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Johanna Aalto
Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.