Oikeusministeriölle 14.9.2012

VIITE  OM 1/31/2010

ASIA  Lapsiasiavaltuutetun lausunto; Asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun laajentaminen. Oikeusministeriön mietintö 36/2012.KESKEISET EHDOTUKSET

Asiantuntija-avusteista (psykologi/sosiaalityöntekijä) lasten vanhempien huoltoriitojen sovittelua on kokeiltu toistaiseksi neljässä käräjäoikeudessa. Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietinnössä (36/2012) ehdotetaan asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun laajentamista valtakunnalliseksi toimintatavaksi. Tähän liittyen kokeilun työryhmä esittää mm. että asiantuntijapalveluiden järjestäminen huoltoriitojen sovitteluun tulisi kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi, että asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimukset kirjattaisiin lakiin ja että sovitteluistunnon järjestämisajasta säädettäisiin lailla.

LAPSIASIAVALTUUTETUN LAUSUNTO

Lausunnon tiivistelmä

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun laajentamisesta valtakunnalliseksi. Sovittelumallista on kokeilussa saatu hyviä tuloksia ja se on ollut omiaan vähentämään vanhempien välisiä pitkittyneitä oikeudenkäyntejä. Tämä on lapsen edun mukaista. Mallin valtakunnallistamisella voidaan taata palvelun yhdenvertainen saatavuus ympäri Suomen, jolloin perheet eivät ole asuinpaikkansa perusteella eri asemassa.Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että mallia on kuitenkin vielä täsmennettävä lapsen mielipiteen selvittämisen kannalta.  Lapsen etua tavoittelevassa sovittelussa on varmistettava, että sovittelijan tiedossa on lapsen mielipide sovittelun kannalta olennaisista asioista. Tämä perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklaan. Käsittelen tätä asiaa lausunnossa tarkemmin sekä esitän työryhmän raportista tarkempia arvioita.

Yleistä

Eropalveluiden kehittäminen on ajankohtainen haaste. Liki puolet avioliitoista päätyy eroon. Vaikka suurin osa eroista sujuu sopuisasti, päädytään osassa tapauksia pitkäaikaisiinkin riitoihin koskien lapsen huoltoa, asumista, tapaamista ja elatusta. Äärimmäisenä esimerkkinä ovat viimeaikaiset perhesurmat, joissa on monesti ollut yhtenä taustatekijänä riitaisa erotilanne.

Lapsiasiavaltuutettu saa vuosittain noin 400-600 yhteydenottoa kansalaisilta. Huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvät aiheet ovat olleet yksi yhteydenottojen yleisimmistä teemoista jo pitkään. Monessa yhteydenotossa ilmenee, että huoltajuusasioista on riidelty jo pitkän aikaa, jolloin sovun löytäminen edelleen vaikeutuu. Ei ole lapsen edun mukaista elää epävarmassa ja riitaisassa ilmapiirissä.

Lapsiasiavaltuutettu on yhteistyössä Lastensuojelun Keskusliiton ja Väestöliiton kanssa tehnyt vuonna 2010 aloitteen eropalveluiden kehittämiseksi siten, että lapsen etu toteutuisi vastedes paremmin vanhempien erotessa. [1] Aloitteen valmistelussa arvioitiin koko eropalveluiden kokonaisuutta YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja lapsen edun näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutetun arvio työryhmän ehdotuksesta

Lapsiasiavaltuutettu arvioi työryhmän mietintöä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta. Mietinnön arvioinnin kannalta olennaisia lapsen oikeuksia ovat etenkin lapsen edun ensisijaisuus (3 artikla), lasten yhdenvertainen kohtelu (2 artikla), lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi (12 artikla), lapsen oikeus ylläpitää sukulaissuhteensa (8 artikla), lapsen oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa (9 artikla) sekä molempien vanhempien yhteinen vastuu lapsesta ja julkisen vallan velvollisuus tukea vanhempia tässä tehtävässä (18 artikla).

Lapsiasiavaltuutetun aloitteessa ”Lapsen paras etusijalle eropalveluissa” korostetaan lapsen oikeuksien näkökulmasta tarvetta kehittää sovittelevaa työotetta riitaisen erotilanteen yhteydessä [2]. On lapsen edun mukaista, että tämä voi säilyttää molemmat vanhemmat elämässään vielä eron jälkeenkin. Avainasemassa on vanhempien kyky tehdä yhteistyötä keskenään ja asettaa lapsen etu omien riitojensa edelle.

Asiantuntija-avusteisen huoltoriitojen sovittelun kokeilun väliraportin [3]  mukaan asiantuntija-avusteisen sovittelun avulla on saatu hyviä tuloksia vanhempien välisten ristiriitojen nopeahkosta selvittämisestä.  Vanhempien välisten riitojen selvittäminen nopeasti tukee myös sitä, että lapsi voi säilyttää sukulaissuhteensa. Eron seurauksena esimerkiksi suhteiden rikkoutuminen isovanhempiin tulee usein esille lapsiasiavaltuutetulle tulleissa yhteydenotoissa.

Eron kielteiset vaikutukset lapseen ovat yhteydessä siihen, miten vanhemmat kykenevät eron jälkeen sopimaan riitansa ja kantamaan vastuuta vanhemmuudestaan. Toisin sanoen, eroamisen tapa on itse eroa suurempi tekijä siinä, miten ero vaikuttaa lapseen. [4]

Työryhmän esitys asiantuntijapalveluiden järjestämisestä kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi edistäisi palvelun tasavertaista saatavuutta ympäri Suomen ja täten myös lasten keskinäistä yhdenvertaisuutta vanhempien erotessa (LOS 2 artikla). Palvelun saatavuus ei saa olla riippuvainen henkilön asuinkunnasta. Työryhmän toissijaisena vaihtoehtona on ollut malli, jossa valtio maksaa kunnille korvauksen asiantuntijapalveluiden tuottamisesta.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että molemmat mallit ovat lapsen oikeuksia tukevia ja perusteltuja. Kuntien rahoitusta puoltaa aiempi olosuhdeselvitysten käytäntö. Koska kyseessä on kuitenkin oikeuden ratkaisuun liittyvä sovittelu, se puoltaisi sitä, että valtio vastaa sovittelun kustannuksista.

Kokeilun aikana on voitu todeta sosiaalitoimen työtaakan vähenneen asiantuntija-avusteisen sovittelun myötä, kun samalla ovat vähentyneet sosiaalitoimen tehtävänä olevat olosuhdeselvitykset. Tämä on myönteistä. Sovittelukäytäntö ohjaa sosiaalitoimen resursseja varhaisempaan vaiheeseen. Lapsiasiavaltuutettu kannattaa resurssien suuntaamista varhaisen tuen palveluihin myös erotilanteissa.

Kunnan sosiaalitoimella on keskeinen rooli eroperheiden tukemisessa. Kuntien voimavarojen kohdentaminen varhaisen vaiheen eropalveluihin turvaa nykytilannetta paremmin palveluiden asiakaslähtöisyyden, varhaisen tuen sekä sovittelevan työotteen.

Mietinnössä esitetään asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimusten kirjaamista lakiin. Lapsiasiavaltuutetun näkökulmasta on tärkeää, että erotilanteiden ammattilaisilla on riittävästi tietoa lapsen kasvusta ja kehityksestä. Samalla on kuitenkin varmistettava, että myös pienemmillä paikkakunnilla on mahdollisuudet pätevän henkilöstön (psykologit, sosiaalityöntekijät) käyttämiseen sovittelumenettelyssä. Mietinnössä ehdotettu ns. isäntäkunta-malli on tästä näkökulmasta tarkoituksenmukainen keino varmistaa palvelun saatavuus ympäri Suomen.

Mietintö sisältää myös ehdotuksen huoltoriitojen sovittelun toteutumisen aikarajasta. Mietinnössä katsotaan, että huoltoriitojen sovittelun kohdalla tulisi laissa säätää tavoitteeksi ensimmäisen sovitteluistunnon järjestäminen kuuden viikon sisällä siitä, kun on tehty päätös sovittelun aloittamisesta. Tämä on välttämätöntä. Samalla on tärkeä varmistaa kuntien todelliset mahdollisuudet noudattaa aikarajoja.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ehdotusta asiantuntija-avusteisen sovittelijan käytön maksuttomuudesta vanhemmille. Tämä edistää kaikkien palvelua tarvitsevien yhdenvertaista asemaa palvelun saamisen suhteen.

Lapsen rooli sovittelussa

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen pääperiaate sisältyy sen 3 artiklaan: lapsen edun on oltava lainsäädännön ja sille pohjautuvan oikeudellisen käytännön kantavana ajatuksena. Lapsen edun toteutu­miseen liittyy olennaisesti lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklan sääntely lapsen oikeudesta osallistua. 12 artiklan soveltamista ja suhdetta 3 artiklaan on täsmennetty YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa CRC/C/GC/12. [5]

Lapsen osal­listuminen on lapsen oikeutta ilmaista näkemyksensä vapaasti kaikissa itseään koskevissa asioissa. Aikuisella, joka tekee päätöksiä lapsen asiassa, on velvollisuus ottaa selvää lapsen mielipiteestä.  Mielipidettä ei tule pelkästään selvittää vaan ottaa se aikuisen päätöksenteossa huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tämän oikeuden toteuttamiseksi on lapselle annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan välityksellä.  Artikla velvoittaa siis selvittämään lapsen mielipiteen yleisesti myös muissa tilanteissa kuin niissä, joissa tekeillä on häntä koskevia oikeudellisia tai hallinnollisia toimia.

Lapsen oikeuteen kuuluu myös mahdollisuus valita tahtooko hän ilmaista mielipiteensä asiassa: lapsella on mahdollisuus mutta ei velvollisuutta ilmaista näkemyksensä [6]. Tärkeää on, ettei lapsen valintaan ja mielipiteen ilmaisuun liity painostamista tai manipulointia. Lapsen kuuleminen ei tarkoita sitä, että lapsen tulisi ottaa vastuu päätöksistä tai että valta päätöksenteossa olisi siirretty lapselle. Tarkoitus on varmistaa konsultaatio ja osallistuminen. [7]

Lapsen edun määrittely, lapsen osallistuminen itseään koskevaan päätöksentekoon sekä lapsen suojeleminen ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa toisiinsa. Jos lapsen etu vaatii, lapsen osallistumisen oikeutta voidaan rajoittaa lapsen suojelemiseksi. Suojeluperiaatetta ei kuitenkaan saa käyttää tarpeettomasti tai kategorisesti rajaamaan lapsen mahdollisuutta kertoa mielipiteensä esimerkiksi hänen kannaltaan olennaisista asioista erotilanteessa. Suojeluperiaatteen soveltaminen tulee määritellä tapauskohtaisesti.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan tulisi lähtökohtaisesti olettaa, että lapsi on kykenevä ilmaisemaan näkemyksiään sekä tunnustaa, että lapsella on myös siihen oikeus, ilman että lapsen tarvitsee ensin osoittaa kykenevänsä siihen. Lapsen oikeuksien komitea asettaa sopimusvaltioille velvoitteen tapauskohtaisesti arvioida lapsen mahdollisuuksia itsenäiseen oman mielipiteensä muodostamiseen. [8]

Lapsen oikeuksien komitea korostaa, että lapsen oikeuteen osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi liittyy olennaisesti hänen oikeutensa saada tietoa häntä koskevista päätöksistä. Tämä koskee myös erotilannetta ja sovittelua.

Tuomioistuinsovittelussa sovinnon vahvistamisen edellytyksenä on, että se ei ole lainvastainen, selvästi kohtuuton taikka loukkaa kolmannen etua. Sovinto vahvistetaan asianosaisten pyynnöstä. [9] Lapsen asemaa ja oikeutta koskevista asioista voidaan lain mukaisesti sovitella niitä, jotka koskevat lapsen elatusta tai lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta. Sovinnon vahvistamista harkittaessa tuomioistuimen on otettava huomioon lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) sekä lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) säännökset. Lapsen asemaa ja oikeutta koskevassa asiassa tehty sovinto rinnastetaan vastaavassa asiassa annettuun tuomioistuimen päätökseen tai tuomioon [10].

Kuten lakivaliokunta on mietinnössään 4/2005 todennut, lapsella ei ole itsenäistä asianosaisen asemaa elatusta, huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa hakemus- tai riita-asiassa, eikä myöskään tuomioistuinsovittelussa. Sovittelu on pääsääntöisesti vanhempien välistä keskustelua eikä lapsi osallistu sovitteluun: lapsi ei ole sovittelun osapuoli. Huoltolain 4 §:n mukaisesti lapsen mielipiteestä on kuitenkin pyrittävä saamaan selvyys päätettäessä lapsen henkilökohtaisista asioista, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Lapsen henkilökohtaisten asioiden hoitoon liittyvät kysymykset ovat keskeisiä vanhempien välillä ratkaistavia kysymyksiä sovittelussa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että vaikka lapsi ei olekaan osapuolen tai itsenäisen neuvottelijan asemassa, lapsen mielipiteen selvittäminen erotilanteessa on kuitenkin välttämätöntä lapsen edun arvioimiseksi. Tästä lähtee myös hyvin yksiselitteisesti YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti. Komitea katsoo, että lapsen etua ei voida arvioida ilman, että tiedossa on lapsen omat mielipiteet ja kokemukset ratkaistavasta asiasta.

Oikeusministeriön työryhmä korostaa, että erotilanteen sovittelussa pyritään sitouttamaan vanhemmat keskustelemaan lapsensa kanssa ja kuulemaan lapsensa mielipiteitä ja toiveita ja ottamaan ne huomioon ratkaisuissaan. Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että tämä on sinänsä hyvin tärkeää mutta ei varmista sitä, että lapsen näkemykset välittyvät riitatilanteessa sovittelijalle aitoina [11].  On lisäksi välttämätöntä, että asiantuntija-avustaja korostaa vanhempien kanssa toimiessaan lapsen kanssa keskustelemista, hänelle tiedottamista sekä hänen näkemystensä selvittämistä. Myös vanhempien tulee olla tietoisia vastuustaan lapsen edun arvioinnissa.

Lapsiasiavaltuutettu kuitenkin korostaa, että etenkin riitaisissa erotilanteissa voi olla riski siitä, että vanhemmat yhdessä tai erikseen eivät kykene välittämään lapsen näkemyksiä sovittelijalle.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lapsen oikeuksien näkökulmasta ei ole perusteltua, että lapsen näkemysten selvittäminen jää sovittelussa kaikissa tilanteissa pääasiassa tai yksinomaan vanhempien vastuulle. Hallituksen esityksessä 114/2004 tuotiin esiin ongelmana ne tilanteet, joissa vanhemmat ovat epäyhdenvertaisia sopimusosapuolina. Näissä tilanteissa lapsen mielipiteen selvittämisen tärkeys korostuu vanhempien vahvasta sopimushalukkuudesta huolimatta.

Lapsen mielipide ja toivomukset voivat tuoda olennaista informaatiota vanhemmille, sovittelijalle ja asiantuntija-avustajalle siitä, miten ratkaisut vaikuttavat lapsen arkeen, mistä asioista lapsen arjen kannalta on sovittava, toteuttaako sopimus lapsen edun näkökulmaa ja onko sopimuksentekoedellytyksiä ylipäätään olemassa tästä näkökulmasta katsottuna.

Oikeusministeriön työryhmän mietinnössä korostetaan, että lasta voidaan kuulla sovittelussa, jos tähän on huoltolain 15 §:n mukaiset edellytykset. Tämän pykälän mukaan lapsen kuuleminen tuomioistuimessa on mahdollista, jos tämä on painavista syistä välttämätöntä asian ratkaisemiseksi, jos lapsi tähän suostuu ja on ilmeistä, ettei kuulemisesta aiheudu lapselle haittaa. Työryhmän mietintö tuo esille lakivaliokunnan näkemyksen, että sovittelumenettelyssä lapsen kuulemisen kynnys ei ole tarpeen olla aivan yhtä korkealla. Tällöinkin kuulemisen järjestämisessä on lakivaliokunnan mielestä noudatettava tarkkaa harkintaa. [12] On selvää, että lapsen oikeutta suojeluun sekä lapsen osallistumisen oikeutta joudutaan punnitsemaan lapsen edun varmistamiseksi sovittelutoiminnan yhteydessä. Toisaalta lapsen mielipiteen selvittämiseen asiantuntija-avusteisessa sovittelussa tulee olla matalampi kynnys kuin kuulemiseen perinteisessä tuomioistuinkäsittelyssä.

Jos lapsen kuulemisen voidaan olettaa vahingoittavan lasta tai hänen suhdettaan vanhempiinsa, lapsen mielipiteiden selvittämiseen tai henkilökohtaiseen kuulemiseen ei luonnollisesti ole syytä ryhtyä sovittelussa, vaan lapsen näkemykset tulee selvittää muulla tavoin. Lapsen kannalta suurin riski ei välttämättä ole niinkään siinä, että hän joutuisi esimerkiksi vastentahtoisesti kuulluksi vaan siinä, että häntä ei laisinkaan kuulla. Lapsen mielipiteen selvittämisessä tulee soveltaa lapsiystävällisiä toimintatapoja ja hyödyntää lapsen kehitykseen perehtyneen asiantuntija-avustajan ammattitaitoa.

Lapsen mielipiteitä on toki saatettu selvittää jo ennen sovittelun alkua esimerkiksi sosiaaliviranomaisten toimesta. Jos lapsen mielipiteet on asianmukaisesti dokumentoitu, voi niiden selvittäminen uudelleen olla turhaa sovittelun aikana, jollei lapsen ja/tai perheen olosuhteissa ole tapahtunut muutosta. Lapsiasiavaltuutettu painottaa kuitenkin, että on erityisen tärkeää, että informaatio aiemmasta lapsen mielipiteiden selvittämisestä tai lapsen kuulemisesta tulee sovittelijan ja asiantuntija-avustajan tietoon, jotta sovintoa voidaan edistää lapsen etu huomioon ottaen.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että asianmukaisessa lapsen näkemysten selvittämisessä oleellista on turvata lapsen kuulemiseen sopiva ympäristö ja myös lasten kanssa työskentelevien aikuisten työskentelytavat pitäisi mukauttaa lasten valmiuksia vastaaviksi. Lapsen kanssa keskusteluun tulisi varata riittävästi aikaa ja resursseja sekä tarvittaessa lapsella tulisi olla mahdollisuus edunvalvojan tukeen kuulluksi tulemisen toteutumisessa.  Tämä koskee erityisesti vakavimpia riitatilanteita.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että lapsen kannalta perusteltu toimintatapa voisi olla se, että asiantuntija-avustaja tapaa lapsen, keskustelee ja välittää lapsen kannalta olennaiset näkökulmat erotilanteesta ja sovittavista asioista vanhemmille yhteisesti. Asiantuntija-avustaja voi näin tukea sovun syntymistä vanhempien välillä sekä samalla varmistaa, että lapsen edun kannalta olennaiset seikat on sovinnossa huomioitu. Lapsen kannalta tämä myös antaa mahdollisuuden kysyä ja saada tietoa hänen arkeensa olennaisesti vaikuttavasta ratkaisusta sekä vanhempien sovintokeskustelusta.

Vertailukohtana mainittakoon, että Australiassa käytössä olevassa erotilanteen sovintoa ja lapsen edun mukaisia ratkaisuja tukevassa toimintamallissa [13] lapsen näkökulma aina selvitetään ja hänet tavataan erikseen.  Lapsen näkökulman välittäminen vanhemmille on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi edistää sovintoa vanhempien välillä. Erityinen painopiste itse erotilanteessa on lapsen edun ymmärtämisellä ja sillä miten eroaville ja mahdollisesti riitaisille vanhemmille välitetään kuva lapsen näkökulmasta erotilanteeseen.

Asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua koskevan kokeilun käräjäoikeuksissa 1.1.2011-31.12.2012 väliraportissa [14] tuotiin esille, että sovitteluissa tarve keskustella lapsen kanssa on noussut esiin vain harvoin. Väliraportin mukaan kokeilun aikana lapsia oli kuultu vain Espoon käräjäoikeudessa.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvänä sitä, että sovittelukokeilun ohjausryhmä on alkanut pohtia lapsen roolia sovittelumenettelyssä tarkemmin. Lapsen roolin selvittäminen on tarpeellista ennen kokeilun valtakunnallistamista. Asiaan tulee perehtyä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin valossa ja luoda kansallisesti yhtenäinen, lapsen oikeuksien sopimuksen mukainen linja koskien lapsen mielipiteen selvittämistä ja sen merkitystä vanhempien erotilanteen sovitteluprosessissa.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että asiantuntija-avustajan tehtävänä tulisi olla lapsen tapaaminen, hänen kanssaan keskustelu erotilanteen lapsen arjen kannalta olennaisista asioista ja samalla sen selvittäminen onko lapsen edun kannalta olennaiset seikat sovittelussa huomioitu. Samalla lapselle tulee kertoa hänen ikätasolleen soveltuvalla tavalla, meneillään olevasta sovittelusta. Lapsen mielipiteen selvittämisestä voitaisiin poiketa tilanteessa, jossa se ei hänen ikänsä vuoksi ole mahdollista (kaikkein pienimmät lapset) tai jos on ilmeistä että lapsen mielipiteet on riittävästi prosessin muissa vaiheissa selvitetty ja asianmukaisesti dokumentoitu.

Muita huomioita

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että mikäli asiantuntija-avusteinen sovittelu laajennetaan valtakunnalliseksi, tiedotetaan palvelusta riittävästi kaikissa kunnissa. Esim. avioliittolain mukainen perheasioiden sovittelu on tällä hetkellä lakisääteinen kunnan järjestämä palvelu, jota kuitenkin käyttää vain pieni osa niistä perheistä, jotka siitä voisivat hyötyä [15]. Tämä havainto korostaa aktiivisen tiedottamisen tarvetta. Sovittelumahdollisuutta tulisi ehdottaa kaikille niille eroaville/eronneille pariskunnille, jotka eivät pääse keskenään yhteisymmärrykseen lapsen huoltoon, asumiseen, tapaamiseen ja elatukseen liittyvissä asioissa.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa kiinnittää huomiota myös siihen, että mikäli asiantuntija-avusteinen sovittelu laajennetaan valtakunnalliseksi, on pidettävä huolta myös eri kielivähemmistöjen mahdollisuudesta palveluun esimerkiksi tulkkipalveluin. Tulkkipalveluiden saatavuus tai kustannukset eivät saa olla esteenä asiantuntija-avusteisen sovittelun toteutumiselle. Tärkeää on myös varmistaa palveluun tarvittavien pätevien asiantuntija-avustajien määrän riittävyys.

Pitkittyviä huoltoriitoja tulisi pyrkiä ehkäisemään kaikin mahdollisin keinoin. Samalla tulee varmistaa kaikkien eroavien vanhempien yhtäläiset mahdollisuudet saada tukea ja neuvoja vaikeassa elämäntilanteessa. Resurssien ohjaaminen varhaisen tuen palveluihin voi ehkäistä ongelmien eskaloitumista ja riitojen pitkittymistä. Sovitteleva työote on yksi hyvä keino tukea vanhempia ja asettaa lapsen etu ensisijaiseksi tavoitteeksi erotilanteessa.

Jyväskylässä 14.9.2012Maria Kaisa Aula
lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
ylitarkastaja

Senni Arponen
ylitarkastaja

LIITE: Ote YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentista koskien artiklaa 12: Lapsen oikeus tulla kuulluksi (CRC/C/GC/12).

LIITE

YLEINEN HUOMAUTUS NRO 12 (2009) (CRC/C/GC/12)Lapsen oikeus tulla kuulluksi

http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-15691.pdf

(Suomennos, käännetty valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelman toimesta, alleviivaukset lapsiasiavaltuutetun toimiston.)

Englanninkielinen alkuperäisdokumentti

Committee on the Rights of the Child – General comments. The right of the child to be heard.

http://www2.ohchr.org/english/bodies/crc/comments.htm

32. Yleissopimuksen 12 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi erityisesti ”häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa”. Komitea korostaa, että tämä määräys koskee kaikkia asiaankuuluvia oikeusprosesseja, jotka vaikuttavat lapseen, muun muassa prosesseja, jotka koskevat vanhempien eroa, huoltajuutta, hoivaa ja adoptiota, lasten tekemiä rikoksia, lasten joutumista fyysisen tai psykologisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön tai muiden rikosten uhriksi, terveydenhuoltoa, sosiaaliturvaa, vailla huoltajaa olevia lapsia, turvapaikkaa hakevia lapsia ja pakolaislapsia sekä aseellisten selkkausten ja muiden kriisitilanteiden uhreja. Tyypillisiä hallintotoimia ovat esimerkiksi päätökset lasten koulutuksesta, terveydenhuollosta, ympäristöstä, elinolosuhteista tai suojelusta. Kummankinlaisiin toimiin voi liittyä vaihtoehtoisten riidanratkaisukeinojen, kuten sovittelun ja välimiesmenettelyn käyttöä35. Kun lapsi on päättänyt käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi, hänen on päätettävä, miten häntä kuullaan: ”joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä”. Komitean kanta on se, että lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi suoraan kaikissamenettelyissä aina, kun se on mahdollista.

36. Edustajana voivat toimia lapsen vanhempi/vanhemmat, asianajaja tai muu henkilö (kuten sosiaalityöntekijä). On kuitenkin korostettava, että moniin tapauksiin (siviilioikeudellisiin, rikosoikeudellisiin tai hallinnollisiin tapauksiin) liittyy se vaara, että lapsen ja hänen luontevimman edustajansa (vanhemman/vanhempien) välille syntyy eturistiriita. Jos lasta kuullaan edustajan välityksellä, on äärimmäisen tärkeää, että edustaja välittää lapsen näkemykset virheettömästi päätöksentekijälle. Lapsen (tai tarvittaessa asianmukaisen viranomaisen) pitäisi valita menetelmä oman henkilökohtaisen tilanteensa mukaan. Edustajien on tunnettava ja ymmärrettävä päätöksentekoprosessin eri näkökohdat riittävän hyvin, ja heillä on oltava kokemusta työskentelystä lasten kanssa.

37. Edustajan on tiedostettava, että hän edustaa yksinomaan lapsen etuja eikä muiden henkilöiden (vanhemman/vanhempien), laitosten tai elinten (kuten hoitokodin, hallintoviranomaisten tai yhteiskunnan) etuja. Lasten näkemysten esittäjiksi valituille edustajille pitäisi laatia menettelysäännöt.

Avioero ja ero

51. Avioero- ja erotapauksissa tuomioistuinten päätökset vaikuttavat vääjäämättä suhteessa syntyneisiin lapsiin. Tuomari ratkaisee lapsen elatusta, huoltajuutta ja tapaamisoikeutta koskevat kysymykset joko oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen määräämässä sovittelumenettelyssä. Monissa tuomiokunnissa lait sisältävät suhteen purkamiseen sovellettavan säännöksen, jonka mukaan tuomarin on kiinnitettävä ”lapsen etuun” ensisijaista huomiota.

52. Siksi kaikessa avioero- ja erolainsäädännössä on säädettävä lapsen oikeudesta siihen, että päätöksentekijät kuulevat häntä ja että häntä kuullaan sovittelumenettelyissä. Joissakin tuomiokunnissa on haluttu poliittisista tai lainsäädännöllisistä syistä määrittää ikä, jonka saavutettuaan lapsen katsotaan kykenevän ilmaisemaan omat näkemyksensä. Yleissopimuksessa puolletaan kuitenkin asian ratkaisemista tapauskohtaisesti, sillä siinä viitataan ikään ja kehitystasoon, ja siten siinä edellytetään lapsen valmiuksien yksilöllistä arviointia.

12 artiklan suhde 3 artiklaan

70. Yleissopimuksen 3 artiklan tarkoituksena on varmistaa, että kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien lapsen puolesta toteutettujen toimien on oltava lapsen edun mukaisia. Lapsen etu on samankaltainen kuin prosessuaalinen oikeus, joka velvoittaa sopimusvaltiot toteuttamaan toimia varmistaakseen, että lapsen etu otetaan huomioon. Yleissopimuksessa velvoitetaan sopimusvaltiot varmistamaan, että näistä toimista vastaavat tahot kuulevat lasta 12 artiklan mukaisesti. Tämä on pakollista

71. Lapsen etu, joka määritellään lasta kuullen, ei ole ainoa laitosten, viranomaisten ja hallinnon toimissa huomioon otettava seikka. Se on kuitenkin erittäin tärkeä seikka, samoin kuin myös lapsen omat näkemykset.

74. Yleissopimuksen 3 artikla ja 12 artikla eivät ole keskenään ristiriidassa, vaan nämä kaksi periaatetta täydentävät toisiaan: toisessa vahvistetaan, että tavoitteena on saavuttaa lapsen etu, ja toisessa määrätään tavoista saavuttaa lapsen tai lasten kuulemista koskeva tavoite.Itse asiassa 3 artiklaa ei voida soveltaa moitteettomasti noudattamatta 12 artiklan määräyksiä. Vastaavasti 3 artikla tekee 12 artiklasta toimivamman, koska sillä vahvistetaan lasten roolia kaikissa heidän elämäänsä vaikuttavissa päätöksissä.


[1] Lapsen paras etusijalle eropalveluissa: Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2010:4. http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=101063&name=DLFE-12936.pdf

[2] Lapsen paras etusijalle eropalveluissa (2010), s. 5.

[3] Asiantuntija-avusteista huoltoriitojen sovittelua koskeva kokeilu käräjäoikeuksissa 1.1.2011-31.12.2012. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 2/2012.

http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Selvityksiajaohjeita/Selvitystenjaohjeidenarkisto/Selvityksiajaohjeita2012/1324021867675

[4] Lapsen paras etusijalle eropalveluissa (2010), s. 7.

[5] Suomennettu asiakirja http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-15691.pdf

Asiakirjan olennaiset kohdat ovat myös lausunnon liitteenä.

[6] CRC/C/GC/12 kohta 16. Ja kohta 134 b).

[7] Hakalehto-Wainio 2011: Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa, Defensor Legis 4/2011, s. 522.

[8] CRC/C/GC/12 kohta 20.

[9] RiitSovL 8 §, OK 20:3

[10] RiitSovL 10 §

[11] Lakivaliokunta on mietinnössään 4/2005 todennut, että lapsen kuuleminen voi olla tarkoituksenmukaista hänen toiveidensa ja tarpeidensa selvittämiseksi.

[12] LaVM 4/2005

[13] http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1395415

[14] Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 2/2012, s. 33.

[15] Lapsen paras etusijalle eropalveluissa (2010), s. 12.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.