Liikenne- ja viestintäministeriölle  19.5.2011

VIITE

769/08/2011

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto luonnoksesta Tieliikenteen turvallisuussuunnitelmaksi 2011-2014

TAUSTAA

Lapsiasiavaltuutettu on tarkastellut luonnosta lapsen oikeuksien ja edun näkökulmasta, pohjana YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus. Lausuntoa varten on pyydetty lasten mielipiteitä: Suomen Lasten Parlamentin verkkoparlamentin keskustelupalstalla ja valiokuntien chateissä on Suomen eri kuntia edustavilla alakoululaisilla ollut mahdollisuus kommentoida liikenneturvallisuutta lasten näkökulmasta. Lasten kannanotto on kokonaisuudessaan liitteenä.

LAUSUNTO

Liikenneturvallisuuden kannalta keskeinen lapsen oikeus YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 7 (2) artikla, joka velvoittaa huolehtimaan lapsen oikeudesta elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen. Sopimuksen 3 artikla velvoittaa asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi mm. kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa. Sopimus velvoittaa jakamaan lapsille ja nuorille heidän terveytensä kannalta olennaisia tietoja. Sopimus korostaa vanhempien ensisijaista kasvatusvastuuta ja julkisen vallan velvollisuutta antaa tukea vanhemmille heidän kasvatustehtävässään.

Liikenneturvallisuuden parantamisessa on tarpeen ottaa myös huomioon lapsen ja nuoren oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi kun tehdään häntä koskevia päätöksiä ja suunnitelmia.

YK-sopimuksen sekä lasten esittämien mielipiteiden näkökulmasta liikenneturvallisuussuunnitelman luonnos on varsin hyvä.  On tärkeä kuitenkin edelleen korostaa, että liikennetapaturmat ovat Suomessa suurin lasten ja nuorten tapaturmaisten terveyden menetysten aiheuttaja. Ne johtavat muita tapaturmia useammin kuolemaan. Liikenne aiheuttaa alle 18-vuotiaiden ikäryhmässä suurimman osan tapaturmaisista kuolemista ja toiseksi yleisimmin sairaalan vuodeosastohoitojaksoja.

Suunnitelma ottaa huomioon painopisteenä etenkin nuorten liikennekäyttäytymiseen vaikuttamisen, mopoilun turvallisuuden lisäämisen ja nuorten liikennekuolemien vähentämisen. Alaikäisten loukkaantumiset ja kuolemat liikenteessä keskittyvätkin etenkin nuoriin 15-18-vuotiaisiin ja mopoilijoiden osuus tapaturmista on huomattavan suuri.

Kouluikäisille lapsille sattuu paljon polkupyöräonnettomuuksia. Alle kouluikäisten liikennetapaturmat sattuvat puolestaan lähes kaikki auton matkustajana. Tältä kannalta tavoite erilaisten turvalaitteiden käytön lisäämisestä niin autoillessa kuin pyöräillessäkin on kannatettava.

Pyöräilykypärän käytössä tulee huomiota kiinnittää vanhempien valistamisen ohella yläkoulujen käytäntöihin. Alakouluissa kypärän käyttö on yleisesti pakollista koulumatkoilla mutta yläkouluissa usein ei. Lisäksi aikuisten ja vanhempien antama esimerkki on kypärän käytössä tärkeä. Heijastimia tulisi myös jakaa koulussa lapsille.

Suunnitelman tavoite taajamien liikenneturvallisuuden kehittämisestä suojatiejärjestelyjä parantamalla ja ajonopeuksia alentamalla on myös koululaisten itsenäisen turvallisen liikkumisen kannalta erittäin kannatettava. Taajamaliikenteen rauhoittamisessa ja kevyen liikenteen väylien rakentamisessa on tarpeen painottaa edelleenkin koulujen, päiväkotien ja liikuntapaikkojen ympäristöjä ja niille johtavia väyliä.

Suunnitelma ei kuitenkaan aseta riittävän konkreettisia tavoitteita uusien kevyen liikenteen väylien rakentamisessa. Tiedossa on, että kevyen liikenteen väylien rakentamiseen tulisi investoida vuosittain huomattavasti nykyistä enemmän.  Yleisissä linjauksissa on todettu tarve suunnitella asuinympäristöjä ja alueita niin, että kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edellytykset paranevat. Tämä on myös lasten ja nuorten kannalta tarpeen, koska he mielellään liikkuvat itsenäisesti myös vapaa-ajan harrastuksiin.

Ylipäätään liikennesuunnittelussa tulee soveltaa lapsivaikutusten arviointia eli ennakoiden selvittää erilaisten ratkaisujen vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. Tämä edellyttää myös lapsilta ja nuorilta itseltään hankittavaa tietoa ja kokemuksia.

On myönteistä, että suunnitelmassa nuoret halutaan mukaan osallistumaan liikenneturvallisuuden edistämiseen. Nuorisojärjestöt ja -työntekijät on tärkeä saada mukaan toimintaan. Kansainvälisesti nuorten vertaisryhmien toiminnasta on hyviä esimerkkejä.

Sama osallistumista korostava lähestymistapa tulee ottaa osaksi alakouluikäisten ja sitä nuorempienkin liikennekasvatusta. Kouluympäristön liikenneturvallisuuden yhteinen arviointi lasten kanssa on tässä hyvä väline, jonka käyttöä tulee lisätä.

Suunnitelma tuo esille vanhempien roolin mopoilun turvallisuuden parantamisessa. Vanhempien ja muiden aikuisten antaman esimerkin merkitystä on tarpeen korostaa osana lasten ja nuorten liikennekasvatusta. Lapset omaksuvat liikennekäyttäytymisen perusteet jo istuessaan auton takapenkillä vanhempiensa kyydissä.  Vanhempien ja muiden aikuisten lapsille ja nuorille antaman esimerkin merkitystä turvallisen, kohteliaan ja toiset huomioivan liikennekulttuurin edistämisessä tulee korostaa enemmän.

Lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen tärkeänä suunnitelman tavoitetta, että liikennekasvatusta annetaan johdonmukaisesti ja säännöllisesti kaikilla kouluasteilla myös toisen asteen opetuksessa. Lasten saamalla liikennekasvatuksella voi olla merkitystä myös kodeissa vanhempien kanssa käytävän keskustelun kannalta.  Tässä voidaan ottaa esimerkkiä ympäristökasvatuksen vaikutuksista: lapset ovat usein perheissään aktiivisimpia kestävän kehityksen edistäjiä.

Suunnitelmassa on huomioitu kiitettävästi myös rattijuopumuksen vähentäminen sekä alkolukon käyttäminen jatkossa pakollisena kaikessa julkisessa liikenteessä. Tavoitteita voitaisiin vielä terävöittää laskemalla rattijuopumuksen promilleraja 0,2:een.

Suomen Lasten Parlamentin jäsenet korostavat suunnitelmaluonnoksen tavoin älyliikenteen ja uuden teknologian hyödyntämistä sekä alkolukon käyttöä liikenneturvallisuuden parantamisessa:

  •   ”Vois kehittää systeemin, että jos auton kuljettajalla ei ole turvavyötä, käsijarru ei vapaudu ja ei pääse liikkeelle.” Jarkko, 12, Kittilä
  • ” Voisihan autoissa olla jokin sellainen haastavampi käynnistys juttu, ettei sitä pysty juopuneena ratkaisemaan…” Nelli-Sofia, 14, Ähtäri

Lasten näkemyksissä korostuu myös valvonnan merkitys:

  • ”Turvakameroita vois olla tiheämmin eikä niistä välttis tartisi varoittaa etukäteen (jotkut hidastaa aina vaan niitä varten).” Anna, 12, Tuusula
  • ” Vois kehittää järjestelmän, joka valvoo nopeusrajoituksia, ja säätää vauhdin niiden mukaan.” Jarkko, 12, Kittilä
  • ”Turvallisuutta voisi parantaa laittamalla katujen varsille enemmän liikennevalvontaa.” Johannes, 11, Forssa

Jyväskylässä 19.5.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

LIITE     Suomen Lasten Parlamentin jäsenten näkemykset liikenneturvallisuuden parantamisesta


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.