EDUSKUNNAN SIVISTYSVALIOKUNNALLE  8.12.2010

ASIA

Asiantuntijakuuleminen eduskunnan sivistysvaliokunnassa 8.12.2010 Hallituksen esityksestä eduskunnalle (HE 190/2010 vp) uudeksi kuvaohjelmalainsäädännöksi

LAUSUNTO

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa kuvaohjelmien sääntelyn selkiyttämistä

Hallituksen esitys uudeksi kuvaohjelmalainsäädännöksi perustuu työryhmätyöhön, joka luovutettiin kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinille maaliskuussa 2010. Lapsiasiavaltuutettu osallistui lakiesitystä valmistelleen työryhmän tukena olleeseen asiantuntijaryhmään. Lapsiasiavaltuutettu on pitänyt erittäin hyvinä ja tarpeellisina tavoitetta selkeyttää nykyistä lainsäädäntöä sekä vaikeasti hahmotettavaa ja osittain päällekkäistäkin valvontajärjestelmää.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä lakiehdotuksen tavoitetta hakea Internet-ajan kuvaohjelmamarkkinoille toimivaa ja selkeää sääntelyä lasten suojelun näkökulmasta. Lasten ja heidän vanhempiensa kannalta nykyinen järjestelmä on ollut liian monimutkainen ja teknologiariippuvainen.

Esityksen toteutuessa tv:n, elokuvien, videon, Internetin kautta toimivien tilausohjelmapalveluiden ja pelien ikärajaluokitukset, sisältösymbolit ja niiden kriteerit tulisivat yhdenmukaisiksi. Lasten suojelua kuvaohjelmissa valvoisi yksi viranomainen (Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus). Yleisölle olisi selkeämpää antaa palautetta ja tehdä valituksia. Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus vastaisi myös mediakasvatuksen kansallisesta koordinaatiosta ja kehittämistyöstä.  Koordinointi on tarpeen, koska se on nykyisellään liikaa yksittäisten hankkeiden varassa. Lapsiasiavaltuutettu pitää uudistuksen toteutumisen kannalta kuitenkin ehdottoman tärkeänä tulevan Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen toiminnan riittävän rahoituksen turvaamista.

Lakiehdotus siirtäisi kuvaohjelmien merkintävastuun kaupallisille toimijoille ja kuvaohjelmien tarjoajille ja samalla myös sitouttaisi näitä tiedottamaan ikärajoista. Merkintöjen kriteerit asettaisi uusi mediaviranomainen, joka kouluttaisi ja rekisteröisi ikärajaluokittelijat. Ehdotetut ohjelmien luokittelun kriteerit, kuvalliset symbolit ja niiden perustelut ovat pääosin hyvät.

Aiemmasta kuvaohjelmien valtiollisesta ennakkovalvonnasta siirryttäisiin markkinoiden jälkikäteiseen valvontaan ja toimijoiden omavalvontaan.  Kaupallisten toimijoiden sitoutuminen ja ikärajaluokittelijoiden laadukas toiminta ovat keskeisiä lain tavoitteiden toteutumisessa.Internet-ympäristössä toimijat tulee velvoittaa ottamaan käyttöön tilaajan/ostajan iän tunnistavan teknologian.

Pääosin lapsiasiavaltuutettu voi kannattaa työryhmätyössä syntynyttä lakiesitystä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet on HE:ssä käsitelty asianmukaisesti. Ikärajasääntelyn ja alaikäisen tunnistamisen velvoittavuudesta oli kuitenkin työryhmässä jo erilaisia näkemyksiä ja tältä osin lapsiasiavaltuutettu katsoo aiheelliseksi esittää muutosehdotuksia lakiesitykseen. Vähintäänkin K 16-ikäraja tulisi säätää yhtä lailla kuvaohjelmien tarjoajia velvoittavaksi kuin K 18-ikäraja. 

Kuvaohjelmien tarjoamisrajoitukset (lakiehdotuksen 6 §)

Nykyisin ohjelmien myyminen tai tarjoaminen ikärajamerkintää nuoremmalle on kiellettyä ja rangaistavaa. Rangaistavuus koskee nyt kaikkia ikärajoja. Lakiesityksessä ehdotetaan vastaavaa sitovuutta vain K18 merkittyjen kuvaohjelmien jakeluun. Yksityiskohtaisissa perusteluissa velvoittavan ikärajan asettamista 18 vuoteen perustellaan sillä, että huomioiden nykyiset maksuttomat tunnistautumiskeinot tilausohjelmapalveluihin alhaisempi ikäraja johtaisi sananvapauden rajoittamiseen ja riskiin, että kuvaohjelmapalveluita haettaisiin ulkomaisilta palvelimilta.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lakiehdotusta tulisi muuttaa niin että vähintäänkin sekä K16 että K18 -merkittyjen ohjelmien tarjoaminen ikärajaa nuoremmalle olisi rangaistavaa. Tämä velvoittaisi tilausohjelmapalvelut varmistamaan verkossa myös K16 -ohjelmia tilaavien ja ostavien asiakkaiden iän. K16  -merkityt ohjelmat voivat sisältää runsaasti nuoremmille lapsille haitallista väkivaltaista sisältöä.

Työryhmän enemmistö on perustellut esitystään lähinnä kaupallisilla ja teknisillä seikoilla, jotka liittyvät tilausohjelmapalveluihin ja asiakkaan ns. vahvaan tunnistamiseen. Kuvaohjelmia kuitenkin katsotaan ja hankitaan myös muutoin kuin Internetin kautta. Toisaalta internetissä tunnistamista koskevat teknologiat kehittyvät nopeaa vauhtia ja sääntelyn taso myös vaikuttaa teknologisten ratkaisujen tarjontaan. Tilausohjelmapalveluissa tulee lähteä siitä, että tarjoajat tunnistavat sopimuskumppaninsa ja alaikäiset tekevät vain heille sallittuja ostoksia. Mobiilipalveluissa onkin jo kehitetty pitkälle sim-kortteihin perustuvaa sähköistä tunnistamista ja allekirjoitusta.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaan lapsen etu tulee asettaa etusijalle kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa. Yleissopimus velvoittaa myös takaamaan sananvapauden, mutta lapsella on myös oikeus tulla suojelluksi ikä- ja kehitystasolleen haitalliselta aineistolta. Pelkästään sitä, että vastaavia ohjelmia olisi saatavilla Internetistä ulkomailta, ei voi pitää riittävänä perusteena heikkoon kansalliseen sääntelyyn. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakiehdotuksen 6 § 1 momentti muutetaan kuulumaan siten, että kiellettyä on myös kuvaohjelman tarjoaminen alle 16-vuotialle, jos ohjelmalle on asetettu 16 vuoden ikäraja.

Käytännesäännöt ja tv-ohjelmien vedenjakaja-ajat (8§)

Esityksen yhtenä tavoitteena on eri teknologioiden ja ohjelmien tarjontatapojen yhdenvertainen kohtelu sekä selkeät pelisäännöt myös lasten vanhempien kannalta. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että tältä kannalta on syytä velvoittaa televisioyhtiöitä muuttamaan nykyistä ns. vedenjakajasopimusta ikärajoista ja niihin liittyvistä ohjelmien lähetysajoista.

Ns. vedenjakajasopimus on koskenut vain arkipäiviä mutta ei kaikkien K-merkintöjen osalta viikonloppuja. Televisiosta voidaan nyt viikonloppuina vedenjakajasopimuksen mukaisesti lähettää päiväsaikaan ohjelmia, jotka arkisin olisi tullut K-merkintänsä perusteella lähettää ilta-aikaan. Sopimusta tulisikin muuttaa tässä yhteydessä koskemaan kaikkia päiviä yhdenmukaisesti. Juuri viikonloppuna kaikenikäiset lapset voivat eniten katsoa televisiota päivisin, jolloin ei ole perusteita soveltaa silloin erilaisia käytäntöjä kuin arkina.

Toinen muutostarve vedenjakajasopimuksen koskee K16 ohjelmien lähettämisen kellonaikaa. Nykyisen sopimuksen mukaan alle 15 -vuotiaille sopimattomia ohjelmia ei ole saanut lähettää ennen klo 21:tä. Ikärajasääntelyn yhdenmukaistuessa vastaava ikäraja nousisi 16 vuoteen. Lapsen suojelemisen näkökulmasta lapsiasiavaltuutettu pitää tarpeellisena sitä, että jatkossa tv-yhtiöt sopisivat, että K16 merkittyä eli alle 16 -vuotiaille sopimatonta ohjelmaa ei saa lähettää ennen klo 22:ta. Tämä vastaa myös useiden muiden Euroopan maiden käytäntöä.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että EU:n audiovisuaalinen direktiivi lähtee siitä, että lapsille sopimattomat ohjelmat lähetetään televisiossa aikaan, jolloin lapset eivät yleensä katso televisiota. Voidaan hyvin kysyä, onko nykyinen vedenjakajasopimus av-direktiivin hengen mukainen etenkään viikonloppuja koskevan käytännön osalta.

Kuvaohjelman luokittelu ja ikärajat (ehdotetun lain 9 ja 16 §)

Lakiehdotuksen mukaan kuvaohjelmalle tulee asettaa ohjelman sisältöä koskeva symboli. On tärkeä että väkivallan ja seksuaalisen sisällön ohella luokittelussa on mahdollista käyttää myös muita kriteereitä, jollaisena perusteluissa on otettu esille päihteiden ns. ihannoiva käyttö.

Lapsiasiavaltuutettu selvitti kuvaohjelmalain osalta myös Suomen Lasten Parlamentin jäsenten mielipiteitä tarpeellisista kriteereistä. Lapset itse toivat esille, että myös rumasta kielenkäytöstä kerrottaisiin symbolilla. Lapset itse pitivät sitä haitallisena. Lapsen oikeuksien kannalta on myös tärkeä kunnioittaa vanhemman ensisijaista kasvatusvastuuta. Tätä tukisi vanhemman mahdollisuus saada tietoa ohjelmasisällöistä myös tästä näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että luokittelun osalta vapautus (9§)  ei koske kuvaohjelmien markkinointiaineistoa eli tv:ssä ja elokuvateattereissa esitettäviä ohjelmamainoksia, joten myös niitä koskevat ikärajamerkinnät ja sijoitteluaikaan liittyvät vaatimukset tv:ssä. Lapsiasiavaltuutetulle on tullut runsaasti yhteydenottoja vanhemmilta ja muilta huolestuneilta aikuisilta, jotka kokevat myöhäisillan elokuvia mainostettavan jo alkuillasta lapsille epäsopivalla tavalla. Vanhemmat katsovat, että he eivät pysty valvomaan mainoksille altistumista, koska ne tulevat yllättäen.

Tv:n ajankohtainen uutisaineisto on esityksen mukaan vapautettu luokittelusta. Se on niiden luonteen kannalta perusteltua. Kuitenkin uutisissa voi olla myös etenkin pienten lasten kannalta haitallisia ohjelmasisältöjä. Siksi olisi tärkeä suosittaa, että tv-yhtiöt käytännesäännöissään ottaisivat huomioon sen, että päiväsaikaan esitettävien uutisten sisällöissä otettaisiin huomioon, että katsojina voi olla myös pieniä lapsia.

Kuvaohjelmien luokittelija (lakiehdotuksen 12-14 §)

Luokittelijoina toimisivat kuvaohjelmaluokittelijat ja Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen palveluksessa oleva viranhaltija, jonka tehtäviin luokittelu kuuluu. Kuvaohjelmaluokittelijalta edellytetään täysi-ikäisyyttä ja sopivuutta tehtävään. Lisäksi edellytetään, että luokittelija on suorittanut kuvaohjelmaluokittelijakoulutuksen tai kertauskoulutuksen, jos hakija on jo aikaisemmin hyväksytty luokittelijaksi.

Lapsiasiavaltuutettu esittää harkittavaksi, että luokittelijoilta tulisi edellyttää viranomaisen antaman lyhyen koulutuksen lisäksi peruskoulutuksessaan perehtyneisyyttä kuvalliseen viestintään tai lasten kehitykseen.

Lopuksi

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että sivistysvaliokunta edellyttäisi mietinnössään hallituksenturvaavan uudelle mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle riittävät voimavarat uusiin tehtäviin. Luokittelujärjestelmän luominen, kuvaohjelmaluokittelijoiden koulutus ja rekisteröinti sekä vanhemmille tiedottaminen ja mediakasvatuksen koordinointi ovat merkittäviä uusia tehtäviä. Riittämättömät voimavarat voivat vaarantaa lasten mediasuojelun kannalta merkittävän uudistuksen menestyksellisen toteutumisen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin tärkeänä mediakasvatuksen kansallisen koordinaation vahvistamista. Lapsiasiavaltuutettu teki yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa myös tätä koskevan aloitteen opetus- ja kulttuuriministeriölle jo vuonna 2008. Kuitenkin katson tarpeelliseksi korostaa, että lasten ja nuorten mediakasvatuksen vahvistaminen ei poista tarvetta alan kaupallisten toimijoiden yhteiskuntavastuuta eikä tarvetta niiden toiminnan sääntelyyn lapsen edun näkökulmasta.

Jyväskylässä 7.12.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.