Suomen evankelis-luterilainen kirkko
Kirkkohallitus
Mirkka Torppa

Palautetta Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelman väliraportista (3.10.2007)

Kirkon varhaiskasvatuksen kehittämisryhmä on pyytänyt lapsiasiavaltuutetulta palautetta laatimansa kehittämissuunnitelman väliraportista ”Leikkiä,rukousta ja kohtaamista”. Esitän eräitä näkökohtia lyhyesti YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta.

Lähtökohdiltaan ja perusteiltaan kirkon varhaiskasvatuksen kehittämissuunnitelman väliraportti on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen. Kirkon varhaiskasvatuksessa korostuu sen mukaan lapsen oikeus erityiseen suojeluun mutta samalla lapsen oikeus osallistua ja tulla kuulluksi ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti. Tämä on suunnitelmassa erittäin myönteistä ja tervetullutta.

Suunnitelman visio (s. 23) edellyttää kirkossa uudenlaista ajattelutapaa lapsesta aktiivisena hengellisenä toimijana. Tämä on tärkeä lähtökohta, jonka tulisi näkyä kirkon eri toimialojen kehittämisessä. Suunnitelma keskittyy omalta osaltaan varhaiskasvatuksen toimialaan. Jotta visio toteutuisi, se tulisi ottaa huomioon myös kirkon muilla toimialoilla ja seurakuntien toiminnan kehittämisessä kauttaaltaan. Tätä tarvetta tulisi suunnitelmassa korostaa enemmän.

Suunnitelmassa viitataan s. 9 YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen uskontoa koskevaan artiklaan sekä 27 artiklaan. Kiinnitän huomiota siihen, että myös artiklassa 14 korostetaan lapsen ajatuksen, omantunnon ja uskonnonvapauden kunnioittamisen ohella vanhempien oikeuksia ja myös velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta tämän oikeuden käyttämisessä. 27 artikla keskittyy ytimeltään taloudellisesta elintasosta huolehtimiseen. Sopimus korostaa myös toisaalla uskontojen välistä vuoropuhelua (art 29 d) sekä vähemmistöihin kuuluvien lapsen oikeutta tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan (art 30).

14 artikla:

  1. Sopimusvaltiot kunnioittavat lapsen oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
  2. Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhempien ja laillisten huoltajien oikeuksia ja velvollisuuksia antaa lapselle ohjausta hänen oikeutensa käyttämisessä tavalla, joka on sopusoinnussa lapsen kehitystason kanssa.
  3. Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai vakaumustaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista säädetään laissa ja jotka ovat välttämättömiä yleisen turvallisuuden, järjestyksen, terveyden ja moraalin tai muiden ihmisten perusoikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi.

Suunnitelman yhteydessä olisi perusteltua esitellä myös laajemmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen perusperiaatteita. Näistä tärkeimpänä tässä yhteydessä pidän lasten yhdenvertaista kohtelua, lapsen edun asettamista ensisijalle päätöksenteossa sekä lasten omien mielipiteiden huomioon ottamista.

Kohdassa 3.1 perhe-elämän tulevaisuuden suuntia käsitellään perustellusti erityisesti taloudellisen eriarvoisuuden sekä köyhyyden vaikutuksia. Tämän ohella on kuitenkin tarpeen huomioida, että taloudellinen vauraus ei välttämättä suojaa lapsia vanhempien päihdeongelmilta, mielenterveysongelmilta tai välinpitämättömyydeltä. Kohdassa on tarpeen huomioida perhe-elämän kehityssuunnissa myös vanhempien työn rasittavuudesta tai pitkistä työpäivistä aiheutuva lasten jääminen ilman riittävää huolenpitoa ja aikuisen turvaa.

Suunnitelmassa korostuu kirkon ja seurakuntien varhaiskasvatuksen yhteistyö vastaavasti oman kunnan varhaiskasvatuksen kehittäjien kanssa. Suunnitelmassa ei tulee tarpeeksi esille tarve tehdä yhteistyötä myös muun sosiaalitoimen kanssa erityisesti haavoittuvissa oloissa elävien lasten tunnistamiseksi ja varhaiseksi tukemiseksi. Kirkon varhaiskasvatuksen työntekijöiden perus- ja täydennyskoulutuksessa tulee lisätä työntekijöiden osaamista tunnistaa paremmin vaikkapa vanhempien päihdeongelmien, väkivaltaisuuden tai lasten hyväksikäytön riskejä.

Suunnitelma ei tuo esimerkiksi esille uuden lastensuojelulain velvoitteita lastensuojeluilmoituksen tekemiseen tilanteissa, joissa seurakunnan varhaiskasvatuksessa arvioidaan lapsen kehityksen omassa perheessään olevan vaarassa. Seurakuntien varhaiskasvatus tulee nähdä myös osana kuntatasolla olevia perheiden varhaisten tuen verkostoja ja moniammatillista yhteistyötä.

Erityisen myönteistä ohjelmassa on painopistekohdaksi valittu Lapsen oikeuksien toteutuminen kirkossa. Lapsen oikeuksien toteutuminen edellyttää kirkossa ja seurakunnissa kaikilla toimialoilla (varhaiskasvatuksen lisäksi esim. diakonia, perheneuvonta, jumalanpalveluselämä jne.) lapsinäkökulman vahvistamista, uusia vuorovaikutustapoja lasten itsensä kuulemiseksi ja parempaa tiedottamista lapsen oikeuksista. Kohdan toteutuminen edellyttää itse asiassa varhaiskasvatussuunnitelmaa laajemman koko kirkon lapsipoliittisen ohjelman tekemistä.

Sivulla 42 on viitattu Ruotsin kirkon päätöksen ”lapsiseuraamuspykälästä”. Tässä tarkoitettanee päätösten lapsivaikutusten arviointia (barnkonsekvensanalys). Olisi ymmärrettävämpää puhua kaikkien kirkon päätösten lapsivaikutusten arvioinnista tai ennakoinnista. Toinen mahdollinen käsite on lapsinäkökulman tai lapsen oikeuksien valtavirtaistaminen (mainstreaming of children’s rights).

Tarve kirkon ja seurakuntien päätösten lapsivaikutusten arviointiin tulisi ottaa huomioon laajemmin myös kirkon oman lainsäädännön, työjärjestysten ym. vastaavien uudistamistyössä.

Jyväskylässä 2.10.2007

Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.