Lapsiasiavaltuutetun lausunto 18.12.2006

Opetusministeriölle

Asia:
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksiä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman laadintaan vuosille 2007-2012

Opetusministeriön erityisesti toivomista teemoista kiinnitän huomiota rakenteelliseen kehittämiseen ja ohjausjärjestelmiin, vaikuttavuuteen, laatuun ja tehokkuuteen; tasa-arvoon, maahanmuuttajiin sekä opetuksen kehittämiseen yleensä. Liitteenä on myös lapsiasiavaltuutetun eduskunnan sivistysvaliokunnalle 15.6.2006 antama lausunto valtioneuvoston koulutuspoliittisesta selonteosta.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston on tehnyt syksyn 2006 aikana ”Osallistuva oppilas – yhteisöllinen koulu” -hankkeessa mukana oleville peruskoulun oppilaskunnille kyselyn, jossa kartoitetaan mm. lasten näkemyksiä kouluhyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Toimitan mielellään tämän raportin sen valmistuttua kehittämissuunnitelman valmistelijoille.

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on lapsen edun, oikeuksien ja hyvinvoinnin edistäminen yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumisen edistäminen.

Ikärakenteen muutoksen vaikutus koulutusjärjestelmään ja kustannustasoon

Nyt voimassa olevassa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa (2003-2008) on todettu toimintaympäristön muutoksena lapsi- ja nuorisoikäluokkien tuleva väheneminen. On tärkeä huomata, että vaikka keskimäärin lasten määrä vähenee, eräillä alueilla se voi myös lisääntyy muuttoliikkeen ja syntyvyyden erojen takia. Nämä alueelliset erot tulee ohjausjärjestelmässä ottaa huomioon.

Keskimääräinen lasten määrän väheneminen ei välttämättä samassa suhteessa alenna palveluiden kuten koulutuksen järjestämisen kustannuksia. Tavoitteeksi tulee asettaa palveluiden saatavuuden ja laadun parantaminen. Palveluissa, esimerkiksi peruskoulussa, tarvitaan riittävä määrä osaavaa henkilökuntaa, joka puuttuu lasten mahdollisiin ongelmiin ajoissa, toimii moniammatillisesti ja tukee vanhemmuutta ja perheitä. Erityisopetuksen tasa-arvossa on puutteita samoin kuin oppilashuollon palveluiden saatavuudessa.

Lapsiväestön määrän vähenemisestä seuraa myös tulevaisuudessa tarve pohtia palveluiden järjestämisen tapoja niin, että eri alueilla asuvia lapsia kohdellaan yhdenvertaisesti. Tämä tarpeen erityisesti kun arvioidaan tulevia palveluiden rahoitus, järjestämis- ja tuottamisvastuita erityisen kalliiden, harvoin tarvittavien ja erityistä osaamista edellyttävien palveluiden järjestämisessä. Tältä kannalta tarvitaan erityisopetuksen ja oppilashuollon palveluissa myös seudullisia ja alueellisia palveluiden järjestämisen ratkaisuja.

YK:n lasten oikeuksien komitea on Suomelle antamissaan suosituksissa 30.9.2005 pitänyt puutteena lasten epätasa-arvoista pääsyä palveluihin ja kuntien välisiä eroja palveluiden laadussa. Lasten keskinäisen tasa-arvon lisääminen ja yhdenvertaisen kohtelun varmistaminen tuleekin asettaa uuden kehittämisohjelman keskeiseksi tavoitteeksi.

Koulu lapsen kokonaishyvinvoinnin tukijana

Ikärakenteen vanhetessa on tärkeä varmistaa lapsi-ikäluokkien hyvinvointi. Tältä kannalta koulun kehittäminen koulutuspoliittisessa selonteossa esitetyllä tavalla lasten kokonaishyvinvoinnista huolehtivaan suuntaan, on hyvin tärkeää.

Em. oppilashuollon ja erityisopetuksen tasa-arvon varmistamisen ohella tätä tukevat toimet koulukiusaamisen vähentämiseksi sekä koulupäivän rakenteen kehittäminen ns. eheytetyn koulupäivän tavoitteen suuntaisesti. Lasten ja nuorten tulee voida vapaaehtoisesti osallistua koulupäivän jälkeen koulun tiloissa erilaisiin harrastuksiin sekä valvottuun leikkiin ja lepoon. Tavoitteena tulee olla toiminnan järjestäminen osana koulun toimintaa rehtorijohtoisesti verkostoituen myös koulun ulkopuolisten toimijoiden kanssa.

Kouluviihtyvyyden edistämisessä tulee ottaa huomioon myös koulun fyysisen ympäristön (kalusteet, sisäilma, piha, värit jne.) kehittäminen lasten tarpeiden mukaisesti.

Samoin osa kouluhyvinvoinnin parantamista tulee olla lasten parempi osallistuminen koulun arjen kehittämiseen esimerkiksi oppilaskuntatyön kautta.

Osalle lapsia koulumatkojen järjestämistavoilla, niiden laadulla ja pituudella on suuri merkitys kouluhyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Tämä tulee muistaa ottaa huomioon kouluverkkoa koskevissa ratkaisuissa. Kansallisesti on tarpeen edistää koulumatkajärjestelyjen laadun arviointia ja kehittämistyötä niin, että lasten koulupäivä ei tule kohtuuttoman pitkäksi.

Oppilashuollon kehittämistä edistäisi siitä säätäminen yhdessä laissa. Tavoitteeksi tulee asettaa yhtenäisen oppilashuollon lainsäädännön valmistelu ja säätäminen.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta erilaiset siirtymät esimerkiksi päivähoidosta, esiopetukseen ja perusopetukseen luovat riskitilanteita. Tältä kannalta päivähoidon, esiopetuksen ja perusopetuksen ja näissä toimivien ammattilaisten yhteistyön tiivistäminen olisi tärkeää. Tavoitteena tulee olla esimerkiksi lapsen näkökulmasta joustava ja hänen tarpeisiinsa sovitettu koulun aloittaminen.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta tarvitaan entistä parempaa eri hallinnonalojen ja eri alojen ammattilaisten välistä yhteistyötä niin paikallisesti, alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Opetusministeriön käynnistämä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman laadinta on hyvä väline eri hallinnonalojen välisen yhteistyön parantamiseksi. On tärkeä sovittaa yhteen erilaiset kehittämisohjelmat.

Opettajankoulutuksen kehittäminen ja opetussuunnitelmat

YK:n lapsen oikeuksien komitea korostaa v. 2005 päätelmissään tiedon jakamista lapsen oikeuksista kouluissa niin, että se sisältyisi opetussuunnitelmiin. Lisäksi komitea korostaa tiedon jakamista haavoittuvimpien ryhmien, kuten maahanmuuttajien, alkuperäiskansojen ja etnisten tai kielellisten vähemmistöjen keskuudessa heidän omalla kielellään. Komitea korostaa että tiedottaminen on myös sopimusvaltion tehtävä. Tiedon jakaminen lapsen oikeuksista on jäänyt Suomessa pitkälti kansalaisjärjestöjen vastuulle. Komitea suosittaa myös yleisen ihmisoikeuskasvatuksen lisäämistä kouluissa.

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää sopimusvaltioiden velvoitteen tiedottaa lapsen oikeuksista, määräaikaisraporteista sekä komitean päätelmistä. Sekä vuonna 1996, 2000 että 2005 komitea on huomauttanut Suomen valtiota riittämättömästä tiedottamisesta sekä lasten kanssa työskentelevien – myös opettajien ja muun koulun henkilökunnan – koulutuksen puutteista tältä osin.

Nämä huomautukset tulisi ottaa huomioon koulutuksen kehittämissuunnitelmassa niin että opettajankoulutuksessa huomioidaan perehtyminen lapsen oikeuksiin ja opetussuunnitelmiin lisätään samoin perehtyminen lapsen oikeuksiin.

Opettajankoulutukseen on lisäksi tarpeen ottaa mukaan perehtyminen mediakasvatukseen ja mediasuojeluun. Koulu on myös tältä kannalta merkittävä lasten tasa-arvon varmistaja. Tältä kannalta tarvitaan lasten mediataitojen ja -osaamisen kehittämistä niin, että vahvistetaan lasten kykyä saada oma äänensä kuuluville, tuetaan kriittistä ja omaehtoista suhtautumista sekä erilaisten ohjelma, mainos sekä mediasisältöjen tunnistamisen kykyä.

Lapsuuden tutkimuksen verkostoituminen sekä monitieteellinen tutkimusohjelma

Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt toimintakertomuksessaan vuodelta 2005 huomiota lasten hyvinvoinnin seurannan tietopohjan puutteisiin. Kertomus on kokonaisuutena lapsiasiavaltuutetun verkkopalvelussa www.lapsiasia.fi.

Kokonaiskuvaa lasten ja nuorten elinolojen ja hyvinvoinnin kehityksestä ei ole helppo saada nyt tarjolla olevan tiedon perusteella. Tietoa on eri hallinnonaloilla hajanaisesti eikä sen tuottaminen ole koordinoitua. Kehittämistyö edellyttäisi monien eri ministeriöiden, tutkimuslaitosten ja yliopistojen välisen yhteistyön organisointia. Kehittämistarpeet tulisi huomioida eri laitosten tulossopimuksissa. Monet aivan keskeisetkin lasten hyvinvoinnin perusseurannat – kuten kouluterveystutkimus – ovat projektiluonteisia vailla pysyvää rahoitusperustaa.

Keskeiset puutteet ovat alle 12-vuotiaiden lasten hyvinvoinnin ja terveyden seuranta, lasten mielenterveyden tila, lasten turvallisuuden tila sekä lastensuojelun piirissä olevien lasten taustat ja hyvinvointi. Näiden puutteiden korjaamiseksi tarvitaan eri virastojen, tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyötä. Kehitystyötä puutteiden korjaamiseksi on aloitettu sosiaali- ja terveysministeriössä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä Itsenäisyyden juhlavuoden lastenrahaston kanssa edistänyt myös yliopistoissa tehtävään lapsuuden tutkimuksen valtakunnallista verkostumista. ITLA on osoittanut joulukuussa 2006 lahjoituksen Jyväskylän yliopistolle lapsuuden tutkimuksen valtakunnallisen verkoston projektipäällikön palkkaamiseen vuosille 2007-2009. Tämän jälkeen lapsuuden tutkimuksen yhteistyön kehittäminen yliopistojen kesken tulisi kyetä siirtämään muun vakituisen rahoituksen piiriin.

Verkostumisen tavoitteena on myös edistää Suomen Akatemian monitieteellisen tutkimusohjelman käynnistämistä lapsuuden tutkimuksen sekä lasten ja nuorten kasvuympäristöjen alalta. Ohjelmassa tulisi arvioidaan ja ennakoida laajasti lasten hyvinvointiin liittyviä tekijöitä sekä myös kehittää menetelmiä, joilla korjataan em. lasten hyvinvoinnin tietopohjan puutteita.

Lapsivaikutusten arvioinnin kehittäminen

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella kaikissa yhteiskunnan toimenpiteissä ja päätöksissä, jotka koskevat lapsia, on otettava huomioon lapsen etu. Samoin yhteiskunnan toimia ja päätöksiä tulee arvioida lapsen edun kannalta. Yhteiskunnallisella tasolla tämä tarkoittaa päätösten lapsivaikutusten arviointia.

Lapsivaikutusten arvioinnissa ennakoidaan päätösten välittömiä ja välillisiä vaikutuksia lapsiin. STAKES on julkaissut marraskuussa 2006 oppaan lapsivaikutusten arvioinnista.

Myös koulu- ja opetusalan päätöksenteossa tulisi tehdä lapsivaikutusten arvioinnin kehittämistyötä. Lapsivaikutusten tiedostaminen ja alan osaamisen kehittäminen on tarpeen erityisesti kunta- ja aluetasolla etenkin kun tehdään ratkaisuja kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta.

Jyväskylässä 18. päivänä joulukuuta 2006

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.