SISÄASIAINMINISTERIÖLLE 28.1.2011

VIITE

SM012:00/2007

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto Kaupunkien turvallisuusohjelmasta ”Pelottomat puistot, kodikkaat korttelit”

LAUSUNTO

Ohjelman taustaa

Kaupunkien turvallisuusohjelma on osa valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanoa. Tavoitteena on edistää monialaista paikallista viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen yhteistyötä niin, että Suomi olisi Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Luonnos tarjoaa kaupunkien turvallisuussuunnittelun tueksi valtakunnalliset linjaukset.  Keskeiset ongelmat kaupungeissa liittyvät väkivallan, onnettomuuksien ja tapaturmien suureen määrään. Lisäksi halutaan puuttua uusiin turvattomuutta aiheuttaviin ilmiöihin, vähentää syrjäytymistä ja eriarvoistumista sekä tukea maahanmuuttajien parempaa kotouttamista.

Ohjelman asettamisvaiheen tavoitteena oli yhtenä asiakokonaisuutena lasten ja nuorten turvallisuuden parantaminen. Ohjelmassa tuli hakea linjauksia, joilla vähennetään lasten ja nuorten kokemaa turvattomuutta. Toisaalta haluttiin vähentää nuorten häiriökäyttäytymisen muille kaupunkilaisille aiheuttamaa turvattomuuden tunnetta. Kodeissa tehtävän kasvatustyön tukeminen sekä maahanmuuttajalasten tilanteen tarkastelu olivat myös osa toimeksiantoa.  Ohjelma on kerännyt lapsilta ja nuorilta tietoa turvattomuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä kouluissa laadittujen kirjoitusten kautta. Tuloksia on selostettu ohjelmassa. 

Lapsiasiavaltuutetun näkökulma

Lapsiasiavaltuutettu arvioi luonnosta kaupunkien turvallisuusohjelmaksi YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.  Kaupunkien turvallisuusohjelman kannalta olennaisia sopimusvelvoitteita ovat seuraavat: 1) yhteiskunnan päätöksenteossa tulee edistää lapsen edun mukaisia ratkaisuja, 2) lasta tulee suojella kaikelta väkivallalta, kaltoinkohtelulta, laiminlyönneiltä ja välinpitämättömyydeltä, 3) lapsella on oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan ja 4) lapsella on oikeus kertoa oma mielipiteensä häntä koskevista asioista ja aikuisten tulee ottaa se huomioon lapsen ikä – ja kehitystason mukaisesti.

Lapsiasiavaltuutetun arvio ohjelmasta

On erittäin myönteistä, että lasten ja nuorten turvallisuuden parantaminen ja myös heidän omien kokemustensa selvittäminen on alusta pitäen linjattu osaksi kaupunkien turvallisuustyön tavoitteita.  Ohjelma sitoutuu lapsen oikeuksien edistämiseen. Ohjelman laadinnassa on tältä kannalta otettu lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet hyvin huomioon.

Lasten turvallisuuteen vaikuttavia asioita on arvioitu varsin laajasti ottaen huomioon kotiympäristö ja vanhempien merkitys, erilaiset palvelut, mediaympäristön muutos, muut vapaa-ajan ympäristöt sekä liikenne. Asiaa on arvioitu sekä tapaturmien ja onnettomuuksien että lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan kannalta. Väkivallan osalta on huomioitu jossain määrin sekä kotona tapahtuva että vapaa-ajan ympäristöjen nuorten vertaisryhmissä tapahtuva väkivalta.  Myös aikuisten alkoholin ja päihteiden käyttö lasten turvattomuuden lisääjänä on otettu huomioon.

Ohjelmassa on hyvin korostettu sitä, että vapaa-ajan ympäristöjen turvallisuus ei tarkoita niiden virikkeettömyyttä. Tavoitteena on aivan oikein turvallisuuden ja virikkeellisyyden yhdistäminen. Lasten kannalta tärkeää on myös vaalia fyysisen kaupunkiympäristön viihtyisyyttä ja kauneutta sekä vähentää roskaamista ja ilkivaltaa. Lapset kiinnittävät paljon huomiota fyysisen ympäristön kauneuteen ja kodikkuuteen.

Erityisen myönteistä on, että vanhempien tukeminen heidän kasvatustehtävässään ja lasten tukeminen jo heidän varhaisina elinvuosinaan on otettu ohjelmassa vahvasti esille osana ylisukupolvisen syrjäytymisen torjuntaa. Viranomaisten ja toimijoiden monialaista yhteistyötä on hyvällä tavalla korostettu.

Puutteena voi kuitenkin todeta, että liikenteeseen liittyvien tekijöiden osuus on ohjelmassa jäänyt vähäiseksi. Lasten ja nuorten tapaturmaisista kuolemista tapahtuu huomattava osa liikenteessä. Esimerkiksi mopo-onnettomuudet sekä nuorten kuljettajien liikenteessä ottamat riskit ovat viime vuosina lisääntyneet mutta ohjelmassa ne eivät juurikaan ole suoraan esillä. Liikenneturvallisuus liittyy myös koulumatkoihin. Lisääntyvässä määrin vanhemmat kuljettavat lapsia autolla kouluun myös kaupungeissa, koska kokevat koulumatkan vaaralliseksi. Tämä puolestaan lisää onnettomuusriskejä koulujen pihoilla. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen sekä jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden liikenneturvallisuuden parantaminen koulujen läheisyydessä lisäisi myös lasten ja nuorten omatoimisen liikkumisen mahdollisuuksia.

Osana yleistä turvallisen elinympäristön tavoitetta on kyllä todettu, että ”liikennesuunnittelu on osa rakennetun ympäristön suunnittelua”. Tavoite jää kuitenkin hyvin yleiselle tasolle. Linjausta voisi terävöittää esimerkiksi seuraavasti. ”Kaikkien väestöryhmien liikenneturvallisuuden edistäminen on osa rakennetun ympäristön suunnittelua”.

Toisena puutteena voi todeta, että väkivallan ehkäisyn torjunnassa olisi syytä mainita erikseen myös kotikasvatuksen tukeminen niin, että kuritusväkivallan käyttöä vähennetään ja tuetaan vanhempia rajojen asettamisessa myönteisin keinoin. Vanhemmat antavat kasvattajina lapselle esimerkin erimielisyyksien ratkaisemisesta.  Jos lapsi saa kotona esimerkin siitä, että asioita voi ratkaista ns. ”vahvemman oikeudella”, toimintapa voi siirtyä kouluun, vapaa-ajan ympäristöön sekä aikuisena lapsen omaan perheeseen.

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut syksyllä 2010 kansallisen kuritusväkivallan vastaisen toimintaohjelman, joka olisi hyvä mainita myös kaupunkien turvallisuusohjelman tukena. Myönteinen, hellä ja lapsen ihmisoikeuksia kunnioittava kasvatustapa tukee yleisen väkivallan vastaisen kulttuurin vahvistumista.

Maahanmuuttajaperheiden vanhempia tulee erityisesti tukea kasvatustaidoissa, koska heidän kotimaassaan kuritusväkivalta on usein ollut sallittua, toisin kuin Suomessa. Maahanmuuttajavanhempien kokemat kulttuuriset ristiriidat lastensa kanssa voivat liittyä myös siihen, että he eivät ole saaneet tarpeeksi välineitä myönteiseen rajojen asettamiseen.  Maahanmuuttajaperheiden tavoittamisen näkökulmasta yhteistyökumppaneina kaupungeissa tulisi mieltää myös seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt.  Esimerkiksi katolisen ja ortodoksisen kirkon jäsenistä merkittävä osa on maahanmuuttajia.  Maahanmuuton yhteydessä annettavaan perustietoon maahanmuuttajille tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista ja suomalaisista kasvatusperiaatteista.

Ohjelmassa on käsitelty verkkoympäristöjen turvallisuutta. Vanhempien yleisen kasvatustapojen erot näkyvät myös heidän suhtautumisessaan verkkoympäristöihin ja mediaan. Voidaan arvioida, että vanhemmat, jotka ovat perillä lapsensa asioista yleisesti, ovat kiinnostuneita myös lapsen median käytöstä. Siksi vanhempien kotikasvatuksen taitojen yleinen tukeminen auttaa myös verkkoturvallisuudessa.

Ohjelmassa korostetaan lasten ja nuorten medialukutaidon vahvistamista. Mediakasvatusta tarvitaan kuitenkin myös vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville. Lisäksi lapset ja nuoret tarvitsevat myös turvataitokasvatusta, joka antaa heille tietoja ja taitoja käytännön verkkoturvallisuudesta mutta myös tukee oman itsensä ja kehonsa arvostamista ja kunnioittamista.

Nuorten neuvonantajaryhmän näkemykset

Lapsiasiavaltuutettu keskusteli kaupunkien turvallisuudesta myös oman nuorten neuvonantajaryhmänsä kanssa. Nuorten keskustelussa esille tulivat paljolti samat teemat, joita käsitellään ohjelmassa ”lasten ja nuorten turvallisuuden tunne” alla.

Nuoret korostivat ns. pelon paikkojen vähentämistä (”pimeät pusikot” ja rakentamattomat alueet keskellä kaupunkia) sekä viikonloppuiltaisin valaistuksen merkitystä.  Median koettiin eräiltä osin lisäävän turvattomuutta omilla uutisoinneillaan.  Toisaalta myös vanhemmat voivat yliarvioida kaupunkiympäristöjen riskejä ja sen kautta lisätä lasten turvattomuuden tunnetta. Nuoret korostivat myös suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymistä osana turvallisuuden parantamista. Nuoret pitivät tärkeänä sitä, että kaupunkilaisten olisi helppo ilmoittaa tekniselle toimelle esimerkiksi tapaturma-alttiista paikoista, jotka ovat korjauksen tarpeessa. Ensiaputaitojen lisääminen nähtiin tärkeänä. Samoin haluttiin korostaa kaupunkilaisten yhteisvastuuta ja lähimmäisistä huolehtimista.

Lasten ja nuorten itsensä on myös hyvä tietää kaupunkien turvallisuussuunnitelmista ja osallistua niiden laadintaan ikätasoon sopivalla tavalla.  Oppilaskunnat, lasten parlamentit ja nuorisovaltuustot ovat myös hyviä keskustelukumppaneita kaupungin virkamiehille ja hallinnolle, kun suunnittelua tehdään. Koulujen oppilashuollon toimivuus sekä kiusaamisen vastaiset suunnitelmat nähtiin tärkeänä osana turvallisuuden edistämistä. Turvallisuuskasvatuksessa esimerkiksi liikenneasioissa on tarpeen hyödyntää myös vertaisryhmätoimintaa sekä nuorilta nuorille -viestintää.

Kappale 6.4. Lasten ja nuorten turvallisuuden parantaminen

Toimintapolitiikan linjaukset (kappale 6.4.2) ovat lasten ja nuorten osalta varsin yleisellä tasolla. Edellä lausutun perusteella toimintapolitiikan keskeisiä linjauksia lasten ja nuorten turvallisuuden osalta voisi terävöittää seuraavasti:

A. Ehkäistään monialaisella yhteistyöllä aktiivisesti lasten nuorten ja perheiden syrjäytymistä sekä tunnistetaan ongelmia ja tuetaan perheitä aikaisessa vaiheessa.

B. Lasten ja nuorten tapaturmien ja väkivallan vähentämisessä siirretään painopistettä ennaltaehkäisyyn unohtamatta hoitoa ja kuntoutusta

C. Edistetään lasten ja nuorten rakennettujen lähiympäristöjen turvallisuutta ja virikkeellisyyttä sekä tuetaan omaehtoisen liikkumisen mahdollisuuksia parantamalla liikenneympäristön turvallisuutta.

D. Verkko- ja muun mediaympäristön turvallisuutta vahvistetaan lisäämällä lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa sekä kaupunkien hallinnon/lasten kanssa työskentelevien media- ja turvataitoja.

E. Tuetaan maahanmuuttajataustaisten lasten, nuorten ja perheiden kotoutumista sekä vahvistetaan heidän yhdenvertaista kohteluaan sekä vähennetään rasismia.

F. Parannetaan lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta mm. tiedottamalla heidän ikätasoonsa sopivalla tavalla kaupunkien suunnitelmista ja palveluista sekä otetaan lasten ja nuorten kokemustieto huomioon turvallisuustyössä.

Toimintapolitiikan tulokset (kappale 6.4.3.) edellyttäisivät samoin tarkennuksia. Lapsiasiavaltuutettu esittää, että luettelon toinen, kolmas ja neljäs kohta muutetaan seuraavasti:

  • Lasten ja nuorten tapaturmien , liikenneonnettomuuksien ja väkivallan ehkäisytyö on suunnitelmallista ja osa kaupungin eri toimialojen työtä. Lasten ja nuorten tapaturmien ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamat terveyden menetykset ja väkivalta ovat vähentyneet.
  • Lapset, nuoret ja perheet saavat riittävästi tukea arkeen. Syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien lasten, nuorten ja perheiden määrä on vähentynyt. Vanhempien alkoholinkäytöstä lapsille aiheutuvat haitat ovat vähentyneet.
  • Lasten ja nuorten kokemuksia ja mielipiteitä omasta turvallisuudestaan selvitetään ja ne otetaan huomioon kaupunkien turvallisuussuunnittelussa.

Jyväskylässä 28.1.2011

Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.