Lapsiasiavaltuutetun lausunto 25.9.2009

Asia

HE 87/2009 laeiksi mm. televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain muuttamisesta

Yhteenveto

Katson että EU:n audiovisuaalisen direktiivin toimeenpanemiseksi  ehdotetut muutokset mm. televisio ja radiotoiminnasta annettuun lakiin ovat pääsääntöisesti kannatettavia lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Tilausohjelmapalveluiden sääntely  kuvaohjelmalain mukaisesti on perusteltua ja tärkeää.

Lapset yleisesti tavoittavan mainonnan osalta katson, että tuotesijoittelun sallimista etenkin alakouluikäisten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa tulisi vielä harkita uudelleen. Vähintään kiellon tulisi koskea lapsille tarkoitettuja tuotteita. Alakouluikäisten ei ole helppoa erottaa tavallistakaan mainontaa muusta ohjelmasisällöstä. Tuotesijoittelusta tulee lasten näkökulmasta helposti piilomainontaa..

On hyvä, että audiovisuaalisen ohjelman määritelmään sisältyvät jatkossa myös ohjelmamainokset, joita Kuluttajavirasto voi valvoa.

Ehdotuksen tausta

Televisio- ja radiotoiminnasta annettua lakia muutettaisiin niin, että se on EU:n uuden audiovisuaalinen direktiivin mukainen.  Uudessa direktiivissä säännellään perinteisten tv-ohjelmasisältöjen ohella ns. tilausohjelmapalveluita, joissa katsoja itse valitsee katsomisajankohdan. Lisäksi direktiivi mahdollistaa mainontaa koskevien sääntöjen väljentämisen.

Lasten oikeuksien ja suojelun näkökulmasta lakiesityksen tärkeimmät asiat liittyvät tilausohjelmapalveluiden ja mainonnan sääntelyyn. Näillä alueilla Suomessa kuvaohjelmalaki ja kuluttajansuojalaki ovat jo aiemmin täsmentäneet av-sisältöpalveluiden tarjoamista sekä sisältöjä lasten suojelun näkökulmasta. Televisio- ja radiotoimintaa koskevaan lakiin ehdotetaankin lisättäväksi viittaukset näihin lakeihin (19 § ja 21 §), mikä on tärkeää kansallisen sääntelyn johdonmukaisuuden vuoksi.

Tilausohjelmapalveluiden sääntely ja lastensuojelu

Entinen tv-direktiivi lähti siitä, että lapsille sopimattomat tv-ohjelmat tulee lähettää sellaiseen aikaan, etteivät lapset tavallisesti katso niitä. Ohjelmien haitallisuudesta lasten kehitykselle tulee myös ilmoittaa. Tähän perustuu tv-yhtiöiden sopimus ohjelmien sijoittelusta päivän aikana (esim. K 15 ohjelmia ei saa lähettää ennen klo 21). Uusi av-direktiivi puolestaan lisää tähän tilausohjelmapalveluiden sääntelyn. Lapsille haitallisten tilausohjelmien ei tule olla ”tavallisesti” heidän saatavillaan, minkä varmistamiseksi voidaan käyttää alaikäisen tilaajan esto- ja tunnistusmenettelyjä.

Kuvaohjelmalaki on tilausohjelmapalveluiden osalta EU-direktiivin linjauksia tiukempi, mikä on myönteistä. Sen mukaan on rangaistavaa saattaa alaikäisten tarjolle heille haitallisia ohjelmia. Alaikäisten ei tule voida hankkia internetistä tai matkapuhelimella kuvaohjelmia, joita heille ei lain mukaan voi myydä vähittäiskaupassakaan. Tilausohjelmien tarjoajalla tulee olla ostajan iän varmistavat tunnistusmenetelmät käytössään. Tv-yhtiöitä velvoittavaa tilausohjelmapalveluiden sääntelyä täsmennettiin viime keväänä kuvaohjelmalain muutoksella. Tunnistusmenetelmien markkinoiden kehitystä on puolestaan edistetty äskettäin ns. sähköisen tunnistamisen lainsäädännössä.

Mainonta ja lastensuojelu

Kaupallista viestintää koskevassa sääntelyssä viitattaisiin kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:ään, jossa  määritellään hyvän tavan vastainen ja lapsille haitallinen mainonta. Tämä koskee sekä lapsille kohdistettua että lapset yleisesti tavoittavaa mainontaa. Mitä pienemmät lapset ovat mainonnan kohteena, sitä tiukemmin mainontaa tulisi arvioida. Kuluttajansuojalaki täsmentyi tähän muotoon v. 2008.

EU:n av-direktiivi väljentää mainonnan sääntelyä sekä mahdollistaa mainonnan uusia muotoja kuten tuotesijoittelun. Kansallisesti on kuitenkin mahdollista edelleen kieltää tuotesijoittelu.

Lakiesityksen mukaan Suomessa tuotesijoittelu pääsääntöisesti kiellettäisiin mutta sallittaisiin kuitenkin erikseen mainituissa ohjelmissa. Tuotesijoittelu olisi kielletty lastenohjelmissa mutta se olisi kuitenkin sallittu monissa lasten yleiseen katseluaikaan tulevissa ohjelmissa (kevyet viihdesarjat, urheiluohjelmat). Tämä on ongelmallista, koska tavanomaisenkin mainonnan tunnistaminen ja erottaminen ohjelmasisällöistä on tutkimusten mukaan etenkin alle 8-vuotiaalle mutta myös monille alakouluikäisille vaikeaa. Vasta noin 12-vuotiaana lapsella on kehittynyt kyky kriittiseen ymmärrykseen mainosten houkuttelevasta tarkoitusperästä ja markkinoijien pyrkimyksistä, mikäli häntä on tähän arviointiin opastettu.

Lasten kannalta tuotesijoittelusta tulee siis käytännössä helposti piilomainontaa. Pelkästään medialukutaidon vahvistamisella ei saavuteta etenkään pienten lasten osalta tavoiteltuja vaikutuksia vaan perustana tulee olla mainostajien ja ohjelmatuottajien vastuu. Tuotesijoittelu etenkin alakouluikäisten katseluaikana tulevissa ohjelmissa ei ole siksi sopusoinnussa kuluttajansuojalain hyvän tavan mukaisen mainonnan määritelmän kanssa.

Mielestäni tuotesijoittelua ei tulisi sallia alakouluikäisten yleiseen katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Vähintään kiellon tulee koskea lapsille yleisesti tarkoitettuja tuotteita (tietokonepelit, musiikki, vaatteet, makeiset, virvoitusjuomat sekä paljon rasvaa ja sokeria sisältävät  elintarvikkeet sekä vähäarvoinen elektroniikka).

Direktiivissä rohkaistaan media-alaa  kehittämään käytänteitä ns. epäterveellisten elintarvikkeiden mainonnan ehkäisemiseksi lastenohjelmien yhteydessä. Lakiesityksen perusteluissa viitataan tältä osin mm. kuluttaja-asiamiehen suositukseen elintarvikkeiden markkinoinnista lapsille.  Eräissä maissa myös mainostajat itse ovat luoneet yhteisiä pelisääntöjä elintarvikkeiden markkinoinnista lapsille (esim. satuhahmojen käyttö mainoksissa ja kylkiäiset on kielletty). Iso-Britanniassa lapsiin kohdistuvaa elintarvikemainontaa on myös rajoitettu lainsäädännöllä. Perusteet ovat kansanterveydelliset.

On tärkeä, että hallitus lupauksensa mukaisesti seuraa lapsille kohdistuvan elintarvikemarkkinoinnin itsesäätelyn kehittymistä ja tarpeen mukaan vahvistaa säännöksiä.

Lakiesitys selventää tv-ohjelmien ja tilausohjelmapalveluiden mainonnan (ohjelmia koskevien ilmoitusten) valvontaa. Esimerkiksi myöhäisillan elokuvia alkuillasta mainostaviin ns. trailereihin sovelletaan jatkossa uuden lain 19 §:ää (Alaikäisten kehitykselle haitalliset ohjelmat). Kuluttaja-asiamies voisi puuttua  tulevia ohjelmia koskevien mainosten lähetysaikaan lapsille sopivuuden näkökulmasta. Tämä on myönteistä. Vanhemmat ovat lapsiasiavaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa usein kritisoineet alkuillan tv-ohjelmamainosten esitysaikoja, mutta tähän mennessä näiden valvontavastuu ei ole ollut selkeästi sen paremmin Kuluttajavirastolla kuin Viestintävirastollakaan.

Muita näkökohtia: ohjelmien tekstitys, valvonnan yhtenäistäminen, radioalan itsesäätely

EU:n audiovisuaalisen direktiivissä on velvoite tekstittää ohjelmia kuulovammaisia varten.. Se on viittomakielisten ja huonokuuloisten lasten yhdenvertaisen kohtelun kannalta merkittävä edistysaskel. Sen toimeenpano jää hallituksen esityksen perustelujen mukaan kuitenkin toiseen yhteyteen keväälle 2010.  Pidän tärkeänä, että valiokunnat korostavat tämän uudistuksen merkitystä.

Lakia valvovien viranomaisten kohtaan tulee lisätä Kuluttajaviraston ja Viestintäviraston lisäksi myös viittaus myös Valtion elokuvatarkastamoon, joka valvoo kuvaohjelmalakia.

Sivistysvaliokunta otti viime keväänä kuvaohjelmalaista antamassaan mietinnössä esille tarpeen yhtenäistää alan viranomaistoimintaa lastensuojelunäkökulmasta. Viestintävirasto valvoo tv- ja radiolain mukaista toimintaa. Valtion elokuvatarkastamo valvoo kuvaohjelmalain mukaisesti pelien, elokuvien ja tilausohjelmapalveluiden tarjontaa.

Audiovisuaalisen alan toimijoiden valvontaa tulee selkiyttää lastensuojelunäkökulmasta niin, että yhdelle toimijalle keskitetään sekä pelien, kuvaohjelmien, tilausohjelmapalveluiden että televisioyhtiöiden valvonta. Yksikölle tulisi kuulua myös median itsesäätelyn valvonta, kaikissa jakelukanavissa yhtenäisten ohjelmien luokitusjärjestelmien kehittäminen, alan toimijoiden koulutus sekä kansalaisten palautekanavien tarjoaminen. Nykyinen järjestelmä on esimerkiksi lasten vanhemmille vaikeasti hahmotettava.

Kiinnitän valiokuntien huomioita siihen, että myös radioalaa tulee kannustaa tv-alan kaltaiseen itsesäätelyyn lasten suojelun näkökulmasta. Myös radiosta voidaan lähettää lasten yleiseen kuunteluaikaan ohjelmistoa, joka on lasten kehityksen näkökulmasta haitallista

Jyväskylässä 25.9.2009

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Liite:

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen media-alaa ja lasten suojelua koskevat säännökset

Lakiesityksen arvioinnin kannalta olennaisia ovat seuraavat YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteet:

  • Lapsella on oikeus saada tiedotusvälineiden kautta sellaista tietoa, joka on tärkeää hänen kehityksensä ja hyvinvointinsa kannalta. Lasta tulee suojella hänen hyvinvointinsa kannalta vahingolliselta tiedolta ja aineistolta. (art 17)
  • Lapsella on oikeus mielipiteidensä ilmaisemiseksi hakea, vastaanottaa ja levittää tietoa ja ajatuksia vapaasti kunhan se ei loukkaa muiden oikeuksia (art 13)
  • Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti (art 2)
  • Lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita (art 1)
  • Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta mutta julkisen vallan tulee tässä      tehtävässä antaa heille tukea.

[1] Lähde: Salokoski ja Mustonen: Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin. Katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja sääntelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007 s. 41-44. www.mediaeducation.fi/publications


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.