Lapsiasiavaltuutetun lausunto 23.11.2005
Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaoston lausuntopyyntö liittyen valtion talousarvion (HE119/2005) käsittelyyn 

Lastensuojelun tasausrahaston lopettamisen vaikutukset lastensuojeluun

Arviointia tasausrahaston toimivuudesta

Lastensuojelun tasausrahastosta säätämisen perusteluna (LA 142/1998, StVM 28/1998) oli huoli erityisesti pienten kuntien mahdollisuuksista rahoittaa satunnaisesti tarvittavia kalliita erityispalveluita lastensuojelussa. Rahaston katsottiin tukevan sitä, että asiakkaat saavat oikea-aikaiset ja tarkoituksenmukaiset palvelut kaikissa, myös pienissä kunnissa. Säätämisen yhteydessä pidettiin tärkeänä järjestelmän toimivuuden seurantaa ja kehittämistä.

Eduskunta arvioi edellisen kerran tasausrahaston toimivuutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 23/2002) valtioneuvoston selonteosta lasten ja nuorten hyvinvoinnista (VNS 4/2002). Lausunto summaa nähdäkseni tiivistetysti nykytilanteen ongelmia kuntanäkökulmasta:

Lastensuojelun rahoitus

Lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmää on arvioitu selonteon antamisen yhteydessä. Selvitys osoittaa, että alueelliset erot valtion ja kunnan rahoitusosuuden välillä ovat suuria. Osalle kunnista maksuosuudet ovat niin suuria, että niiden voidaan sanoa vähentävän kunnan mahdollisuuksia ennaltaehkäisevän työn kehittämiseen. Ongelmalliseksi on muodostunut varsinkin pienten kuntien maksujen suuruus. Kuntien kannalta ongelmana on myös pidetty sitä, että tasausjärjestelmään osoitettu valtion rahoitus vähennetään sosiaali- ja terveydenhuollon käyttötalouden valtionosuudesta. Näin järjestelmä ei tuo todellista resurssien lisäystä kuntien lastensuojelutyöhön. Valiokunta pitää tarpeellisena, että järjestelmän epäkohtien korjaamiseen ryhdytään.”Nykykäytännön ongelmat (eräiden pienten kuntien suuri rahoitusvastuu, hallintokulujen suuruus) kannalta tunnustetaan muutenkin alan toimijoiden keskuudessa yleisesti. Toisaalta näkemykset tasausrahaston vaikutuksista lastensuojelutyön käytäntöön vaihtelevat.

Esimerkiksi Perhehoitoliiton mukaan tasausjärjestelmä on ohjannut kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten sijaishuoltopaikkojen valintaa laitoshuoltoon perhehoidon sijasta, koska kunta on voinut siirtää kustannuksia laitossijoituksista kuntien yhteisesti rahoittavaksi. Samansuuntaisesti tilannetta arvioivat Kuntaliitto sekä sosiaali- ja terveysministeriö.

Pelastakaa Lapset ry:n mukaan järjestelmä on puolestaan taannut kunnissa tarpeelliset sijoitukset kalliisiinkin yksiköihin ja näin mahdollistanut erityistilanteissa vaativat palvelut oikea-aikaisesti. Pienissä kunnissa kalliita erityistoimia vaativia tapauksia on harvoin, mikä näkyy myös tasausrahaston toiminnassa. Pelastakaa Lapset ry korostaa tasausrahaston myös lisänneen lastensuojelun suunnitelmallisuutta ja kustannusseurantaa. Samalla kannalla on Ensi- ja turvakotien liitto.

Johtopäätöksenä voi sanoa, että molemmat arviot ovat osaltaan oikeassa, koska tasausrahaston olemassaolo on varmistanut yllättävissä lastensuojelun erityistilanteissa (esim. saman perheen usean lapsen huostaanotto) nopean toiminnan. Samalla se on voinut ohjata yksittäisen kunnan yleistä lastensuojelutyön toimintatapaa laitossijoituksia lisäävästi, koska kustannukset jakautuvat kuntien yhteisesti maksettavaksi.

Miten lastensuojelun tasausrahaston lopettaminen ja siirtyminen lastensuojelukertoimella painotettuun valtionosuuteen vaikuttaa?

Vaikutusten arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja

  • järjestelmän muutos ei vaikuta kuntien käytössä kokonaisuutena olevaan rahoitukseen vaan lähinnä rahoituksen jakautumiseen kuntien kesken
  • tasausrahastossa tasaus tapahtui käytännössä kuntien keskinäisenä määrärahojen siirtona koska valtiolta ei tullut rahastoon lisäpanostusta
  • uusi järjestelmä lisää tasausrahaston maksajina olleiden (pääosin pienten kuntien) välittömästi omassa käytössä olevia määrärahoja (kunnan rahoitusosuus sekä tasausvähennys valtionosuudesta poistuu)
  • uudistus pienentää tasausrahastosta hyötyneiden (pääosin keskisuurten ja suurten kuntien) käytössä olevia määrärahoja
  • uudistus poistaa mahdollisuuden vakuutusluonteisesti saada rahoitusta yllättäviin suuriin kustannuksiin
  • uudistus vapauttaa tasausrahaston hallinnointiin kuluneet voimavarat muuhun käyttöön
  • rahoitus siirtyy kunnan yleiseen valtionosuuteen eikä sitä ole ns. korvamerkitty lastensuojelumenojen kattamiseen
  • lastensuojelukertoimen laskennassa otetaan huomioon vain huostaanottojen määrä eikä muita erityisesti avohuollon menoja
  • huostaanottojen määrä vaikuttaa kunnan lastensuojelukertoimeen kahden vuoden viiveellä
  • kunnalle aiheutuu huostaanotosta valtionosuuden huomioon ottamisen jälkeenkin huomattavia kustannuksia

Arvioinnissa on huomattava se, että kuntien lakisääteiset velvoitteet lastensuojelutyössä eivät uudistuksessa muutu eli kunta on lastensuojelulain perusteella velvollinen ryhtymään toimiin jos lapsen hyvinvointi on uhattuna.
Näyttäisi siltä, että uudessa valtionosuuden lastensuojelukertoimeen perustuvassa järjestelmässä kunta hyötyy aiempaa tasausrahastojärjestelmää välittömämmin taloudellisesti siitä että ennaltaehkäisevä työ ja avohuolto toimivat hyvin ja huostaanotolta vältytään. Toisaalta pulmana uudessa järjestelmässä on se, ettei kertoimen laskennassa voida tilastopohjan puutteellisuuden vuoksi ottaa huomioon avohuollon kustannuksia.

Uuden tilanteen riskinä voi olla yllättävien, erityisen kalliiden ja vaikeiden tapausten osalta toimenpiteiden viivästyminen koska välittömästi kompensaation tuovaa ”vakuutusjärjestelmää” ei ole.

Sen lisäksi että suuret lastensuojelukustannukset (huostaanotot) otetaan uudessa järjestelmässä huomioon valtionosuuksissa, tulisi jatkossa seurata tilannetta erityisen kalliiden ja vaikeiden lastensuojelun erityistoimia vaativien tilanteiden osalta. Tarpeen mukaan tulee selvittää mahdollisuutta jakaa kustannusvastuuta paremmin valtion ja kuntien välillä, niin että valtio osallistuisi vahvemmin näiden kustannusten tasaamiseen erityistilanteissa.

Lisäksi valtionosuuden laskentaan tulisi sisällyttää jatkossa myös lastensuojelun avo- ja jälkihuollon kustannukset huostaanottojen lisäksi. Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä on mahdollista parantaa tilastointipohjaa. Tätä nykyä riittävän luotettavaa ja kattavaa tilastoaineistoa lastensuojelun avohuollon kustannuksista ei ole.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta on tärkeää varmistaa sekä ennaltaehkäisevän työn vahvuus että oikea-aikainen korjaava toiminta silloin kun perhetilanne kriisiytyy. Lisäksi on tärkeää, että järjestelyt tukevat lapsen oikeutta perheeseen. Kansainvälisesti vertaillen Suomessa huostaan otettuja pieniäkin lapsia sijoitetaan laitoksiin huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa ja Euroopan maissa.

Muuta asiaan vaikuttavaa

Lastensuojelun laadun kannalta näen lähivuosina tärkeinä erityisesti seuraavat asiat

  1. Lastensuojelun kehittämisohjelman toimeenpano on haasteellista kun otetaan huomioon kuntien sosiaalitoimen niukat henkilöstövoimavarat, pätevien lastensuojelutyöntekijöiden puute sekä henkilöstön vaihtuvuus ja kuormittuminen.
  2. Seutukunnallisten ja alueellisten yhteistyörakenteiden kehittäminen kuntien kesken vaativien ja erityisosaamista edellyttävien lastensuojelutoimenpiteiden laadun ja asiakkaan oikeuksien turvaamiseksi on hyvin tarpeellista.
  3. Lastensuojelulain uudistamisessa on arvioitavana mm. huostaanottojen päätöksentekoprosessi sekä asiakkaan oikeuksien turvaaminen. Tämän lisäksi uudistuksessa on tarpeen myös lain tasolla vahvistaa ennaltaehkäisevää ja perheitä varhaisessa vaiheessa tukevaa lastensuojelutyötä, jotta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä saataisiin vähenemään.
  4. Lastensuojelun suunnitelmallisuutta on tarpeen lisätä kunnissa. Lastensuojelutyö tulee sisällyttää kuntien lapsipoliittisiin ohjelmiin, joissa asetetaan sekä lasten ja perheiden ongelmia ennaltaehkäisevän että korjaavan toiminnan tavoitteet.

Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.