EDUSKUNNAN SIVISTYSVALIOKUNNALLE 15.11.2012

ASIA: Lausuntopyyntö; Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 2012. Liikenne- ja viestintäministeriö.

VIITE           VNS 4/2012

LAUSUNTO

Eduskunnan sivistysvaliokunnassa on käsiteltävänä valtioneuvoston selonteko ”Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma”. Eduskunnan sivistysvaliokunta on pyytänyt Lapsiasiavaltuutetulta Sähköisen median viestintäpoliittisesta ohjelmasta kirjallista lausuntoa.

Sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman tavoitteeksi on asetettu, että se on pitkävaikutteinen ja ennakolta sääntely-ympäristöä hahmottava. Sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa arvioidaan tulevaisuuden sääntelytarpeita sekä kuluttajakäyttäytymisen, alan markkinakehityksen että teknisen kehityksen näkökulmasta.

Viestintäpoliittisen ohjelman yhtymäkohdat lapsen oikeuksiin

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat esim. lainsäädännössä, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1991).

Lapsiasiavaltuutettu edistää toiminnassaan kaikkia yleissopimuksen kattamia lapsen ihmisoikeuksia ja arvioi viestintäpoliittista ohjelmaa kannalta. Lapsilla tarkoitetaan kaikkia alle 18-vuotiaita.

Sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman arvioinnin kannalta olennaisia ovat sopimuksen yleiset periaatteet sekä lapsen sananvapautta, tiedon saantia ja mediasuojelua koskevat oikeudet. Lisäksi merkitystä on taide- ja kulttuurielämää, vapaa-aikaa sekä vähemmistöjen oikeuksia koskevilla oikeuksilla.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeiset periaatteet sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman kannalta:3 artikla: YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus velvoittaa julkista valtaa asettamaan lapsen edun (lapsen parhaan) etusijalle kaikissa lainsäädäntöelinten toimissa. Tämä edellyttää viestintäpoliittisen ohjelman vaikutusten arviointia lapsinäkökulmasta.

2 artikla: Lapsia tulee kohdella yhdenvertaisesti riippumatta heidän tai heidän vanhempiensa ominaisuuksista.

12 artikla: Lapsella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi, kun aikuiset tekevät lapsia koskevia päätöksiä.  Tämä tarkoittaa myös lasten oikeutta saada heidän kannaltaan tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun.

13 artikla: Lapsella on oikeus ilmaista vapaasti mielipiteensä, mikä sisältää myös vapauden hakea, vastaanottaa ja levittää kaikenlaisia tietoja ja ajatuksia yli rajojen missä tahansa lapsen valitsemassa muodossa. Oikeudelle voidaan asettaa rajoitteita vain, jos se ei loukkaa muiden oikeuksia ja turvallisuutta tai yleistä järjestystä.

17 artikla: Tulee taata, että lapsi saa joukkotiedotusvälineiden kautta tietoa, joka edistää hänen sosiaalista, hengellistä ja moraalista hyvinvointiaan sekä fyysistä ja mielen terveyttään. Sen vuoksi tulee rohkaista tiedotusvälineitä levittämään lapsen sosiaalista ja sivistyksellistä kehitystä edistävää tietoa ja aineistoa kiinnittäen erityistä huomiota vähemmistöryhmiin kuuluvien tai alkuperäiskansojen lasten kielellisiin tarpeisiin. Lapsia tulee suojella heidän ikä- ja kehitystasonsa kannalta haitalliselta tiedolta ja ohjelmasisällöltä.

30 artikla ja 31 artikla: Viestinnällisiä oikeuksia sivuavat myös alkuperäiskansojen ja vähemmistöjen oikeuksia korostava 30 artikla sekä lapsen oikeutta lepoon, leikkiin, vapaa-aikaan sekä taiteisiin ja kulttuurielämään tutustumiseen käsittelevä 31 artikla. Sopimus kannustaa valtiota tarjoamaan lapsille sopivia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia kulttuuri-, taide-, virkistys- ja vapaa-ajan toimintoihin.

Median rooli lasten ja nuorten arjessa

Median vaikutuksia lasten ja nuorten arkeen ovat tutkijat Tarja Salokoski ja Anu Mustonen [1] kiteyttäneet seuraavasti:

Mediasisällöt vaikuttavat laajasti lasten ja nuorten tiedolliseen, tunne-elämän ja identiteetin kehitykseen sekä fyysiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Median vaikutukset vaihtelevat yksilöittäin ja kehitysvaiheesta riippuen. Pienille lapsille median vaikutukset välittyvät läheisten ihmissuhteiden kautta, vanhempien mallien ja tulkintojen välityksellä. Nuoruusiässä kaveripiirin vaikutus median käyttöön ja viestien tulkintaan korostuu. Nuoret peilaavat identiteettiään mediasta.

Mediasisällöt tuovat lasten elämään sekä iloa ja oppimista että myös jännitystä ja pelkoa. Erityisesti pienten lasten kannalta juuri television lastenohjelmien laadun vaaliminen on tärkeää.

Median käyttötapojen muutoksesta huolimatta televisio on jatkossakin lasten – etenkin pienten lasten – kasvuympäristön vahva vaikuttaja. Lapset käyttävät mediavälineistä eniten televisiota [2]. Vuonna 2010 tehdyn lasten mediabarometrin mukaan kaikista alle 8-vuotiaista 83 prosenttia katseli televisiota vähintään kerran viikossa. Yli 10-vuotiaiden lasten vapaa-ajasta arviolta noin kolmannes kuluu television parissa. TV:n ja internetin käyttö tulee todennäköisesti kuitenkin entistä enemmän kietoutumaan yhteen myös lasten arjessa. Tältä kannalta laatua ja lapsikatsojan huomiointia tarvitaan myös esimerkiksi tv-kanavien internet-palveluissa.

Lapsiasiavaltuutetun arvio sähköisen median viestintäpoliittisesta ohjelmasta

Lapsiasiavaltuutetun arvio sähköisen median viestintäpoliittisesta ohjelmasta painottuu luvun 1 sisältämien valtioneuvoston linjausten ja keskeisten toimenpiteiden arviointiin.

Lapsiasiavaltuutettu tuo esille lausunnossaan lapsen oikeuksien näkökulmaa erityisesti seuraaviin sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman keskeisiin toimenpiteisiin ja linjauksiin

  • Katsojasta ja kuuntelijasta huolehtiminen
  • Laadukkaan sisältötarjonnan turvaaminen
  • Monipuolisen radiotoiminnan toimintaedellytysten turvaaminen

Yleisenä kommenttina lapsiasiavaltuutettu toteaa, että sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa on huomioitu lapsia ja lasten tarpeita sähköisen median kuluttajina niukasti. Sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelma on hyvin teknologiapainotteinen. Riippumatta teknologiaympäristön muutoksesta lapsen oikeudet ja lastensuojelullisten näkökulmien esiin tuominen ja niiden toteuttaminen ovat tärkeitä. Lastensuojelullinen näkökulma on olennainen paitsi ohjelmatuotannossa ja -tarjonnassa myös toimilupia myönnettäessä. Tämä olisi ollut tarpeen todeta sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman linjauksena kohdassa ”Katsojasta ja kuuntelijasta huolehtiminen”.

Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen voimavarojen turvaaminen ja kuvaohjelmalain valvonta

Sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa todetaan, että suomalainen televisio- ja radiotarjonta on laadukasta ja monipuolista. Tämän laadun sekä monipuolisuuden ja monimuotoisuuden säilyttäminen on yksi viestintäohjelman tärkeimmistä tavoitteista.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä sitä, että lapsille tarjottava ohjelmisto olisi jatkossakin sisällöltään laadukasta. Lisäksi tv:n käyttötapojenkin muuttuessa tule kyetä varmistamaan alaikäisten suojelu heille haitallisilta ohjelmasisällöiltä.  Tämä edellyttää uuden kuvaohjelmalain toimeenpanon varmistamista.  Valtioneuvoston tulee varmistaa lakia valvovan sekä mediakasvatusta edistävän Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen riittävät voimavarat. Nykyisellään voimavarat ovat liian vähäiset.

Sivistysvaliokunnan lausumat uuden kuvaohjelmalainsäädännön hyväksymisen yhteydessä olivat tältä kannalta tärkeitä ja niiden mukaisesti tulisi toimia.

Alaikäisen tunnistaminen internet-palveluissa tehtävä velvoittavaksi

Kuten sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa tuodaan esille, mediaympäristöt muuttuvat ja internet-ympäristössä tarjotaan enenevässä määrin myös TV-palveluita ja ohjelmasisältöä. Lapsiasiavaltuutettu korostaa lasten ja nuorten suojeluun liittyvän sääntelyn merkitystä. Jotta lasta mediaympäristössäkin suojelevia lakeja (kuvaohjelmalaki, kuluttajansuojalaki) pystyttäisiin tehokkaasti toimeenpanemaan ja valvomaan, olisi alaikäinen ”asiakas” tai ohjelmasisältöjen käyttäjä kyettävä tunnistamaan.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että internet-ympäristössä toimivat sähköisten viestintäpalveluiden tarjoajat tulee velvoittaa ottamaan käyttöön tilaajan/ostajan iän tunnistavan teknologian. Huomiota tulee kiinnittää tilausohjelmapalveluihin, joissa tulee lähteä siitä, että tarjoajat tuntevat sopimuskumppaninsa ja alaikäiset tekevät vain heille sallittuja ostoksia.

Yleisradion julkisen palvelun toimintamahdollisuuksien turvaaminen jatkossakin

Lasten ja nuorten mediaympäristön ja heidän oikeuksiensa toteutumisen kannalta on myös paljon merkitystä sillä, tarjotaanko ohjelmia vain kaupallisesti mainosrahoitteisesti vai myös julkisena palveluna. Lapsiasiavaltuutettu kannatti tästä syystä vuonna 2011 eduskunnassa käsiteltyä Yleisradion rahoituksen varmistavaa lainsäädäntöä.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että valtioneuvosto toimillaan ei jatkossakaan vaaranna Yleisradion toimintamahdollisuuksia vaan edistää sen julkisen palvelun tehtävää. Yleisradion tulee jatkossakin tarjota eri-ikäisille ja -kielisille lapsille laadukkaita, ei-kaupallisia lastenohjelmia. Television ja internetin ohella näitä tulisi tarjota myös radiossa.

Lasten kyky erottaa mainoksia muusta ohjelmistosta sekä kriittisesti arvioida mainoksia on rajallinen. Tästä syystä vielä alakouluikäisetkin lapset ovat mainosten vaikutuksille hyvin alttiita. Siksi myös mainoksettoman lastenohjelmiston tarjonta on lapsen oikeuksien kannalta olennaista.

Kaupallisten kanavien ja Yleisradion television lastenohjelmistojen välillä on selkeitä eroja niin sisällön väkivaltaisuudessa, kotimaisuusasteessa sekä suuntautumisessa vähemmistö- ja kieliryhmillekin. Liikenne- ja viestintäministeriö selvitti vuonna 2006 lapsiasiavaltuutetun aloitteesta television lasten- ja nuorten ohjelmien tarjontaa sekä lastenohjelmien laatua [3]. Tuolloin esimerkiksi todettiin, että kaupallisten kanavien lastenohjelmista lähes 40 prosenttia sisälsi selkeää väkivaltaa. Yleisradion lastenohjelmat eivät selkeää väkivaltaa sisältäneet.

Liittyen ei-kaupalliseen TV- ja radio-ohjelmien tarjontaan, tuli samassa kartoituksessa esille, että pääosa Yleisradion ohjelmistosta oli suunnattu pienille lapsille (alle 8-vuotiaille). Etenkin nuorille (yläkouluikäisille ja vanhemmille) suunnattuja ohjelmistoja oli myös Yleisradiolla vain vähän. Kielivähemmistöihin ja alkuperäiskansa saamelaisiin kuuluvia lapsia huomioi ohjelmistossaan vain Yleisradio.

Yleisradio on ainoa toimija, joka tarjoaa lastenohjelmia myös saamen ja ruotsinkielellä sekä ylipäätään ohjelmaa viittomakielellä. Myös kielivähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten ohjelmistoa tulee kehittää ja riittävä ohjelmatarjonta varmistaa yhdenvertaisesti eri puolilla Suomea asuville lapsille ja nuorille.

Lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden varmistaminen

Lapsiasiavaltuutettu pitää yhdenvertaisuuden kannalta tärkeänä sitä, että kaikilla lapsilla olisi varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus seurata laadukkaita lastenohjelmia. Niiden esittäminen ei saisi painottua pääasiassa maksukanaville, mikä vaikeuttaisi vähävaraisten perheiden lasten mahdollisuutta katsoa heille suunnattuja ohjelmia.  Myös tästä näkökulmasta Yleisradion lastenohjelmatarjonnan pitäminen laajana on tarpeen.

Lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden näkökulmasta on myös tärkeää, että ns. laajakaistapalvelut ulotetaan koko maahan niin, että kotitalouden/asiakkaan maksettavaksi jäävä kustannus pysyy kohtuullisena myös haja-asutusalueilla.

Lasten ja nuorten ohjelmat tekstitysvelvoitteen piiriin

Kaikki televisioalan toimijoita koskien tulisi lainsäädäntöä muuttaa niin, että lasten ja nuorten ohjelmat saatettaisiin tekstitysvelvoitteen piiriin. Tämä tukisi huonokuuloisten ja kuurojen lasten mahdollisuuksia seurata ohjelmia.

Lapsiasiavaltuutettu on myös moneen otteeseen kiinnittänyt huomiota siihen, että ohjelmamainontaan tulee soveltaa samoja ikärajaperiaatteita kuin muuhun ohjelmistoon. Lasten ohjelmien aikana ja lasten tyypillisenä katseluaikana ei tulisi myöskään mainostaa sellaisia ohjelmia, jotka ovat ikärajamerkinnöiltään esimerkiksi K 18 tai K 16.

Radio-ohjelmistojen monipuolisuuden varmistaminen sekä lastensuojelunäkökulma

Vaikka televisiossa lastenohjelmien tarjonta on viime vuosina koko ajan lisääntynyt, radiossa se on vähentynyt. Myös Yleisradion radiokanavilta lastenmusiikki tulee yhtiön tekemien päätösten seurauksena edelleen vähentymään.  Yleisradion tarjonnassa lastenmusiikin ja muun ääniohjelmiston tarjonta siirtyy internettiin.  Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että radion toimilupien myöntämisessä tulisi huomioida myös lastenmusiikin tarjonnan turvaaminen radiossa.

Radioalalla ei ole ollut vastaavaa itsesäätelyn perinnettä kuin tv-alalla lastensuojelun kannalta. Tv-kanavat ovat esimerkiksi sopineet tietysti kellonajoista, jotka sääntelevät eri-ikäisiltä kiellettyjen ohjelmistojen lähetysaikoja.  Myös radioalaa tulisi kannustaa tv-alan kaltaiseen itsesääntelyyn lasten suojelun näkökulmasta.  Myös radiosta voidaan lähettää ohjelmistoa, joka on lasten näkökulmasta haitallista. Viime vuosien aikana lisääntyivät lapsiasiavaltuutetulle tulleet vanhempien yhteydenotot kaupallisten radiokanavien radio-ohjelmista (esim. suora juontopuhe ja keskusteluohjelmat) mutta myös mainoksista, joiden yhteydenottajat katsoivat olleen lapsille sopimattomia mm. seksuaalisten sisältöjensä takia.

Liikenne ja viestintäministeriön tulisikin käynnistää keskustelua radioalan toimijoiden itsesääntelystä, koskien lasten suojelua heidän ikätasolleen sopimattomilta ohjelmasisällöiltä. Lisäksi tulisi harkita sitä, että radion toimilupien ehdoissa huomioitaisiin lastensuojelulliset näkökohdat niin, että radiossa toimittaisiin samansuuntaisin periaattein kuin televisiossa.

Lopuksi

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa olisi tullut arvioida perusteellisemmin kehitystä myös alaikäisten palveluiden käyttäjien näkökulmasta.  Sähköisen median viestintäpoliittisessa ohjelmassa olisi ollut tarpeen myös selvittää alkuvaiheen kokemuksia kuvaohjelmalain toimeenpanosta.  Yhteistyö liikenne- ja viestintäministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön kesken on tärkeää juuri alaikäisten suojelun, mediakasvatuksen sekä lasten median käytön muutosten seurannassa.  Lasten mediaympäristön tilannetta on toki mahdollista valtioneuvoston arvioida perusteellisemmin sivistysvaliokunnan edellyttämän kuvaohjelmalain toteutumista koskevan selvityksen yhteydessä kevätistuntokaudella 2014.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman valmistelussa liikenne- ja viestintäministeriön olisi tullut selvittää myös lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan edustavien järjestöjen ja tahojen mielipiteitä ja ottaa sen myötä lapsinäkökulma paremmin huomioon ohjelmassa.

Jyväskylässä 15.11.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu

Kirsi Pollari
Ylitarkastaja


[1] Salokoski, T. & Mustonen, A. 2007: Median vaikutukset lapsiin ja nuoriin – katsaus tutkimuksiin sekä kansainvälisiin mediakasvatuksen ja -säätelyn käytäntöihin. Mediakasvatusseuran julkaisuja 2/2007.

[2] Esim. Lahikainen ym., 2005. Lapsuus mediamaailmassa.

[3] LVM:n julkaisuja 48/2007 Television lastenohjelmatarjonnasta vuonna 2006 http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8112.pdf


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.