21.12.2010
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖLLE
KUNTALIITOLLE

Asia

Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta kansallisiksi lastensuojelun laatusuosituksiksi 

Viite

STM/4590/2010 

Lausunto

YleistäLastensuojelun kansalliset laatusuositukset ovat tarpeellinen ja odotettu asiakirja. Luonnoksessa lastensuojelun kansallisiksi laatusuosituksiksi on kuvattu lastensuojelun eri tasojen ja vaiheiden laadun elementtejä. Tavoitteena on mm. lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen, palveluiden kehittämistyön tukeminen, vaikuttavuuden parantaminen ja kustannusten hallitseminen. Luonnos on osin yleisluonteinen, mutta aiheellisesti määrittelee tarkemmin esimerkiksi suositeltavat työntekijämitoitukset.

Lapsiasiavaltuutetusta annetun lain (1221/2004) mukaan lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on mm. seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa ja arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin sekä välittää lapsilta ja nuorilta saamaansa tietoa päätöksentekoon. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Nykyisessä lastensuojelulaissa on hyvin huomioitu yleissopimuksen velvoitteet. Laatusuositusluonnoksessa on yleisesti viitattu lapsen oikeuksien paremman toteutumisen olevan suositusten tavoitteena.Lasten osallistuminen

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota yleissopimuksen 12 artiklan mukaiseen aikuisten velvoitteeseen ottaa selvää lapsen mielipiteestä kaikissa häntä koskevissa asioissa ja oikeuden tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa toimissa. Lasten mielipide tulee myös ottaa huomioon lapsen ikä ja kehitystason mukaisesti. Laatusuositusluonnoksessa on kyllä huomioitu lapsen osallisuus häntä koskevassa yksilöasiassa, mutta toimeenpanoa (1a-1d) ja ehkäisevää lastensuojelua (4a-4f) koskevista suosituksista puuttuu lasten mahdollisuus vaikuttaa yleisesti kunnassa lasten ja perheiden palveluiden suunnitteluun. Lasten ja nuorten näkemykset kunnassa esiintyvistä lasten hyvinvointia edistävistä kehittämistarpeista ovat ensiarvoisen tärkeitä, samoin kuin heidän palautteensa palveluiden toteutumisesta. Lasten näkemyksiä olisi hyvä käyttää myös seuranta-indikaattoreiden määrittelyssä; lasten mielipiteet voivat ohjata huomioimaan seikkoja, joita aikuiset eivät välttämättä huomaa, mutta ovat lapsille tärkeitä.

Lasten ja nuorten mielipiteitä tulee selvittää myös tehtäessä lasten hyvinvointisuunnitelmaa kunnassa. Tämän toteutumisesta ei ole vielä olemassa kattavaa tietoa. Laatusuosituksessa tulee välttämättä kirjata kohtaan 1b, että päättäjien tulee ottaa selvää lasten ja nuorten omista arvioista koskien lasten ja nuorten palveluita ja ne tulee ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon.

Lasten ja nuorten mielipiteitä voidaan selvittää kyselyin tai kunnan yleisten lasten ja nuorten osallistumisjärjestelmien kautta (oppilaskunnat, nuorisovaltuustot, lasten parlamentit). Lisäksi kuntien tulee erikseen selvittää myös lastensuojelun asiakkaana olevien lasten ja nuorten omia näkemyksiä heitä koskevien palveluiden laadusta ja toimivuudesta. Tämä voi tapahtua esimerkiksi focus-ryhmien tai vertaisryhmien kautta (vrt. Selviytyjät-ryhmä lastensuojelun kehittämiseksi Pesäpuu ry:ssä).

Lasten ja nuorten omia näkemyksiä lastensuojelun ja sijaishuollon laadusta

Laatusuositusluonnosta valmisteltaessa ei ole kuultu lapsia ja nuoria. Lapsiasiavaltuutettua pyydettiin organisoimaan tähän liittyen lasten ja nuorten kuulemista. Käytettävissä oleva aika oli siihen liian lyhyt. Lasten ja nuorten kuuleminen olisi edellyttänyt myös mahdollisuuksia työstä asiakirjaa heille ymmärrettävämmäksi. Jatkossa vastaavat kuulemiset tulisi organisoida ennakoidummin.

Lapsiasiavaltuutettu on kuitenkin tehnyt tiivistä yhteistyötä sijoitettujen lasten ja nuorten kanssa mm. Pesäpuu ry:n Selviytyjät-ryhmän kanssa useissa tapaamisissa ja 17.11.10 järjestetyssä Minä selviydyn foorumissa. Näissä lapset ja nuoret ovat tuoneet esille näkemyksiään lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuollon toteutumisesta ja antaneet arvokasta tietoa kehittämistä vaativista alueista.

Useimmiten lapset ja nuoret tuovat esille yhteydenpidon vaikeuden asioistaan vastaavaan sosiaalityöntekijään. Joidenkin kohdalla sosiaalityöntekijä on saattanut vaihtua useita kertoja saman vuoden aikana eikä heillä ole aina tietoa, kuka heidän asioitaan kulloinkin hoitaa ja miten työntekijän tavoittaa. Toivomuksenaan tähän he ovat esittäneet, että uusi sosiaalityöntekijä ottaisi yhteyttä vastuullaan oleviin lapsiin ja nuoriin ja esittäytyisi edes puhelimitse. Lapsille ja nuorille heidän asioitaan hoitavan henkilön tunteminen henkilökohtaisesti ihmisenä on tärkeää.

Lapset ja nuoret kokevat myös usein, ettei heille riittävästi perustella heitä koskevia päätöksiä varsinkaan rajoitettaessa yhteydenpitoa heille läheisiin henkilöihin. Samoin he toivovat enemmän mahdollisuutta kahdenkeskiseen keskusteluun sosiaalityöntekijänsä kanssa ja enemmän aikaa keskusteluille myös asiakassuunnitelman tarkistamisen yhteydessä. On hyvä, että nämä seikat on tuotu esille laatusuositusluonnoksessa.

Kaiken kaikkiaan lapsilla ja nuorilla on kokemuksia siitä, etteivät he ole riittävästi osallisina itseään koskevassa lastensuojeluprosessissa. He kokevat turhautumista, jos heidän mielipiteensä sivuuttaminen perustellaan pelkästään sillä, että aikuinen tekee päätöksen. Tämä ei ole omiaan vahvistamaan lapsen tai nuoren elämänhallintaa. Lapset ja nuoret pitävät myös tärkeänä, että heille kerrotaan tulevaisuuden näkymistään sijoitustilanteessa realistisesti ja vääriä odotuksia välttäen.

Lasten ja nuorten näkökulmien perusteella on suosituksissa tärkeä korostaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitoja lasten ja nuorten kanssa sekä asiakkaiden henkilökohtaista tuntemista ja kohtaamista, sekä asiakassuhteen jatkuvuutta.

Lapsilla ja nuorilla on myös tärkeää olla nykyistä enemmän tietoa heille tarkoitetuista palveluista ja niissä toimivista ihmisistä sekä omista oikeuksistaan yleisesti ottaen ja erityisesti lastensuojelussa. Tietoa tulisi antaa myös koulun piirissä. Sekä vanhempien päihteiden käytöstä että väkivallasta kotona kärsiville lapsille tehdyissä kyselyissä on tullut esille, että lapset eivät tiedä etenkään erityispalveluista eivätkä aina luota palveluissa toimiviin aikuisiin.  Palveluissa tulee myös edistää sitä, että lapset itse rohkenevat ja voivat kertoa kodin ulkopuolisille aikuisille ongelmistaan. Luottamusta lisää henkilöiden tunteminen sekä se, että lapset tietävät, mitä heidän yhteydenotostaan seuraa. Lapsille tiedottamista ei ole nyt otettu huomioon laatusuosituksissa ollenkaan.

Lastensuojelun asiakkaina olleet lapset ja nuoret korostavat myös harrastusten ja kaverisuhteiden merkitystä heidän myönteisen selviytymisensä ja tasapainoisen kehityksen tukena.

 

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden kansalaisyhteydenottojen näkökulma

Lapsiasiavaltuutettu ei käsittele yksittäisen lapsen tai perheen asioita. Tästä huolimatta toimistoon saapuu vuosittain 400-600 kansalaisyhteydenottoa, joissa kysytään apua ja neuvoa yksittäistapaukseen tai halutaan tuoda esille jokin havaittu käytännön epäkohta. Kansalaisyhteydenotoista noin 20 % koskee lastensuojelun avo- ja sijaishuoltoa.

Yhteydenottajana lastensuojeluasioissa on useimmiten lapsen vanhempi tai isovanhempi. Yhteydenotoissa kritisoidaan useimmiten huostaanottoprosessia, lähinnä sitä, että vanhempi kokee, ettei häntä tai lasta ole riittävästi kuultu. Toisaalta perheen lähiverkoston jäsenet tai kunnan muut viranomaiset ottavat usein yhteyttä, koska kokevat, ettei lastensuojeluilmoituksen johdosta ole ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin. Lapsen pahoinpitely- ja hyväksikäyttöepäilyjen ollessa kyseessä on ihmetelty sitä, miksi sosiaalitoimesta ei ole tehty rikosilmoitusta.

Lastensuojeluilmoituksen tehneet yksityishenkilöt tiedustelevat usein sitä, onko sosiaalitoimella ollut oikeus kertoa ilmoituksen tekijän nimi vanhemmille. Toisaalta vanhemmat kokevat, ettei heille ole perusteltu sitä, ettei heille luovuteta lasta ja perhettä koskevia tietoja.

Laitoksissa olevilta lapsilta on tullut yhteydenottoja, koska he ovat pettyneet siihen, ettei tarkastuskäyntien yhteydessä ole kuultu lapsia kahden kesken. Laitoshuoltoa koskien on esitetty huolta lapsen opetuksen toteutumisesta, lähinnä oikeudesta saada erityisopetusta.

Useita yhteydenottoja on tullut myös kasvattivanhemmilta, joilla on yksityisesti sijoitettu lapsi. He tiedustelevat mahdollisuutta saada taloudellista tukea kunnalta. Lapsiasiavaltuutettu kiinnittääkin huomiota siihen, että laatusuosituksissa tulisi mainita myös lastensuojelun velvollisuus tarjota taloudellista tukea ja muita tukitoimia myös yksityisissä sijoituksissa.

Lapsi- ja perhelähtöinen asiakasprosessi / Laadukkaan lastensuojelutyön elementit

Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut tarvetta tehostaa ja selkiyttää lastensuojelun ja muiden viranomaisten välistä yhteistyötä ja työnjakoa. Onkin hyvä, että luonnoksessa on korostettu moniammatillisen yhteistyön merkitystä.

Kohdassa 3e on käsitelty asiakastyön dokumentoinnin laatua. Tässä kohdassa eikä muuallakaan luonnoksessa ole tuotu esille velvoitetta ilmoittaa lapselle ja vanhemmille siitä, että prosessia ja tapahtumia dokumentoidaan ja että heillä on mahdollisuus tarkastaa itseään koskevat tiedot, ellei siihen ole laissa säädettyä estettä. Dokumentoinnista informoiminen on myös omiaan luomaan luottamusta lastensuojelutyöhön.

Ehkäisevä lastensuojelu

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen perusteella voidaan päätellä, ettei lapsiperheillä ole kaikissa kunnissa riittävästi tietoa kunnan palveluista tai oikeudesta saada tiettyä palvelua. Luonnoksessa mainitaan, että perheillä tulisi olla riittävästi tietoa ja oppaita. Olisi kuitenkin tarpeen, että laatusuosituksissa suositellaan henkilökohtaisen neuvonnan ja ohjauksen (palveluohjauksen) järjestämistä kunnassa.

Kohtaan 4a on myös lisättävä tarve tiedottaa lasten ja nuorten palveluista sekä lastensuojelusta myös lapsille ja nuorille itselleen heidän ikä- ja kehitystasonsa mukaisesti.

Ehkäisevän lastensuojelun kokonaisuuteen kuuluvat myös kansalaisjärjestöt ja seurakunnat, jotka on luonnoksessa sivuutettu. Näillä tahoilla on useissa kunnissa tarjottavana kokemusta ja tietotaitoa erityisesti kohdassa 4b mainittujen ryhmätoimintojen järjestämisessä.

Kohtaan ”4 b Varhaisen tuen edellytykset” tulee lisätä, että lasten ja nuorten kannalta harrastusten ja ohjatun vapaa-ajan toiminnan sekä kaverisuhteiden tukeminen on osa varhaista tukea. Nyt palveluita käsitellään vain vanhempien kannalta.

Kohta 4d ”Aikuisten palveluissa huomioitava lasten tarpeet” on tärkeä, mutta tässä tulisi luetella esimerkinomaisesti, mitä palveluita tarkoitetaan, ettei asia jäisi liian yleiselle tasolle. Etenkin aikuisten päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä vankeustuomion yhteydessä tulee aina selvittää, onko asiakkaalla, miehellä tai naisella, lapsia ja selvittää näiden tilanne. Tämän velvoitteen tulee koskea myös työterveyspalveluita.

Terveydenhuoltoa koskevat laatusuositukset

Kohtaan 5a tulee lisätä, että terveydenhuollossa tulee olla selkeät, yhteistyössä lastensuojelun ja poliisin kanssa laaditut, toimintakäytännöt seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvityksiin. Kyse on rikosasioista, jolloin poliisin on tarpeen olla verkostossa mukana alusta asti.

Kohdassa 5b suositellaan, että kunta tai sairaanhoitopiiri nimeää rajoitustoimenpiteiden toteuttamisessa tarvittavat lääketieteelliset asiantuntijat. Tulee kuitenkin varmistaa, että kuntaan sijoitettujen lasten muutkin tarpeet huomioidaan riittävästi terveydenhuollossa; moni sijoitettu lapsi on traumatisoitunut ja on tärkeää, että heidän kohdallaan varmistetaan selkeät terveydenhuollon toimintakäytännöt.

Lastensuojelun vireille tulo ja asiakkuuden alkaminen

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden kansalaisyhteydenottojen perusteella olisi syytä vielä täsmentää lastensuojeluilmoitusta koskevien suositusten yhteydessä, missä tilanteissa yksityisen ilmoittajan henkilöllisyys kirjataan, voidaan kertoa asiakkaalle tai tulee salata. Erityisesti tilanteissa, joissa lapsen suhde hänelle läheiseen henkilöön vaarantuu, tulee harkita ilmoittajan henkilöllisyyden salaamista tämän niin pyytäessä.

Lastensuojelutarpeen selvitys

On erityisen hyvä, että luonnoksessa korostetaan, että selvitys tulee tehdä olosuhteiden edellyttämässä laajuudessa ja että menetelmiäkin tulee käyttää joustavasti. Tämä mahdollistaa priorisoinnin tilanteen vakavuuden mukaan.  On myös hyvä, että suositellaan ilmoituksen tehneen viranomaisen ottamista mukaan selvitysprosessiin. Toisaalta joissakin tilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista, että selvityksessä on jokin toinen taho tai myös muita tahoja lapsen ja perheen tilanteesta riippuen.

Luonnoksessa todetaan lähtökohtana olevan, että yhteydenpito muihin viranomaisiin tapahtuu asiakkaan suostumuksella. Tämän jälkeen viitataan lastensuojelulain 28 §:n mukaiseen tuomioistuimen antamaan tutkimuslupaan. Selkeyden vuoksi olisi hyvä mainita myös, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta annetun lain ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaan tietyissä tilanteissa voidaan salassa pidettäviäkin tietoja luovuttaa sosiaalitoimelle, jos tämä on välttämätöntä.

Luonnoksessa suositellaan myös lastensuojelutarpeen selvittämisen eriyttämistä avohuollon tukitoimista. Toisaalta voidaan kysyä, onko asiakkaan edun mukaista, jos työntekijät vaihtuvat. Erityisesti lapsen on usein vaikea luottaa vieraaseen aikuiseen, joten vaihtuvuus ei ole tässä mielessä suositeltavaa. Vaihtuminen voi myös haitata yhteistyötä muiden verkostoon kuuluvien kanssa.

Lastensuojelun avohuolto

On hyvä, että luonnoksessa painotetaan työn hyvää suunnittelua. Moniammatillisen asiantuntemuksen hyväksikäyttö on myös tärkeää. Erityisesti pienten kuntien kannalta olisi tärkeä korostaa seudullista yhteistyötä moniammatillisen asiantuntemuksen varmistamiseksi. Seudullinen yhteistyö voisi myös mahdollistaa sen, että työryhmän ammattilaiset arvioivat tilannetta ulkopuolisena ja objektiivisesti ilman aiempia kytköksiä lapsen ja perheen asioihin.

Avohuoltoa koskevan kohdan perusteluissa on selostettu tilannetta, jossa lapsi on vankilassa vanhempansa mukana. Tässä eikä ehkäisevän lastensuojelun kohdassa kuitenkaan todeta tilanteita, joissa lapsen vanhempi on vankilassa. Lastensuojelulain mukaan myös näissä tilanteissa tulee selvittää tuen tarve. Kunnassa tulee olla tieto näistä tilanteista.

Sijaishuolto

Jälkihuolto ja lastensuojeluasiakkuuden päättyminen

Luonnoksen aiemmissa kohdissa on korostettu velvollisuutta neuvoa ja ohjata asiakasta lastensuojeluprosessin eri vaiheissa. Erityisesti tulisi vielä korostaa sijaishuoltoon siirtyvän lapsen informointia hänen asemastaan ja oikeuksistaan sijaishuollon aikana ja myös sen jälkeen. Kuten edellä mainittiin, sijoitetut lapset ja nuoret ovat tuoneet esille, ettei heillä ole riittävästi tietoa omista oikeuksistaan eikä kukaan ole heille niistä erikseen kertonut. On toki ymmärrettävää, että kriisitilanteessa on vaikea ottaa vastaan tietoa, mutta tarjolla tulisikin olla enemmän myös kirjallista materiaalia annettavaksi lapselle ja vanhemmille.

Lapsen kiintymyssuhteen merkitystä on tuotu luonnoksessa esille niukasti. Ihmissuhteiden jatkuvuuden merkitystä tulee erityisesti korostaa harkittaessa sijaishuoltopaikan vaihtoa ja huostaanoton / sijoituksen päättymistä.

Suositusten perusteluissa todetaan, että lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tulee ottaa huomioon. Tässä kohtaa on erikseen todettu asian koskevan maahanmuuttajalapsia. On tarpeen todeta tässä kohtaa erikseen myös kansallisten vähemmistöjen eli saamelaisten ja romanilasten kielen ja kulttuurin jatkuvuuden turvaaminen. Saamelaisista alaikäisistä asuu jo 70 prosenttia pohjoisen saamelaisalueen ulkopuolella. Tästä syystä on välttämätöntä, että etenkin isojen kaupunkien lastensuojelussa ollaan tietoisia saamelaisten oikeuksista alkuperäiskansana.

Lastensuojelun mitoitukset

On erittäin hyvä, että luonnoksessa esitetään konkreettiset suositeltavat mitoitukset lastensuojelussa. Kuten luonnoksessa on todettu, dokumentointi on aikaa vievä työvaihe. Tämän vuoksi olisi tärkeä korostaa huolellisen dokumentoinnin lisäksi toimivien työvälineiden (tietojärjestelmien ja laitteiden) välttämättömyyttä työn tehokkaalle hoitamiselle.

Lastensuojelun osaaminen

Lastensuojelun osaaminen kohdassa tulee korostaa, että sosiaalityöntekijällä tulee olla yleistä tietoa lapsen kehityksestä ja lapsen oikeuksista sekä taitoa vuorovaikutukseen eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Tätä ei ole nyt mainittu perusteluissa.

Lastensuojelun valvonta

Suosituksessa on kohdassa 2. esitetty, että kunta ja toimintayksiköt laativat omat valvontasuunnitelmansa. Lisäksi Valvira on laatimassa kansallisia linjauksia lastensuojelun ja sijaishuollon valvonnan perustaksi aluehallintovirastoille. Tämä on hyvä suunta, mutta lasten ja nuorten omaa osallistumista sekä heidän mielipiteidensä selvittämistä tulee valvonnassa ja tarkastuksissa korostaa.

Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt aluehallintovirastojen toimintatapoja sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Tässä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria tavataan vain satunnaisesti. Kuntien valvonnan menettelytavoista tai toimintayksiköiden tavoista selvittää lasten ja nuorten omia mielipiteitä toiminnan laadusta ei ole tietoa. Valvonnan periaatteeksi tulee ottaa se, että lasten ja nuorten mielipiteitä pääsääntöisesti ja aktiivisesti selvitetään. Lapsiasiavaltuutetun toimistossa on kiinnostusta osallistua valvonnan lapsia ja nuoria osallistavien toimintamallien kehittämiseen.

Sen lisäksi, että lapsia kuullaan sijaishuollon yksiköissä omassa asiassaan, tulee heidän näkemyksensä huomioida jo määriteltäessä lastensuojelun ja sijaishuollon valvonnan kriteereitä ja painopistealueita. Sijaishuollon asiakkaana olevien tai olleiden lasten kokemuksen tuomaa asiantuntemusta on järkevä hyödyntää, jotta valvonnassa kiinnitettäisiin huomiota myös lasten kannalta olennaisiin asioihin. Esimerkiksi hyvän koulun kriteereitä selvitettäessä on huomattu, että lapset kiinnittävät laadun määrittelyssä huomiota erilaisiin asioihin kuin aikuiset. Näin on todennäköisesti myös sijaishuollossa. Lasten laatunäkemyksistä tietoa on nyt aivan liian vähän.

Euroopan Neuvoston arvioinnissa lasten osallistumisen tilasta Suomessa arvioitsijat kiinnittivät huomiota siihen, että Suomessa ei sijaishuollon yksiköissä ole edistetty lasten ja nuorten oman osallistumisen rakenteita. Tätä asiaa tulisi kehittää edelleen ottaen ajatuksellista mallia koulun oppilaskunnista. Voitaisiin ajatella, että isommissa sijaishuollon yksiköissä asiakkaana olevat lapset ja nuoret voisivat valita keskuudestaan ryhmän, joka osallistuisi tiiviimmin palautteen antamiseen toimintayksikölle ja sen arviointiin.

Jatkotoimista

Lastensuojelun laatukriteerit – ajattelua olisi tarpeen verrata perusopetuksen laatukriteereiden valmisteluun. Nämä tehtiin työryhmässä, jonka väliraportista eri tahojen oli mahdollisuus antaa lausuntonsa (Väliraportti :http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/pop/liitteet/perusopetuksen_laatukriteerit.pdf ja lopulliset laatukriteerit http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2009/Perusopetuksen_laatukriteerit.html).

Perusopetuksen arvioinnissa käytetty lähestymistapa antaisi paikallisille lastensuojelun järjestäjille, etenkin kunnille mutta myös yksityisille sijaishuollon yksiköille, paremmat edellytykset kehittää omaa työtään ja operationalisoida laadun kriteerejä yhtenäisesti koko maassa. Laatukriteereitä on myös tuettu kansallisilla kehittämisavustuksilla, joita opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää kunnille.

Lastensuojelun laatukriteerit jäävät nyt niin yleiselle tasolle, että niiden soveltaminen voi edelleen vaihdella varsin paljon. Yksityiskohtaisempi laatutyö antaisi paremman taustan myös kansalliselle viranomaisvalvonnalle.  Myös opetus- ja kulttuuriministeriön kehittämisavustusten tyyppisten avustusten myöntäminen kunnille olisi asialle eduksi. Yksi pikainen kehittämiskohde olisi lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden osaaminen ja vuorovaikutustaidot lasten kanssa.

Pidemmällä aikavälillä lastensuojelun laatua pitäisi pystyä kansallisesti määräajoin tehtävin tutkimuksin arvioimaan, kuten perusopetuksenkin laatua arvioidaan. Koulutuksen alallahan toimii ministeriöstä erillinen koulutuksen arviointineuvosto. Myös lastensuojelussa tulee määritellä, mille taholle laadun säännöllinen arviointi kuuluu.

Jyväskylässä 21.12.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.