Lapsiasiavaltuutetun lausunto oikeusministeriön työryhmälle: Rikostaustan tarkistaminen vapaaehtoistoiminnassa

24.9.2012

Taustaa

Oikeusministeriön 26.3.2012 asettaman työryhmän tehtävänä on laatia hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus rikostaustan tarkistamismenettelyn laajentamiseksi vapaaehtoistoimintaan.  Lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumista koskeva direktiivi edellyttää, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjillä on oltava mahdollisuus pyytää vapaaehtoistoimintaan hakevalta henkilöltä tietoja tämän mahdollisista seksuaalirikostuomioista. Direktiivin perusteluissa on kattavasti esitetty asian yhteydet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteisiin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamista

Lapsiasiavaltuutettu on tehnyt 9.1.2012 aloitteen oikeus- sekä työ- ja elinkeinoministeriölle lasten kanssa toimivien rikostaustan selvittämismenettelyn epäkohtien korjaamiseksi. Lapsiasiavaltuutettu on aloitteessaan pitänyt välttämättömänä, että selvittämismenettely ulotetaan myös muihin kuin virka- ja työsuhteessa oleviin lasten kanssa työskenteleviin.  Asia on ollut esillä jo vuosien ajan. Tarve selvittämismenettelyn laajentamiseen on tullut esille myös lapsiasiavaltuutetulle saapuneissa kansalaisyhteydenotoissa.

Lapsiasiavaltuutettu on korostanut, että on tärkeä löytää menettelytavat, joilla vapaaehtoistyötä ei tarpeettomasti vaikeuteta mutta lasten suojelemisen tavoitteet voidaan silti turvata.

Näkökohtia direktiivin soveltamisesta kansallisesti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (13.12.2011) määrittelee artiklassa 10  jäsenvaltion velvoitteet lasten kanssa työskentelevien tai järjestäytyneessä vapaaehtoistyössä toimivien rikostaustan tarkistamisesta.  Työnantajalla tulee direktiivin mukaan ollaoikeus pyytää henkilön seksuaalirikostaustaa koskevat tiedot. Rikostaustatiedot olisi oikeus saada direktiivin 3-7 artikloissa mainituista seksuaalirikostuomioista. 

Työnantajaan rinnastetaan johtohenkilöt organisaatioissa, joissa tehdään ”lasten kaitsemiseen ja/tai hoitoon liittyvää vapaaehtoistyötä , jossa ollaan suoraan ja säännöllisesti tekemisissä lasten kanssa”.  Työnantajalla voi olla mahdollisuus tutustua tietoihin pyynnöstä tai saada tiedot ao. henkilön kautta. Tietojen yksityiskohtainen sisältö, järjestäytyneen vapaaehtoistoiminnan sisältö sekä suora ja säännöllinen kanssakäyminen lasten kanssa tulee määritellä kansallisesti.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että ”oikeus pyytää”/” mahdollisuus tutustua tietoihin” -lähtökohta on vapaaehtoisten rikostaustan tarkistamisen kannalta riittävää. Velvollisuus tarkistaa kaikkien vapaaehtoistoimijoiden taustat olisi liiaksi toimintaa hankaloittava. Kansallisesti voisi olla perusteltua, että tietoja voitaisiin saada muistakin kuin seksuaalirikostuomioista (lapsiin kohdistuva väkivalta yleisesti).

Direktiivin toimeenpanon kannalta on olennaista määritellä, minkälaista ”järjestäytynyttä vapaaehtoistoimintaa” sekä ”suoraa ja säännöllistä kanssakäymistä”  lasten kanssa  kansallisesti tarkoitetaan.  Lapsiasiavaltuutettu on korostanut tarvetta laajentaa rikostaustan selvittämismenettely myös muuhun kuin työ- ja virkasuhteessa tehtävään toimintaan lasten kanssa. Tämä kattaa muitakin tilanteita kuin perinteisen yhdistysmuotoisen vapaaehtoistoiminnan eli palkkioperusteisen toiminnan ja yrittäjätoiminnan sekä näiden yhdistelmät.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että kansallisen lainsäädännön laatimisessa tulee ottaa huomioon:

  • vapaaehtoistoimintaa lasten parissa organisoidaan monella tavalla eli kansalaisjärjestöissä, säätiötaustaisesti, seurakunnissa, kunnissa sekä mahdollisesti myös yritysmuotoisesti. Rikostaustan tarkistamismenettelyn tulee kattaa yhtäläisesti kaikki eri järjestämismuodot.
  • tarkistamismenettelyn tulee kattaa niin perinteinen yhteisömuotoinen harrastusten ohjaus. leiritoiminnan ohjaus tai valmennustoiminta mutta myös muun tyyppiset vapaaehtoistoiminnan sekä vapaaehtoisen ja palkatun työn välimuodot (lyhytaikainen lastenhoitotoiminta, tukihenkilötoiminta, erilaiset edustajatehtävät). Näissä tehtävissä voidaan maksaa palkkioita, mutta ne eivät ole työ- tai virkasuhteisia. Työsuhteina ne vain harvoin ovat 3 kk pidempiä.

Seuraavassa on esimerkkejä vapaaehtoistoiminnan ja palkatun työn yhdistelmistä, jotka tulee kansallisessa lainsäädännössä huomioida:

  • yhdistykset organisoivat kotipalvelu- ja lastenhoitotoimintaa, jossa palvelua antava henkilö ei ole työsuhteessa yhdistykseen vaan työsuhde muodostuu sitä tilaavan perheen ja työntekijän välille.  Kyse on yleensä muutamia tunteja tai päiviä kestävistä hoitotilanteista. Lastenhoitotoimintaan henkilöitä rekrytoitaessa järjestön tulisi voida tarkistaa henkilön rikostausta.
  • em. yhteisömuotoisen vapaaehtoistoiminnan lisäksi lasten kanssa toimii henkilöitä, jotka voivat saada tehtävästään palkkiota, mutta tehtävät eivät kuitenkaan ole työsuhteeseen rinnastettavia. Tehtävän hoito perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan sitoutumiseen.  Nämä tehtävät tulee sisällyttää  kansalliseen lainsäädäntöön rikostaustan tarkistamisesta.   Nämä toimijat ovat erityyppisiä tukihenkilöitä ja edustajia, joiden nimeäminen voi perustua lakiin.  Tällainen ryhmä ovat yksin maahan tulevien turvapaikanhakijoiden edustajat. Tietoa järjestelmän toiminnasta saa Lastensuojelun keskusliiton toukokuussa julkaisemasta selvityksestä ” Ei omainen, eikä viranomainen”. [1]
  • Muita edustajatehtäviä ovat holhoustoimilain mukaiset lasten edunvalvojat, lastensuojelulain mukaiset edunvalvojat sekä rikoslain mukaiset lasten edunvalvojat. Näihin tehtäviin yleensä nimetään henkilöitä, jotka toimivat esimerkiksi sosiaalityössä, oikeusavustajana tai vastaavana.  Siitä huolimatta rikostaustan tarkistamismenettely olisi myös heidän kohdaltaan tarpeellista. Taustan tarkistamisen velvollisuus kuuluu edustajia nimeävälle taholle.
  • Kunnat organisoivat tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa lastensuojelun avohuollon piirissä oleville lapsille [2].  Palveluita voidaan ostaa alan järjestöiltä, jotka rekrytoivat tukihenkilöt. Myös tukihenkilötehtäviin rekrytoinneissa tulee kunnalla ja järjestöillä olla mahdollisuus tarkistaa henkilön rikostausta.

Moniin edellä mainittuihin vapaaehtoistehtäviin, palkkiopohjaisiin tehtäviin sekä näiden yhdistelmiin valituille henkilöille järjestetään koulutusta. Rikostaustan tarkistamisen tulisi olla järjestöissä mahdollista valittaessa henkilöitä koulutuksiin (esim. lastenhoitajakoulutus).

Sekä virka – ja työsuhteisen että vapaaehtoistoiminnan ulkopuolella ovat vielä yritysmuotoiset lasten ja nuorten toiminnan järjestäjät kuten ratsastustallit, liikunta-  tai taideharrastusten tarjoajat. Näissä tulisi etsiä mahdollisuuksia ottaa rikostaustan tarkistaminen huomioon elinkeino tms. lupaa myönnettäessä. Rikostaustan selvittämislain 4 § mukaan rikostausta tulee selvittää yksityisten sosiaalipalveluiden tai terveydenhuollon palveluiden tuottajalta lupaa myönnettäessä, jos toimialaan kuuluu palveluiden antaminen alaikäiselle. Tätä velvollisuutta tulisi laajentaa niin, että estetään yrittäjätoiminnan kautta pääsy työskentelemään lasten kanssa, mikäli henkilö on tuomittu direktiivissä mainituista seksuaalirikoksista.

Suoran ja säännöllisen kanssakäymisen tulee katsoa tarkoittavan tehtäviä, joissa lapsiin tutustutaan ja toimitaan heidän kanssaan säännöllisesti vaikka yksittäinen toimintatilanne olisi lyhytkestoinen (esimerkiksi harrastuskerhojen ohjausta).

Niin virka- ja työsuhteisissa kuin myös muissa tehtävissä toimivien osalta pelkästään työn tai toiminnan alkaessa tapahtuva rikostaustan tarkistaminen ei ole riittävää.  Olisi tärkeä varmistaa se, että tieto toiminnan tai työsuhteenkin aikana annettavista tuomioista välittyy työnantajalle tai vapaaehtoistoiminnan organisoijalle.  Työnantajia ja toiminnan järjestäjille voitaisiin vähintäänkin suositella säännöllisin väliajoin tehtäviä tarkistuksia (esim. kolmen vuoden välein). Tuomiosta ilmoittaminen vapaaehtoistoimintaa harjoittavalle oikeushenkilölle/organisaattorille olisi toinen vaihtoehto. Se on kuitenkin todennäköisesti vaikea toteuttaa käytännössä, koska tuomitun henkilön mahdollisia vapaaehtoistoiminnan yhteyksiä on hankala viranomaisissa selvittää. Yhtenä keinona tulee edelleen selvittää myös mahdollisuutta määrätä ns. ammatti- tai toimintakielto, jolloin se voisi rajautua rikoslain 17 luvun 18, 18 a tai 19 §:ssä tarkoitettuja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavia tekoja tai 20 luvussa tarkoitettuja seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä.

Työryhmän toimeksiannossa korostetaan, että ehdotetuilla lakimuutoksilla ei saisi hankaloittaa vapaaehtoistoiminnan järjestämistä tai vapaaehtoistoimintaan osallistumista. Lapsiasiavaltuutettu jakaa huolen siitä, että rikostaustan tarkistamisen menettelyn monimutkaisuus, aikaa vievyys sekä kalleus voivat karkoittaa aikuisia, joita tarvitaan lasten harrastusten ja vapaa-ajan ohjaajiksi sekä erilaisiksi tukihenkilöiksi. Rekisteriotteen hinta ja sen maksaja ovat esimerkiksi olennaisia tekijöitä. Parasta olisi mikäli järjestö korvaisi kustannuksen vapaaehtoiselle tai löydettäisiin toimintamalleja, jossa rikostaustan tarkistaminen tapahtuisi vapaaehtoistoimintaa järjestävän organisaation kautta.

Lapsiasiavaltuutettu esittää harkittavaksi uudenlaisen käytännön luomista rikostaustan tarkistamiseen juuri vapaaehtoistoimijoiden osalta. Vertailukohtaa voisi hakea liiketoimintakieltorekisteristä. Sujuva menettelytapa olisi se, että vapaaehtoistoiminnan järjestäjien edustajat voisivat Oikeusrekisterikeskuksesta tarkistaa, onko toimintaan hakeutuvalla henkilöllä estettä toimia lasten parissa (”oikeus tutustua tietoihin” -periaatteella). Rekisteristä voitaisiin antaa esimerkiksi perustieto: ON ESTE/EI ESTETTÄ toimia lasten parissa. Tällöin ei olisi välttämätöntä ainakaan ensivaiheessa antaa tietoa siitä, mikä nimenomainen rikosnimike tai tuomio on kysymyksessä.

Kehittelytyössä voitaisiin arvioida nykymallille vaihtoehtoisia menettelytapoja ja valita niistä toimivin. Mallien olisi hyvä olla sellaisia, joissa kustannukset tiedonhankinnasta koituisivat järjestölle eikä yksittäisille vapaaehtoisille. Myös tietoturvallisuus ja sujuvuus ovat tärkeitä periaatteita toiminnan organisointia valittaessa.

Esimerkkejä vaihtoehdoista olisivat seuraavat:

1) Esimerkiksi OKM:n nuorisotyön avustusta saavien/RAY-avustusta saavien valtakunnallisen järjestön kriteerit täyttävien järjestöjen keskustoimistoista nimetään henkilö, jolla on keskitetysti valtuudet pyytää tietoja/tarkistaa tausta oikeusrekisterikeskuksesta tai erikseen luodusta ESTE-rekisteristä. Henkilöille voidaan näin antaa keskitetysti ohjeistusta, koulutusta ja oikeudet omaavista henkilöistä on koottu tieto oikeusrekisterikeskuksessa. Järjestöllä on näin myös hyvät edellytykset koota ja keskittää valtakunnallisesti toimintaansa varten tiedot siitä keiden henkilöiden kohdalta tiedot on tarkistettu.

2) Paikallispoliisi viranomaisena, jonka kautta vapaaehtoistoimijoiden estetietoja pyydetään ja joka välittää kyselyt keskitetysti oikeusrekisterikeskukselle tai jolla on oikeudet suoraan tarkistaa tiedot oikeusrekisterikeskuksen este-rekisteristä. Tämä voisi myös toimia pienempien ja paikallisten järjestöjen/vapaaehtoistoiminnan järjestäjien väylänä hankkia tarpeelliset rikostaustatiedot.

Lain säätämisen ohella tärkeää on viranomaisohjeistus sekä järjestöjen ja seurakuntien tai muiden toiminnan järjestäjien oma ohjeistus ja koulutus paikallisen tason toimijoille. Paikallisella tasolla vapaaehtoisten ohjaajana toimii paljon vapaaehtoisia, mikä tulee ottaa huomioon menettelyn toteuttamisessa. Järjestöissä ja seurakunnissa (uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkojen piirissä) valtakunnallisen tason sekä aluetason toimijoiden tulee ottaa vastuu toiminnan ohjeistamisesta ja luoda järjestöjen ja seurakuntien sisällä toimivat menettelyt. Myös järjestön rekisterinpidossa tulee huomioida selvitysmenettely niin, rikostaustan rekisteriotteen esittäminen ja sen ajankohta kirjataan tarpeellisella tavalla.

Jyväskylässä 24.9.2012

Maria Kaisa Aula

Lapsiasiavaltuutettu


[1] Edustajan nimeää käräjäoikeus vastaanottoyksikön ehdotuksesta. Käytännössä edustajien

rekrytoinnista ja tietyissä tilanteissa myös edustajasuhteen päättämisestä vastaavat alaikäisyksiköt,

joissa edustettavat lapset asuvat. Edustajan palkkion maksaa Maahanmuuttovirasto.  Edustajien kelpoisuudesta tai valvonnasta ei ole säädöksiä.http://www.lskl.fi/tiedottaa/tiedotusvalineille/tiedotteet/yksintulleiden_turvapaikanhakijalasten_edustajajarjestelma_ei_toimi.2566.news

[2] Tukihenkilötoiminnasta lastensuojelussa http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/avohuolto/muuttukitoimet/tukihenkilo_tai_tukiperhe/

Tukihenkilö- ja tukiperhetoiminta on vapaaehtoistyötä, joka täydentää lastensuojelussa toimivien ammattityöntekijöiden työtä. Tukihenkilötoiminnassa tuettava ja tukihenkilö tapaavat lapsen omassa elinympäristössä yhteisen tekemisen tai harrastuksen merkeissä. Tapaamiset ovat noin parin tunnin mittaisia esimerkiksi viikon tai kahden välein. Tukiperhetoiminnassa tuettava lapsi osallistuu tukiperheen arkeen ja yöpyy tukiperheen luona esimerkiksi yhden viikonlopun kuukaudessa. Kunta voi organisoida tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa yksin tai yhteistyössä seudun muiden kuntien kanssa tai käyttää esimerkiksi kolmannen sektorin tuottamia palveluja. Tukihenkilölle tai -perheelle maksetaan yleensä kulukorvaus ja/tai palkkio.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.