Lapsiasiavaltuutetun lausunto 12.10.2007

Opetusministeriölle

Viite: kirjeenne 12.9.2007 Dnro 66/040/2007

Asia Lausunto luonnoksesta valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi 2007-2011

Yleisiä huomioita ohjelman luonteesta

Ehdotus valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaksi on laaja-alainen ja monipuolinen linjaus lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta tärkeistä kansallisista tavoitteista ja toimenpiteistä. Ohjelma edesauttaa jo sinällään kokonaiskuvan muodostumista eri ministeriöiden vastuista ja velvollisuuksista lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Ohjelma on ylipäätään ensimmäinen asiakirja, jossa on koottu yhteen sekä lapsi- että nuorisopolitiikan tavoitteet. Aiemmin näitä politiikka-alueita on käsitelty valtioneuvostotasolla erikseen (vrt. lapsipoliittiset selonteot eduskunnalle). Ohjelma antaa hyvän perustan lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmalle.

Erityisen myönteistä on se, että kehittämisohjelmaluonnos ottaa selkeästi lähtökohdakseen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen.

Ohjelman valmisteluvastuu on ollut OPM:n kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston nuorisoyksikössä yhteistyössä muiden ministeriöiden kanssa. Tehtävään asetetussa työryhmässä on ollut monipuolinen asiantuntijuus ja työn tukena on ollut yhteysverkosto.

Ohjelman valmisteluprosessi on ollut avoin ja koonnut hyvin käytettävissä olevaa tietoa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista ja elinoloista. Prosessi on myös ollut omiaan vahvistamaan ministeriöiden virkamiesten ja eri tahojen kokonaisnäkemystä lapsi- ja nuorisopoliitiikasta. Tätä kautta ohjelma on luonut edellytyksiä jatkossa yhä tehokkaammalle ja vaikuttavammalle poikkihallinnolliselle yhteistyölle lasten ja nuorten asioissa.

Yleisiä arvioita ohjelman sisällöstä

Lapsiasiavaltuutettu sekä STM:n yhteydessä toimiva lapsiasianeuvottelukunta korostivat ohjelman valmistelussa seuraavia tavoitteita:

  • lasten pahoinvointia ehkäisevän työn vahvistamista niin, että lasten huostaanottojen tarve vähenee,
  • YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sitoutumista ja siihen liittyvän tiedotuksen tehostamista,
  • päätösten lapsivaikutusten arvioinnin kehittämistä ja vakiinnuttamista osaksi päätöksentekoa sekä
  • lasten hyvinvointia koskevan tietopohjan parantamista ja tutkimusstrategian luomista
  • lasten osallistumista tukevien käytäntöjen ja rakenteiden vahvistamista.

Nämä aihealueet on lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa otettu kiitettävästi huomioon. Pidän kuitenkin tarpeellisena, että ohjelmassa vastuutetaan tarkemmin 2.3.2 luvussa (Hallituksen linja…) mainittu hallituksen vuosittaisen lapsen oikeuksien toimeenpano-suunnitelman tekeminen.

Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt oppilaskuntien kautta lasten omia mielipiteitä kuntien palveluista ja koulun arjesta. Lasten omien mielipiteiden kannalta tärkeitä asioita ohjelmassa ovat koulukiusaamisen vähentäminen, koulun fyysisen ympäristön ja piha-alueiden kunnosta ja viihtyvyydestä huolehtiminen, liikunta- ja kirjastopalveluiden kehittäminen, koulun kehittäminen lasten harrastusympäristönä sekä alkoholinkäytön haittojen vähentäminen. Lisäksi lapset itse haluavat vaikuttaa koulun arjen ratkaisuihin. Kansainvälisissä vertailuissa juuri lasten itse ilmaiseman kouluviihtyvyyden sekä lasten oman osallistumisen alueilla Suomi menestyy huonosti. Lasten palveluiden tasa-arvon kannalta pidän erittäin tärkeänä tavoitetta yhtenäisen oppilashuoltolain säätämisestä.

Vanhempien alkoholinkäytön ja siitä lapsille aiheutuvien haittojen vähentäminen on lapsiasiavaltuutetun yleisen vaikuttamistyön painopisteenä. Nämä tavoitteet näkyvät hyvin myös kehittämisohjelmassa. On tärkeä että lasten ja nuorten oman alkoholinkäytön vähentämisen lisäksi asetetaan selkeitä tavoitteita ja sitoudutaan toimiin vanhempien alkoholinkäytön ja lapsille siitä aiheutuvien haittojen vähentämisessä. On hyvä, että ohjelmaan on kirjattu myös päihdeperheissä elävien lasten riittävien tukipalveluiden ja matalan kynnyksen tuen järjestäminen hallitusohjelman mukaisesti.

Huomioita ohjelman rakenteesta

Raportoinnin rakenne, joka sisältää aihealueen kuvauksen, tavoitteen, toimenpiteen, vastuutahon (ja mahd. politiikkaohjauksen) on johdonmukainen ja selkeä. Ohjelman laaja-alaisuudesta on kuitenkin ollut seurauksena, että siihen on sisällytetty runsaasti erilaisia ja eritasoisia toimenpide-esityksiä. Esitettyjen toimenpiteiden konkreettisuusaste vaihtelee suuresti. Osin tämä on seurausta siitä, että eri ministeriöiden lapsiasiat ovat luonteeltaan ja yleisyydeltään erilaisia. On ollut ymmärrettävästi tärkeää, että jokainen ministeriö on voinut saada ohjelmaan omia tavoitteitaan. On myös sinänsä tärkeää, että ohjelmassa on myös tarpeeksi konkreettisia tavoitteita.

Jatkossa eri ministeriöiden tulisi kuitenkin selkeämmin pystyä priorisoimaan esityksensä ja kytkeä ne taustateksteissä kuvattaviin asiakokonaisuuksiin ja parantaa siten ohjelman strategisuutta. Joidenkin esitysten poistamistakin voisi harkita; jotkut ovat niin konkreettisia ja olemassa olevia käytäntöjä toteavia, etteivät ne välttämättä luontevasti kuuluu valtioneuvostotasoiseen ohjelmaan.

Katson, että Lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelma on myös väline kehittämisohjelman tavoitteiden jatkopriorisointiin ja tärkeimpien asioiden toteutumisen varmistamiseen.

On myös tärkeää, että nyt lausunnolla olevassa kehittämisohjelmassa säilyy visionäärisyys ja tavoitteellisuus lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisessä. Ohjelmassa tulee voida esittää myös yli vaalikauden meneviä tavoitteita. Ohjelman toimenpideosa on hyvä paikka konkretisoida niitä toimia, jotka sitoudutaan toteuttamaan nyt alkaneella vaalikaudella. Tulevissa kehysneuvotteluissa tulee myös näihin tavoitteisiin osoittaa tarpeelliset määrärahat. Lisäksi on tärkeää, että eri ministeriöt tulevissa omissa erillisohjelmissaan ja -strategioissaan sitouttavat oman hallinnonalansa tässä kehittämisohjelmassa mukana oleviin tavoitteisiin.

Kuvailuissa ja toimenpide-esityksissä voitaisiin eräillä alueilla tuoda enemmänkin esille aiemman tai käynnissä olevan kehittämistyön (esim. kouluhyvinvointi-, osallisuus- varpu-, ja perhehanke) luomaa perustaa. Vankempi tukeutuminen olemassa olevaan osaamiseen kertoisi jatkuvuuden merkityksestä asioiden kehittämisessä. Olemassa olevan osaamisen, verkostojen ja hyvien käytäntöjen hyödyntäminen merkitsee myös resurssisäästöjä.

Yksittäisiä korjausesityksiä luonnokseen

  1. Ohjelman alkuosassa s. 5 on kuvattu lasten ja nuorten elämänkaarta. Tässä yhteydessä käytetyt eräät ikärajat ovat ongelmallisia. Alaotsikossa ”Pohja rakentuu varhain” viimeisessä kappaleessa todetaan, että ”Lapset aina vähintään alaluokkien (12-vuotiaat) loppuun saakka ovat osa omaa perhettään ja perhepoliittisia ratkaisuja”.Myöhemmin todetaan , että ”lähtökohtana tämänikäisten kohdalla on lapsen etu”.

    Korostan, että kaikki alaikäiset eli alle 18-vuotiaat ovat lähtökohtaisesti osa perhettään ja perhepoliittisia ratkaisuja. Kaikkien alaikäisten osalta lähtökohtana päätöksissä tulee olla lapsen etu. Myös yläkouluikäiset tarvitsevat kunnioittavaa ja kuuntelevaa aikuista keskustelukumppaniksi. Vertaisryhmät ovat tärkeitä, mutta eivät korvaa aikuisen tukea. Pikemminkin voi sanoa, että nuoren elämässä perheen rinnalle kasvaa uusi ulottuvuus, kaverit ja ystävät.

  2. Ohjelman alaluvuissa ”Perheiden tukeminen” sekä ”Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen” on päällekkäisyyttä. Tämä koskee tavoitteita ja toimenpiteitä, jotka käsittelevät neuvolatyötä, mielenterveyspalveluita sekä päihdeongelmien vähentämistä (alaotsikot 7.3 Vanhemmuuden vahvistaminen (neuvolat), 7.5 Mielenterveys- ja päihdeongelmien ylisukupolvisen siirtymisen ehkäisy, 10.2 Perusterveydenhuollon ehkäisevät palvelut toimiviksi (neuvolat), 10.4 Lasten ja nuorten mielenterveyden turvaaminen sekä 10.6 Päihteettömään elämään). Esitän harkittavaksi, että näitä lukuja yhdistettäisiin ohjelman selkeyttämiseksi.
  3. Luvussa ”7.3. Vanhemmuuden vahvistaminen” kuvauksessa todetaan, että äitiys- ja lastenneuvolassa miesten ja isien tukemisesta on tullut painopiste. Lisäksi todetaan isien kirjaaminen neuvola-asiakkaiksi. Isien vanhemmuuden aikaisempaa parempi huomioon ottaminen neuvolassa on tärkeä asia, mutta ei ole syytä tehdä siitä omaa painopistettä, koska lapsen ja perheen hyvinvoinnin turvaaminen on kuitenkin työn päätavoitteena. Isien kirjaaminen asiakkaaksi jää puolestaan irralliseksi toimeksi, jollei siihen sisälly neuvolan ja perheen välisen vuorovaikutuksen paranemista. Lisäksi on tärkeä parantaa myös isien välistä vuorovaikutusta. Hyviä keinoja ovat esimerkiksi isien vertaisryhmät, isien kanssa käyty keskustelu sekä perhevalmennukseen osallistuminen. Toimenpiteenä tulee olla, että neuvolassa kehitetään osaamista ja eri toimijoiden yhteistyötä miesten isyyden vahvistamiseksi.
  4. Toimenpiteessä esitetään myös lapsiperheiden palvelujen organisoitumista perhekeskusmallin mukaisesti. Tavoite on tärkeä vanhemmuuden tukemiseksi ja ehkäisevien palveluiden kehittämiseksi. Tekstissä ei kuitenkaan käy ilmi, mitä tällä mallilla tarkoitetaan. Tähän sopiva kuvaus on esimerkiksi seuraava:

    ”Käynnissä olevassa Perhe-hankkeessa toimintamallia on kehitetty, ja sen voisi kuvata seuraavasti: Perhekeskus on paikallisesti kehittyvä toimintamalli. Perhekeskuksen palvelurakenne muodostuu äitiys- ja lastenneuvolan, varhaiskasvatuksen, koulutoimen sekä varhaisen tuen ja perhetyön paikallisista palveluista. Sen perhelähtöiset työkäytännöt antavat tukea vanhemmuuteen ja parisuhteeseen ja ne ovat ongelmia ehkäiseviä. Perhekeskukseen kuuluu perheiden kohtaamispaikkana toimiva tila asuinalueella. Perhekeskuksen toimintatapana on yhteistyö perheiden, järjestöjen, seurakunnan ja vapaaehtoisten toimijoiden kanssa. Perhekeskuksen palveluohjaus varmistaa tarvittavien erityispalvelujen saannin. Perhekeskuksen palvelurakenne on osa kunnan lapsi- ja perhepalvelujen organisaatiota.”

  5. Sivulla 13 Hallituksen tavoitteissa viimeiseksi tavoitteeksi parempi muotoilu olisi ”mahdollisimman moni elää ilman päihteitä”. Päihteiden käytön aloittaminen ei tule olla tavoiteosassa.
  6. 5.2 ja 5.3 Lapset ja nuoret medialukutaitoisiksi sekä turvallinen mediaympäristö toimenpiteisiin tulee lisätä myös ministeriöiden välisen koordinointivastuun varmistaminen lapset ja media -alueella. Erityisesti mediakasvatuksen kehittymistä haittaa tätä nykyä epäselvyys siitä, minkä viranomaisen vastuulle alan kehittämis- ja koordinaatiovastuu kuuluu.

Kehittämisohjelman seuranta ja jalkauttaminen

Kuvauksessa todetaan, että hallitusohjelman mukaisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma seuraa ja tukee lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumista vaalikauden aikana. Lisäksi nuorisoasiain neuvottelukunta seuraa ohjelman toteutumista. Toimenpiteiksi esitetään, että hallitus antaa lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toteutumisesta eduskunnalle selonteon viimeistään vuoden 2011 syysistuntokaudella ja että siihen sisältyy arvio YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisesta Suomessa.

Esitetyt seurantatoimet ovat kannatettavia. Sen lisäksi tulisi nyt jo kehittämisohjelman valmisteluvaiheessa tuoda esiin, millä kriteereillä ja mittareilla ohjelman toteutumista aiotaan hallituskaudella ja myös pidemmällä aikajänteellä arvioida. Näin olisi mahdollista riittävän ajoissa käynnistää tarvittava tutkimus- ja selvitystyö ja varata sille tarpeelliset resurssit. Myös STM:n yhteydessä toimiva lapsiasianeuvottelukunta on käytettävissä ohjelman seuranta- ja arviointikeskusteluihin.

Ensiarvoisen tärkeä on varmistaa ohjelman jalkauttaminen alueille ja kuntiin. Eräissä maakunnissa on ollut kiinnostusta lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmien tekemiseen. Maakuntien liittoja tulee kannustaa koordinoimaan työtä. Opetusministeriön tulisi varautua myös tukemaan taloudellisesti pilottihankkeita.

Ohjelman jalkauttaminen kuntiin tulee kytkeä uuden lastensuojelulain mukaisten talousarvioon sidottujen kuntatasoisten lasten hyvinvointisuunnitelmien laadintaan. Lastensuojelulain mukaan tämä on kunnan tehtävä. Nuorisolaki puolestaan edellyttää että prosessissa kuullaan myös lapsia ja nuoria. Tästä yhteydestä valtioneuvoston kehittämisohjelman ja kuntien lastensuojelulain mukaisten ohjelmien välillä tulee olla tässä ohjelmassa selkä maininta.

Voimavaroista huolehtiminen ja yhteys muihin kansallisiin kehittämisprosesseihin

Painopisteen siirtäminen kuntien palveluissa korjaavista palveluista lasten hyvinvointia edistävään ja ehkäisevään työhön vaatii alkuvaiheessa lisäpanostuksia. Meneillään on monia kuntapalveluiden kannalta tärkeitä kehittämisprosesseja. Näitä ovat kuntien palvelurakenteita uudistava PARAS-hanke sekä Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämissuunnitelman laadinta (KASTE/STM). Opetusministeriössä meneillään on koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisohjelman laadinta.

On välttämätöntä, että lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman luonnoksessa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet tulevat myös näissä kuntapalveluiden kehittämisen kannalta keskeisissä kansallisissa ohjelmissa huomioiduiksi. Valtioneuvoston tulee kehysratkaisuissa varautua ehkäisevien palveluiden tarvitsemiin lisäpanostuksiin.

Jyväskylässä 12.10.2007

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.