Eduskunnan työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnalle 5.10.2012

Lapsiasiavaltuutetun lausunto Hallituksen esityksestä 111/2012 laiksi sairausvakuutuslain muuttamisesta isyysrahaa koskevien säännösten osalta

Lapsiasiavaltuutettu antaa lausuntonsa kahdesta näkökulmasta eli yleisemmin lapsen oikeuksien edistämisen näkökulmasta sekä toisaalta siksi, että lapsiasiavaltuutettu toimi keväällä 2011 muistionsa jättäneen Vanhempainvapaatyöryhmän puheenjohtajana (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:12).

Esityksen pääsisältö

Hallituksen esityksessä ehdotetaan isälle oikeutta muun vanhenpainvapaakauden kestosta riippumattomaan, enintään 54 arkipäivän pituiseen isyysvapaaseen, joka ei ole siirrettävissä toisella vanhemmalle.  Yhteisesti jaettava vanhempainrahakausi ei enää lyhenisi 12 päivällä, mikäli isä pitää vapaansa kokonaan. Nimikkeet yksinkertaistuvat, kun aiemmat isyysvapaa ja isäkuukausi yhdistetään yhdeksi isyysrahakaudeksi.

Isä voisi pitää 54 arkipäivän vapaasta enintään 18 päivää yhtä aikaa äidin kanssa (entinen ns. isyysvapaa).  Isä voisi pitää myös koko vapaan itsenäisesti eli eri aikaan kuin äiti.

Isän vapaan pitäminen joustavoituisi eli sen voisi pitää aina lapsen 2 vuoden ikään mennessä.  Lapsi voisi olla vanhempainrahakauden loppumisen ja isyysrahakauden pitämisen välisenä aikana myös kodin ulkopuolisessa päivähoidossa. Isyysrahakausi olisi siten lapsikohtainen, että uuden lapsen syntymä perheeseen ei enää lakkauttaisi edellisen lapsen perusteella saatua isyysrahaoikeutta.

Arviointi vanhempainvapaatyöryhmän ehdotusten näkökulmasta

Hallituksen esitys on pieni askel hyvään suuntaan vanhempainvapaatyöryhmän ehdotusten näkökulmasta. Esityksen tärkein anti on isyysvapaan käyttämisen liittyvien ehtojen yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen.  Esitys on pieni askel vanhempainvapaajärjestelmää selkiyttävään suuntaan kun nimikkeitä yksinkertaistetaan sekä kytkentöjä vapaakausien välillä poistetaan. Järjestelmää on kehitetty pala kerrallaan vuosikymmenien aikana, jolloin siitä on muodostunut monimutkainen. Etuuksien käyttöä rajaavat yksityiskohtaiset ehdot vaikeuttavat tiedottamista sekä voivat johtaa siihen, että kaikkia mahdollisuuksia ei käytetä.

Vanhempainvapaatyöryhmässä hahmoteltiin kolme mallia (A, B ja C) järjestelmän uudistamiseksi. Hallituksen esitys on varsin lähellä ns. A-mallia, joka oli malleista kustannuksiltaan edullisin ja muutoksiltaan vähäisin.  Työryhmässä A-malli katsottiin ns. ”minimivaihtoehdoksi”[1]. Hallituksen esitys on tästä vielä niukempi, koska vanhempainvapaatyöryhmän A-malli olisi myös pidentänyt isän vapaata 12 päivällä, jolloin isyysrahakauden pituus olisi ollut 66 päivää eli noin 2.6 kk.

Lapsen hyvinvoinnin tavoitteen näkökulmasta työryhmä piti tärkeänä, että lasta tulisi voida hoitaa kotona vakuutusperusteisen päivärahan turvin ainakin noin yhden vuoden ikään saakka. Uusin tutkimustieto lapsen hyvinvoinnista perustelee tarvetta vahvistaa lapsen ensimmäisiä pysyviä kiintymyssuhteita sekä tukea lapsen ja vanhempien vuorovaikutussuhdetta. Työryhmä asetti siis vanhempainvapaakauden pidentämisessä ensisijaiseksi isälle suunnattujen vapaiden pidentämisen.

Nyt esitetyssä mallissa edellä mainittu isän osuuden pidentäminen 12 päivällä jäi siis puuttumaan. Tämä olisi edelleen perusteltua. Hallituksen esityksessä jää vajaaksi myös tavoite siitä, että vakuutusperusteinen vapaa ulottuisi lapsen yhden vuoden ikään saakka.  Toki asiassa edetään oikeaan suuntaan. Isyysrahakauden kytkennän poistaminen muuhun vanhempainvapaaseen helpottaa isän itsenäisiä mahdollisuuksia osallistua lapsen hoitoon ja on siinä mielessä myönteinen asia.

Työryhmä linjasi myös tavoitteenaan, että molempien vanhempien osallistumista lapsen hoitoon tulee tukea. Siksi myös vanhempien mahdollisuuksia olla vanhempainvapaalla yhtä aikaa nykyistä pidempään ehdotettiin lisättäväksi. Työryhmän ns. A mallissa ehdotettiin, että isä voisi pitää vapaakaudestaan yhdessä äidin kanssa viikon enemmän kuin nykyisin eli 1-24 arkipäivää. Nyt hallituksen esitys pitäytyy nykyisessä eli 1-18 päivässä. Yhteisen kauden pituuden joustavoittamisen tarkoituksena oli se, että näin voidaan ottaa erilaisten perheiden ja lasten erilaiset tilanteet paremmin huomioon ja mahdollistaa kunkin perheen tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Katson, että tämä olisi perusteltua ja mahdollista myös nyt hallituksen esityksen mukaisessa mallissa.

Hallituksen esityksessä on  isyysrahakauden ”lapsikohtaisuudella” tarkoitettu niitä tilanteita, joissa perheeseen syntyy uusi lapsi ennen kuin isä on ehtinyt pitää edellisen lapsen oikeuttamia isyysrahapäiviä.

Isyysrahakauden lapsikohtaisuutta käsiteltiin vanhempainvapaatyöryhmässä myös monikkoperheiden näkökulmasta. Työryhmässä oli kannatusta sille, että isän yhtä aikaa äidin kanssa pidettävää kautta pidennettäisiin lasten määrän mukaisesti, jos lapsia syntyy yhtä aikaa useampia kuin 1.  Tällöin isyysrahakauteen tulisi pidennystä hallituksen esitykseen verraten esim. 2 x 18 pv tai 3 x 18 pv.  Vanhempainrahakauden ns. monikkopidennyksen ajateltiin tässä mallissa pysyvän ennallaan.   Perusteluna oli se, että useamman lapsen syntyminen yhtä aikaa perheeseen tuo syntymän jälkeisinä kuukausina joka tapauksessa tarpeen saada kotiin ulkopuolista apua, mikäli toinen vanhempi ei pysty olemaan kotona.  Katson, että tämä muutos olisi tarpeellinen ja yksinkertainen toteuttaa myös nyt hallituksen esityksessä omaksutussa mallissa.

Vanhempainvapaatyöryhmä käsitteli monipuolisesti perheiden yhdenvertaista kohtelua ja kehittämistarpeita. Edellä mainitun monikkoperheitä koskevan ehdotuksen lisäksi työryhmässä sai kannatusta adoptiovanhempien vanhempainvapaan enimmäispituuden pidentäminen 39 arkipäivällä eli 239 arkipäivään, joka olisi sama kuin biologisen lapsen syntymän jälkeinen vanhempainvapaa. Myös tämä olisi yksinkertaista toteuttaa jo nyt käsiteltävän hallituksen esityksen yhteydessä.

Näiden lisäksi todettiin vielä selvittämistä kaipaaviksi tavoitteiksi vanhempainrahakauden osalta:

  • vanhempainraha- ja vapaaoikeuden laajentaminen samaa sukupuolta olevien pariskuntien avoliittotilanteisiin (kytkeytyy sosiaaliturvajärjestelmän perhekäsitteeseen)
  • yksinhuoltajien mahdollisuus käyttää myös toiselle vanhemmalle varattu vanhempainvapaan osuus, mikäli perheessä ei ole toista vanhempaa (edellyttää yksinhuoltajan määrittelyä laissa)
  • opiskelijoiden mahdollisuus osittaiseen vanhempainrahaan yhdenvertaisesti muiden kanssa
  • varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten nykyisen muita lyhemmän isyysvapaaoikeuden pidentäminen

Hallituksen esityksessä vanhempainrahan tasot ja prosenttiosuudet tuloista pysyvät ennallaan. On syytä huomioida, että äitiysvapaan ajalta maksettavan päivärahan tasolla on merkitystä työnantajien saaman kompensaation näkökulmasta.  Tämä kytkeytyy työehtosopimuksiin, joissa on sovittu äitiysvapaan palkallisuudesta: yleisintä on 3 kuukauden palkallinen äitiysvapaa.  Vanhempainvapaatyöryhmässä esillä olleet mallit työnantajien kustannusten paremmaksi korvaamiseksi perustuivat korotetun äitiysrahan maksukauden pidentämiseen tai äitiysrahan tason korottamiseen 100 %:iin.

Isyysvapaan palkallisuuden osalta sopimukset ovat paljon vaihtelevampia. Yksityisellä sektorilla palkallisen isyysvapaan pituus on vanhempainvapaatyöryhmän selvityksen mukaan yleensä 5-7 päivää. Kuntasektorilla tai kirkon sopimuksissa ei ole palkallista isyysvapaata. Valtion sopimuksissa on isyysvapaa palkallinen 6 ensimmäiseltä arkipäivältä.

Huomioita lapsiasiavaltuutetun näkökulmasta

Hallituksen esitys vie pienen askeleen eteenpäin vanhempainvapaajärjestelmän kehittämistä.

Lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta keskeiset jatkokehitystarpeet ovat seuraavat:

  • vanhempainvapaakauden pidentäminen niin, että se mahdollistaa lapsen hoitamisen kotona vakuutusperusteisen päivärahan turvin vähintään 1 vuoden ikään saakka mutta mieluummin lähemmäksi 1,5 vuoden ikää.  Tätä tavoittelivat vanhempainvapaatyöryhmässä kehitetyt mallit B ja C.  Samaan suuntaan voidaan päästä myös korottamalla pienten lasten kotihoidon tuen tasoa vanhempainrahan vähimmäispäivärahan tasolla siltä ajalta kun lapsi on alle 1,5 vuotias.
  • osa-aikatyön mahdollisuuksien parantaminen: lapsen kotona hoitamisen ja työelämään osallistumisen yhdistämisen mahdollisuuksia tulee lisätä.  Ns. osittaisen hoitorahan tasoa tulee korottaa (nykyisestä 90 eurosta 180 euroon) ja ulottaa se myös 3-6 -vuotiaiden lasten perheisiin.  Kyse on myös työelämän käytäntöjen ja kulttuurin kehittämisestä niin, että lasten vanhempien osa-aikatyöhön suhtaudutaan myönteisesti ja sitä kannustetaan.

Jyväskylässä 5.10.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu
Vanhempainvapaatyöryhmän puheenjohtaja


[1] A mallissa äidin osuus 4.2 kk (105 pv) + äiti/isä 6,3 kk (158 pv) + isä 2,6 kk (66 pv) eli yhteensä 13.1 kk (329 pv)

B-mallissa : äiti 4,2 kk (105 pv) + äiti/isä 9.0 kk (224 pv) + isä 3 kk (75 pv)

C mallissa: äiti 6.0 kk (150 pv)+ äiti/isä 6.0 kk (150 pv) + isä 6.0 kk (150 pv)


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.