Lapsiasiavaltuutetun kuuleminen 13.9.2006
Oikeusministeriö
Väkivallan vähentämisohjelma
Väkivaltajaosto

1. Väkivallan vähentämistoimenpiteiden priorisointialueet

Olette pyytäneet lapsiasiavaltuutettua kuultavaksi liittyen väkivallan vähentämistoimenpiteiden priorisointialueisiin vuodelle 2007. Alustavana päätöksenänne on ottaa lapsiin ja nuoriin kohdistuva ja heidän tekemänsä väkivalta priorisoitavaksi teemaksi. Lapsiasiavaltuutettu pitää aihealueen valintaa erittäin kannatettavana.

Aihealueesta olette pyytäneet näkemyksiä alueella tehdyistä toimenpiteistä sekä väkivallan ennaltaehkäisyn, uhrin auttamisen ja jälkihuollon kannalta tärkeistä priorisointikohteista. Tausta-aineistona on väkivallan vähentämisohjelman esitetyt toimenpiteet lasten ja nuorten tekemän ja heihin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Lapsiasiavaltuutettua edustaa kuulemistilaisuudessa lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies Johanna Aalto.

2. YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä sopimuksen seuranta

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklan mukaan lapsia tulee suojella kaikenlaiselta väkivallalta, vahingoittamiselta, pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta. Valtion velvollisuus on ryhtyä toimiin lasten suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa turvaamiseksi.

Lapsen oikeuksien toteutumista seuraavan Geneven komitean 30.9.2005 Suomelle antamissa suosituksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että perheensisäinen lapsiin kohdistuva väkivalta on yksi vakavimmista esteistä lapsen oikeuksien täysimääräiselle täytäntöönpanolle Suomessa.

Komitea suosittelee, että Suomi vahvistaa valistus- ja opetuskampanjoita ehkäistäkseen ja torjuakseen kaikenlaisen lasten hyväksikäytön, lisää maksuttomaan kansalliseen lasten ja nuorten tukipuhelimeen kohdistamaansa tukea ja yhteistyötä sekä jatkaa väkivallan uhriksi joutuneille lapsille kohdistetun hoidon antamista täydellisen fyysisen ja psyykkisen toipumisen ja uudelleen sopeutumisen edistämiseksi.

YK-61 yleisistunnossa on yhtenä pääkohtana lapsiin kohdistuvan väkivaltatutkimuksen suositusten huomioiminen. Sekä kansallisella että alueellisella tasolla suositellaan, että suositukset sisällytetään kansallisiin suunnitteluprosesseihin vuoteen 2007 mennessä. Lapsiin kohdistuvan väkivallan kieltämistä lailla ja luotettavan tiedonkeruujärjestelmän kehittämistä suositellaan vuoteen 2009 mennessä.

Lapsiasiavaltuutettu on vuoden 2005 toimintakertomukseensa (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2006:36) sisältyvässä lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien arviossa nostanut esille erityisesti lapsiin kohdistuvan väkivallan. Lisäksi toimintakertomuksessa on arvioitu lasten turvallisuuden tilaa koskevan tiedontuotannon kehittämisen yhdeksi lasten hyvinvoinnin seurannan keskeisimmistä puutteista Suomessa.

3. Lasten oikeuksista tiedottaminen ja väkivallan vastaisen kulttuurin edistäminen

Korostan, että lapset ovat aikuisia voimattomampia ja tietämättömämpiä omista oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan avun saamiseen. Lapset voivat myös salata heihin kohdistuneen väkivallan. Lapsen voi olla vaikea ilmaista itseään heihin kohdistuneesta väkivallasta sekä tuntea ylipäätään omia oikeuksiaan. Tämä tulee esille myös Inkeri Eskosen tuoreessa väitöskirjassa (Perheväkivalta lasten kertomana, 2006).

Tästä syystä on tärkeää, että julkisessa keskustelussa sekä lasten kanssa toimittaessa väkivallan käyttöön otetaan selvästi kantaa ja ilmaistaan, että kenenkään ei tulisi joutua kokemaan väkivaltaa. Tältä kannalta myös lasten ruumiilliseen kurituksen vastainen asennekampanjointi sekä lasten turvataitokasvatuksen laajentaminen päiväkodeissa ja kouluissa on hyvin tarpeellista. Myös internetissä tulisi olla saatavilla lapsille suunnattu nettipalvelu, jossa kerrotaan mahdollisuuksista avun saamiseen.

Väkivaltaan suhtautumisen kannalta on merkitystä myös median ja pelien tarjoamilla käyttäytymismalleilla. Elokuvien ja pelien ikärajojen merkityksestä ja niiden noudattamisesta lapsen kehityksen kannalta, television katselun sekä internetin käytön ohjaamisesta tulisi lisätä voimakkaasti valistusta lasten vanhemmille ja myös lasten kanssa työskenteleville.

Väkivaltaohjelmiston sijoitteluun vaikuttaminen yhteistyössä televisiokanavien kanssa sekä väkivallattomuutta edistävän ohjelmiston tuottaminen on tärkeää.

Koulukiusaamisen vähentäminen ja koulukiusaamisen mieltäminen väkivallaksi on tärkeää lapsen oikeuksien ja turvallisuuden vahvistamisen kannalta. Opetusministeriön ensi vuodelle suunnittelemat hankkeet tältä osin ovat hyvin kannatettavia. Lapsiasiavaltuutettu on suhtautunut myönteisesti myös ns. eheytetyn koulupäivän edistämiseen niin, että lapsille olisi iltapäivisin tarjolla valvottuja leikki- ja harrastusympäristöjä.

Kaikki väkivalta ei tule viranomaisten tietoon. Lasten itsensä kannalta lapsiasiavaltuutettu katsoo, että palvelujen lisäksi lapsille itselleen tulee suunnata väkivallasta tietoa. Tällä tulisi pyrkiä vaikuttamaan siihen, että lapset tietävät oman vastuunsa toimijoina esimerkiksi rikosrekisterimerkintöjen vaikutuksesta omaan tulevaisuuteen tai sen, mistä saa apua omaan vaikeaan tilanteeseen. Esimerkiksi Islannissa lapsille tiedotetaan mahdollisuudesta ilmoittaa väkivaltatilanteista hätänumeroon. Tämän mahdollisuuden selvittämistä lapsiasiavaltuutettu pitäisi tarpeellisena myös Suomessa.

4. Palvelujärjestelmän rooli avainasemassa

Syrjäytymisriskit näkyvät jo lapsuudessa ja nuoruusiässä. Olennaisessa asemassa ovat koko ikäluokan tavoittavat palvelut (esimerkiksi neuvola, päivähoito, koulu, oppilashuolto), joten väkivaltariskin tunnistaminen ja siihen puuttuminen näiden palvelujen piirissä ovat avainasemassa. Lisäksi lastensuojelutyön voimavarojen turvaaminen ja riittävä osaaminen on keskeistä lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä ja tunnistamisessa. Sosiaalityön perhetyötä tulisi voimakkaasti lisätä.

Korostan tarvetta luoda paikallisesti ja alueellisesti valmiita viranomaisten välisiä verkostoja ja malleja yhteistyöstä lapsiin kohdistuvan väkivallan toteamiseksi, selvittämiseksi ja hoitamiseksi STAKES:n antamien suositusten mukaisesti. Yhteistyön toimivuutta tulee seurata ja arvioida säännöllisesti.

Paikallisten verkostojen vahvistamiseksi on tärkeää kanavoida valtakunnallisesti eri viranomaisilla olevaa osaamista kunta-, sairaanhoitopiiri- ja muulle aluetasolle.

Lapsiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen ja vähentämisen tulee sisältyä lasten kanssa työskentelevien viranomaisten ja ammattilaisten täydennyskoulutukseen.

Kiinnitän huomiota neuvolatyön voimavaroihin ja osaamiseen, koska suurin osa alle 4-vuotiaista lapsista hoidetaan kotona. Korostan lisäksi tarvetta lisätä lasten vanhempien erotilanteiden psykososiaalisia tukipalveluita niin, että kärjistyviltä, pitkittyviltä ja lasta vahingoittavilta riidoilta vältyttäisiin.

Mainittujen palvelujen yhteydessä vanhemmuuden tukeminen on myös luontevinta. Pidän erinomaisena sitä, että vanhemmuuden tukeminen on vahvasti esillä väkivallan vähentämisohjelmassa. Tavoitteena tulisi olla kotiin menevä työ ilman leimautumisen pelkoa. Lisäksi vapaan sivistystyön ja aikuiskasvatuksen väylien käyttäminen on tarpeen ohjelmassa esitetyllä tavalla.

Lapsiasiavaltuutettu on toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 korostanut moniammatillisen yhteistyön vahvistamisen tärkeyttä sekä kasvatuskumppanuutta vanhempien kanssa. Samoin lapsiasiavaltuutettu on esittänyt tehokkaampia toimia pienten lasten vanhempien lyhennetyn työpäivän tukemiseksi sekä päivähoidon ryhmäkokojen pitämiseksi kohtuullisina, samoin kuin väkivallan vähentämisohjelmassa.

5. Alkoholipolitiikkaan liittyvät päätökset

Tutkimusten mukaan perheväkivaltatapauksiin liittyy lähes poikkeuksetta alkoholin liikakäyttö. Noin joka kymmenes suomalainen on kasvanut kodissa, jossa liiallinen alkoholinkäyttö tai muu vanhempien päihdeongelma aiheutti myös lapselle ongelmia tai haittaa (Lasinen Lapsuus -tutkimus vuodelta 2004). Vanhempien päihteiden väärinkäyttö sekä väkivaltaisuus ovat myös yleisimmät syyt lasten huostaanottoihin.

Lasten suojeleminen alkoholinkäytön haittavaikutuksilta on aikuisten velvollisuus, koska alkoholinkäytön haitat ja humalan vaarallisuus eivät ole automaattisesti lasten ja nuorten tiedossa. Samoin lasten vanhempien lisääntynyt alkoholinkäyttö uhkaa lasten hyvinvointia Suomessa.

Kansanterveyslaitoksen arvion mukaan suomalaiset nuoret aloittavat alkoholin käytön varhain ja käyttävät muihin Euroopan maihin verrattuna merkittävissä määrin alkoholijuomia. Joka viides peruskoulun 9. luokkalaisista on juonut itsensä toistuvasti humalaan. 90 prosenttia nuorista ryhtyy käyttämään alkoholia 18 ikävuoteen mennessä.

Lapsiasiavaltuutettu on esittänyt alkoholipoliittiselle ministeriryhmälle alkoholiverotuksen kiristämistä ja mainonnan rajoittamista alkoholin kulutuksen vähentämiseksi. Alkoholimainonta tulisi rajoittaa pelkkien tuotetietojen antamiseen ja ns. elämäntyylimainonta tulisi kieltää. Tämä olisi suunnattu toimenpide, joka vaikuttaisi erityisesti lasten asennoitumiseen alkoholinkäyttöön.

Erityistä huomiota on palveluissa ja valistuksessa kiinnitettävä lasten vanhempien liialliseen alkoholinkäyttöön. Se rikkoo lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan YK:N lapsen oikeuksien sopimuksen 19 artiklaa ja lisää lasten turvattomuutta.

Lasten vanhempien alkoholinkäytön vähentäminen tulisi ottaa selkeämmin esille väkivallan vähentämisohjelman toteuttamisessa ja myös kansallisessa alkoholiohjelmassa. Alkoholiverotuksen kiristäminen olisi yksittäinen vaikuttavin toimenpide myös lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

6. Lasten turvallisuuden tilan seuranta

Lapsiasiavaltuutettu pitää kokonaiskuvaa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta puutteellisena. Lasten hyvinvoinnin olennainen seurantakohde on lasten turvallisuuden tila. Suomessa ei ole saatavilla tilastoja tai ajanmukaista tutkimusta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, väkivallan määrän kehityksestä tai lasten peloista ja turvattomuuden kokemuksista.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraavan Geneven komitean Suomelle 30.9.2005 antamissa suosituksissa on kiinnitetty huomiota siihen, että lapsia koskevia tilastotietoja ei koota yhdenmukaisesti ja säännöllisesti. Tämä koskee erityisesti kaikkein haavoittuvimpia lapsiryhmiä, kuten oikeusjärjestyksen puitteissa hankaluuksissa olevia lapsia.

Viranomaisrekisterin kehittämisessä olisi tarpeen löytää sopivat tavat tiedon keräämiseksi vertailukelpoisella tavalla sekä terveydenhuollon, lastensuojelun ja muun sosiaalitoimen että poliisin työssä ilmenevistä lapsiin kohdistuvan väkivallan tapauksista. Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisten asiakastietojärjestelmien kehittämisessä tulisi myös luoda yhtenäiset linjaukset lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeville tiedoille.

Lapsiasiavaltuutettu pitää kokonaiskuvan muodostamiseksi tarpeellisina esimerkiksi seuraavia tietoja:

– sairaalahoitoa vaatineista pahoinpitelyistä
– sosiaalitoimen tietoon tulleista pahoinpitelyistä
– tehdyistä rikosilmoituksista
– syyttämättäjättämispäätöksistä
– käräjäoikeuden ratkaisuista

Lapsiasiavaltuutettu korostaa myös lapsilta ja nuorilta itseltään kerättävän tiedon tärkeyttä. Lasten ja nuorten omia väkivaltakokemuksia ja pelkoja tulisi selvittää ns. uhritutkimuksella. Kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmän laajentaminen viiden vuoden välein toteutettavaan lapsi- ja nuorisouhritutkimukseen olisi lasten ja nuorten väkivaltatutkimuksen kannalta kannatettava kehitys.

Kiirehdin sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän 18.5.2006 tekemän päätöksen toteuttamista väkivallan tilastointi- ja osoitinjärjestelmän kehittämisestä. Esitys sisältää kattavasti sekä viranomaisrekisterin että uhritutkimuksen kehittämisen myös lapsiin kohdistuvan väkivallan seurannan osalta.

Viranomaisrekistereistä koottavien tietojen ja uhritutkimuksen aineistojen perusteella lähestyttäisiin sitä kysymystä, mitä ongelmanratkaisukeinoja on lasten kokemaan ja tekemään väkivaltaan puututtaessa.

7. Salassapitosäädökset

Lapsiasiavaltuutettu on puoltanut sekä lausunnossaan lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta että oppilashuollon uudistamisesta salassapitosäädösten selkiyttämistä sen mukaan kuin työryhmät ovat esittäneet.

Epätietoisuus lastensuojelun koulun piirissä toimivien eri ammattikuntien tiedonkulkua ja salassapitoa koskevista säännöksistä saattaa tulla esteeksi varhaiselle puuttumiselle lasten ongelmiin. Salassapitosäännösten ja ilmoitusvelvollisuuden toimivuus ja selkeys on esimerkiksi oppilashuollon käytännön toiminnan kannalta tärkeää. Lapsen oikeuksien toteutumisesta huolehtiminen ja avun antaminen vaikeaan tilanteeseen on hyvin usein viranomaisen tai aikuisen tehtävä.

8. Lopuksi

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa sopimusvaltiota ottamaan lapsen edun huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Yleisenä arvionaan lapsiasiavaltuutettu esittää, että sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuvan että heidän tekemänsä väkivallan ehkäisemiseksi tarvitaan tietoa ja toimenpiteitä useilla yhteiskunnan toiminta-alueilla. Lapsia ja nuoria suojellaan väkivallalta tehokkaimmin käyttämällä monipuolista keinovalikoimaa, joilla vaikutetaan sekä lapsiin itseensä että heidän vanhempiinsa.

Tulevan hallituksen ohjelmaan on tärkeää vaikuttaa lapsinäkökulmasta myös lasten väkivaltakysymysten osalta. Väestön ikärakenteen vanhetessa lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oikeuksien turvaaminen on kansakunnan elinvoiman ja kilpailukyvyn kannalta entistäkin tärkeämpää.

Jyväskylässä 12. päivänä syyskuuta 2006

Maria Kaisa Aula

Lapsiasiavaltuutettu

Johanna Aalto

Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.