Eduskunnan lakivaliokunnalle 17.1.2011

ASIA

Lausuntopyyntö; Hallituksen esitys HE 282/2010 vp Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoton yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi; Esitykseen liittyvät lakialoitteet LA 17/2010, LA 43/2010, LA 49/2007, LA 49/2010, LA 57/2010 vp

KESKEISET EHDOTUKSET

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan. Yleissopimuksen voimaansaattamisen johdosta esitetään tehtäväksi lainsäädäntömuutoksia.

Esityksessä ehdotetaan mm., että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi nykyistä useammissa tapauksissa arvosteltava törkeäksi, rangaistustasoon tulisi korotuksia, lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin kriminalisoitaisiin omana rikosnimikkeenään ja että lapsipornografiaa koskevien rikosnimikkeiden tunnusmerkistöä tarkistettaisiin.

LAUSUNTO

Yleistä

Lapsiasiavaltuutetun työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Sen 34 artiklan mukaan lapsella on oikeus suojeluun kaikilta seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muodoilta. Valtiolla on velvollisuus järjestää toimenpiteitä, joilla estetään lapsen houkutteleminen tai pakottamisen osallistumaan laittomiin seksuaalisiin tekoihin, lasten hyväksikäyttö prostituutiossa tai muussa laittomassa seksuaalisen toiminnan harjoittamisessa sekä lasten hyväksikäyttö pornografisissa esityksissä tai aineistoissa.

Lapsiasiavaltuutetun toimistosta on ollut edustus oikeusministeriön työryhmässä, jonka mietintö on ollut hallituksen esityksen pohjana. Lapsiasiavaltuutettu on lisäksi antanut työryhmän mietinnöstä 24.6.2010 oikeusministeriölle lausunnon, jossa on kannatettu esitettyjä lainsäädäntömuutoksia. Oikeusministeriölle annettiin lausunto myös 27.9.2007 Euroopan neuvoston yleissopimuksen allekirjoittamisesta. Lapsiasiavaltuutettu on aikaisemmissa lausunnoissaan ja kannanotoissaan kannattanut pääosaa nyt käsillä olevista ehdotuksista, kuten ns. groomingin kriminalisointia omana rikosnimikkeenään, lasten kanssa toimivien rikostaustan selvittämisvelvollisuuden laajentamista ja mahdollisuutta asettaa oikeushenkilö syytteeseen tietyistä lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rikoksista).

Hallituksen esitys ei täysin noudata työryhmän mietinnön esityksiä. Tärkeimpänä muutoksena voidaan pitää sitä, että lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä ei ehdotetakaan muutettavaksi. Työryhmä oli ehdottanut, että rikostaustan selvittäminen olisi laajennettu koskemaan myös lasten kanssa toimivia vapaaehtoisia, enintään 30 päivää kestäviä työsuhteita ja vapaaehtoistoimintaa (nykyisin 3 kuukautta) ja että rikostaustaote tulisi pyytää nähtäväksi kolmen vuoden välein. 

Ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Esityksen taustalla oleva Euroopan neuvoston yleissopimus sisältää myös velvoitteita mm. viranomaisten toiminnalle lapsiin kohdistuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi ja selvittämiseksi. Painopisteen tuleekin olla lasten suojeleminen joutumisesta seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19.1 artikla velvoittaa ryhtymään lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin lapsen suojelemiseksi mm. seksuaaliselta hyväksikäytöltä.

Lapsiasiavaltuutettu on useissa yhteyksissä korostanut tarvetta sisällyttää perustietoa lapsen oikeuksista lasten kanssa työskentelevien peruskoulutukseen. Lapsen oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen sisältyisi perustietouteen. Samoin tulee varmistaa, että lasten kanssa toimivien ammattilaisten peruskoulutukseen kuuluu tietojen ja taitojen lisääminen tunnistaa seksuaalisen hyväksikäytön merkit. Erityisesti tilanteissa, joissa tekijänä on uhrin vanhempi tai muu lähipiiriin kuuluva, on lapsen kanssa työskentelevä ammattilainen (esim. koulussa, päiväkodissa tai neuvolassa) usein avainasemassa havaitsemaan lapseen kohdistunut seksuaali- tai muu väkivaltarikos.

Hallituksen esityksessä onkin viitattu sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2007 laatimaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämistä koskevaan toimintaohjelmaan 2007-2011, jossa perustieto seksuaalisesta väkivallasta ehdotetaan pakolliseksi ammattilaisten peruskoulutukseen.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota siihen, että l apsille itselleen tulisi antaa enemmän tietoa siitä, miten ja kenelle rikosilmoitus voidaan tehdä. Lasten ja nuorten auttavissa puhelimissa ja nettipalveluissa työskentelevät ovat tuoneet esille, että alaikäiset kokevat tietämättömyyttä rikosilmoituksen tekemisen tavoista tai he kokevat sen liian vaikeaksi. Lapsiasiavaltuutettu ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat käyneet keskustelua asian kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa siitä, miten lapsen ja nuoren kynnystä ilmoittaa itseensä kohdistuneesta rikoksesta voitaisiin laskea. Erityisen tärkeää on varmistaa lasten turvataito- ja mediakasvatus koulussa ja jo päiväkodissa.

Viime vuonna julkaistun tutkimuksen [1] mukaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisessä on puutteita ja vaihtelua maan eri osissa viranomaisten välistä yhteistyötä koskien. Tämä on suuri epäkohta lasten välisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Tutkimus osoitti sekä lainsäädännön että käytännön toimintatapojen kehittämistarpeita. Suuri ongelma on edelleen prosessin pitkä kesto, suurimpana syynä tähän voidaan pitää oikeuspsykiatrisen asiantuntijalausunnon valmistumisen kestoa. Tähän vuorostaan on syynä lastenpsykiatrian puutteellisen henkilöstöresurssit. Ongelmana on myös oikeudenkäynnin pitkä kesto. Lapsen ollessa kyseessä prosessin mahdollisimman nopea loppuunsaattaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen kehittämistä arvioinut sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä [2] esitti vuonna 2009 lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen edistämiseksi yhteistyön parantamista eri toimijoiden välille ottamalla käyttöön ns. lastenasiaintalomalli. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on aloittanut mallin pilotointihankkeen. On tärkeää, että lastenasiaintalomallia kehitetään valtakunnallisesti kattavaksi.

Lastenasiaintalo-toimintamalli perustuu siihen, että tutkivat ja auttavat viranomaiset (mm. poliisi, syyttäjä, terveyden- ja sosiaalihuolto) toimivat yhdessä asiantuntijatyöryhmänä. Työskentely on lapsilähtöistä: lapsi ei joudu käymään läpi useita haastatteluja, vaan samassa yhteydessä tehdään oikeuspsykologinen haastattelu, somaattinen tutkimus ja lastensuojelutarpeen selvitys. Esitutkintatoimien jälkeen lapsi saa tarvitsemansa psykologisen avun.

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakivaliokunta mietinnössään edellyttäisi lastenasiaintalon kehittämistä valtakunnallisesti kattavaksi toimintamuodoksi. Samalla tulee korostaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkimusten nopeuttamista sekä uhrille järjestettävää tukea.

Uhrin tukeminen

Julkisten palveluiden, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden puutteet vaikuttavat siihen, että seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi lapsena joutuneella henkilöllä ei ole aina mahdollisuutta saada terapiaa tai vastaavaa hoitoa. Siten lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota tarpeeseen vahvistaa julkisia palveluita, jotta taataan uhrin saama tuki.

Kansallinen koordinaatio

Suomessa ei selkeää yksittäistä vastuutahoa lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen yleisyyttä koskevan tiedon keräämisessä ja kansallisten toimenpiteiden koordinoinnissa.. Hyväksikäyttöä ja muuta lapsen kaltoinkohtelua ilmiöinä tulisi säännöllisesti tutkia ja selvittää myös lapsille ja nuorille suunnattujen kyselyiden avulla. Esimerkiksi ns. lapsiuhritutkimus [3] tulisi suorittaa säännöllisin väliajoin.

On kuitenkin myönteistä, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on perustanut yhteistyöverkoston tukemaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisen käytäntöjä. Lakivaliokunnan on tärkeä mietinnössään korostaa palvelujärjestelmän sekä oikeusprosessin kehittämisen kansallisen koordinaation tarvetta sekä säännöllisen tiedonhankinnan merkitystä.

Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen

Esityksessä perustellaan rikostaustan selvittämisen laajentamista koskevan lainsäädännön muutosehdotuksen poisjättämistä sillä, että asia edellyttää laajempaa selvittelyä.  Euroopan neuvoston yleissopimusta voimaansaattamista valmistelleen työryhmän ei ole ollut mahdollista tehdä asiasta selvitystä annetun määräajan puitteissa. Lapsiasiavaltuutettu on jo ennen yleissopimuksen allekirjoittamista tuonut esille, että on tarvetta lisätä lapsen suojelemistoimia laajentamalla rikostaustan selvittämisvelvollisuutta koskemaan kaikkia lasten kanssa toimivia, myös vapaaehtoisia. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on kannattanut rikostaustan selvittämistä määräajoin.

Rikostaustan selvittämisen ulkopuolelle jää nykyisin myös lasten kanssa toimiva tahoja, kuten adoptiota hakevat perheet, tietyt ammatinharjoittajat (esim. lapsenhoitopalvelua tarjoavat) ja lasten edunvalvojat (esim. lastensuojelun edunvalvojat ja yksin maahan tulleiden turvapaikanhakijalasten edunvalvojat).  On tarpeen myös harkita, että tuleeko työnantajan tai toimintaa harjoittavan tarkistaa rikostausta työsuhteen tai toiminnan kestosta huolimatta, jo 1 päivän perusteella.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että säädettäessä nykyistä lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä (504/2002) vuonna 2002 eduskunta edellytti, ” että hallitus selvittää mahdolliset lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, joilla lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan ennaltaehkäistä myös vapaaehtoistyössä” (EV 61/2002). Selvitys on edelleen tekemättä.
Lapsiasiavaltuutettu esittääkin, että lasten suojelemiseksi ja lapsen edun toteutumiseksi lakivaliokunta edellyttäisi rikostaustan selvittämisvelvollisuuden laajentamista Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamista valmistelleen työryhmän esittämin tavoin.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa vielä, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3.1 artiklan mukaan kaikissa lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Lopuksi

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että lakivaliokunta edellyttää

  • lasten kanssa toimivien tahojen rikostaustan selvittämisvelvollisuuden laajentamista,
  • lastenasiantalomallin käyttöönottoa ja valmistelua kansallisesti,
  • toimenpiteitä, joilla nopeutetaan lapseen kohdistuneen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämisprosessia ja
  • vakiinnuttamaan säännöllisen lapsilta ja nuorilta kerätyn tiedon hankkimisen heihin kohdistuneista väkivaltarikoksista (ns. lapsiuhritutkimuksen).

Jyväskylässä 17.1.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


[1] Humppi – Ellonen.. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö: tapausten tunnistaminen, rikosprosessi ja viranomaisten yhteistyö. Poliisiammattikorkeakoulun julkaisuja 40/2010.

[2] Lasten seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Työryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:30.

[3] Ellonen – Kääriäinen – Salmi – Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.