Yleisarvio

Pidän erittäin myönteisenä asiana, että kirkolliskokous on saanut käsiteltäväkseen aloitteen lapsivaikutusten arvioinnin ja lapsen oikeuksien edistämisestä kirkon omassa toiminnassa. Se liittyy kansainvälisesti ja kansallisesti lapsi- ja perhepolitiikassa vahvistuneeseen lapsen oikeuksia ja ihmisoikeusnäkökulmaa korostavaan ajatteluun. Sama aihe on esillä niin Euroopan Neuvostossa, EU:ssa sekä Suomen hallituksen v. 2007 hyväksymässä lapsi- ja nuorisopoliittisessa ohjelmassa. Valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman tavoitteissa on lapsivaikutusten arvioinnin edistäminen niin kuntien kuin valtionkin päätöksenteossa.

Kaikilla tahoilla työ on kuitenkin vielä alussa. STAKES julkaisi pari vuotta sitten ensimmäisen oppaan lapsivaikutusten arvioinnista. Eräissä kunnissa (Tampere, Äänekoski, Oulu) on lähdetty soveltamaan lapsinäkökulmaa.  Oikeusministeriön/valtioneuvoston uusiin ohjeisiin lainsäädännön vaikutusten arvioinnista sisältyy myös lapsinäkökulman huomioon ottaminen (2008).

Etenemällä aloitteen ehdottamalla tavalla Suomen evankelisluterilainen kirkko voisi olla kansallisesti ja kansainvälisesti kirkkojen keskuudessa suunnannäyttäjänä lapsiasioissa.

Mitä lapsivaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan? Käsitteiden määrittelyä.

Päätösten lapsivaikutusten arviointi ja ennakointi kytkeytyy YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen jossa 3 artiklan mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Se tarkoittaa yksittäisen lapsen tilannetta (esim. lastensuojelu, erokiista) tai lapsiväestöä kokonaisuutena tai sen osaa.  Päätösten lapsivaikutusten arviointi on lapsen edun näkökulman soveltamista lasten ryhmää ja lapsiväestöä laajemmin koskeviin ratkaisuihin.

Lapsivaikutusten arvioinnista puhutaan myös lapsen oikeuksien ”valtavirtaistamisena” eli eri päätösten tarkasteluna koko lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisen kannalta.  Sitä voi myös kutsua helpommin lapsinäkökulman huomioon ottamiseksi päätöksenteossa.

Englanniksi käytetään käsitteitä

  • child impact assessment tai child impact analysis
  • child rights mainstreaming

Toinen keskeinen lapsen oikeuksien sopimuksen artikla,  joka arviointiin liittyy on (art 12) lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Arvioinnin perustaksi tarvitaan tietoa ja sitä tulee hankkia myös suoraan lapsilta ja perheiltä. Lasten ja perheiden itsensä osallistuminen ja lasten oman näkökulman löytäminen on olennainen osa arviointiprosessia.

Lapsivaikutusten arviointi on siis tapa tarkastella lasten ja perheiden hyvinvointiin paikallisesti ja/tai kansallisesti vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena, lapsia ja perheitä itseään kuunnellen ja osallistaen. Se on väline lapsen edun arvioimiseksi päätöksiä tehtäessä.

Arviointia voidaan tehdä ennakoivasti, prosessin aikana tai jälkikäteen. Kaikkien tehokkaimpana pidän lapsivaikutusten ennakointia.

Arviointia voidaan tehdä erilaisissa yhteyksissä: 1) yksittäisissä hankkeissa (rakennushanke, laaja uudistus, lakihanke) tai 2) kytkettynä esimerkiksi vuotuiseen suunnitteluprosessiin (talousarvio, toimintasuunnitelma).

Miksi lasten näkökulma?

On hyvä pohtia, miksi päätöksiä tulisi tarkastella juuri lasten näkökulmasta.  Evankelisluterilaisella kirkolla on omat teologiset perusteensa lapsen näkökulman vahvistamiseen ja niitä käydään läpi aloitteessakin. Muilta kannoilta perustelen asiaa seuraavasti:

1)      Lapsen oikeuksien sopimus on Suomea (kunnat, valtio, julkisyhteisöt, elinkeinoelämä, vanhemmat, aikuiset) velvoittava ihmisoikeussopimus, johon eduskunta on sitoutunut v. 1991. Sopimuksella on haluttu antaa erityistä suojaa lapselle, jonka hyvän elämän jahuolettoman lapsuuden turvaaminen on aikuisten velvollisuus. YK:lla on vastaava sopimus naisten oikeuksista sekä tulossa sopimus vammaisten oikeuksista.

2)      Alaikäisten näkökulmat eivät luontaisesti tule osaksi päätöksentekoa, koska he eivät ole äänestäjiä tai muutoin suoraan edustettuina esimerkiksi seurakuntien ja kuntien päätöksenteossa. Vanhemmat ovat tärkeitä lasten näkökulman viestinviejiä mutta lasten oman arjen näkökulma ei ole sama asia kuin vanhempien mielipide.

3)      Lapsilta itseltään tulee kysyä ja heidän omaa kokemustaan arvostaa. Aikuisina usein luulemme tietävämme mitä lapset ajattelevat, mutta yllätymme kun kysymme heiltä suoraan. Kun lasten omia näkökulmia selvitetään, se muuttaa aikuisten suhtautumista ja tuottaa myös parempia päätöksiä lasten kannalta. Lapset kokevat, että heitä arvostetaan ja he kiinnittyvät yhteisöön kun he saavat olla osallisia. Lasten osallistuminen lisää heidän hyvinvointiaan. Lasten suojeleminenkin onnistuu paremmin kun tiedämme mitä lapset itse ajattelevat asioista.

4)      Lapsivaikutusten ennakointi on yksi näkökulma päätöksenteon ”ihmisvaikutusten arviointiin” (Vrt. ympäristövaikutukset, taloudelliset vaikutukset).  Lapsinäkökulma voi olla tienraivaajana ja esimerkin näyttäjänä myös muille näkökulmille (vammaisten, vähemmistöjen, vanhusten näkökulmat). Päätöksiä tehtäessä tarvitaan muitakin punnuksia kuin pelkästään talouden näkökulmat.

5)      Lapsinäkökulma tuo avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon ja sen valmisteluun. Se edistää sitä kautta hyvää hallintoa. Se tuo myös ns. asiakas- ja käyttäjänäkökulmaa päätöksentekoon. Asioita joudutaan ajattelemaan uusista näkökulmista.

Mitä on lapsen etu?

Mikä sitten on lapsen etu? Päättäjien omien näkökulmien tiedostaminen ja niistä keskusteleminen on sekin osa arviointiprosessia. Toki myös lapset ovat erilaisia ja heillä voi olla myös keskenään ristikkäisiä etuja. Eri tahot voivat määrittää lapsen etua eri tavoin (ammattilaiset, tutkijat, vanhemmat, lapset, päättäjät).

YK-sopimus lähtee siitä, että lapsen edun arviointi on aikuisen ja päättäjän vastuu ja velvollisuus – lapsen mielipiteen mukainen päätös ei ole aina lapsen edun mukaista. Silloin lapselle tulee perustella ja antaa palautetta siitä, miksi oli tarpeen menetellä toisin. Lapsen ja aikuisen välinen vuorovaikutus on osa prosessia.

Uudessa lastensuojelulaissa on määritelty lapsen edun arviointiin kuuluviksi seuraavat näkökulmat:

1) tasapainoinen kehitys sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet;

2) ymmärtämystä ja hellyys ja huolenpito

3) taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutuksen;

4) turvallinen kasvuympäristö ja ruumiillinen sekä henkinen koskemattomuus;

5) itsenäistyminen ja kasvaminen vastuullisuuteen;

6) mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan

7) kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Päättäjän kannalta erilaiset intressit voivat olla keskenään ristiriidassa eli esim. lapsen etu ja taloudelliset perusteet. Vaikka taloudelliset perusteet painaisivatkin ratkaisun toiseen suuntaan kuin lapsen etu, on tietoinen arviointi ja punninta on parempi kuin se, että lapsinäkökulmaa ei pohdittaisi. Kun tiedetään mitä haittoja tai ongelmia ratkaisusta lapsille/perheille tulee, voidaan niitä myös lievittää tai kompensoida.

Käytännön esimerkki Tampereelta

Tampereen kaupungissa pormestari antoi 30.4.2008  kaupunginvaltuuston linjauksen pohjalta pysyväismääräyksen, jonka mukaan lapsinäkökulma on otettava huomioon kaikessa päätöksenteossa. Päätös kiinnittyy Tampereen kaupunkistrategiaan. Tätä edistää erityisesti Tampereen kaupungin oma lapsiasiamies, joka tukee valmistelijoita ja päättäjiä tiedonhankinnassa.

Kaupunki on laatinut valmistelijoiden avuksi muistilistan, jota käytetään arvioinnissa. Se pohjautuu STAKESin julkaisuun (Taskinen 2006).

Päätöksistä arvioidaan välittömiä vaikutuksia lasten ja nuorten terveyteen, ihmissuhteisiin, asumiseen ja liikkumiseen, arjen sujuvuuteen, osallisuuteen ja osallistumiseen ja tasa-arvoon. Lisäksi arvioidaan välillisiä vaikutuksia perheiden talouteen ja palveluihin, yhteisöön ja alueeseen sekä sosiaalisiin suhteisiin.

Miten kirkossa?

Päätöksenteon lapsinäkökulman edistämiseksi ja varmistamiseksi evankelisluterilaisessa kirkossa  on tarpeen:

  • päättäjien /luottamushenkilöiden sitoutuminen ja vaatimus (esim. kirkolliskokouksen päätös)
  • tavoitteen sisällyttäminen säännöksiin ja ohjeisiin (kirkon työjärjestys/kirkkolaki)
  • vastuuttaminen eli määritellään taho, jonka tehtävänä näkökulmasta muistuttaminen on paikallisesti ja kansallisesti (lapsiasiakoordinaattori/vastuuhenkilö)
  • luoda käytännön välineitä arviointityöhön, muistilistoja ja prosessin kuvauksia joita voidaan soveltaa sekä kevyeen arviointiin (keskustelu kokouksessa, muutaman tunnin työ) tai syvällisempiin arviointeihin tilanteen mukaan
  • tarjota käytännön välineitä ja esimerkkejä lasten mielipiteiden selvittämisestä
  • tarjota tietoa ja koulutusta lapsen oikeuksista

Näen lapsinäkökulman valtavirtaistamisen jatkona kirkon jo aiemmin vahvalle lapsi- , nuoriso- ja perhetyölle. Myös muut kirkon toimialat  (esim. jumalanpalveluselämä, diakonia)  tulisivat ajatelleeksi asioita lasten kannalta.

En näe asiassa päällekkäisyyttä kirkon ja valtion/kuntien vastuiden välillä. Evankelisluterilaisella kirkolla on julkisyhteisönä oma itsenäinen velvollisuutensa toimeenpanna lapsen oikeuksien sopimusta ja ottaa se huomioon omassa toiminnassaan.  Kirkko voi kuitenkin toimia suunnannäyttäjänä ja vaikuttaa seurakuntien kautta lapsinäkökulman vahvistumiseen myös kuntien päätöksenteossa.

Lapsiasiavaltuutettuna suosittelen, että evankelisluterilainen kirkko ja seurakunnat  arvioisivat säännöllisesti omaa toimintaansa lapsen oikeuksien näkökulmasta.  Tämä onnistuu esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta:

  • Miten kirkkojen ja uskontokuntien omassa toiminnassa toteutuu lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi? Selvitetäänkö seurakunnissa ja yhteisöissä lasten omia mielipiteitä heitä koskevan päätöksenteon perustaksi ? Onko tiedossa, mitä asioita lapset itse pitävät kirkon toiminnassa tärkeinä?
  • Ovatko lapsen oikeudet kirkon lapsi- ja nuorisotyön asia vai otetaanko niitä huomioon muilla työaloilla kuten esimerkiksi jumalanpalveluselämässä, diakoniassa tai perheneuvonnassa?
  • Millainen osuus kirkon omista voimavaroista suuntautuu lapsille ja perheille?
  • Miten kirkot edistävät lapsen turvallisuutta ja suojelua omassa toiminnassaan,  perheille suunnatussa toiminnassa sekä yhteistyössä kuntien palveluiden kanssa?
  • Tiedottaako kirkko tai uskontokunta lapsille heidän oikeuksistaan?
  • Miten uskontokunta määrittelee lapsen edun? Onko määritelmä sopusoinnussa YK-sopimuksen kanssa?
  • Kohteleeko kirkko tai uskontokunta lapsia yhdenvertaisesti? Ottaako se eri kieli- ja vähemmistöryhmiin kuuluvien lasten oikeudet huomioon?
  • Turvaako kirkko lapsen oikeutta lepoon, leikkiin, virkistykseen ja vapaa-aikaan?

Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.