Sosiaali- ja terveysministeriölle 31.8.2010

ASIA       

Lapsiasiavaltuutetun lausunto selvityksestä ”Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen. Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän väliraportti.”
STM:n selvityksiä 2010:19.

VIITE

Lausuntopyyntö 7.6.2010; STM037:00/2009

LAUSUNTO

Yeistä
Lapsiasiavaltuutettu pitää työryhmän periaatteellisia linjauksia sosiaalihuollon uudistamistarpeista perusteltuina ja aiheellisina. Erityisen kannatettavaa on työryhmän esittämä muutos, jonka mukaan lähtökohdaksi tulisivat asiakkaan oikeudet sekä ihmislähtöisyyttä ja osallisuutta vahvistava näkökulma, jossa palveluita katsotaan kokonaisuutena elämänkaaren mukaan. On myönteistä, että lapset ja perheet on todettu asiakasryhmänä, jonka palveluita on kehitettävä ehkäisevää työtä vahvistaen ja niin, että myös vanhemmat saavat tarvitsemansa tuen ajoissa. Työryhmän ehdotus sosiaalihuollon rajapintojen arvioinnista erikseen on myös lasten ja perheiden palveluiden kannalta tärkeä ja tarpeellinen.

Lapsiasiavaltuutettu arvioi ehdotuksia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta. Sopimusta ei ole mainittu uudistustyön perustana. Lausunnossa tuon esille lapsen oikeuksien kannalta tärkeitä seikkoja, joita työryhmä ei ole ottanut huomioon tai jotka on otettu huomioon riittämättömästi. Näitä seikkoja tuodaan esille työryhmän linjausten mukaisella tarkastelutavalla.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kannalta tärkeimmät periaatteet ovat

  • lapsen edun asettaminen etusijalle päätöksenteossa ja lapsen oikeus erityiseen suojeluun (artikla 3),
  • vanhempien ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja julkisen vallan tuki vanhemmille (artikla 18.1-2),
  • lasten yhdenvertainen kohtelu (artikla 2),
  • lapsen oikeus laadukkaisiin lastensuojelu- ja päivähoitopalveluihin (artiklat 18.2-3) sekä
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (artikla 12). 

 

Hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen (linjaus 2)

Kuten raportissa todetaan, nykyistä sosiaalihuoltolakia säädettäessä tavoitteena oli nostaa palvelujen rinnalle muut toiminnot, kuten tiedotus, neuvonta ja sosiaalisiin oloihin vaikuttaminen. Näiden toimintojen nostamisessa vahvaksi elementiksi palvelujen rinnalle ei kuitenkaan ole onnistuttu. Tietotaito näillä ehkäisevän työn ja hyvinvoinnin edistämisen osa-alueilla on lain voimassaoloaikana kuitenkin kasvanut ja kehittämistyötä on tehty. Nyt tulisikin lainsäädäntöä valmistellessa varmistaa, että kyseisille toiminnoille on vahva lainsäädännöllinen pohja ja selkeät tavoitteet.

Liittyen myös linjaukseen 8 on tärkeä ottaa käyttöön nykyisin vähemmän käytettyjä toimintamuotoja ja yhteistyömalleja. Esimerkiksi rakenteellisen työn tekeminen ja lähiyhteisöjen mukaan saaminen hyvinvoinnin edistämisen verkostoihin ovat tärkeitä elementtejä, joita tulee myös lainsäädännöllä vahvistaa.

Kuten työryhmäkin raportissaan toteaa, tulee jatkossa selvittää sosiaalipalveluiden osalta esim. palveluohjauksen ja -neuvonnan rooli. Lasten, nuorten ja perheiden kannalta näillä on suuri merkitys. Esimerkiksi vammaisten lasten perheet tuovat esille palvelujärjestelmän sektoroituneisuuden ja ongelman saada vaivattomasti kaikki lapsen ja perheen tarvitsemat palvelut. Näillä perheillä kuluu kohtuuttomasti aikaa ja energiaa saadakseen kaikki tarpeelliset palvelut.

Auttaminen ihmisten omassa arkiympäristössä (linjaus 5) ja sosiaalihuollon rajapinnat

Kuten raportissakin todetaan, yhtenä lähtökohtana tulee olla ihmisten auttaminen heidän omassa arkiympäristössään.  Arjen sujumisen tukeminen on tärkeää lapsiperheissä, erityisesti yhden vanhemman perheissä.  Kotiin vietävät palvelut ovat ratkaisu moneen pulmaan lapsiperheiden arjessa.

Lasten, nuorten ja perheiden arjen kannalta palveluiden nykyinen sektoroituneisuus ja hallinnonalojen korkeat rajat aiheuttavat ongelmia. Kuntatasolla näitä onkin koetettu ylittää johtamalla, suunnittelemalla ja järjestämällä palveluita laajempina kokonaisuuksina yli perinteisten hallinnonalarajojen.

Jatkotyössä tulee antaa enemmän painoa myös koululle lasten ja nuorten arkiympäristönä. Työryhmän esityksessä koulu tulee esille vain koulupudokasongelmien kautta. Koulu ja koulun piirissä tarjottavat palvelut ovat kuitenkin laajemminkin tärkeässä roolissa ja vaikuttavat monin eri tavoin lasten ja nuorten, kuten myös perheiden hyvinvointiin ja selviytymiseen.  Oppilashuollon kokonaisuus ja sen osana koulun sosiaalityö ovat siinä tärkeässä asemassa.

Sosiaalihuollon ja koulun väliset raja-aidat eivät saa olla esteenä oppilaan avun saamiselle ja tukemiselle. Tätä raja-aitaa voitaisiin madaltaa esim. kehittämällä perhetyön malleja kouluihin, joissa sitä ei vielä ole tehty.

Sosiaalihuollon rajapinnan lakeina (s. 17) on todettu kouluun liittyvää lainsäädäntöä, mutta kokonaisuudessa tulisi huomioida myös mahdollinen oppilashuollon uusi lainsäädäntö. Rajapintoja koskevassa kappaleessa eivät jatkokehittämisessä tule esille myöskään nuorisotyö tai liikunta- ja kulttuuri- ja muut vapaa-ajan palvelut.

Koulun, oppilashuollon, sosiaalityön ja nuorisotyön kokonaisuus tulisi olla mainittuna (s.57-58) yhtenä kokonaisuutena, jossa sosiaalihuollon rajapinnan lakien toimivuutta tulee tarkastella jatkossa. Lasten ja perheiden palveluiden rajapintojen ja sosiaalihuollon osuuden arviointia puoltaa sekin, että valtioneuvosto hyväksyy neljän vuoden välein nuorisolain perusteella lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjelman. Lisäksi kunnat hyväksyvät lastensuojelulain perusteella valtuustokausittain lasten hyvinvointisuunnitelman, jossa palveluita tulee tarkastella kokonaisuutena mukaan lukien edistävät, ehkäisevät ja korjaavat palvelut.

Myös asiakastietojärjestelmien yhtenäisyyttä varmistettaessa tulee huomioida myös koulun osuus.  

Palveluiden laatu ja asiakkaan asema ja oikeudet (linjaus 6)

Lapsiasiavaltuutetun toimistossa tehtyjen selvitysten mukaan laillisuusvalvonta- ja ihmisoikeusinstituutioiden toiminnassa ei ole riittävästi huomioitu lasten mahdollisuutta tehdä kanteluita tai valituksia omasta kohtelustaan. Lapsiasiavaltuutettu pitää riittämättöminä, tosin kannatettavina, työryhmän mainitsemia keinoja sosiaalihuollon asiakkaan aseman ja oikeuksien turvaamiseksi jatkossa. Alaikäisten oikeusturvan parantaminen vaatii erityisiä toimenpiteitä. Alaikäiset ovat asiakkaina usein muita heikommassa asemassa. Työryhmä toteaa tärkeänä periaatteena heikoimpien ryhmien tukemisen ja ns. positiivisen diskriminaation.

Lapsille ja nuorille on yleensä epäselvää, kenen puoleen he voivat kääntyä saadakseen apua ja että he yleensä tunnistavat, että heitä on kohdeltu väärin. Paikallisten toimijoiden, kuten sosiaaliasiamiesten roolia tulee vahvistaa, kuten raportissa on todettu. On kuitenkin tärkeää huolehtia myös siitä, että asiamiehet tiedottavat toiminnastaan myös lapsille ja nuorille. Lisäksi on huomioitava kantelujen, valitusten ja muutoksenhakujen käsittelijöiden toiminnan lapsiystävällisyys. Lapsiasiavaltuutetulla on meneillään yhteistyötä perusoikeus- ja ihmisoikeusvalvojien kanssa näiden toiminnan lapsiystävällisyyden lisäämiseksi.

Sosiaaliasiamiesjärjestelmä onkin tällä hetkellä riittämätöntä lasten ja nuorten oikeusturvan kannalta. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa järjestelmää, jossa sosiaaliasiamiehet olisivat organisatorisesti osa valtionhallintoa eli aluehallintovirastoja. On silti tärkeää, että asiamiehet toimivat riittävän paikallisella tasolla ja mahdollisimman lähellä lasten ja nuorten arkea.

Kilpailukulttuurista avoimeen yhteistyöhön (linjaus 7)

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota tarpeeseen huolehtia niin yksityisten kuin julkistenkin sosiaalipalveluiden riittävästä valvonnasta sekä lasten ja nuorten kuulemisesta valvonnan osana. Nykyiset valvontaresurssit ovat täysin riittämättömät etenkin huomioiden valvontaviranomaisten mahdollisuus kehittävään ja ohjaavaan toimintaan.

Joustava monialainen yhteistyö (linjaus 8)

Monimuotoistuva sosiaalihuolto (linjaus 9)

Lapsen ja perheen arki istuu huonosti hallinnonalojen rajoihin. Lainsäädännön tulisikin mahdollistaa hallinnonalojen välinen saumaton yhteistyö, samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö sekä kumppanuus kolmannen sektorin kanssa.

Maahanmuuttajalapset ja -perheet kohtaavat erityisiä haasteita palvelujärjestelmän asiakkaina. Heitä koskevat useat eri lait ja heidän palvelunsa voivat olla erityisen sektoroituneita. Kuten työryhmän raportissakin todetaan, tulee henkilöstön koulutuksesta ja monialaisen yhteistyön edellytyksistä huolehtia erityisesti maahanmuuttajalasten ja perheiden palveluissa. Erityisesti tulee varmistaa, että ilman vanhempiaan maahan tulleisiin lapsiin sovelletaan lastensuojelulakia samoin perustein kuin maassa jo oleskeleviin, vailla huoltajansa turvaa oleviin lapsiin.

Vankka tietoperusta (linjaus 10)

Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavina raportissa esille nostettuja toimintaa ohjaavia yleisiä periaatteita. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lasten osallistuminen toiminnan arviointiin ja suunnitteluun tulisi olla voimakkaammin esillä. Työryhmä ei ole huomioinut lapsia ja nuoria ryhminä, joiden osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia tulisi erityisesti tukea. Tämä olisi kuitenkin lapsen oikeuksien sopimuksen mukaista.

Raportissa on riittämättömästi huomioitu lasten ja nuorten omien mielipiteiden merkitys palvelujen arvioinnissa ja kehittämisessä. Alaikäiset ovat ryhmä, joilta vielä puuttuvat edustuksellisen demokratian keinot vaikuttaa asioihinsa. Heiltä saadaan kuitenkin arvokasta tietoa lasten ja perheiden palveluiden toimivuudesta sekä kehittämistarpeista ja -tavoista.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää, että palveluiden arviointi ja kehittäminen muodostavat paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti jatkuvan ja johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa on varmistettu myös lasten ja nuorten mahdollisuus antaa palautetta ja kehittämisehdotuksia.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista nykyisin tarjolla oleva tieto on hajanaista. Kiinnitän huomioita siihen, että opetusministeriö on asettanut työryhmän lasten hyvinvoinnin kansallisten indikaattoreiden määrittämiseksi. Tavoitteena on kuvata lasten hyvinvointia eikä ensisijaisesti palveluiden käyttöä tai suoritteita. Näitä indikaattoreita tulisi jatkossa hyödyntää myös sosiaalihuollon suunnittelussa niin kansallisesti kuin paikallisestikin.

Sosiaalihuollon toimintatapojen kehittäminen on tapahtunut liikaa yksittäisten, usein lyhytkestoisten hankkeiden varassa. Kehittämishankkeiden tulokset eivät ole aina välittyneet käytännön asiakastyöhön. Kehittämistoimintaan tuleekin luoda pysyviä ja pitkäkestoisia malleja, jotka tapahtuvat vuorovaikutuksessa käytännön työn kanssa.

Henkilöstön osaaminen ja riittävyys (linjaus 11)

Raportissa todetaan, että useimmat kunnat kärsivät sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimavajeesta jo tällä hetkellä. Lisäksi poistuma eläkkeelle on lähivuosina merkittävä. Henkilöstövajeen vähentäminen onkin suuri haaste. Lasten kannalta pysyvät työntekijät ja pysyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä niin päivähoidossa, lastensuojelussa kuin muissakin lasten palveluissa.

Erityisesti lastensuojelussa tarvitaan vankkaa ammatillista osaamista, mutta tänä päivänä osaavaa työvoimaa on vaikea saada. Palkkaukseen, täydennyskoulutukseen ja työolosuhteisiin (esim. asiakkaiden määrä ja laadukas johtaminen) on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomioita, jotta taataan työvoiman saatavuus.

Vammaislainsäädännön lapsinäkökulma

Raportin lopussa on vielä käyty läpi erityislakien tarkistamisen tarvetta. Lapsia ja perheitä sekä vammaisia koskevan lainsäädännön yhteensovittamisesta tulee riittävästi huolehtia. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että vammaisia koskevaan lainsäädäntöön lisätään lapsen oikeuksien näkökulma. Perheiden jaksamista tukevat palvelut tulee muistaa osana vammaispalveluiden kehittämistä. Kuten lausunnossa on edellä tuotu esille, vammaisten lasten perheet ovat erityisen haavoittuvassa ja vaikeassa asemassa eri lakien ja palveluiden verkossa. 

Ikääntymistä koskeva tilannearvio

Lopuksi totean, että työryhmän tilannearvio liittyen ikääntymisen vaikutuksiin vaatisi hienosäätöä. Työryhmän arviossa nykytilanteesta on todettu erityisenä haasteena vanhusten palveluiden ja osallisuuden tukeminen. Toisaalta työryhmän periaatteena on haavoittuvassa asemassa olevien huomioiminen. Tältä kannalta on syytä huomioida, että vanhusväestössä tulee olemaan tulevaisuudessakin sekä hyväosaisia ja toimintakykyisiä että huono-osaisia ja erittäin haavoittuvassa asemassa olevia.

Samantyyppinen polarisaatio koskee myös lapsia ja lapsiperheitä. Haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten osallisuus ja heidän mielipiteidensä kuuleminen vaatii erityisiä toimia. Lasten hyvinvoinnin kannalta paljon mahdollisuuksia antaa sukupolvien välisten yhteyksien tukeminen ikäihmisten toimintakyvyn parantuessa.

Jyväskylässä 31.8.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.