Oikeusministeriölle 24.6.2010

ASIA

Lausuntopyyntö; Työryhmämietintö Lasten suojeleminen seksuaaliselta riistolta ja hyväksikäytöltä (Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 34/2010).

VIITE

OM 25/41/2008, OM016:00/2009

KESKEISET EHDOTUKSET

Mietinnössä esitetään, että eduskunta hyväksyy Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Yleissopimuksen voimaansaattamisen johdosta esitetään tehtäväksi lainsäädäntömuutoksia ja toimintatapojen tarkastelua.

LAUSUNTO

Yleistä

Lapsiasiavaltuutetun toimistolla on ollut mahdollisuus osallistua työryhmän työskentelyyn. Aluksi työryhmään nimettiin lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, mutta jäseneksi vaihdettiin lakimies Jaana Tervo.

Lapsiasiavaltuutettu on aikaisemmissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan esittänyt tehtäväksi useita nyt ehdotetuista lakimuutoksista (esim. rikostaustan selvittämisvelvollisuuden laajentaminen koskemaan myös vapaaehtoisia lasten kanssa työskenteleviä ja tehtävän kolmen kuukauden kestoedellytyksen poistaminen sekä ns. groomingin kriminalisointi).

Esitetyt lakimuutokset parantaisivat toteutuessaan lapsen suojelemisen edellytyksiä ja edistäisivät lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työryhmä esittää, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi nykyistä useammissa tapauksissa arvosteltava törkeäksi, rangaistustasoon tulisi korotuksia, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin kriminalisoitaisiin omana rikosnimikkeenään ja että lapsipornografiaa koskevien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöä tarkistettaisiin. Työryhmä esittää myös muita lainsäädäntöuudistuksia, jotka ovat omiaan vahvistamaan lapsen oikeuksien toteutumista.

Yleissopimus sisältää myös velvoitteita mm. viranomaisten toiminnalle lapsiin kohdistuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Työryhmä kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa julkisia palveluita, jotta esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsena joutuneella henkilöllä olisi parempi mahdollisuus saada terapiaa tai vastaavaa hoitoa.

Lapsiasiavaltuutettu siis kannattaa työryhmän esittämiä lainsäädäntömuutoksia, koska ne parantavat lapsen suojelemisen edellytyksiä seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan ja kiirehtii mietinnön mukaisen hallituksen esityksen antamista eduskunnalle.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemisessä ja selvittämisessä on alueita, j oissa tarvitaan käytännön toimintatapojen kehittämistä sekä vahvempaa ja johdonmukaisempaa yhteistyötä eri toimijoiden välille.Työryhmän mietinnön julkaisemisen jälkeen on ilmestynyt tutkimus (tästä tarkemmin jäljempänä lausunnon kappaleessa Kansalliset yhteistyötoimenpiteet), jonka mukaan maan eri osissa on suurta vaihtelua lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimusten kestossa ja sen selvittämisen tavoissa. Näitä epäkohtia ei työryhmän mietinnössä tuoda esille.

Lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rekrytointi, koulutus ja tietoisuuden herättäminen

Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut tarvetta sisällyttää perustietoa lapsen oikeuksista lasten kanssa työskentelevien peruskoulutukseen. Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen sisältyisi perustietouteen.

Samoin lasten kanssa toimivien ammattilaisten tietoisuuden lisääminen ja seksuaalisen hyväksikäytön merkkien tunnistamisedellytysten parantaminen tulee olla pakollinen osa ammattilasten peruskoulutusta. Työryhmän mietinnössä onkin viitattu sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2007 laatimaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämistä koskevaan toimintaohjelmaan 2007-2011, jossa perustieto seksuaalisesta väkivallasta ehdotetaan pakolliseksi ammattilaisten peruskoulutukseen.

Kansallinen koordinaatio

Suomessa on ollut epäkohtana kansallisen koordinaation puuttuminen lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen yleisyyttä koskevan tiedon keräämisessä ja kansallisten toimenpiteiden koordinoinnissa. Seksuaalista hyväksikäyttöä ja ylipäätään lapsen kaltoinkohtelua ilmiöinä tulisi säännöllisesti tutkia ja selvittää myös lapsille ja nuorille suunnattujen kyselyiden avulla. Esimerkiksi ns. lapsiuhritutkimus [1] tulisi suorittaa säännöllisin väliajoin.

Kansallisen koordinaation puutteisiin kiinnitti huomiota vuonna 2009 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen kehittämistä arvioinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä [2], joka esitti koordinaatioyksikön perustamista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteyteen. Yksikön tehtävänä olisi ohjeistaa, seurata ja kehittää lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseen liittyvien tutkimusten laatua. Sittemmin THL on perustanut viranomaisten yhteistyöverkoston, joka tukee kehittämistoimia seksuaalisen hyväksikäytön selvitysten laadun parantamisessa. Tämä on myönteinen asia .

Toimijoiden välinen yhteistyö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä

Edellä mainittu sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä esitti myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen edistämiseksi yhteistyön parantamista eri toimijoiden välille ottamalla käyttöön ns. lastenasiaintalomalli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on ehdottanut mallin pilotointihanketta. Viranomaisten välisen yhteistyön ja kansallisesti yhteneväisten toimintatapojen kehittämiseksi lastenasiaintalomallin kehittäminen valtakunnallisesti kattavaksi on äärimmäisen tärkeää. Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä tarpeellisen määrärahan turvaamista lastentalomallin pilotointiin valtion talousarvioon vuonna 2011.

Myös vastikään julkaistun tutkimuksen [3] mukaan viranomaisten välisessä yhteistyössä on edelleen puutteita ja vaihtelua maan eri osissa. Tämä on suuri epäkohta lasten välisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Tutkimus osoitti sekä lainsäädännön että käytännön toimintatapojen kehittämistarpeita.

Lainsäädännöllisistä muutostarpeista tutkimuksessa mainitaan mm. eri ammattilaisten salassapitovelvollisuuden selkiyttäminen. Nyt käsillä olevassa työryhmämietinnössä onkin osittain jo selkiytetty salassapitovelvollisuuden rajoja siten, että lastensuojeluilmoituksen tekemiseen velvollisilla olisi tietyin edellytyksin ilmoitusvelvollisuus myös poliisille. Eri ammattilasten välistä tiedonvaihtoa tulisi kuitenkin myös lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan selkiyttää lainsäädännössä muiltakin kuin ilmoitusvelvollisuutta koskevilta osilta.

Lisäksi tutkimuksesta ilmenee, että myös nykyisessä lastensuojeluilmoitusvelvollisuuden noudattamisessa ilmenee edelleen epätietoisuutta, jota tulisi pyrkiä poistamaan kouluttamalla eri alojen ammattilaisia. Myös Ellosen ja Humpin tutkimuksessa suositellaan lastenasiaintalomallin käyttöönottoa kaikkialla maassa yhdeksi ratkaisuksi suuriin alueellisiin eroihin rikosprosessin ja lastensuojelun toimintatavoissa lapsiin kohdistuneen hyväksikäytön selvittämisessä.

Mainittakoon vielä, että tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että lapsiin kohdistuneet väkivalta- ja hyväksikäyttöä koskevat rikosprosessit kestävät paikoittain kohtuuttomaan pitkään. Lapsen ollessa kyseessä prosessin mahdollisimman nopea loppuunsaattaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta lapsi saa turvallisuuden tunteen siitä, ettei joudu enää haastateltavaksi ja että prosessi on muutoinkin ohi.

Rikosilmoituksen tekeminen

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää vielä huomiota siihen, että l apsille itselleen tulisi antaa enemmän tietoa siitä, miten ja kenelle rikosilmoitus voidaan tehdä. Lasten ja nuorten auttavissa puhelimissa ja nettipalveluissa työskentelevät ovat tuoneet esille, että alaikäiset kokevat tietämättömyyttä rikosilmoituksen tekemisen tavoista tai he kokevat sen liian vaikeaksi. Lapsiasiavaltuutettu ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat käynnistämässä keskustelua asian kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa siitä, miten lapsen ja nuoren kynnystä ilmoittaa itseensä kohdistuneesta rikoksesta voitaisiin laskea.

Jyväskylässä 24.6.2010

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


[1] Ellonen – Kääriäinen – Salmi – Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.

[2] Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:30.

[3] Humppi – Ellonen.. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö: tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaisten yhteistyö. Poliisiammattikorkeakoulun julkaisuja 40/2010.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.