Lapsiasiavaltuutetun lausunto 15.12.2005

Sosiaali- ja terveysministeriö
Perhe- ja sosiaaliosasto
Ylitarkastaja Hanna Nyfors

Lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon maksutoimikunnan ehdotuksista

Kannanoton rajauksesta

Arvioin lausunnossa sosiaali- ja terveydenhuollon maksutoimikunnan ehdotuksia siltä osin, miten ne vaikuttavat lapsiin ja lasten oikeuksien toteutumiseen. Maksutoimikunnan käsittelemien asioiden kannalta merkitystä on erityisesti seuraavilla YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artikloilla:

  • 18 artikla, jonka 1 mom. mukaan valtion tehtävä on tukea vanhempien ensisijaista vastuuta lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintaansa.
  • 18 artiklan 3 momentin mukaan valtion tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimiin taatakseen että työssäkäyvien vanhempien lapsilla on oikeus hyödyntää heille tarkoitettuja lastenhoitopalveluja ja -laitoksia
  • 23 artikla, jossa määritellään henkisesti tai ruumiillisesti vammaisen lapsen oikeuksista saada erikoishoitoa, terveydenhoito- ja kuntoutuspalveluita
  • 24 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista palveluista

Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan sisältyvistä tavoitteista tulee maksutoimikunnan työn arvioinnissa ottaa varsinaisten maksujärjestelmää koskevien tavoitteiden ohella myös tavoite perhepolitiikan vakaudesta ja ennakoitavuudesta.

Kannanottoja toimikunnan yleisiin linjauksiin
Toimikunnan ehdotus asiakasmaksujen säätämisestä lailla on perusteltu. Se lisää maksujen ennakoitavuutta ja yhdenmukaisuutta eri kunnissa asuvien lasten ja heidän perheidensä kannalta. Nykyisen maksujärjestelmän peruslinjausten säilyttäminen on myös kannatettavaa. Maksut ohjaavat palveluiden käyttöä sekä varmistavat palveluiden rahoitusta. Sen ohella on toimikunnan esityksen mukaisesti tärkeä huolehtia siitä, etteivät maksut estä tarpeellisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä.

Toimikunta ehdottaa, että maksuissa otetaan huomioon palveluiden kustannuskehitys, mikä toteutetaan indeksitarkistusmenettely käyttöön ottamalla. Toimikunta viittaa perusteluna siihen, että useita etuuksia myös korotetaan kustannuskehitystä vastaavasti. Tältä osin on syytä huomioida, että keskeisistä lapsiperheiden etuuksista lapsilisää ei ole vastaavasti sidottu indeksiin. Lapsilisien reaaliarvon säilymisellä on merkitystä erityisesti yksinhuoltajatalouksien sekä monilapsisten perheiden toimeentulon ja maksukyvyn kannalta.

Kannanottoja toimikunnan yksityiskohtaisiin ehdotuksiin

Terveydenhuolto

Toimikunta ehdottaa terveydenhuollon maksuissa alaikäisten hoidon maksujen poistamista. Tämä on lapsen oikeuksien (YK-LOS 24 artikla) näkökulmasta kannatettavaa. Ehdotus helpottaa erityisesti paljon sairastavien lasten perheiden toimeentuloa ja vähentää riskejä siitä, että taloudelliset vaikeudet voisivat viivyttää lapsen pääsyä erikoissairaanhoitoon.

Maksujen poistaminen alaikäisiltä on myös yleinen myönteinen viesti lapsiperheille ja on omiaan tukemaan heidän taloutensa vakautta ja ennakoitavuutta.

Lasten päivähoito

– Perhekäsitteen uudistaminen

Toimikunta ehdottaa päivähoidon perhekäsitettä uudistettavaksi todellista perhekäsitettä vastaavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen todellinen lapsiluku otetaan aiempaa paremmin huomioon maksujen määräytymisessä. Sen seurauksena useissa tapauksissa monilapsisten perheiden päivähoitomaksut alenisivat.

Uudistus on kannatettava. Aiemmat päivähoitomaksujen uudistukset (erityisesti vuonna 1997) ovat nostaneet monilapsisten perheiden päivähoitomaksuja. Lapsiperheiden taloudellisen tilanteen selvitykset osoittavat 1990-luvun tulokehityksen isoissa lapsiperheissä olleen heikompaa kuin pienemmissä lapsiperheissä. Yksinhuoltajaperheiden toimeentulokehitys on ollut kaikkein heikointa, mikä puoltaa heidän maksurasitustaan keventäviä ehdotuksia. Ehdotus huojentaisi erityisesti monilapsisten yksinhuoltajaperheiden maksuja.

– Enimmäismaksun korottaminen

Toimikunta esittää päivähoidon enimmäismaksua korotettavaksi 200 eurosta 250 euroon ensimmäiseltä ja 180:stä 200 euroon toiselta lapselta. Näin suuri eli 25 prosentin kertakorotus on ristiriidassa hallitusohjelmassa tavoitteeksi asetetun perhepolitiikan vakauden ja ennakoitavuuden kanssa. Ehdotus ei ole kannatettava.

Maksupolitiikka näyttäytyisi erityisen tempoilevana keski- ja hyvätuloisten vanhempien näkökulmasta, koska 1996 uudistuksessa heidän maksujaan alennettiin huomattavasti. Kyseessä olisi jo toinen huomattava tasokorotus tuon uudistuksen jälkeen. Perhepolitiikan vakaudella ja tulevaisuuden ennakoitavuudella on merkitystä syntyvyyden kannalta myös keski- ja hyvätuloisissa perheissä.

Toimikunta esittää maksuluokkien tulorajoja tarkistettavaksi ylöspäin 12 prosentilla. Tämä on perusteltua. Korotusten jälkeenkin ylimpään maksuluokkaan päätyvät jo keskituloiset työssäkäyvät vanhemmat. Koska maksut määritellään bruttotulojen perusteella, tulokäsite ei ota huomioon esimerkiksi asuntovelkoja. Monet asuntovelkaiset perheet ovat suunnitelleet taloudenpitonsa hyvinkin tarkkaan vuosiksi eteenpäin. Suuri päivähoitomaksujen korotus voi horjuttaa tällaisessa tilanteessa perheen taloutta etenkin, jos päivähoidossa on useita lapsia.

– Vuorohoidon ja osapäivähoidon maksut

Vuorohoidon ja osapäivähoidon maksuja esitetään uudistettavaksi käytettyyn hoitoaikaan perustuvaksi. Uudistus on kannatettava. Uudistus pääosin alentaa osapäivähoidon maksuja ja yhdenmukaistaa käytännön eri kuntien välillä.

Päivähoidon yksi perustavoite on mahdollistaa työssäkäyvien vanhempien lapsille laadukas hoito. Samalla maksujärjestelmässä tulee karttaa piirteitä, jotka kannustavat vanhempia pitämään lapsia hoidossa pidempään kuin se on kohtuullisen työnteon tai muun toiminnan kannalta tarpeellista. Ehdotettu uudistus osapäivähoidon maksuperusteisiin rohkaisee vanhempia tekemään lapsen edun mukaisia ja perheen tarpeisiin joustavia päivähoitoratkaisuja. Se tukee myös vanhempien ja päivähoidon kasvatuskumppanuutta. (vrt. YK-LOS 18 artikla 1 ja 3 momentti)

Uudistus tukee myös pienten lasten vanhempien mahdollisuuksia tehdä lyhennettyä työaikaa ja osa-aikatyötä. Se on lapsen näkökulmasta myönteistä ja lisää mahdollisuuksia vanhempien ja lasten yhteiseen aikaan.

Kannatettava on myös tilapäisestä lapsen sairaudesta aiheutuvan poissaolon maksuhyvityksen laajentaminen koskemaan kaikkia päivähoitoa käyttäviä perheitä. Samoin kannatettava on päivähoitomaksun periminen 11 kuukaudelta.

Jatkokehittämiseen liittyviä näkökohtia

Päivähoitomaksujärjestelmän jatkokehittämisessä on tarpeen tutkia malleja, joissa maksut suhteutettaisiin myös kokopäivähoidon osalta todellisten hoitotuntien määrään. Tietoteknologian kehitys antaa tähän mahdollisuuksia.

Kiinnitän huomiota lisäksi päivähoitoon läheisesti verrattavaan koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujärjestelmään, josta säädetään opetustoimen lainsäädännössä. Aamu- ja iltapäivähoitoa voidaan sinänsä järjestää sekä sosiaalitoimen että koulutoimen palveluna.

Opetushallituksen selvityksen mukaan uuden lakisääteisesti järjestetyn aamu- ja iltapäivähoidon palvelun maksut ovat ensimmäisen toimintavuoden aikana vaihdelleet maan sisällä 0 eurosta 160 euroon. Kolme kuntaa on tarjonnut maksutonta palvelua ja yksi kunta on perinyt 160 euron maksun. Maksuja ei suhteuteta vanhempien tulotasoon. Lapsen edun kannalta olisi perusteltua linjata valtakunnallisesti, että myös aamu- ja iltapäivähoito voisi olla maksutonta silloin kun se perheen toimeentulo ja lastensuojelullinen näkökulma huomioon ottaen on tarpeen. Asiaa tulisi arvioida yhteistyössä sosiaali- ja terveys- sekä opetusministeriön kesken.

Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.