Lapsiasiavaltuutetun lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle 19.12.2007

Asia: Lausuntopyyntönne 28.11.2007 Sosiaaliasiamiestoiminnan kehittämisen työryhmän ehdotuksista

Ehdotuksen keskeinen sisältö

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä on tehnyt ehdotuksia sosiaaliasiamiestoiminnan organisoinnista, riippumattoman aseman vahvistamisesta, työn ja osaamisen sekä seurannan ja valvonnan kehittämisestä. Työryhmä ehdottaa seuraavia asioita

  • sosiaaliasiamiespalvelun tasapuolisen saatavuuden turvaaminen eri puolilla maata
  • turvautuminen ensisijaisesti päätoimisiin sosiaaliasiamiehiin sekä enintään 100 000 asukkaan toimialueeseen.
  • toiminnan puolueettomuutta ja riippumattomuutta vahvistettaisiin uudella säännöksellä sosiaalihuollon asiakaslakiin.
  • asemaa tulisi myös vielä arvioida kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä ja tarvittaessa siirtää rahoitus valtion hoidettavaksi.
  • työryhmä ehdottaa sosiaaliasiamiesten täydennyskoulutuksen varmistamista.
  • sosiaaliasiamiesten raportit tulisi laatia yhdenmukaisesti ja kattavasti koko maassa ja käsitellä kunnan asiaan liittyvissä toimielimissä.
  • muistutusmenettelyn käyttöä tulisi varmistaa ja tiedottaa sosiaaliasiamiehen palveluista kunnissa.
  • STAKESin roolia tulee vahvistaa sosiaaliasiamiestoiminnan kautta kertyvän tiedon arvioinnissa sekä sosiaaliasiamiestoimintaa koskevien erillisselvitysten tekemisessä ja hyvien käytäntöjen kehittämisessä. Asiakastilastointiin tulisi tehdä valtakunnallinen malli.
  • Lääninhallitusten tulee varmistaa sosiaaliasiamiestoiminnan järjestämisen valvontaa ja varmistaa toiminnan lainmukaisuutta.

Ministeriö pyytää erityisesti arvioimaan ovatko edellä mainitut ehdotukset riittäviä sosiaaliasiamiehen palveluiden tasavertaisin saatavuuden ja laadun varmistamiseksi koko maassa.

Lapsiasiavaltuutetun näkökulma sosiaaliasiamiesten työhön

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen edun ja oikeuksien toteutumista yleisellä yhteiskunnallisella tasolla kansallisesti. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien sopimus.

Lapsiasiavaltuutettu ei ratkaise tai ota kantaa yksittäisen lapsen tai perheen tilanteisiin. Siitä huolimatta lapsiasiavaltuutettu vastaanottaa vuosittain yli 600 lapsen tai perheen tilannetta koskevaa huolenilmausta ja kysymystä. Yhteydenottoja käytetään aineistona vaikuttamistyössä. Etenkin lastensuojelua sekä huoltoriitoja koskevia yhteydenottoja ohjataan kuntien sosiaaliasiamiehille sekä lääninhallituksille. Yhteenvetoja kansalaisyhteydenotoista löytyy lapsiasiavaltuutetun toimintakertomuksista vuosilta 2005 ja 2006 (www.lapsiasia.fi), jotka on julkaistu STM:n julkaisusarjassa.

Lapsiasiavaltuutetun tehtäviin kuuluu lain mukaan arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja raportoida siitä valtioneuvostolle. Arviointi painottuu lapsiasiavaltuutetun vuosien 2007 ja 2008 työssä erityisesti,  koska Suomen valtio jättää heinäkuussa 2008 määräaikaisraporttinsa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanosta.   Tähän liittyen lapsiasiavaltuutetun toimistossa laaditaan parhaillaan arviota sosiaaliasiamiesten raporteista vuodelta 2006 lapsinäkökulmasta. Raporttien perusteella arvioidaan lapsen sosiaalisten oikeuksien toteutumisen puutteita Suomessa.

Lapsiasiavaltuutetulle tulevien kansalaisyhteydenottojen perusteella voi arvioida, että sosiaaliasiamiestoiminta on huonosti kuntalaisten tiedossa. Vain harva yhteydenottaja (yleensä lasten vanhempia) on toiminnasta tietoinen. Samoin yhteydenottojen ohjaamisessa on havaittu, että sosiaaliasiamiestoimintaa hoidetaan eri puolilla maata hyvin eri tasoisesti. Eräät asiamiehet toimivat  varsin kiinteästi kunnan sosiaalitoimen yhteydessä.  Näissä tilanteissa ei aina voi olla vakuuttunut toiminnan riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta.

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen arvioinnissa on tullut esille se, että kouluun liittyvissä asioissa (esim. kiusaaminen, erityistä tukea tarvitsevan lapsen oikeudet) vanhempien voi olla vaikea löytää kunnasta tahoa, joka voisi neuvoa ja ohjata asiakkaan ja lapsen oikeuksissa. Kouluun liittyvissä asioissa tästä syystä yhteydenottajia on yleensä ohjattu lapsiasiavaltuutetun toimistosta ottamaan yhteyttä suoraan lääninhallitukseen. Monet kouluun liittyvät lasten oikeuksien ongelmat saattavat kuitenkin sivuta sosiaalityötä. Ensi vuoden alusta voimaan tulevan lastensuojelulain mukaan jokaisessa kunnassa tulee myös olla saatavilla koulukuraattoripalvelut.

Lapsiasiavaltuutetun työssä olen pitänyt yllättävänä sitä, että sosiaaliasiamiesten raportteja ei ole hyödynnetty oikeastaan lainkaan kansallisen tai alueellisen sosiaalipolitiikan kehittämisessä. Sosiaaliasiamiesten raporteista ei ole ollut saatavilla kansallisia yhteenvetoja tai koosteita. Eräissä lääneissä on tuotettu alueellisia yhteenvetoraportteja. Sosiaaliasiamiesten raportteja tulee hyödyntää kuntakohtaisen kehittämistyön lisäksi nykyistä enemmän myös kansallisesti.

Lapsiasiavaltuutetun toimisto on kerännyt vuodelta 2006 saatavissa olleet sosiaaliasiamiesten raportit ja ne on analysoitu lapsinäkökulmasta. Lääninhallitusten kautta saatiin 130 sosiaaliasiamiesten raporttia, jotka edustavat 79 prosenttia Manner-Suomen kunnista. Osa raporteista sisältää tietoja useammista kunnista. Saaduista sosiaaliasiamiesten vuoden 2006 raporteista noin 60 % eli  74  kappaletta sisälsi lapsiin liittyvien tilanteiden kuvauksia ja arvioita.

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista määrittää myös lapsen sosiaaliasiamiesten asiakkaaksi. Puolet sosiaaliasiamiehistä ei kuitenkaan ole raportoinut ollenkaan lapsia koskevista palveluista, niiden tilasta kunnassa tai lapsen oikeuksista sosiaalihuollon asiakkaana. Tätä voi pitää puutteena.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot työryhmän ehdotuksesta

STM:n työryhmän lähtökohtana on nykyinen sosiaalihuollon asiakkaan asemaa ja oikeuksia koskeva lainsäädäntö. Lain määritelmän ”asiakkaasta” kattaa myös lapset eli alaikäiset. Laissa on myös erityisiä säännöksiä koskien alaikäisen asiakkaan mielipiteen selvittämistä sekä iän ja kehitystason huomioon ottamista. Laki korostaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaisesti lapsen edun erityistä huomioimista sosiaalihuollon asioissa.  Näin ollen sosiaaliasiamiesten toiminnassa ja asiakkaan oikeuksien toteutumisen arvioinnissa tulee myös huomioida lasten erityinen asema ja oikeudet.

Työryhmä ei ole työssään arvioinut sosiaaliasiamiestyötä lapsinäkökulmasta. Tämä on kuitenkin tarpeen, koska lapset ovat oikeutettuja erityiseen suojeluun eikä lapsilla useinkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia turvata oikeuksiaan kuin täysi-ikäisillä asiakkailla. Usein toki vanhemmat toimivat lapsen oikeuksien puolestapuhujana paikallisesti. Sosiaaliasiamiesten raporteista tehty analyysi myös osoittaa, että lapsia ei välttämättä tunnisteta asiakkaana. Tästäkin syystä lapsinäkökulman ja lapsen oikeuksien huomiointi erikseen on tarpeellista.

Lapsiasiavaltuutetun toimistolla on suuria vaikeuksia selviytyä nykyisestä suuresta määrästä kansalaisyhteydenottoja, koska toimiston henkilöstövoimavarat ovat niin pienet. Toimiston lakisääteiset tehtävät eivät myöskään huomioi tämäntyyppistä palvelutyötä. Siksi olisi tarkoituksenmukaista, että mahdollisimman suuri osa myös lapsiasiavaltuutetulle sosiaalihuollon asioissa tulevista yhteydenotoista ohjautuisi suoraan sosiaaliasiamiehille tai lääninhallituksiin.

Edellä mainitulla perusteella korostan jatkotyötä varten seuraavia asioita:

1.    Painotan tarvetta tiedottaa sosiaaliasiamiestoiminnasta kunnassa tehokkaasti niin että se tavoittaa myös lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa. Kuntien tiedotustoiminnassa sekä sosiaaliasiamiesten omassa työssään tulee nykyistä kattavammin mieltää myös lapset ja nuoret/alaikäiset asiakkaiksi, joiden oikeuksien toteutumista heidän tulee edistää.

2.    Kunnan tulee tiedottaa sosiaaliasiamiesten toiminnasta tulee myös kouluissa, etenkin yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Monet sosiaalitoimen palvelut sivuavat koulutyötä ja etenkin erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Lisäksi tulee  muistaa, että oppilaat ovat uuden lastensuojelulain mukaan oikeutettuja saaman koulukuraattorin/sosiaalityöntekijän sekä muita oppilashuollon palveluita. Sosiaaliasiamiesten toiminnasta tulee tiedottaa kunnassa olevissa lastensuojelun sijaishuollon toimipaikoissa.

3.    Pidän välttämättömänä järjestää sosiaaliasiamiestoiminta niin että se on aidosti riippumatonta ja puolueetonta sekä tasalaatuista. Kannatan esitettyä asiakaslain täsmentämistä. Riippumattomuutta tukisi parhaiten, myös se että toiminta olisi valtion rahoittamaa.

Sosiaaliasiamiesten sijoituspaikka tulee arvioida uusissa valtion aluehallinnon sekä kuntahallinnon rakenteissa. Toiminnan tulee olla mieluiten päätoimista. Seutukunta tai maakuntapohjaiset palvelualueet tuntuvat kaikkien perustelluimmalta. Eri alueilla erilaiset ratkaisut voivat olla hyvin toimivia. Riippumattomuutta tukisi se, että sosiaaliasiamies olisi osa valtion aluehallintoa, jossa hoidetaan muitakin oikeusturvatehtäviä (nyk. lääninhallitus).  Myös sosiaalialan osaamiskeskusten yhteydessä toimivista sosiaaliasiamiehistä on hyviä kokemuksia.

Täydennyskoulutusta koskeva ehdotus on perusteltu. Täydennyskoulutuksessa tulee huomioida tiedon lisääminen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, joka on Suomea oikeudellisesti sitova ihmisoikeussopimus. Sosiaaliasiamiesten raporttien lapsinäkökulmasta tekeillä olevan arvion perusteella lapsen oikeudet eivät ole riittävästi sosiaaliasiamiesten tiedossa.

4.    Sosiaaliasiamiesten raportteja tulisi käyttää nykyistä enemmän paitsi kuntakohtaisessa myös kansallisessa sosiaalityön kehittämisessä. Senkin vuoksi työryhmän ehdotus raporttien yhtenäisestä muodosta ja kattavuudesta on perusteltu. Ohjeistuksessa tulee huomioida lasten asema asiakkaana ja lapsia koskevat palvelut.

5.    Ehdotukset sosiaaliasiamiestoiminnan seurannan ja valvonnan kehittämiseksi ovat hyviä. Lääninhallitukset ovat alueilla luonteva sosiaaliasiamiesten yhteistyökumppani ja tukija.  Tässä yhteydessä tulee huomioida yhteydet lääninhallituksen oikeusturvatehtäviin (kantelut), jotka myös kokoavat tietoa palveluiden tilasta kunnissa. Myöskään tätä tietoa ei nykyisellään koota eikä käytetä riittävästi alueellisen tai kansallisen sosiaalialan kehittämistyön tukena.

Samoin on perusteltua, että STAKES vastaisi sosiaaliasiamiestoiminnan kautta kertyvän tiedon kokoamisesta kansallisesti, keräämistarpeiden määrittelystä sekä erillisselvitysten tekemisestä ja hyvien käytäntöjen kehittämisestä. Tässä tulee kuitenkin tehdä tiivistä yhteistyötä lääninhallitusten ja STAKESin kesken. Tietojen välittyminen sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalipalveluiden suunnitteluun tulee varmistaa.

Johtopäätöksenä totean, että työryhmän ehdotukset kyllä edistävät toteutuessaan merkittävästi sosiaaliasiamiehen palveluiden tasavertaista saatavuutta ja laadun varmistamista koko maassa.

Ehdotuksiin tulisi lisätä rahoituksen siirtäminen valtiolle. Jatkovalmistelussa tulee huomioida paremmin lapset ja nuoret sosiaaliasiamiesten asiakkaina. Tiedottamisessa tulee ottaa huomioon koulut ja oppilaitokset. Myös sosiaaliasiamiesten raportti-ohjeistuksessa tulee muistuttaa lapsista ja nuorista asiakkaina. Täydennyskoulutukseen tulee sisällyttää perehtyminen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen.

Lapsiasiavaltuutettu toimii mielellään yhteistyössä sosiaaliasiamiesten kanssa lapsen edun ja oikeuksien edistämiseksi. Yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa lapsiasiavaltuutetun toimistolla on suunnitteilla vuodelle 2008 lasten oikeusturvapäivien järjestäminen sekä kansallisesti että eri lääneissä.

Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvitys sosiaaliasiamiesten raporteista lapsinäkökulmasta valmistuu tammikuussa 2008. Toimitan selvityksen, jota laatii korkeakouluharjoittelija Anu Hänninen, aikanaan käyttöönne.

Jyväskylässä 19.12.2007

Maria Kaisa Aula 
lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.