Ulkoasianministeriölle 13.5.2011

VIITE

HEL7828-14 

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto; YK; Rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (CERD); Yhdistetty 20.-22. määräaikaisraportti 

TAUSTAA

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus ja sen edistäminen. Toimisto perustettiin lainsäädännöllä ja se aloitti toimintansa 1.9.2005.

YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) 2 artiklan mukaan lapsen oikeudet tulee taata kaikille lapsille ilman lapsen tai hänen vanhempansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Erityisesti kielellisiä vähemmistöryhmiä koskevat seuraavat velvoitteet:

  • Artiklan 39 mukaan koulutuksen tulee kehittää mm. lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta sekä suvaitsevaisuutta.
  • Artiklan 30 mukaan ”Niissä maissa, joissa on etnisiä, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöryhmiä tai alkuperäiskansoihin kuuluvia henkilöitä, tällaiseen vähemmistöryhmään tai alkuperäiskansaan kuuluvalta lapselta ei saa kieltää oikeutta nauttia yhdessä ryhmän muiden jäsenten kanssa omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään”
  • Artiklan 17 mukaan valtioiden ja alan toimijoiden tulee edistää lastenohjelmien ja – kirjojen tarjontaa myös alkuperäiskansojen kielillä.
  • Artiklan 20 mukaan lapsen sijaishuollossa (lastensuojelussa) on kiinnitettävä huomiota kasvatuksen jatkuvuuteen sekä etniseen ja kielelliseen taustaan

Lapsiasiavaltuutettu on omassa työssään painottanut vähemmistöihin kuuluvien lasten, kuten saamelaisten ja romanilasten oikeuksien toteutumista. Molempien osalta lapsiasiavaltuutettu on kerännyt lasten omia mielipiteitä ja arvioita sekä niiden perusteella suosituksia päättäjille [1]. Selvityksistä on julkaistu sekä suomen että englannin kielellä. Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt yhteistyötä vähemmistövaltuutetun, Romaniasiain neuvottelukunnan, alueellisten romaniasioiden neuvottelukuntien ja Saamelaiskäräjien kanssa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan lapsiasiavaltuutetut ovat yhteisesti toteuttaneet hankkeen saamelaisten lasten oikeuksien toteutumiseksi. Vuonna 2008 valmistuneessa raportissa [2] selvitettiin saamelaisten lasten näkemyksiä oikeuksiensa toteutumisesta ja esitettiin toimenpiteitä, kuinka saamelaiset lapset ja perheet voisivat itse vaikuttaa elinolojensa kehittämiseen. Tämä raportti on julkaistu myös pohjoissaamen kielellä.

Lapsiasiavaltuutettu on tiedottamistyössään pyrkinyt mahdollisimman hyvin huomioimaan mahdollisuuden saada tietoa lapsen oikeuksista omalla äidinkielellä. Lapsen oikeuksien esitteitä on julkaistu kaikilla kotimaisilla kielillä suomeksi, ruotsiksi, pohjoissaameksi, inarin- ja koltansaameksi sekä viittomakielellä (dvd). Lisäksi esite lapsen oikeuksista on saatavilla venäjän ja englannin kielillä.

KOMMENTIT LIITTYEN SUOMEN RAPORTTIIN YK:LLE 

Komitean loppupäätelmä 12

Komitea suosittelee, että Suomen valtio tuottaisi eri etnisiä ryhmiä koskevaa tietoa.  Myös lasten osalta tietoa erilaisten haavoittuvien ja vähemmistöryhmien tilanteesta on nykyisin hajanaista ja sitä on riittämättömästi.

Tähän liittyen lasten eli alle 18-vuotiaiden hyvinvoinnin seurantaa selvittänyt opetus- ja kulttuuriministeriön asettama työryhmä laati äskettäin ehdotuksen kansallisiksi lasten hyvinvoinnin indikaattoreiksi. Vuoden 2011 alussa julkaistu ehdotus liittyi valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaan. Raportissa [3] työryhmä ehdottaa (s. 67) tilastoviranomaisten eli Tilastokeskuksen ja THL:n parempaa yhteistyötä syrjimättömyyden seurannan mahdollistamiseksi sekä tähän liittyviä ratkaisumalleja.  Lapsiasiavaltuutettu toimi työryhmän puheenjohtajana. 

2 artikla; Komitean loppupäätelmä 15

Lapsiasiavaltuutettu on ollut mukana Itä-Suomen yliopiston ja sisäasiainministeriön tutkimushankkeessa, jossa kartoitettiin vuoden 2010 aikana lasten syrjintäkokemuksia [4]. Tulosten mukaan eniten syrjintää kokevat vammaiset ja ihonväriltään erilaiset lapset. Syrjintää koetaan eniten samanikäisten tuttujen lasten ja nuorten taholta koulussa. Myös vieraat aikuiset voivat oudoksua ja suhtautua ennakkoluuloisesti esimerkiksi romanilapsiin ja -nuoriin sekä maahanmuuttajalapsiin.

Erityisen huolestuttavaa on, että monet lapset ja nuoret kokevat syrjinnän olevan vääjäämätöntä. Heidän tai heidän vanhempiensa on ollut vaikeaa saada tilanteeseen muutosta. Siksi olisi tärkeä vaikuttaa kaikkien aikuisten ja kasvattajien asenteisiin niin, että syrjintää ei hyväksytä.

Saamelaislapset kokevat suoranaista etniseen taustaan perustuvaa syrjintää vähemmän. Heidän osaltaan syrjintä on ensisijaisesti välinpitämättömyyttä heidän oikeuksistaan, kielestään ja kulttuuristaan. Saamelaislapset kokevat, että koulussa ei kerrota juurikaan heidän kulttuuristaan ja historiastaan alkuperäiskansana tai nykypäivän saamelaisuudesta. Mediassa saamelaisuudesta voi esiintyä kielteisiä stereotypioita ja yksinkertaistuksia.

Lapsiasiavaltuutettu suositteli v. 2008, että saamelaiskäräjien yhteydessä parannetaan saamelaislasten ja nuorten mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Saamelaiskäräjien nuorisolautakunta on OKM:n tukemana aloittanut toimintansa vuonna 2011.

Lapsiasiavaltuutettu ja vähemmistövaltuutettu ovat antaneet yhteiset suositukset maaliskuussa 2011 lasten ja nuorten kokeman syrjinnän ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi.  Suositukset korostavat aikuisten vastuuta ja esimerkkeiä kasvattajina. Aikuisten valmiuksia tunnistaa ja  puuttua lasten ja nuorten kokemaan syrjintään tulee parantaa. 

http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite//-/view/1557365

3 artikla; Komitean loppupäätelmä 18

Romanilasten oikeuksien toteutumisesta tehdyn selvityksen mukaan romanilapset joutuvat kohtaamaan valtaväestön ennakkoluuloja ja vääriä yleistyksiä sekä mm. sen seurauksena koulukiusaamista valtaväestön lapsia enemmän. Romanilapset koetaan liiankin erilaisina, koska heidän kulttuuristaan ei juurikaan koulussa kerrota. Kiusaamisen vastaisissa ohjelmissa on romanilapsiin kohdistuva nimittely otettava erikseen esille.

Valtaväestöön verrattuna romanilapset ja -nuoret ovat vähemmän perusopetuksessa, heillä on enemmän poissaoloja ja he keskeyttävät peruskoulun useammin. Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksen perusteella parantamisen varaa on romanikotien ja koulun välisessä yhteistyössä. Romanioppilaiden ongelmissa ei oteta yhteyttä kotiin yhtä herkästi kuin muiden lasten kohdalla. Selvityksen perusteella voi todeta myös, että romaninuoret tarvitsevat tukea erityisesti nivelvaiheisiin siirryttäessä koulumuodosta toiseen. Romanitaustaisen henkilökunnan palkkaaminen esimerkiksi kouluavustajiksi on osoittautunut erityisen hyväksi keinoksi lisätä koulun ja kodin yhteistyötä sekä romanikulttuurin ymmärtämystä koulussa.

Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2009 julkaisemaa selvitystä (Enemmän samanlaisia kuin erilaisia) on levitetty ja siitä on keskusteltu laajasti romaniyhteisön sisällä sekä romaniyhteisön kanssa työskentelevien ammattilaisten parissa. Tämä on parantanut aikuisten valmiuksia kuunnella romanilasten ja -nuorten omia mielipiteitä ja näkökulmia.  Lapsiasiavaltuutetun kumppaneina ovat tässä toimineet erityisesti aluehallintovirastojen romaniyhdyshenkilöt. 

5 artikla; Oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja valtion antamaan suojaan väkivaltaa tai ruumiillista loukkausta vastaan

Sosiaali- ja terveysministeriön raportin Älä lyö lasta! Kansallinen lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelma 2010-2015 [5] mukaan maahanmuuttajalapset ja perheet tulee ottaa erityiseksi kohderyhmäksi kuritusväkivallan vähentämisen työssä. Tämä johtuu siitä, että monet maahanmuuttajaperheet tulevat maista ja kulttuureista, joissa lapsen ruumiillinen rankaiseminen eli väkivallan käyttö kasvatustarkoituksessa ei ole Suomen tavoin kiellettyä. Vuoden 2008 lapsiuhritutkimus [6] myös antoi tutkimustietoa siitä, että maahanmuuttajaperheiden lapset kokevat enemmän kuritusväkivaltaa kuin perheet joiden vanhemmat ovat syntyneet Suomessa.

Suomessa asuu maahanmuuttajaperheitä, jotka näennäisesti toimivat suomalaisen yhteiskunnan normien mukaan vaikka he tosiasiallisesti soveltavat lasten kasvatuksessa vanhoja kulttuurisidonnaisia normejaan, joista osa on Suomen lain ja lapsen oikeuksien vastaisia (mm. lapsiin kohdistuva väkivalta, kuritusväkivalta, tyttöjen ympärileikkaukset, sovitut avioliitot, poikien asettaminen perheenpään rooliin ja tyttöjen kodin ulkopuolisen liikkumisen rajoittaminen).

Myös suomalaisten viranomaisten tulee olla näistä ongelmista tietoisia ja toimia aktiivisesti näiden ehkäisemiseksi. Pelkkä tiedon jakaminen ei riitä, vaan perheiden on tärkeä saada myös ohjausta ja tukea myönteiseen kasvatukseen ja rajojen asettamiseen lapsille ilman väkivaltaa. Nämä tukitoimet voisivat sisältyä esim. koko perheen kotouttamissuunnitelmaan. Maahanmuuttajille tulee mahdollisimman pian maahan tulon jälkeen antaa perustietoa lapsen oikeuksista ja asemasta Suomessa. Tiedon jakamisen tulee tapahtua maahanmuuttajalle ymmärrettävällä kielellä.

5 artikla; Oikeus opetukseen ja ammattikasvatukseen
7 artikla; Ihmisoikeuskasvatus

Saamelaisten kielelliset oikeudet toteutuvat heikosti etenkin saamelaisalueen ulkopuolella. 70 % saamelaislapsista asuu saamelaisalueiden ulkopuolella, ja heidän mahdollisuutensa oman kielen opiskeluun eivät toteudu. Saamen kielen opintoihin saamelaisalueella ei myöskään sisälly opetussuunnitelman perusteiden tarkoittamalla tavalla tarpeeksi saamen kulttuurin ja historian näkökulmaa. Saamelaisuudesta ja saamelaisista alkuperäiskansana on koululaisilla Suomessa erittäin heikosti tietoa eikä aihepiiri tule riittävästi esille kouluopetuksessa. Nämä johtopäätökset tulivat esille lapsiasiavaltuutetun saamelaislasten mielipiteitä kartoittaneessa selvityksessä vuonna 2008.

Saamelaislasten mahdollisuudet opiskella omaa kieltään peruskouluissa tulisi turvata koko maan alueella. Tältä osin tarvitaan myös perusopetuslain täsmentämistä. Saamelaisista alkuperäiskansana tulee antaa tietoa koululaisille eri puolilla Suomea. Opettajankoulutuksessa tulee huomioida myös saamelaiset alkuperäiskansana ja heitä koskevan perustiedon jakaminen kaikille opettajille. Saamelaiset hyötyisivät siitä, että Suomen, Ruotsin ja Norjan valtiot tekisivät enemmän yhteistyötä saamelaisten opetussuunnitelmien, opettajien koulutuksen ja oppimateriaalin alalla sekä lasten ja nuorten mediatarjonnassa.

Romanilasten osalta on tarpeen tukea kielen arkikäyttöä sekä kaiken kaikkiaan romanikielen opetuksen tarjontaa. Romani- ja saamelaislasten kannalta yhteinen tarve on lisätä kaikkien oppilaiden opetukseen tietoa kansallisista vähemmistöistä ja alkuperäiskansastamme. Perusopetuksen opetussuunnitelman valtakunnallisiin perusteisiin sisältyvä tavoite, että koulussa tulee antaa tietoa kansallisista vähemmistöistä (saamelaiset alkuperäiskansana, romanit) ei lapsiasiavaltuutetun toimistossa tehtyjen selvitysten perusteella toteudu. Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin pitää myönteisenä Opetushallituksen ja kuntien toteuttamaa romanikielen opetuksen edistämishanketta.

Kunnilla ei ole velvollisuutta järjestää perusopetusta turvapaikanhakijalapsille, mikä asettaa turvapaikanhakijat eriarvoiseen asemaan oleskelupaikan sijainnin perusteella. Perusopetuksen järjestämisvelvollisuus tulisikin laajentaa koskemaan myös turvapaikanhakijoita.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ihmisoikeuksien sekä eri kulttuurien ja vähemmistöryhmien tuntemista tulee edistää jo varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen piirissä. Ihmisoikeuskasvatus toteutuu vielä heikosti lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutuksessa. Ihmisoikeuskasvatuksen osalta puutteena voidaan pitää myös sitä, että ammattioppilaitosten osalta ei ole turvattu mahdollisuutta ihmisoikeuskasvatukseen.

Myönteisenä on mainittava valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toimikautena 2007 – 2011 tehty työ lapsen oikeuksien viestinnässä. Vuoden 2009 aikana valtiovallan, lapsiasiavaltuutetun, evankelisluterilaisen kirkon ja järjestöjen kesken toteutettiin mittava lapsen oikeuksien viestintä- ja vaikuttamiskampanja. Vuonna 2010 ministeri Wallinille luovutettiin eri tahojen laatima lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia [7]. Tämä suositti opetus- ja kulttuuriministeriölle koordinoivaa roolia valtionhallinnossa. Liittyen strategian toimeenpanoon opetushallitus päätti kesäkuussa 2010 täydentää perusopetuksen opetussuunnitelman kansallisia perusteita ja korostaa ihmisoikeussopimuksien asemaa. Koulujen tulee täydentää opetussuunnitelmansa tältä osin 1.8.2011 mennessä. [8]

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myös selvittänyt lapsen oikeuksien asemaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opetuksessa ja julkaissut tilannearvion toukokuussa 2011. [9]

Ihmisoikeuskasvatuksesta on puuttunut Suomessa opetusmateriaalia. Lapsiasiavaltuutettu on yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön ja eräiden järjestöjen kanssa julkaisemassa suomen kielellä Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskasvatuksen COMPASITO-aineiston. Kirjan julkaisee Lasten Keskus syksyllä 2011.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että vuosina 2007 – 2011 aloitettu lapsen oikeuksien viestinnän ja ihmisoikeuskasvatuksen vahvistaminen jatkuisi myös vuoden 2011 jälkeen valtioneuvoston painopisteenä.

Jyväskylässä 13.5.2011

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo
Lakimies


[1] Enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Romanilasten ja -nuorten hyvinvointi ja heidän oikeuksiensa toteutuminen Suomessa (Pekka Junkala & Sanna Tawah, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2009:2). Lue julkaisu >>

Artikkeli romanilasten tilanteesta Suomessa eli em. selvityksestä englannin kielellä.
Lue artikkeli >>

Saamelaisuus on kuin lahja. Selvitys saamelaislasten oikeuksien toteutumisesta saamelaisalueella (Minna Rasmus, Lapsiasiavaltuutetun toimiston selvityksiä 2008:1).
Lue julkaisu >>
Lue julkaisu englannin kielellä >>

[2] Rätten till delaktighet och inflytande för samiska barn och ungdomar.
Lue raportti >>

[3] Lasten hyvinvoinnin kansalliset indikaattorit. Tavoitteena tietoon perustuva lapsipolitiikkan johtaminen. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:3.
Lue julkaisu >>

[4] Lue julkaisu >>

[5] Lue julkaisu >>

[6] Ellonen – Kääriäinen – Salmi – Sariola: Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset. Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 71/2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 8

[7] Lapsen oikeuksien kansallinen viestintästrategia. Oikeuksista on vähän käyttöä ihmisille, jos he eivät tiedä niistä. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:14.
Lue julkaisu >>

[8] Opetushallituksen päätös opetussuunnitelman perusteiden muutoksesta.
Lue päätös >>

[9] Jalonen Riikka: Lapsen oikeuksien sopimuksen ja sen näkökulmien sisältyminen korkeakouluopintoihin suomessa. Humanistisen ammattikorkeakoulun selvityksiä.
Lue julkaisu >>


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.