Eduskunnan lakivaliokunnalle 18.10.2011

VIITE

Kuuleminen valiokunnassa 19.10.2011

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto Hallituksen esityksestä Eduskunnalle HE 47/2011 vp adoptiota koskevan lainsäädännön uudistamiseksi sekä lasten adoptiota koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

LAUSUNTO

Yleistä

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on yleisellä yhteiskuntapoliittisella tasolla edistää lapsen oikeuksien mahdollisimman täysimääräistä toteutumista Suomessa, taustana YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1991). Lapsiasiavaltuutettu arvioi nyt käsillä olevaa esitystä lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää esitystä pääosin hyvänä ja sen sisältämiä säännösehdotuksia kannatettavina. On myönteistä, että esityksessä on huomioitu yleissopimuksen mukaisesti velvoite asettaa lapsen etu määrääväksi tekijäksi (2 § 1 mom, 3 § 1 mom). Kuten yleisperusteluissa on mainittu, lapsen edun arviointi edellyttää sitä, että arviointi tehdään kunkin lapsen kohdalla yksilöllisesti.

Lakiehdotuksen 3 § 2 mom sisältää myös lapsen omien toivomusten ja mielipiteiden huomioimisen, mikä tukee yleissopimuksen 12 artiklan mukaista velvoitetta lapsen oikeudesta ilmaista vapaasti mielipiteensä häntä koskevissa asioissa ja aikuisten velvollisuudesta antaa mielipiteille lapsen iän ja kehitystason mukainen painoarvo. Esityksessä on huomioitu myös sopimuksen 21 artiklan adoptiota koskevat sopimusvelvoitteet, samoin yleissopimuksen 7 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Adoptiolainsäädännön uudistaminen myös mahdollistaa osaltaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsiprostituutiosta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioinnin.

Ehdotus yhteydenpidon vahvistamisen mahdollisuudesta biologisen vanhemman ja lapsen välillä adoption jälkeenkin on myönteinen askel kohti ns. avointa tai lastensuojelullista adoptiota. Sijaishuollossa olevien lasten kiintymyssuhteiden pysyvyyden varmistamiseksi mahdollisuutta adoptoida lapsi tulisi käyttää nykyistä useammin.

Ikärajat

Esityksessä ehdotetaan, että adoption hakija ei lähtökohtaisesti saa olla täyttänyt 50 vuotta, jos adoptoitava on alaikäinen (6 §). Adoptiolainsäädännön uudistamistarpeita pohtinut työryhmä ehdotti mietinnössään, että alaikäistä adoptoitaessa lapsen ja adoptionhakijan välisen ikärajan on oltava vähintään 18 vuotta ja se saa olla enintään 42 vuotta (7 § 1 mom). Viimeksi mainittu enimmäisikäero on hallituksen esityksessä nostettu 45 vuoteen.

Vaikka 50 vuoden ikäraja on korkeampi esimerkiksi muihin pohjoismaihin verrattuna, kannattaa lapsiasiavaltuutettu ikärajaa. Enimmäisikäeron määrittäminen tukee tavoitetta, jonka mukaan lapsella tulisi olla mahdollisimman pysyvä vanhemmuus aikuisikään saakka. Lisäksi lakiehdotus mahdollistaa poikkeamisen ja antaa mahdollisuuden yksilölliselle harkinnalle erityisissä tilanteissa.

Painoa tulee asettaa lapsen ja adoptionhakijan välille jo muodostuneelle kiintymyssuhteelle, mikä voi tulla kyseeseen esimerkiksi lapsen ollessa jo jonkin aikaa sijoitettuna samaan sijaisperheeseen lastensuojelulain nojalla. Erityisesti näissä tilanteissa tulee olla mahdollisuus käyttää yksilöllistä harkintaa lapsen edun niin vaatiessa.

Aviopuolisoita koskevat edellytykset (lakiehdotuksen 8 §)

Yhteisadoptio (9 §)

Muut suostumukset (lakiehdotuksen 13 §)

Esityksessä ehdotetaan, että vain aviopuolisot voivat adoptoida yhdessä. Avoliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävä voi kuitenkin adoptoida alaikäisen yksin. Perusteluissa ja lapsen sijoittamista koskevassa 27 §:ssä todetaan, että lapsi tulee ensisijaisesti sijoittaa kahden vanhemman perheeseen.

Avoliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa elävän aikoessa adoptoida alaikäisen tulee kuitenkin olla parisuhteen toisen osapuolen suostumus adoptioon (13 §). Tämän toisen osapuolen kanssa tulee järjestää neuvottelu, jos hän ei ole saanut adoptioneuvontaa (14 § 2 mom). Neuvottelussa tulee antaa 24 § 2 mom 1 ja 2 kohdissa tarkoitetut tiedot. Nämä kohdat sisältävät lähinnä tietojen antamisen mm. adoption tarkoituksesta ja oikeusvaikutuksista eikä esim. omien valmiuksien pohtimista uuteen tilanteeseen nähden, mitä voidaan pitää puutteena.

Lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole suoraan estettä sille, että avoliitossa tai rekisteröidyissä parisuhteissa elävät voisivat hakea adoptiota. Esityksessä esille tuotu näkökohta, että avioliitto osoittaa parisuhteen pysyvyyttä tiettyine oikeusvaikutuksineen, koskee myös rekisteröityä parisuhdetta. Sen sijaan avoliittojen osalta adoptionhakijoiden ominaisuuksien lisäksi tulee antaa painoa myös ulkoisille seikoille. Osoituksena parisuhteen pysyvyydestä voitaisiin pitää esim. vähintään viiden vuoden yhdessä asumista. Adoptiota koskevaa päätöstä ja sijoitusta tehtäessä tulee kuitenkin huomioida aina lapsen etu yksilöllisesti ja varmistaa, että hän saa hyvän hoidon ja kasvatuksen. Lapsiasiavaltuutettu korostaa sitä, että adoptio ei voi olla kenenkään aikuisen oikeus, vaan on lapsen oikeus, että toimitaan hänen etunsa mukaisesti.

Tilanteissa, joissa lapsi asuu kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman kanssa, on olemassa riski, että lapsi joutuu kohtaamaan syrjintää (esim. kiusaamista ja nimittelyä koulu- ja ikätoverien tai aikuisten taholta). Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut, että koulujen opetussuunnitelmissa ja jo varhaiskasvatuksen piirissä tulisi tiiviimmin olla kasvatusta toisten kunnioittamiseen sekä suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymiseen.

Vanhempien suostumus (lakiehdotuksen 11 §)

Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaan(8 luku)

Lapsiasiavaltuutetun työn tukena toimiva lapsiasianeuvottelukunta teki adoptiolainsäädännön uudistamistarpeita pohtineelle työryhmälle aloitteen 11.3.10 koskien ns. lastensuojelullista adoptiota. Aloitteessa esitettiin, että työryhmä tarkastelisi mietinnössään myös tilanteita, joissa lapsi on ollut jo tietyn ajan sijaishuollossa eikä lapsella ole mahdollisuutta palata biologisten vanhempiensa hoitoon.

Työryhmän mietinnössä tai hallituksen esityksessä ei kuitenkaan ole juurikaan sivuttu sijaisvanhempina toimineiden mahdollisuutta adoptoida huostaanotettu ja pitkään samassa perheessä kasvanut lapsi vanhempien vastustuksesta huolimatta. Lakiehdotuksen 11 § 2 mom sinänsä mahdollistaa lapsen adoption säännöksen edellyttämin kriteerein myös vanhempien kieltäydyttyä antamasta suostumustaan tai peruutettua suostumuksensa. Samoin ehdotuksen 8 luvun säännökset yhteydenpidosta tuovat osaltaan parannusta siihen, että lapsi voi adoptiosta huolimatta paremmin säilyttää suhteensa vanhempiinsa.

Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että yhteydenpidon vahvistamisen mahdollisuus voisi joissakin tilanteissa helpottaa suostumuksen antamista lapsen adoptoimiseen. Sinänsä on hyvä, että adoptio helpottuisi niissä tilanteissa, joissa adoptio on lapsen etu. Uusi säännös yhteydenpidon vahvistamisesta olisi myös askel kohti ns. avointa adoptiota, jossa lapsella on mahdollista säilyttää suhteet biologisiin vanhempiin adoption jälkeenkin.

Yhteydenpidon vahvistamisen taustalla tulisi kuitenkin olla tavoite, että lapsella tulee olla tosiasiallinen oikeus pitää yhteyttä itselleen läheisiin ihmisiin adoption jälkeenkin. Lapsella tulee olla oikeus pitää yhteyttä myös muihin itselle läheisiin henkilöihin kuin biologisiin vanhempiinsa.

Lapsen ja biologisen vanhemman välisen yhteydenpidon vahvistamisen mahdollisuudessa on riski, että aikuisten välille syntyy erimielisyyttä ja riitoja, mikä asettaa lapsen lojaliteettikonfliktiin. Lapsen oikeuksia ja lapsen etua turvaisi paremmin, jos lakiehdotuksen 58 § 1momentin viimeinen lause palautettaisiin kuulumaan ”Yhteydenpito-oikeuden vahvistamisen edellytyksenä on, että aikaisempi vanhempi ja adoptiovanhemmat ovat sopineet yhteydenpidosta ja yhteydenpidon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista”.

Kuten edellä mainitussa lapsiasianeuvottelukunnan aloitteessa tuotiin esille, mahdollisuutta adoptoida pitkään samassa sijaisperheessä ollut lapsi käytetään harvoin. Tämä johtuu osittain viranomaisten tiedon puutteista. Olisikin tarpeen, että lakiesityksessä tai sen perusteluissa tuotaisiin nimenomaisesti esille tämä lastensuojelun ja adoption välinen suhde. On myös tarpeen varmistaa riittävä perehdytys ja ohjeistus adoptiomahdollisuudesta lastensuojelussa toimiville viranomaisille ja ammattilaisille.

Adoptioneuvonta (lakiehdotuksen 4 luku)

Kuten ehdotuksessa todetaan, tarvitsee yhä useampi adoptoitava lapsi erityistä tukea kasvatuksessaan ja hoidossaan. Myös ulkomailta adoptoitavat lapset tulevat usein olosuhteista, joissa he ovat kokeneet laiminlyöntiä ja kaltoinkohtelua, minkä johdosta lapselle ja adoptiovanhemmille annettavan tuen ja ohjauksen on oltava laadukasta.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lakiehdotuksen adoptioneuvontaa koskevia säännöksiä. On tärkeää, että adoptioneuvonta käynnistetään ilman viivytystä ja että se on suunnitelmallista sisältäen myös adoption jälkipalvelun. On myös hyvä, että hakijalle nimetään oma kelpoisuusehdot täyttävä sosiaalityöntekijä, jolla on työpari. Tämä tukee adoptionhakijan edellytysten arvioinnin ammattimaisuutta ja asianmukaisuutta. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tehtävään varataan riittävästi taloudellisia ja henkilöstöresursseja, jotta hyvät tavoitteet toteutuisivat myös käytännössä ja alueellisesti tasa-arvoisesti.

Adoptioneuvonnan tulee olla luonteeltaan valmennusta, jossa adoptiota aikova aikuinen kohtaa omat valmiutensa toimia adoptiovanhempana ja jossa ammattilainen arvioi näitä valmiuksia. Neuvonnan tulee olla luonteeltaan vuorovaikutuksellista ja prosessinomaista. Tämä lisäisi adoptionhakijan valmiutta varautua esiin nouseviin kysymyksiin ja ongelmiin, mikä olisi omiaan vaikuttamaan lapsen kotiutumiseen myönteisellä tavalla.

Lapsen mielipiteen selvittäminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että adoptioneuvontaa koskevaan 4 lukuun on otettu nimenomainen säännös (26 §) alaikäisen lapsen mielipiteen selvittämisvelvollisuudesta. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen omasta mielipiteestä otetaan selvää lapsen iästä riippumatta. Esimerkiksi lastensuojelulain 20 § 1 mom mukaan lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Myös adoption osalta tulee selkeästi olla velvollisuus selvittää mielipide, ei vain pyrkiä selvittämään mielipide.

Lisäksi lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että ehdotuksessa ei missään kohdin ole ohjeistettu selvittämään myös perheessä jo olevien lasten mielipidettä adoptiosta. Ei ole kummankaan lapsen edun mukaista, jos adoptiolla ei ole perheessä jo olevan lapsen myötävaikutusta.     Laadukkaassa adoptioneuvonnassa on valmiuksia huomioida perheessä jo olevien lasten näkemykset adoptiosta. Asia tulisi kuitenkin kirjata nimenomaisesti lakiin esim. lisäämällä 24 § 1 momenttiin: …neuvottava ja autettava lasta, lapsen vanhempia, adoptionhakijoita ja perheessä jo olevaa lasta

Itsenäiset adoptiot

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ns. itsenäistä adoptiota koskevia ehdotuksia. Ne osaltaan ehkäisevät adoptioihin liittyviä ei-toivottavia ilmiöitä, kuten lapsikauppaa. Lisäksi ne täsmentävät ulkomailta tapahtuvien itsenäisten adoptioiden käsittelyä ja ovat omiaan nopeuttamaan lupamenettelyä.

Jyväskylässä 18.10.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.