Oikeusministeriön asettamalle Suomen ensimmäistä kansallista ihmisoikeustoimintaohjelmaa valmistelevalle työryhmälle

VIITE

OM 156/03/2010

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Suomen ensimmäisen kansallisen ihmisoikeustoimintaohjelman valmistelu

LAUSUNTO

1. Lapsiasiavaltuutetun rooli ja tehtävät

Lapsiasiavaltuutetusta annetun lain (1221/2004) 2 § 2 mom mukaan lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on

1. arvioida lapsen edun ja oikeuksien toteutumista ja seurata lasten ja nuorten elinolosuhteita; 
2.
 seurata lainsäädäntöä ja yhteiskunnallista päätöksentekoa sekä arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin; 
3.
 aloittein, neuvoin ja ohjein kehittää yhteiskunnallista päätöksentekoa lasta koskevissa asioissa ja edistää lapsen edun toteutumista yhteiskunnassa; 
4.
 pitää yhteyksiä lapsiin ja nuoriin ja välittää heiltä saamaansa tietoa päätöksentekoon; 
5.
 kehittää yhteistyömuotoja eri toimijoiden välille; 
6.
 välittää lapsia koskevaa tietoa lapsille, lasten parissa työskenteleville, viranomaisille sekä muulle väestölle; sekä 
7.
 edistää eri tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymän lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) toteutumista.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen määritelmän mukaisesti lapsella tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotaita. Lapsiasiavaltuutettu ei viranomaisena käsittele tai ratkaise yksittäistä lasta tai perhettä koskevia asioita tai anna niistä kannanottoja. Lapsiasiavaltuutettu on riippumaton ja itsenäinen viranomainen, vaikka kuuluu hallinnollisesti sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen. Työn tukena toimii lapsiasianeuvottelukunta, jossa on edustettuna asiantuntemus eri hallinnonaloilta ja järjestöistä sekä alue- ja paikallistasoilta.

Lapsiasiavaltuutettu tekee kansainvälistä yhteistyötä YK:n lapsen oikeuksien edistämiseksi, mm. yhteistyössä pohjoismaisten lapsiasiavaltuutettujen kanssa ja Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkoston ENOCin puitteissa.

Tiedottamistyössään on pyritty mahdollisimman hyvin huomioimaan mahdollisuus saada tietoa lapsen oikeuksista omalla äidinkielellä. Lapsen oikeuksien esitteitä on julkaistu kaikilla kotimaisilla kielillä suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi, inarin- ja koltansaameksi sekä tänä syksynä myös viittomakielellä (dvd). Lisäksi esite lapsen oikeuksista on saatavilla venäjän ja englannin kielillä.

Lapsiasiavaltuutettu on työssään painottanut vähemmistöihin kuuluvien lasten, saamelaisten ja romanilasten oikeuksien toteutumista. Molempien osalta lapsiasiavaltuutettu on kerännyt lasten omia mielipiteitä ja arvioita sekä niiden perusteella suosituksia päättäjille [1]. Parhaillaan lapsiasiavaltuutetun toimistossa on tekeillä kartoitus vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten sekä viittomakielisten ja huonokuuloisten lasten oikeuksien toteutumisesta [2].

Kokonaisuutena lapsiasiavaltuutettu on arvioinut lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa viime tammikuussa YK:n lapsen oikeuksien komitealle antamassaan raportissa. [3] Komitea antoi tuoreimmat suositukset Suomen valtion 4. määräaikaisraportin johdosta kesäkuussa 2011.

2. Lapset ja ihmisoikeudet

Nyt laadittavan ihmisoikeuspoliittisen toimintaohjelman yhtenä painopisteenä tulee olla lasten ihmisoikeuksien edistäminen. Ohjelman tulee huolehtia, että YK:n lapsen oikeuksien komitean kesäkuussa 2011 Suomen valtiolle antamat suositukset toimeenpannaan.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa yhdenvertaisuus on kantavia periaatteita. Artiklan 2 mukaan lapsen oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman lapsen, hänen vanhempansa tai muun huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Lapsilla on suuri riski joutua moniperusteisen syrjinnän kohteeksi. Lapsiin kohdistuvan suoranaisen syrjinnän kannalta eniten ongelmia on erilaisiin kieli- ja etnisiin vähemmistöihin (romani-, saamelais- ja viittomakieliset sekä maahanmuuttajalapset), sekä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten elämässä. Moniperustaiseen syrjintään voi kytkeytyä myös toisen kansalliskielen asema (esim. ruotsinkielinen viittomakielinen lapsi) sekä sukupuoli. 

Erityistä huomiota toimintaohjelmassa tulee kiinnittää erilaisuuden hyväksymisen ja suvaitsevaisuuden edistämiseen lasten ja nuorten parissa, samoin moniperustaisen syrjinnän vähentämiseen.

Lisäksi tulee esittää toimenpiteitä ikäsyrjinnän ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Lapsiin kohdistuvaa ikäsyrjintää ei vielä riittävästi tiedosteta; lapsen kohteleminen eriarvoisesti pelkästään ikänsä perusteella esim. palveluiden tarjonnassa on syrjintää. Lapsen suojelemisen periaatteen vuoksi tästä pääsäännöstä on mahdollista poiketa, mutta muutoin alaikäisillä on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun täysi-ikäisten kanssa. Perustuslain 6.3 §:n mukaan lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti yksilöinä. Lapsiin kohdistuva ikäsyrjintä tulee ottaa huomioon myös syrjinnän seurantajärjestelmissä. 

3. Ihmisoikeuskasvatus ja lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutus

Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa sisällytettäväksi toimintaohjelmaan, että lapsen oikeuksien kansallisen viestintästrategian [4] ehdotukset toimeenpannaan Suomessa. Tämä tarkoittaa tiedottamista lapsen oikeuksista lapsille, nuorille ja myös aikuisille. Ihmisoikeuskasvatuksen tulee olla integroituna osana perusopetusta ja jo varhaiskasvatusta. Myös lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutukseen ja oppisisältöihin tulee sisällyttää tietoa lapsen oikeuksista. 

4. Ihmis- ja perusoikeusvalvonta lasten näkökulmasta

YK:n lapsen oikeuksien komitea suositti Suomen 3. lapsen oikeuksien yleissopimuksen toimeenpanoa koskevan määräaikaisraportin johdosta antamissaan loppupäätelmissä, että lapsilla tulisi olla mahdollisuus tehdä yksilövalituksia ja -kanteluita lapsiasiavaltuutetulle. Neljännen määräaikaisraportin johdosta annetuissa päätelmissä kantaa oli kuitenkin lievennetty siten, että jo olemassa olevien ihmis- ja perusoikeusvalvojien toimintaa tulee kehittää lapsiystävällisemmäksi. Komitea suositteli, että lapsiasiavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen välistä yhteistyötä lisätään, jotta valvontaa voitaisiin kehittää alaikäistenkin tarpeet huomioiden.

Lapsiystävällisyys tarkoittaa ensinnäkin, että lapsille ja nuorille tulee olla tietoa lapsen oikeuksista ja oikeusturvakeinoista heille ymmärrettävällä tavalla.  Lapsilla ja nuorilla tulee olla mahdollisuus ottaa viranomaisiin helposti yhteyttä. Samoin lasten kynnystä tehdä rikosilmoitus tulee madaltaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tietoisuuteen kantelu- ja valitusmenettelyistä. Samoin tarkastuskäyntejä tekevien laillisuusvalvojien tarkastuskäynteihin tulee aina kuulua lasten ja nuorten tapaaminen henkilökohtaisesti.

Lapsiasiavaltuutetulle tulleiden yhteydenottojen ja lasten kanssa tapahtuneen yhteydenpidon kautta voidaan päätellä, että lapset ja nuoret eivät hahmota nykyistä perusoikeus- ja ihmisoikeusvalvontajärjestelmän kokonaisuutta, eivätkä usein myöskään lasten vanhemmat. Eri toimijoiden rooli on epäselvä, mikä aiheuttaa epätietoisuutta siitä, mikä on oikea taho ottamaan kantaa koettuun epäkohtaan (sosiaali- ja potilasasiamiesten, valtion aluehallintovirastojen, eduskunnan oikeusasiamiehen, valtioneuvoston oikeuskanslerin ja lapsiasiavaltuutetun roolit).

Ihmisoikeusloukkauksia koskevien kanteluiden käsittely kestää nykyisellään liian pitkään. Lapsen näkökulmasta asiat ovat jo ehtineet muuttua ennen ratkaisun antamista. Etenkin erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten vanhemmat joutuvat usein peräämään oikeuksiaan muutoksenhaun ja kanteluiden kautta.

Jyväskylässä 31.10.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


[1] Pekka Junkala & Sanna Tawah. Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2
Minna Rasmus. Saamelaisuus on kuin lahja. Selvitys saamelaislasten oikeuksien toteutumisesta saamelaisalueella.  Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2008:1.

[2] Jälkimmäinen yhteistyössä Kuurojen Liiton ja Kuulovammaisten Lasten Vanhempien Liiton kanssa.

[3] Lapsiasiavaltuutetun raportti YK:n lapsen oikeuksien komitealle. Tammikuu 2011. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?p_l_id=52437&folderId=2835211&name=DLFE-14625.pdf

[4] Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia. Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.