Opetus- ja kulttuuriministeriölle 17.2.2011

VIITE

45/040/2008

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Lukiokoulutuksen kehittämisen toimenpide-ehdotuksia valmistelleen työryhmän ehdotukset

LAUSUNTO

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet ajatellen lukiokoulutuksen kehittämistä

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toiminta pohjautuu YK:n lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen (SopS 59-60/1991). Lapsen oikeuksien sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Sopimuksen mukaan kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Lukiokoulutuksen kannalta tämä tarkoittaa yhtäläisiä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia koulutukseen kaikille lapsille riippumatta heidän omista tai vanhempiensa ominaisuuksista sekä kielellisestä ja kulttuurisesta taustasta.

Artiklassa 29 todetaan koulutuksen tavoitteista, että koulutuksen on kehitettävä lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa sekä ympäristön suojelua. Toisen asteen koulutuksen tulee olla yhtäläisesti kaikkien lasten saatavilla sekä fyysisesti että taloudellisesti.

Lisäksi lapsiasiavaltuutettu korostaa, että koulun kehittämisen kannalta ensiarvoisen tärkeä on sopimuksen artikla 12, jossa todetaan jokaisella lapsella olevan oikeus vapaasti ilmaista mielipiteensä kaikissa itseään koskevissa asioissa. Lapsen mielipide on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Artiklan 31 mukaan lapsella on myös oikeus lepoon ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään. Tämän oikeuden toteutumisen varmistaminen edellyttää huomion kiinnittämistä sekä koulupäivän pituuteen että oppituntien sisältöihin.

Etniseen, kielelliseen tai uskonnolliseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansoihin kuuluvilta lapsilta ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan, harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään (artikla 30).

Lapsiasiavaltuutetun arvio lukiokoulutuksen kehittämisehdotuksista

Lapsiasiavaltuutettu pitää työryhmän esittämiä kehittämisehdotuksia YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen valossa hyvinä ja kannatettavina. Lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta erityisen kannatettavia ovat ehdotukset lukion toimintakulttuurin kehittämisestä yhteisölliseksi ja oppilaiden hyvinvointia tukevaksi sekä lukiolaisten osallistumisen ja vaikuttamisen tuesta mm. oppilaskuntien kautta.

Mietinnössä on hyvin tuotu esille, että lukiokoulutuksen tulee pyrkiä lisäämään opiskelijoiden valmiuksia ja taitoja yhteiskunnan jäsenenä kasvamiseen pelkän tietoaineksen omaksumisen lisäksi. Mietinnössä on myös huomioitu opiskelijoiden mahdollisuus osallistua oman oppimisympäristönsä kehittämiseen, laadukas opinto-ohjaus sekä tasa-arvoisuuden ja monikulttuurisuuden merkitys. On erittäin myönteistä, että opettajien perus- ja täydennyskoulutuksessa ehdotetaan huomioitavaksi mm. opiskelijoiden erilaisten tarpeiden tunnistaminen ja vuorovaikutteisten menetelmien omaksuminen. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa myös lukiokoulutukseen valmistavan koulutuksen käynnistämistä maahanmuuttajaopiskelijoille.

Oppilaiden välistä yhdenvertaisuutta tukevat ylioppilastutkinnon oppilaalle aiheutuvien kustannusten hillintä niin, että osa ylioppilastutkintolautakunnan menoja siirretään valtion budjetista rahoitettavaksi, lukioverkon kattavuuden turvaaminen koulutuksen järjestäjien yhteistyöllä sekä verkostoitumisella ja osin etäopetuksella sekä opintotuen kehittämistä koskevat ehdotukset, etenkin täysi-ikäisten osalta vanhempien tulosidonnaisuuden poistaminen.

Koulumatkaetuudet ovat tulevat jatkossa olemaan oppilaille entistä tärkeämpiä, koska yhä useampi oppilas joutuu kulkemaan lukioon pidempiä matkoja, myös kotikunnan ulkopuolelle. Tämä siitä huolimatta, että lukioyhteistyöllä ja verkostoitumisella verkkoa pyrittäisiin pitämään kattavana.

Opiskelijoiden osallisuuden ja yhteisöllisyyden edistäminen

Mietinnössä viitataan Koulutuksen arviointineuvoston vuonna 2009 toteuttamaan lukio-opetuksen arviointiin. Sen mukaan lukiolaiset ovat tyytyväisempiä sosiaaliseen opiskeluympäristöönsä kuin peruskoulun yläkoululaiset. Ns. luokattoman lukion riskinä on kuitenkin yhteisöllisyyden väheneminen. Koulu voi tarjota ja vahvistaa yhteisöllisyyden kokemuksia, joiden kehittymisessä keskeisenä tekijänä on tietoisuus omasta mahdollisuudesta vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

On siis erityisen tärkeää varmistaa opiskelijoiden osallistumismahdollisuudet koulutuksen kehittämiseen ja muihin päätöksiin, jotka vaikuttavat opiskelijoiden asemaan. Vaikuttamisen ja kuulluksi tulemisen mahdollisuuksia tulee kehittää osana koulun päivittäistä toimintaa ja näin luoda erilaiseen osallistumiseen rohkaisevaa toimintakulttuuria. Lapset ja nuoret toivovat voivansa vaikuttaa mm. koulujen arkipäivän toimintoihin, tilojen suunnitteluun ja kouluruokailuun.

Opiskelijoiden hyvinvoinnin tukeminen ja erityinen tukig

Lapsiasiavaltuutettu on aikaisemmissakin yhteyksissä painottanut tarvetta säätää oppilaitosten velvollisuudeksi järjestää oppilashuollon palvelut myös toisen asteen opiskelijoille. Lisäksi oppilashuolto tulee määritellä niin, että se kattaa sekä yksittäiselle oppilaalle järjestettävän tuen että hyvinvointia edistävän työn kouluyhteisössä. Oppilashuollon tulee toimia tiiviissä yhteistyössä muiden nuorille tarkoitettujen hyvinvointia edistävien palveluiden kanssa, esimerkiksi nuorisotyöllä olisi paljon annettavaa myös toisen asteen opiskelijoiden tukemiseksi.

Opinto-ohjauksen riittävyys on myös edelleen varsin epätasaista. Mietinnössä viitataan useisiin selvityksiin, joissa lukiolaisilta on kysytty näkemyksiä opinto-ohjauksen saatavuudesta ja riittävyydestä. Nuoret ovat esittäneet myös lapsiasiavaltuutetulle, että lukioiden välillä opinto-ohjauksen riittävyys vaihtelee suuresti. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että opinto-ohjauksen riittävyys kaikille lukiolaisille tulee taata, samoin opinto-ohjauksessa tulee huomioida myös yksilölliset ohjaustarpeet. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa lukiolain 7 § 3 momentin muutosehdotusta ” Opiskelijalle tulee antaa myös opinto-ohjausta. Ryhmämuotoisen ohjauksen lisäksi opiskelijalla on oikeus saada yksilöllistä opinto-ohjausta.”

Tärkeää on myös tiedottaminen käytettävissä olevista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, kuten tällä hetkellä lukiolaissa velvoitetaan. Nuoret ovat itse tuoneet esille, että heillä ei ole riittävästi tietoa esimerkiksi koulukuraattorin tai psykologin palveluista. Myös opettajien odotetaan tiedottavan näistä enemmän ja tarvittaessa myös ohjaavan opiskelijaa palveluiden piiriin.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että tiedottamisen tulee olla opiskelijat yleisesti tavoittavaa ja heidän ikätasonsa mukaista. Oppilaitoksissa tulee myös kehittää uusia, oppilaat ja opiskelijat paremmin tavoittavia verkkopohjaisia palvelumuotoja, joiden kautta he saavat tietoa ja vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin.

Lapsiasiavaltuutetun tekemässä kyselyssä [1] suomalaislapset ja -nuoret pitivät kouluviihtyvyyden kannalta tärkeinä erityisesti sosiaalisia suhteita, koulun fyysisiä tiloja ja kouluruokaa. On myönteistä, että lukiokoulutuksen kehittämistä pohtinut työryhmä on nähnyt opiskeluympäristön laajasti, käsittäen myös fyysisen ympäristön ja esittää laadukkaiden puitteiden takaamista tasa-arvoisesti kaikille lukiolaisille.

Edellä mainitun Koulutuksen arviointineuvoston selvityksessä ilmeni myös, että lukiolaiset kokevat opiskelun raskaana ja kiireisenä. Tätä tukevat myös lapsiasiavaltuutetun havainnot lapsille ja nuorille tehtyjen kyselyjen ja heidän kanssaan käytyjen keskustelujen perusteella. On tarpeen varmistaa koulupäivien riittävä väljyys ja joustavuus.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotuksia, joilla parannetaan vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien nuorten mahdollisuuksia lukio-opintoihin. Opettajien ammattijärjestön OAJ:n eriävä mielipide on kuitenkin myös kannatettava; on tarpeen erikseen säätää oikeudesta erityisopettajan antamaan opetukseen myös lukiolaisten osalta.

Vähemmistöryhmien opiskelun tukeminen

Työryhmän ehdotukset saamenkielisen opetuksen takaamiseksi ja romaninuorten opiskelun tukemiseksi ovat myös hyviä. Vastikään julkaistussa tutkimuksessa [2] selvitettiin 10-17 -vuotiaiden eri vähemmistöryhmiin kuuluvien kokeman syrjinnän yleisyyttä ja muotoja. Eniten syrjintää koetaan koulussa. Syrjintää tulee pyrkiä vähentämään mm. siten, että opetussuunnitelmiin ja opettajien perus- ja täydennyskoulutukseen lisätään tietoa vähemmistöryhmistä ja syrjinnästä ilmiönä.

Työryhmä esittää romanien opinto-ohjauksen tehostamista, samoin tiedottamista lukio-opinnoista romaneille. Lapsiasiavaltuutetun romanilasten oikeuksien toteutumisesta [3] tekemän selvityksen perusteella voi todeta, että romaninuoret tarvitsevat tukea erityisesti nivelvaiheisiin siirryttäessä koulumuodosta toiseen. Romanilapset ja -nuoret toivovat kouluilta, että niissä puhuttaisiin enemmän romanikulttuurista ja että koulu tekisi rohkeammin yhteistyötä kotien kanssa. Romanitaustaiset työntekijät koulussa edistävät lasten ja nuorten koulunkäyntiä. He toimivat sillanrakentajina koteihin sekä lisäävät kouluyhteisön tietämystä romanikulttuurista. Tämä on syytä ottaa huomioon myös lukiokoulutuksen kehittämisessä.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ihmisoikeuksien sekä eri kulttuurien ja vähemmistöryhmien tuntemista tulee kuitenkin edistää jo varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piirissä. Samoin romaninuorten hakeutumista toisen asteen opetukseen tulee edistää jo varhaisessa vaiheessa. Mitä suurimmassa määrin kyse on vanhempien ja kotien antamasta tuesta ja kannustuksesta opiskeluun. Siksi vanhempien ja koulun välinen yhteistyö on romanilasten ja nuorten opiskelun tukemiseksi erityisen tärkeää.

Lapsiasiavaltuutettu on työryhmän tavoin esittänyt tarpeen vahvistaa saamenkielistä opetusta. Alaikäisistä saamelaisista 70 % asuu saamelaisalueen ulkopuolella, joten kielen ja kulttuurin säilyminen ratkaistaan valtaosin pohjoisen alueen ulkopuolella ja siksimahdollisuuksia saamen kielen opintoihin lukiossa myös pohjoisen alueen ulkopuolella pitää parantaa.

Puutteena on ollut kielitaitoisten opettajien riittämättömyys ja oppimateriaalin vähäisyys. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden tulisi tehdä enemmän yhteistyötä saamelaisten opetussuunnitelmien, opettajien koulutuksen ja oppimateriaalin alalla.
Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


[1] [1] Tuononen: Asiaa aikuisille. Asiaa aikuisille. Lapset ja nuoret kertovat omien oikeuksiensa toteutumisesta Suomessa . Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 4:2008. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-8154.pdf.

[2] Kankkunen – Harinen – Nivala – Tapio: Kuka ei kuulu joukkoon? Lasten ja nuorten kokema syrjintä Suomessa. Sisäasiainministeriön julkaisut 36/2010.

[3] Junkala – Tawah: Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2. www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-9934.pdf.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.