Lapsiasiavaltuutetun lausunto 21.6.2006

Sosiaali- ja terveysministeriölle
Viite Lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistio

Asia Lausuntopyyntönne 15.5.2006 lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistiossa (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:25) esitetyistä ehdotuksista

Keskeiset ehdotukset

Lastensuojelulain kokonaisuudistustyöryhmän muistiossa keskeisenä tavoitteena on turvata lapsen ja hänen perheensä tarvitsemat tukitoimet ja palvelut sekä lapsen edun huomioon ottaminen lastensuojelua toteutettaessa. Ehdotuksilla pyritään edistämään viranomaisten välistä yhteistyötä lasten kasvuolosuhteiden ja palvelujen kehittämisessä sekä yksittäistä lasta ja hänen perhettään koskevan lastensuojelun toteuttamisessa. Tavoitteena on ongelmiin puuttuminen entistä varhaisemmassa vaiheessa ja työskentelyn suunnitelmallisuuden sekä annetun tuen vaikuttavuuden parantaminen. Lisäksi tarkoituksena on parantaa lapsen ja vanhempien oikeusturvaa erityisesti lastensuojeluun liittyvässä päätöksenteossa.

Lausunto

Lapsiasiavaltuutetun lausunto jakautuu neljään lukuun:

  1. Yleisarvio lakiehdotuksesta
  2. Lapsiasiavaltuutetulle lastensuojeluasioissa tulleet yhteydenotot
  3. Lastensuojelulain uudistuksen arviointi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kannalta
  4. Lakiehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut

1. Yleisarvio lakiehdotuksesta

Lapsiasiavaltuutettu pitää lastensuojelulain kokonaisuudistusta tarpeellisena. Työryhmän muistiossa esitetyt ehdotukset ovat pääsääntöisesti kannatettavia. Lakiehdotus on omiaan parantamaan yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön laatua. Esitys tulee tältä osin toteuttaa kuluvan vaalikauden aikana.

Esitys ei kuitenkaan sisällä lasten pahoinvoinnin vähentämisen kannalta riittäviä velvoitteita lasten pahoinvoinnin ja ongelmien ehkäisyyn. Lisäksi lakiehdotuksesta puuttuu kokonaan sääntely valtion omista tehtävistä ja velvoitteista lastensuojelu- ja lapsipolitiikan johtamisessa ja suunnittelussa. Myös valtio tulee kuntien ohella velvoittaa lastensuojelu- ja lapsipoliittisen ohjelman laadintaan sekä päätösten lapsivaikutusten arviointiin. Lisäksi valtion tehtäviin tulee kuulua lastensuojelupalveluiden laadun arviointi yhteistyössä kuntien kanssa.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lakiehdotuksen hyviä puolia ovat erityisesti seuraavat:

  1. Ehdotetut muutokset tuovat jossain määrin parempia edellytyksiä lapsen pahoinvointiin puuttumiseksi nykyistä aikaisemmassa vaiheessa (mm. lastensuojeluilmoitusta koskevan sääntelyn selkiytys, aikaraja lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen),
  2. Muutokset mahdollistavat lastensuojelutyön laadun parantamisen, koska työprosessiin tulee aiempaa selkeämpiä valtakunnallisia linjauksia ja ohjeita ja lisäksi viranomaisyhteistyön merkitystä korostetaan. Sijaishuoltoon tulee myös lapsiryhmän kokoa lapsen sijoituspaikassa koskevia määräyksiä. Yksityisten lastensuojelupalveluiden valvontaa tehostetaan.
  3. Muutokset parantavat kuntatason lastensuojelun ja lapsipolitiikan suunnitelmallisuutta ja selkiyttävät kuntien välistä kustannusten jakoa
  4. Muutokset selkiyttävät asianosaisten oikeusturvaa lapsen huostaanottoprosessissa
  5. Muutokset vahvistavat lastensuojelutyön lapsilähtöisyyttä ja konkretisoivat lapsen edun määrittelyä. Erityisesti nykyistä velvoittavammat säädökset pahoinvoivan lapsen itsensä kohtaamiseen ja tapaamiseen sekä lapsen läheisverkoston kartoittamiseen ovat myönteisiä ehdotuksia.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo kuitenkin, että lapsen osallistumista ja vaikuttamista tulisi laissa vielä enemmän korostaa. Muutoksia esitän tältä osin lain 4 §:n lapsen edun määrittelyyn sekä lapsen kuulemista koskeviin ikärajoihin. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota myös siihen, että Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa korostetaan päätöksenteossa lapsen näkökulman ja edun huomioon ottamista sekä vahvistetaan lasten ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja oikeutta tulla kuulluksi.

Lisäksi katson, että lapsen oikeus terveyteen edellyttää lain 10 §:ssä esitettyä velvoittavampaa muotoilua päihteitä käyttäville naisille syntyvien lasten suojaamiseksi. Lakiin tulee sisällyttää mahdollisuus myös tahdon vastaiseen hoitoon viimesijaisena keinona lapsen oikeuksien turvaamiseksi.

Yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön laadun paraneminen ja varhainen puuttuminen ovat vahvasti riippuvaisia lainsäädännön ohella kuntien sosiaalityön voimavaroista. Lakiuudistukseen tulee siksi lisätä määräykset lastensuojelun sosiaalityöntekijäkohtaisista enimmäisasiakasmääristä.

Lakiehdotuksen tavoitteissa on mukana ongelmien ehkäisy, mutta se keskittyy konkreettisissa ehdotuksissa yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelutyön laadun parantamiseen. Nykyiseen lakiin verrattuna lastensuojelun määritelmä jopa kapenee, koska määritelmästä puuttuu vaikuttaminen yleisiin lasten kasvuoloihin. Tältä kannalta 1 §:n määrittelemät laajat lapsen oikeudet ja lain keinovalikoima ovat osittain ristiriidassa keskenään.

Laki ei myöskään riittävästi velvoita valtiota eikä kuntia yleiseen lasten pahoinvoinnin ehkäisyyn ja vähentämiseen. Myös YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten valossa suurempi painoarvo lainsäädännössä tulisi asettaa lastensuojelutarpeen ja pahoinvoinnin vähentämiselle. Tämä edellyttää sekä vaikuttamista lasten yleisiin kasvuoloihin sekä ehkäisevien palveluiden osaamisen ja voimavarojen vahvistamista suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti sekä valtiovallan että kuntien toiminnassa.

Tältä kannalta merkille pantavaa on, että lakiehdotuksesta puuttuvat pykälät, joissa määriteltäisiin valtion tai erityisemmin sosiaali- ja terveysministeriön tehtävät ja velvollisuudet yleisen lastensuojelu- ja lapsipolitiikan johtamisessa ja kehittämisessä. Pelkästään kuntatason suunnitelmallisuus ei ole riittävää ongelmien ja pahoinvoinnin ehkäisemisen ja varhaisen puuttumisen kannalta. Myöskään lasten hyvinvoinnin seurantaa ei ole mahdollista riittävällä tavalla toteuttaa pelkästään kuntatason toimilla.

Kuntien ohella myös valtioneuvoston tulee laatia lastensuojelu- ja lapsipoliittinen ohjelma kerran vaalikaudessa. Vertailukohdaksi tässä voidaan ottaa nuorisolain (27.1.2006/72) tapa säätää valtion ja opetusministeriön tehtävistä nuorisopolitiikassa sekä nuorisopoliittisen ohjelman laadinnassa. Valtion tehtäviin tulee kuulua myös lasten hyvinvoinnin seurannan kehittäminen kuntien tueksi. Valtion tulee sitoutua myös lakiehdotusten lapsivaikutusten arviointiin, mikä tarkoittaa lapsen edun huomioimista yhteiskuntarakenteellisella tasolla. Lastensuojelu- ja lapsipoliittista ohjelmatyötä tarvitaan lisäksi myös aluetasolla. Lisäksi valtion tehtäviin tulee kuulua lastensuojelupalveluiden laadun arviointijärjestelmän luominen ja laadun arviointi yhteistyössä kuntien kanssa. Tässä voidaan vertailukohdaksi ottaa opetuksen laadun kansalliseen arviointiin luodut järjestelmät.

Lain perusteluissa tulisi kirjata selkeämmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen sisältö lakiuudistuksen kannalta sekä huomioida lapsen oikeuksien komitean antamat suositukset.

Lapsiasiavaltuutettu esittää seuraavassa tarkemmin sekä yleisiä perusteluja että yksityiskohtaisempia ehdotuksia ministeriölle hallituksen esityksen valmistelua varten.

2. Lapsiasiavaltuutetulle lastensuojeluasioissa tulleet yhteydenotot

Lapsiasiavaltuutetulle lastensuojeluasioissa tulleet yhteydenotot vahvistavat tarvetta lastensuojelulain uudistamiselle niin, että lastensuojelun työprosessia selkiytetään, lapsen etua ja oikeutta tukitoimiin vahvistetaan ja lapsen läheisverkoston kartoittamista korostetaan. Yhteydenotoista käy ilmi kuitenkin myös se, että lainuudistuksen ohella myös sosiaalityön voimavaroja kuntatasolla on lisättävä.

Lapsiasiavaltuutetulle tulleissa asiakasyhteydenotoissa lastensuojeluasiat ovat yksi suurimmista asiaryhmistä. Lapsiasiavaltuutettu on arvioinut yhteydenottoja toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:36). Tähän olisi perusteltua myös viitata esityksen perusteluissa.

Yhteydenottoihin sisältyy huomattava määrä asiakkaan ja lapsen kohtelemisen kritiikkiä sosiaalipalveluissa. Asiakkaat kertovat vaikeuksista saada yhteyttä tarvittavaan viranomaiseen tai vuorovaikutustilanne on kärjistynyt asiakkaan mielestä ”arvovaltakiistaksi”. Yhteydenotoissa ilmenee myös lastensuojelun asiakkaiden vaikeuksia ymmärtää, mitä viranomainen on toiminnallaan tarkoittanut. Lasten osalta kritiikki koskee erityisesti sitä, ettei työntekijällä ole ollut aikaa keskustella tai tavata lasta.

Lastensuojelun avohuoltoa koskevissa yhteydenotoissa kritisoidaan lapsen tilanteeseen puuttumisen kynnyksen korkeutta. Lastensuojelun sijaishuoltoa koskeva arvostelu käsittelee pääosin yhteydenpidon rajoituksia. Vanhempi tai muu sukulainen on kokenut sosiaalityöntekijän yrittävän rajoittaa yhteydenpitoa sijoitettuun lapseen tai lapsenlapseen. Osa sisältää myös kritiikkiä lapsen omien yhteydenpitotoiveiden kuulematta jättämisestä tai siitä että lapsi on sijoitettu kauas sukulaisistaan.

Yhteydenottojen perusteella on tarpeen korostaa selkokielisyyden, varhaisen dokumentoinnin sekä avoimen keskustelun merkitystä lastensuojelun sosiaalityössä. Palvelun laatuun liittyvät yhteydenotot heijastavat myös kuntien sosiaalitoimen voimavarojen puutetta, työn tekemistä usein yksin suuren kuormituksen alaisena sekä erityisesti henkilöstön tiheän vaihtuvuuden aiheuttamia osaamisongelmia. Lastensuojelun sosiaalityön voimavaroja ja pari – tai tiimityöskentelyä tulisi vahvistaa.

Toinen yleinen aihepiiri tämän alueen yhteydenotoissa on lapsen läheisverkoston laiminlyöminen. Yhteydenpidon rajoituksia koskevissa asioissa korostuvat erityisesti isovanhempien toivomukset tavata kodin ulkopuolelle sijoitettua ja lapsen oikeus pitää yhteyttä sukuunsa. Yhteydenotot korostavat läheisneuvonpidon merkitystä ja lapsen todellisten läheisten kartoittamista ja myös heille tiedottamista.

Lapsiasiavaltuutettu on toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 esittänyt seuraavat huomiot lastensuojeluasioiden kehittämiseksi:

  • Lastensuojelutyön voimavaroja tulisi vahvistaa ja osaamista erityistilanteissa lisätä. Työssä tulisi suosia pari- ja tiimityöskentelyä sekä ehkäistä alan henkilöstön työn kuormittavuutta ja henkilöstön vaihtuvuutta.
  • Työprosesseissa varhaisen dokumentoinnin ja avoimen keskustelun merkitystä suhteessa asiakkaaseen tulisi korostaa.
  • Lapsen kuuntelemista ja hänen todellisen läheisverkostonsa kartoittamista tulee vahvistaa.
  • Lastensuojelulainsäädännön kokonaisuudistus tulee toteuttaa kiireellisenä vielä tämän vaalikauden aikana.
  • Pitkittyneet, vaikeat huoltoriidat ovat vakava ongelma jopa lasten mielenterveyden kannalta. Ennalta ehkäisevää psykososiaalista tukea ja sovittelun osaamista parisuhdekriiseissä ja erotilanteissa tulee vahvistaa niin sosiaalityössä kuin perheneuvoloissakin.

3. Lastensuojelulain uudistuksen arviointi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kannalta

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeisten periaatteiden sekä sopimuksen toteuttamista valvovan YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten kirjaamista lastensuojelulain uudistuksen perusteluihin. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lakiehdotus on pääasiallisesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen, mutta lastensuojelullisten ongelmien ennaltaehkäisyyn, lasten kuulemiseen ja valtion velvollisuuksiin tulisi kiinnittää lakiehdotuksessa enemmän huomiota.


YK:n lapsen oikeuksien sopimus

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa lapsen edun huomioiminen on keskeisesti esillä useissa artikloissa. Sopimuksen 3 artiklassa edellytetään lapsen edun huomioimista kaikissa lapsia koskevissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa. Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä, että lastensuojelulain uudistamista koskevissa ehdotuksissa lapsen etu on johtava periaate.

Lapsille tulee taata oikeus hyvään elämään. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä, ja julkisen vallan tehtävänä on auttaa vanhempia tehtävän hoitamisessa sekä huolehtia lastensuojelulaitosten ja –palvelujen kehittämisestä (artiklat 5, 6, 9, 18, 19, 25, 36). Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että työryhmän mietinnössä tuodaan selkeästi 2 §:ssä esille tahot, joille vastuu lapsen hyvinvoinnista kuuluu. Esitys on tältä osin yhdenmukainen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kanssa.

Lapsella on oikeus erityiseen suojeluun, mutta myös yksityisyyden suojaan ja suojaan mielivaltaiselta puuttumiselta (artikla 16). Sopimuksen 12 artiklassa korostetaan lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä itseään koskevissa asioissa. Näkemykset tulee ottaa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tältä osin esityksessä on korjaamisen varaa.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraavan komitean suositukset

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista seuraava Geneven komitea antoi Suomen kolmannen määräaikaisraportin johdosta 30.9.2005 päätelmät. Niissä pidetään tärkeänä lapsen edun yleisen periaatteen ymmärrettävyyden lisäämistä, jotta sitä voitaisiin paremmin huomioida ja soveltaa hallinnossa (suositus 21). Tältä kannalta lapsiasiavaltuutettu pitää lakiehdotuksen 4 §:ää erityisen kannatettavana. On tärkeää konkretisoida lapsen edun määrittelyn kriteerejä.

Suosituksissa todetaan lapsen oikeuksien kannalta ongelmaksi epätasa-arvoisuus lapsille tärkeiden palveluiden saatavuudessa. Palveluiden saatavuus ja laatu on riippuvainen kunkin kunnan voimavaroista (suositukset 11, 12). Lastensuojelupalveluiden sekä lasten pahoinvointia ja ongelmia ehkäisevien palveluiden tasa-arvoisen saatavuuden kannalta pelkästään kuntien oma suunnittelu- ja ohjelmatyö ei riitä. Tarvitaan myös valtion toimenpiteitä, joilla taataan tasa-arvo kuntien kesken. Korostan, että yleisellä tasolla päävastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta on valtiolla, vaikka osavastuu olisi siirretty toiselle toimijalle kuten kunnalle.

Lapsen oikeutta omiin mielipiteisiin koskee sopimuksen 12 artikla. Sen osalta komitea suosittelee, että Suomen valtio ryhtyy lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen, että artikla pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Suositus koskee erityisesti tilannetta, jossa on kyse lapsen oikeudesta ilmaista mielipiteensä suoraan tuomarille silloin, kun oikeudenkäynnissä ja/tai hallintomenettelyssä tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä (suositukset 22, 23). Tältä kannalta lakiehdotusta tulee korjata niin, että lapsen oikeutta tulla kuulluksi myös tuomioistuimessa lastensuojeluasioissa vahvistetaan.

Lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomiota huostaan otettujen lasten määrän jatkuvaan kasvuun. Sijaishuollon lisääntymisen perussyihin tulisi suositusten mukaan kiinnittää huomiota niin, että vanhempien tukemista lisättäisiin. Lisäksi laitoksissa asuvien lasten ryhmäkokoon ja yksilölliseen hoitoon tulee kiinnittää huomiota. Sijaishuoltoon sijoittamisessa tärkeää on ennen päätöksentekoa selvittää lapsen mielipide. Sijaishuollolla ei tulisi vaikuttaa haitallisesti vanhemman ja lapsen väliseen suhteeseen (suositukset 28,29,30). Lapsiasiavaltuutettu pitää lakiehdotusta näiden suositusten valossa myönteisenä, koska esimerkiksi lastensuojelulaitosten ym. ryhmäkokoon esitetään aiempaa tarkempaa sääntelyä. Kuitenkin puutteeksi lakiehdotuksessa jää sijaishuollon tarpeen lisääntymisen perussyihin vaikuttamisen keinojen vähäisyys

4. Lakiehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy pääasiassa yksityiskohtaisten perustelujen osalta lausumaan niistä asioista, jotka lapsiasiavaltuutetun mielestä tarvitsisivat lisävalmistelua hallituksen esityksen muotoon saatettavaksi.

1 luku Yleiset säännökset

Lakiehdotuksen 3 §:ään, jossa määritellään lastensuojelua tulee lisätä myös nykyisen lainsäädännön mukainen maininta siitä, että lastensuojelua on myös vaikuttaminen lapsen yleisiin kasvuoloihin. Tällä tarkoitetaan myös yhteiskunnan yleisiin rakenteisiin vaikuttamista. Tämä lisäisi lain merkitystä lasten pahoinvoinnin vähentämisen ja ehkäisyn kannalta. Tämä tehtävä koskisi erityisesti valtion tehtäviä lastensuojelussa ja esimerkiksi velvoitetta lakien ja päätösten lapsivaikutusten arviointiin.

Lasten edun arvioinnin tulkinnan edistämiseksi ja selkeyttämiseksi lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin kannatettavana 4 §:n 2 momentissa lueteltuja eriteltyjä näkökulmia lapsen edun määrittelemiseksi ja sen ymmärrettävyyden lisäämiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa mainittujen lapsen etua huomioivien kohtien lisäksi, että 4 §:n 2 momenttiin lisätään uusi alakohta 6), jossa vahvistetaan lapsen oikeus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan:,

”Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota siihen miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle… 6) mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan.”

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että ehdotuksen 6 §, lapsen ja nuoren määrittely, siirrettäisiin lakiehdotuksen ensimmäisiin pykäliin tai samaan momenttiin lain tavoitteiden kanssa. Määritelmä soveltuisi esimerkiksi 1 § tai 2 §:n momentiksi. Käsitteiden määrittely olisi perusteltua tehdä lain alussa, ennen kuin niitä on lakitekstissä käytetty.

2 luku Kasvuolojen kehittäminen ja kasvatuksen tukeminen

Lukuun tulee lisätä oma pykälä valtion tehtävistä ja velvoitteista lasten kasvuolojen kehittämisessä ja epäkohtien vähentämisessä ja ehkäisyssä sekä lastensuojelu- ja lapsipolitiikan johtamisessa ja suunnittelussa. Lisäksi on säädettävä valtion velvollisuudesta kehittää lasten ja nuorten hyvinvoinnin seurantaa. Seurannassa olevat puutteet ovat sen laatuisia, että niitä ei ole mahdollista yksinomaan kuntien toimenpiteillä korjata. Viittaan lapsiasiavaltuutetun toimintakertomukseen vuodelta 2005 (STM:n selvityksiä 2006:36).

Valtion tehtäviin tulee osana lastensuojelu- ja lapsipolitiikan johtamista ja suunnittelua kuulua myös lastensuojelupalveluiden arviointijärjestelmän luominen sekä arviointitoiminta yhteistyössä kuntien kanssa. Lastensuojelupalveluiden säännönmukaista arviointia tarvitaan kansallisten lapsipoliittisten päätösten tueksi sekä informaatio-ohjauksen taustaksi. Tässä vertailukohdaksi voidaan ottaa koulutuksen arviointi, jota tehdään sekä paikallisesti, alueellisesti että valtakunnallisesti.

Laissa voitaisiin tässä kohtaa lisäksi mainita myös valtion alueviranomaisten eli lääninhallitusten rooli ja mahdollisesti sosiaalialan osaamiskeskusten rooli. Lääninhallitusten ja /tai sosiaalialan osaamiskeskusten tehtäviin voisi kuulua myös lastensuojelupalveluiden arviointi yhteistyössä kuntien kanssa. Alueellisen suunnittelun ja kuntien yhteisen suunnittelun kannalta tarkoituksenmukaisin yksikkö olisi kuitenkin maakunta.

Uuteen lukuun valtion tehtävistä tulee kirjata ainakin seuraavia asioita:

Valtion tehtävät lasten ja nuorten kasvuolojen kehittämisessä

Sosiaali- ja terveysministeriöllä on vastuu lastensuojelun ja lapsipolitiikan yleisestä kehittämisestä. Yleisiin kehittämistehtäviin kuuluu lastensuojelupalveluiden sekä lasten ja nuorten kasvuolojen arviointijärjestelmän luominen sekä lasten ja nuorten kasvuolojen arviointitoiminta yhteistyössä kuntien kanssa. Lastensuojelupalveluiden sekä lasten ja nuorten kasvuolojen arviointia tulee tehdä paikallisesti, alueellisesti sekä valtakunnallisesti. Aluetasolla arviointia toteuttavat lääninhallitukset sekä sosiaalialan osaamiskeskukset. Arviointijärjestelmästä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston tulee hyväksyä kerran neljässä vuodessa lapsipoliittinen ohjelma. Se sisältää valtakunnalliset lastensuojelupolitiikan tavoitteet ja suuntaviivat lasten ja nuorten hyvinvoinnin kohentamiseksi sekä kasvuolojen epäkohtien korjaamiseksi ja ehkäisemiseksi.

Kehittämisohjelman valmistelee sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Suunnitelma tulee yhteensovittaa valtioneuvoston nuorisopoliittisen ohjelman kanssa. Sosiaali- ja terveysministeriön tulee yhdessä muiden ministeriöiden kanssa seurata lasten ja nuorten hyvinvointia.

Lainvalmistelussa tulee varmistaa lapsen edun toteutuminen liittämällä osaksi valmistelua lakien lapsivaikutusten arviointi.

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että lakiehdotuksessa myös syntymättömien lasten suojaaminen on huomioitu (10 § 2 momentti, päihteitä käyttävien naisten syntyvien lasten suojaaminen). Katson, että lapsen oikeus terveyteen edellyttää tiukempaa sääntelyä.

Lastensuojelulakiin ja tarpeen mukaan päihdehuoltolakiin on sisällytettävä mahdollisuus myös päihteitä käyttävän naisen tahdon vastaiseen hoitoon viimesijaisena keinona syntymättömän lapsen oikeuksien turvaamiseksi.

3 luku Lastensuojelun järjestäminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä sitä, että laissa velvoitetaan kunnat seuraamaan lasten ja nuorten hyvinvointia sekä tekemään kunnan talousarvioon sidottu suunnitelma lastensuojelun järjestämiseksi. Sisällöltään ohjelma kattaisi sekä hyvinvointia edistävät ja ongelmia ehkäisevät toimet että yksilö- ja perhekohtaisen lastensuojelun toimet eli kunnan lapsia ja perheitä koskevat palvelut kokonaisuudessaan.

Kuntatason ohella vastaavaa suunnitelmallisuutta tarvittaisiin myös kuntien yhteistyössä seutukunnallisella ja/tai maakunnallisella tasolla. Erityisosaamista edellyttävissä asioissa samoin kuin yleisessä lasten kasvuolojen edistämisessä tarvitaan myös aluetason suunnittelua. Myös tämä tulisi kirjata lakiin. Edellä olen todennut erikseen valtion tehtävistä samoissa asioissa.

Lisäksi huomautan, että lastensuojelun järjestäminen ja kehittäminen (11 §) ”kunnassa esiintyvän tarpeen mukaisesti” saattaa käsitteenä olla yleisyydessään ongelmallinen. Lastensuojelussa huostaan otettujen ja avohuollon piirissä olevien lasten määrä on kasvanut vuosittain 1980 -luvun lopulta saakka. Kuntien lastensuojelutyössä toimitaan kovien työpaineiden alla, henkilöstön vaihtuvuus on suurta ja ammattitaitoisten työntekijöiden saannissa on vaikeuksia. Lastensuojelutyön voimavaroista tulisi säätää tarkemmin.

Ehdotan, että sosiaalityöntekijällä käsiteltävänä olevien lastensuojeluasiakkaiden enimmäismäärästä voitaisiin säätää esimerkiksi asetuksella. Tämä varmistaisi myös 11 § 2 momentin määrittelemän lastensuojelun laadun. Lastensuojelutyön riittävät henkilöstövoimavarat ja osaaminen ovat avainasemassa ongelmiin puututtaessa.

Kustannusvastuun (16 §) selkeyttäminen kuntien kesken on erityisen tarpeellista sijoitettujen lasten perusopetuksen oikeuden turvaamiseksi. Kiinnitän huomiota siihen, että sijoitetun lapsen palveluiden saatavuudessa on ilmennyt puutteita myös erikoissairaanhoidon psykiatrisessa hoidossa. Myös tältä osin tulee selvittää tarve säätää kustannusvastuusta laissa.

4 luku Lapsen osallisuus

Ehdotetussa luvussa säädetään sekä lapsen kuulemisesta, puhevallan käytöstä sekä edustamisesta ja siitä huolehtimisesta.

Lakiehdotuksen 20 §:ssä on ehdotettu lapsen mielipiteen selvittämistä ja kuulemista koskevaa säännöstä. Lastensuojelun toteuttamiseen sisältyy lapsen toivomusten ja mielipiteen selvittäminen ja huomioon ottaminen lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen sisältö on kirjattava.

Ehdotetussa 20 §:n 2 momentissa on esitetty muutoksia nykyiseen 12-vuotiaan todisteellisen kuulemisen säännökseen siten, että 12 vuotta täyttänyttä lasta kuultaisiin todisteellisesti huostaanottoa ja siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista sekä yhteydenpidon rajoittamista koskevissa asioissa. Muissa asioissa kuuleminen toteutuisi hallintolain 34 §:n mukaisesti 15-vuotiaan kuulemisella. Kuulemisen yhteydessä lapselle ei saisi antaa tietoja, jotka vaarantavat hänen kehitystään tai ovat vastoin erittäin tärkeää yksityistä etua.

Lapsen puhevallan käyttö on pyritty selkeyttämään 21 §:ssä pääsääntöön, että 15 vuotta täyttäneellä lapsella on puhevalta omassa asiassaan laillisten edustajiensa ohella. 12-vuotias voi käyttää puhevaltaa yhteydenpidon rajoittamista koskevassa asiassa sekä vastustaessaan huostaanottoa asia siirtyy hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Stakes on selvittänyt hallinto-oikeuksien ratkaisuja lastensuojeluasioissa vuosilta 2000-2004 (Stakes, Työpapereita 14/2006). Ratkaisuista voidaan todeta, että 12 vuotta täyttäneiden osuus on kaksinkertaistunut, sillä yhteensä 160 lasta vastustanut huostaanottoa v. 2004 . Huostaanottoa vastustaneista iältään 12-14 –vuotiaita lapsia oli 28, jotka vastustivat huostaanottoa yksin ja 29 yhdessä vanhempiensa kanssa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt huomioita siihen, että lapset sijoitetaan usein sijaishuoltoon ottamatta tarpeeksi huomioon heidän mielipidettään (suositus 28). Suosituksissa 22 ja 23 komitea on ilmaissut huolensa myös lasten kuulemista oikeudellisissa menettelyissä koskeviin sääntöihin, jotka liittyvät niihin huoltajuutta tai lastensuojelua koskeviin toimenpiteisiin, joissa vain 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla on oikeus tulla suoraan kuulluksi tuomarin tai tuomioistuimen toimesta.

Lapsiasiavaltuutettu ei kannata kuulemisen ikärajan nostamista 20 § 2 momentissa esitetyllä tavalla. Pykälässä ehdotetaan pääsääntöisesti 15-vuotiaan kuulemista. Ehdotetun 20 §:n viimeinen lause antaa kuitenkin mahdollisuuden poiketa kuulemisesta, jos tiedot ovat lapselle vahingollisia. Ikärajan yleisen nostamisen sijasta tulee soveltaa tätä rajoitetta tapauskohtaisesti.

Ikärajan nostaminen on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta ongelmallista. Muutosta ei ole erityisesti perusteltu. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lapsilla on lain mahdollistama oikeus sekä tulla asiassaan kuulluksi ja arvioida asiaa omasta näkökulmastaan. Nykyinen kuulemisen ikäraja on paremmin soveltuva, ja ehdotettua rajoitetta voidaan soveltaa tapauskohtaisesti.

Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavana työryhmän esitystä puhevallasta, koska lapsen kehittyessä on mahdollista lisätä omiin asioihin vaikuttamisen mahdollisuuksia. Lakiehdotuksen pykälät 22-24 ovat lapsiasiavaltuutetun mielestä perusteltuja, koska lapsen edustamisesta huolehtiminen on edellytys lasten asioiden asianmukaiselle käsittelemiselle.

5 luku Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää lapsen edun näkökulmasta kiitettävänä ehdotusta lastensuojelutarpeen selvittämisen ajallisen takarajan määrittämistä. Lapsen edun mukaista on se, että lastensuojelutarpeen selvitys tehdään ilman viivytyksiä. Esitetyn lain 27§:n mukaisessa lastensuojelutarpeen selvityksessä erityisen perusteltua on selvittää lapsen terveydentilaa koskevia tietoja neuvolasta, kouluterveydenhuollosta ja mahdollisesti erikoissairaanhoidosta.

Ilmoituksen tekemiseen velvoitettujen tahojen laajentaminen 25 §:ssä kuvatulla tavalla edistää lapsiasiavaltuutetun mielestä lapsen edun toteutumista. Lapsen oikeusturvan paremmaksi toteutumiseksi lastensuojelutarvetta selvitettäessä 27 §:ssä perustelujen tasolle kirjattavana tärkeänä esimerkkinä lapsiasiavaltuutettu pitää lapsen terveydentilaa koskevien tietojen selvittämistä. Lapsen tiedot neuvolasta, kouluterveydenhuollosta ja mahdollisesti erikoissairaanhoidosta ovat perusteeltaan olennaisia. Lisäksi tulee varmistaa lapsen terveydentilaa koskevien tietojen siirtyminen lapsen uuteen sijoitus – tai kotipaikkaan.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että 28 §:n määrittelemä tuomioistuimen lupa lapsen tutkimiseen on merkittävä lapsen oikeuksien parannus niitä tilanteita varten, joissa huoltajat vastustavat lastensuojelutarpeen selvittämistä.

Korostan tarvetta kattavaan ympärivuorokautiseen sosiaalipäivystykseen lastensuojelutilanteiden nopeaksi hoitamiseksi. Tämä mahdollistaa myös poliisin ja lastensuojelun paremman yhteistyön hälytystilanteissa.

Kiinnitän lisäksi huomiota siihen, että Islannissa lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös hätänumeroon 112, josta asia välitetään tehdyn kiireellisyysarvion mukaan sosiaaliviranomaisille. Islannissa myös lapsille itselleen tiedotetaan mahdollisuudesta ilmoittaa esimerkiksi väkivaltatilanteista 112-numeroon. Samaa menettelyä tulisi selvittää myös Suomessa

6 luku Menettelysäännöksiä

Lapsiasiavaltuutettu pitää lastensuojelutyön prosessin kuvaamista ja suunnitelmallisuuden vahvistamista kannatettavina uudistuksina menettelysäännöksiin. Asiakassuunnitelman tarkistaminen kaksi kertaa vuodessa palauttaa säännöllisin väliajoin lapsen tärkeät asiat käsittelyyn. Vanhempien neuvonta ja auttamisjärjestelmät ovat myös sellaisia seikkoja, johon neuvontavelvollisuus voitaisiin ulottaa.

Lapsen läheisverkoston kartoittaminen on tärkeää sekä lapsen sijoittamisen eri vaihtoehtojen että lapsen todellisten läheisten kartoittamiseksi. Lapsiasiavaltuutetulle tulleisiin asiakasyhteydenottoihin on sisältynyt kritiikkiä siitä, että lapselle käytännössä tärkeitä lähiomaisia ei ole tarpeeksi informoitu lasta koskevista päätöksistä eikä heidän mahdollisuuksiaan tukea lasta ole huomioitu. Myös sijaishuollossa tulee muistaa lapsen oikeus tuntea sukunsa ja läheisensä. Lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin perusteltuna sitä, että varsinainen sijoituspäätös perustuu aina lapsen etuun kussakin yksittäisessä tapauksessa.

7 luku Avohuolto

8 luku Lapsen kiireellinen sijoitus

9 luku Huostaanotto

Lapsiasiavaltuutettu arvioi, että 7-9-lukujen käsitteiden osittainen uudistaminen on tarpeen ehdotuksessa arvioidulla tavalla. Kiireellisiin tilanteisiin varautuminen lastensuojelun suunnittelussa kuntatasolla ja viranomaisyhteistyössä tulee varmistaa.

10 luku Sijaishuolto

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että alle kouluikäisten lasten osalta ensisijaiseksi tavoitteeksi tulee asettaa hoito sijaiskodissa. Tavoitteena tulisi olla perheen mallin ja kiintymyssuhteiden turvaaminen.

Sijaishuoltopaikan valinnan tulisi perustua lapsen tarpeisiin, hänen parastaan huomioiden. Sijoittavan kunnan tulee varmistua siitä, että yksikkö täyttää sijaishuollon hyvät laadulliset ja lapsilähtöisyyden vaatimukset. Lastensuojelun kehittämisohjelmassa tehty raportti sijaishuollon kehittämisestä antaisi lapsiasiavaltuutetun mielestä hyvät valmiudet tarkemman laadullisen määrittelyn valmisteluun asetustasolle vietäväksi. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perhehoitolainsäädäntö tulee uudistaa kiireellisesti niin, että sillä voidaan lisätä sijaiskotien tarjontaa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää henkilöstön ja hoidettavien lasten määrästä säätämistä (55 §, 56 §, 60 §) tärkeänä. Lainsäädännön tiukentuminen saattaa joiltain osin johtaa kustannusten nousuun palvelujen ostamisessa. Kustannukset on syytä taloudellisissa vaikutuksissa arvioida.

11 luku Rajoitustoimenpiteet

12 luku Jälkihuolto

13 luku Valvonta

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että sijaishuollon laatuun kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota ja tehostetaan yksityisten palveluntuottajien valvontaa. Lääninhallituksille tulee turvata valvontaan riittävät voimavarat.

14 luku Oikeudenkäyntiä koskevia säännöksiä

Laissa esitetty lastensuojeluasioiden päätöksentekomenettely on lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan toimiva ja perusteltu

86 §:ssä on ehdotettu säädettäväksi lapsen kuulemisesta tuomioistuimessa. Perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on täsmentää sitä, että pienen lapsen ei ainakaan vastoin tahtoaan tarvitsisi osallistua itseään koskevan lastensuojeluasian tuomioistuinkäsittelyyn. Alle 15-vuotiasta lasta voidaan kuulla, jos se on välttämätöntä asian ratkaisemiseksi, lapsi suostuu kuulemiseen ja on ilmeistä, että kuulemisesta ei saata aiheutua lapselle haittaa.

Muistutan kuitenkin siitä, että lapsella on myös oikeus tulla kuulluksi tuomioistuimessa. YK:n lapsen oikeuksien komitea on nimenomaisesti ilmaissut huolensa Suomen valtiolle siitä, että vain 15-vuotiailla ja sitä vanhemmilla lapsilla on oikeus tulla suoraan kuulluksi tuomarin tai tuomioistuimen toimesta. Alle 15-vuotiaiden kuulemiselle ei tule laissa asettaa liian tiukkoja rajoitteita. Tällöin kuulemisesta tulee poikkeus eikä asiaa arvioida lapsen kuulluksi tulemisen oikeuden näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että 86 §:n 1 momentissa ”välttämätöntä” -ilmaisu tulisi korvata joustavammalla ”tarpeen” -termillä, jolloin 86 § kuuluisi seuraavasti: ”Kun tuomioistuin käsittelee lastensuojeluasiaa, se voi kuulla alle 15-vuotiasta lasta tuomioistuimessa, jos tämä on tarpeen asian ratkaisemisen kannalta. Kuuleminen voi tapahtua vain, jos lapsi tähän suostuu ja on ilmeistä, että kuulemisesta ei aiheudu lapselle haittaa”.

15 luku Muutoksenhaku
16 luku Voimaantulosäännökset

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula

Ylitarkastaja Johanna Aalto


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.