Oikeusministeriölle 12.11.2012

ASIA  Lausuntopyyntö; Arviomuistio sijaissynnytysjärjestelyistä. Oikeusministeriön selvityksiä ja ohjeita 52/2012

VIITE  OM 24/41/2010

LAUSUNTO

KESKEISET EHDOTUKSET

Oikeusministeriö pyytää lausuntoa arviomuistiosta sijaissynnytysjärjestelyihin liittyen. Hedelmöityshoitolaki (1237/2006) kieltää hedelmöityshoitojen antamisen, jos on syytä olettaa, että lapsi aiotaan antaa ottolapseksi. Säännöksellä on pyritty estämään hedelmöityshoitojen käyttö sijaissynnytysjärjestelyissä. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) antoi vuonna 2011 lausunnon [1] asiasta. ETENE:n lausunnon mukaan joissakin yksittäisissä tapauksissa lapsettomuuden hoito sijaissynnytyksen avulla voisi olla eettisesti hyväksyttävää.

OM:n arviomuistiossa esitetään kolme vaihtoehtoa sijaissynnytysjärjestelyjen sääntelyvaihtoehdoiksi. Vaihtoehtoina ovat 1) keinohedelmöitykseen perustuvan sijaissynnytyksen täyskiellon jatkaminen 2) ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen rajoituksetta 3) ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen yksittäisissä tilanteissa.

OM pyytää esittämään perustellun näkemyksen arviomuistiossa esitetyistä sääntelyvaihtoehdoista.

LAPSIASIAVALTUUTETUN LAUSUNTO

Lausunnon tiivistelmä

Lapsiasiavaltuutettu pitää nykyisen tiedon valossa sijaissynnytyksen täyskieltoa perusteltuna vaihtoehtona. Jotta täyskielto perustellusti voitaisiin kumota edes yksittäisissä tilanteissa (arviomuistion vaihtoehto 3; ETENE:n ehdotus), tarvitaan huomattavasti enemmän tutkimusta ja arviointia siitä, miten sijaissynnytysjärjestelyt voitaisiin toteuttaa lapsen hyvinvointi ja oikeudet turvaten. Myöskään naapurimaiden lainsäädäntötilanne eli täyskielto ei puolla erilaista ratkaisua Suomessa.Lapsiasiavaltuutettu vastustaa jyrkästi ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista rajoituksetta.  Rajoittamattoman sijaissynnytyksen salliminen vaikeuttaa toiminnan valvontaa. Vaikka kaupallinen toiminta kiellettäisiinkin, silti riski kaupalliseen ja taloudelliseen hyväksikäyttöön on olemassa. Lisäksi rajoitukseton vaihtoehto voisi vaikeuttaa sijaissynnytysjärjestelyihin osallistuvien osapuolien soveltuvuuden tutkimista ja arviointia sekä neuvontaa. Tämä toiminta kuuluu ainoastaan asiaan pitkälle erikoistuneeseen terveydenhuollon yksikköön, jossa on paras asiantuntemus ja hyvä toiminnan valvonta.

Jos OM:ssä päädyttäisiin ehdottamaan ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimista yksittäisissä tilanteissa, lapsiasiavaltuutettu pitää ehdottoman tärkeänä lapsen edun mukaisten tarkkojen kriteereiden ja hyvän tukijärjestelmän luomista sijaissynnytysjärjestelyihin liittyen. Kuten arviomuistiossa sekä useissa artikkeleissa [2] on todettu, on erittäin haastavaa saada aikaan hyvää, kaikkien osapuolien oikeudet turvaavaa sijaissynnyttämisen sääntelyä. Lainsäädännön tulisi aukottomasti turvata sijaissynnytysjärjestelyillä syntyvän lapsen oikeudet. Huomiota tulee kiinnittää myös sijaissynnyttäjänä toimivan äidin perheeseen kuuluvien lasten hyvinvointiin.  Ylipäätään ei-kaupallinen sijaissynnyttäminen yksittäistapauksissa tulisi sallia vain hyvin pätevillä lääketieteellisillä perusteilla.

Yleistä

Sijaissynnytysjärjestelyt yhtenä lapsettomuushoidon muotona olivat Suomessa mahdollisia ennen hedelmöityshoitolain (1237/2006) voimaan tuloa vuonna 2007. Sijaissynnytysjärjestelyt kiellettiin hedelmöityshoidoista annetulla lailla, koska lain esitöiden mukaan järjestelyyn liittyy merkittäviä periaatteellisia ja käytännön ongelmia.

Suomessa hedelmöityslakia valmistellut oikeusministeriön työryhmä ehdotti vuonna 1997 Englannin mallin mukaista ei-kaupallisen sijaissynnytysjärjestelyn sallimista. Ehdotuksesta annetuissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota sopimusäitiyteen liittyviin lukuisiin ongelmiin ja jatkovalmisteluissa päädyttiin siihen, että sopimusäitiys ei tulisi olemaan mahdollista. Tällaisia ongelmia olisivat muun muassa poikkeaminen yleisestä kansainvälisestä käytännöstä, sukulaissuhteiden hämärtyminen sekä vaikeudet valvoa sitä, ettei sopimusjärjestelyyn liity taloudellisen edun tavoittelua. [3]

Sekä OM:n arviomuistiossa että ETENE:n lausunnossa [4] todetaan, että lainsäädännön kannalta sijaissynnytyksen säätely on vaikea tehtävä. Oikeudelliset ongelmat liittyvät vanhemmuuden määräytymiseen, lapseksi ottamiseen ja perus- ja ihmisoikeuksiin. Lisäksi sijaissynnytykseen heijastuvat hedelmöityshoitolain lisäksi lait potilaan oikeuksista ja asemasta, raskauden keskeyttämisestä, lapseksi ottamisesta ja lapsen elatuksesta.

Suomessa on vuosina 1991-2001 tehty 18 sijaissynnytysjärjestelyä, jotka ovat lähinnä yksittäisiä pilottihoitoja. Näistä 18 parista 10 sai lapsen järjestelyn avulla. [5]  Suurin osa sijaissynnytyshoidoista on annettu Suomen Väestöliiton lapsettomuusklinikalla [6].

Tällä hetkellä kaikissa Pohjoismaissa on sijaissynnyttäjän käyttö kielletty. Sijaissynnytysjärjestelyt ovat kiellettyjä myös suurimmassa osassa Euroopan valtioita. [7]


Lapsiasiavaltuutettu arvioi arviomuistion vaihtoehtoja sijaissynnytysjärjestelyihin liittyen

Lapsiasiavaltuutettu arvioi lausunnossaan arviomuistiossa esitettyjä vaihtoehtoja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeiset periaatteet sijaissynnytysjärjestelyjen kannalta:

artikla 2: Lasten syrjinnän kielto ja lasten oikeuksien takaaminen kaikille lapsille riippumatta lapsen omista tai hänen vanhempiensa ominaisuuksista, vakaumuksesta tai mielipiteistä.

artikla 3: Kaikissa valtion toimissa jotka koskevat lasta, on aina ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Sitoumus taata lapsen hyvinvoinnin kannalta välttämätön suojelu ja huolenpito ottaen huomioon vanhempien tai laillisten huoltajien velvollisuudet.

artikla 6: Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella lapsella on synnynnäinen oikeus elämään. Sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti.

artikla 7: Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

artikla 12: Lapsella on oikeus ilmaista näkemyksensä kaikissa häntä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa hallinnollisissa ja oikeudellisissa toimissa.

artikla 35: Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin kansallisiin sekä kahden- ja monenvälisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten ryöstämisen, myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

Yleisesti arviomuistioon liittyen voidaan sanoa, että arviomuistiossa on pohdittu vähäisesti sijaissynnytystä lapsen oikeuksien näkökulmasta. Arviomuistiossa vedotaan lapsen etuun yleisellä tasolla, mutta toteamus ei selkeästi konkretisoidu vaihtoehdoissa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen artiklassa 3, kohdassa 1 säädetään, että ”Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.” Säädös velvoittaa tarkastelemaan myös sijaissynnytysjärjestelyitä ensisijaisesti lapsen edun näkökulmasta.

Vaihtoehto 1: keinohedelmöityshoitoon perustuvan sijaissynnytyksen täyskiellon jatkaminen

Arviomuistiossa todetaan sijaissynnytyksen täyskiellosta (vaihtoehto 1), että se suojaa kansallisella tasolla erityisesti lapsen ja sijaissynnyttäjän oikeuksia. ”Lapsen etu ei vaarannu, jos hedelmöityshoitojärjestelyitä ei sallita olosuhteissa, joissa tulevan lapsen etu saatetaan alttiiksi hänen hyvinvointiinsa kohdistuville riskeille.”

Täyskieltovaihtoehdossa joudutaankin pääasiassa pohtimaan sijaissynnytysjärjestelyjen oikeutusta sekä sijaissynnyttäjän että aiottujen vanhempien edun näkökulmasta sekä arvioimaan tähän liittyviä ristiriitatilanteita. Ensisijaisesti kysymys on aiottujen vanhempien edusta ja oikeudesta saada itselleen geneettinen lapsi.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 1. artiklan sanamuoto jättää lapsuuden alkamisajankohdan avoimeksi Artiklassa on vältetty ottamasta kantaa raskaudenkeskeytykseen ja muihin syntymää edeltäviin kysymyksiin. Sopimus jättää tarkoituksellisesti kunkin valtion omaan kansalliseen lainsäädäntövaltaan ja tulkintaan perhesuunnittelun sekä sen, miten lapsen suojelusta ennen syntymää säädetään ja toimeenpannaan [8].

Lapsen etuun liittyvät kysymykset saattavat aktualisoitua kuitenkin täyskieltoon liittyvässä vaihtoehdossa silloin, kun lasta toivovat pariskunnat lähtevät Suomesta muihin maihin hakemaan sijaissynnytyspalveluja. Koska ulkomailla annettujen hedelmöityshoitojen laatu ja luotettavuus voi olla kyseenalaista ja aiotut vanhemmat sekä sijaissynnyttäjä jäävät viranomaisvalvonnan ja -suojan ulkopuolelle, voivat seuraukset olla lapselle haitallisia, jopa vaarallisia. ETENE on arvioinut, että tällaisia muihin maihin sijaissynnytyspalveluja hakemaan lähteviä on noin 5 paria vuosittain.

Sijaissynnytysjärjestelyihin liittyvän lainsäädäntö on myös tästä syystä tarpeen selvittää ja selkeyttää, jotta sijaissynnytyksiä ei hoidettaisi ulkomailla sellaisissa olosuhteissa, joissa eri osapuolten oikeudet eivät toteudu. ETENE:n lausunnossa [9] tuodaan esille mahdollisena ongelmaesimerkkinä eräiden maiden käytännöt, joissa sijaissynnytyksellä toisessa maassa syntyneitä lapsia ei ole tunnustettu omassa maassa kansalaiseksi. Tällöin käytäntö on selkeästi ongelmallinen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan kannalta, jossa edellytetään, että lapsi on rekisteröitävä heti syntymän jälkeen ja lapsella on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

Monien lapsen oikeuksiin ja hyvinvointiin muissa vaihtoehdoissa liittyvien ratkaisemattomien kysymysten ja haasteiden takia lapsiasiavaltuutettu puoltaa vaihtoehtoa 1 eli täyskiellon jatkamista.

Vaihtoehto 2: ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen rajoituksetta

Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu erittäin kielteisesti arviomuistion toiseen vaihtoehtoon eli ei-kaupallisen sijaissynnytyksen sallimiseen rajoituksetta.

Rajoitukseton salliminen luo merkittävän riskin sijaissynnyttäjien hyväksikäytölle, mikä olennaisesti vaikuttaa myös lapsen hyvinvointiin sekä lisää kaupallisessa tarkoituksessa toteutettavien järjestelyjen riskiä.

Sijaissynnytyksen tulisi kaiken kaikkiaan olla äärimmäinen vaihtoehto, sillä sikiön ja raskaana olevan naisen välille muodostuu vuorovaikutussuhde raskausaikana. Lastenpsykiatrian professori Tuula Tammisen mukaan lapsen syntymään katkeaa merkittävä ihmissuhde, joka ei ole pelkästään fyysinen vaan myös henkinen. [10] Jotta sijaissynnytysjärjestelyihin osallistuvien osapuolien oikeudet voidaan mahdollisimman täysimääräisesti turvata, täytyisi toiminta keskittää sellaiseen terveydenhuollon yksikköön, jossa on paras mahdollinen kokemus ja asiantuntemus asiassa. Lisäksi yksikön toiminnan valvonta tulee olla tehokasta. Ei-kaupallisten sijaissynnytysten rajoitukseton salliminen vaikeuttaisi toiminnan keskittämistä erityisyksikköön ja hajauttaisi sijaissynnytysjärjestelyjä.

Vaihtoehto 3: ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen yksittäisissä tilanteissa

Arviomuistion vaihtoehtoon 3 (ei-kaupallisen sijaissynnytyksen salliminen yksittäisissä tilanteissa) liittyy runsaasti lapsen etuun vaikuttavia ratkaisemattomia kysymyksiä ja haasteita. Kuten jo aiemmin lausunnossa on todettu, sijaissynnyttämisen sääntely on erittäin vaativa tehtävä. Arviomuistiossa, ETENE:n lausunnossa sekä aiheesta kirjoitetuissa artikkeleissa on kuvattu runsaasti erilaisia ongelmatilanteita, jotka saattavat aktualisoitua ennen lapsen syntymää tai sen jälkeen, mahdollisesti pitkänkin ajanjakson kuluttua.

Vaikka sijaissynnytysjärjestelyihin luotaisiin hyvinkin tarkat kriteerit sille, millä edellytyksillä järjestely voitaisiin toteuttaa ja mikä on se viranomainen, joka arvioisi lupaedellytysten täyttymisen, ei kuitenkaan kaikkia syntyviä ongelmatilanteita voida ennakkoon ratkaista.

Yksi ongelma on arviomuistion mukaan se, että rajan vetäminen sallittujen ja kiellettyjen sijaissynnytysjärjestelyjen välille on haastavaa ja raja on jossain määrin aina keinotekoinen. Ongelmaksi voi muodostua myös se, että vaikka palkkiokiellolla estetään sijaissynnyttäjien taloudellinen hyväksikäyttö, palkkiokiellon valvominen voi muodostua kuitenkin käytännössä ongelmaksi.

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että erityisen tärkeää on lainsäädännöllä estää pieninkään mahdollisuus siihen, että riski lapsikauppaan tai sen omaisiin toimintoihin lisääntyisi. Sakari Salminen tuo artikkelissaan [11] esille, että jos sijaissynnyttäjänä toimii joku muu kuin aiottujen vanhempien läheinen henkilö, saattaa kysymykseen tulla kaupallisuuden ja taloudellisen hyväksikäytön riski. LOS 35 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten myynnin ja kauppaamisen missään tarkoituksessa ja muodossa.

Jotta voitaisiin sallia ei-kaupallinen sijaissynnyttäminen yksittäisissä tapauksissa, vaaditaan lisää selvitystä liittyen sijaissynnytysjärjestelyillä syntyvän lapsen terveyteen sekä järjestelyn mahdollisiin haittavaikutuksiin liittyen syntyvään lapseen. LOS 6 artikla edellyttää, että sopimusvaltiot takaavat lapselle henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytykset mahdollisimman täysimääräisesti. Kirjallisuudessa on hyvin vähän tietoja sijaissynnytyslasten terveydentilasta [12]. Arviomuistiossa todetaan, että tämänhetkisen tiedon valossa ei ole näyttöä siitä, että sijaissynnytysjärjestelyyn liittyvät olosuhteet konkreettisesti vaarantaisivat lapsen fyysistä tai psyykkistä terveyttä. Kuitenkin koska asia on vähän tutkittu eikä asiasta ole riittävää tietoa, tarvitaan varmennusta sille, ettei sijaissynnytyksellä syntyvälle lapselle koidu tästä järjestelystä fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia ongelmia.

ETENE:n lausunnossa [13] todetaan, ettei sijaissynnytyksellä syntyneistä lapsista ole pitkäkestoisia tutkimuksia. Tarvitaan tutkimusta liittyen sijaissynnytysjärjestelyillä syntyvän lapsen ja aiottujen vanhempien sekä lapsen ja sijaissynnyttäjän välisestä kiintymyssuhteesta ja vuorovaikutuksesta ja niiden vaikutuksista lapsen elämään.

Erityisen huolestuttavaa lapsen kannalta on tilanne, jossa lapsi ei kehitykään raskauden aikana toivotusti, eikä tästä syystä ole haluttu aiottujen vanhempien muttei myöskään sijaissynnyttäjän perheenjäseneksi. Erikoislääkäri Viveca Söderström-Anttila tuo esille artikkelissaan[14], että potilaiden mielestä väitteet siitä, etteivät biologiset (aiotut) vanhemmat haluaisi ottaa vastaan lasta, jos lapsi ei ole terve, ovat loukkaavia. Hänen mukaansa sijaissynnyttäjät eivät ole tässä tilanteessa sen erikoisemmassa asemassa kuin muutkaan vanhemmat. Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että tästä asiasta on kuitenkin tehtävä perusteellista selvitystä. Tätä asiaa ei voida ratkaista yksin lääketieteen eikä myöskään lainsäädännön keinoin.

Lapsiasiavaltuutettu pitää hyvin tarpeellisena sitä, että jos ei-kaupallinen sijaissynnytys sallitaan yksittäisissä tilanteissa, niin hoito ehdottomasti keskitetään yhteen tiettyyn yksikköön, jossa on paras asiantuntemus, valvonta sekä hyvät valmiudet sijaissynnytysjärjestelyihin osallistuvien osapuolien neuvontaan, valmennukseen sekä myös psyykkisten vaikeuksien hoitoon mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että sijaissynnytysjärjestelyn edellytyksenä on ehdottomasti huolellinen valmistautuminen sijaissynnytyshoitoon. Kuten ETENE:n lausunnon liitteessä [15] todetaan, hoitovastuussa olevan hoitotiimin velvollisuus on informoida huolellisesti osapuolia sijaissynnytyshoitoon liittyvistä lääketieteellisistä, sosiaalisista, emotionaalisista, moraalisista ja juridisista aspekteista. Yksityiskohtainen psykologinen neuvonta kaikille osapuolille on ensiarvoisen tärkeää. Lausunnossa tuodaan lisäksi esille, että myös adoptioneuvonta on merkittävä osa valmistelua.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että psykologinen ja sosioemotionaalinen tuki jatkuu tarvittaessa koko sijaissynnytysprosessin lävitse: sen suunnittelussa, raskauden aikana sekä vielä lapsen syntymän jälkeen riittävän pitkään.

Lapsen tiedonsaanti

ETENE.n lausunnossa [16] todetaan, että lasten kasvatuksen tulee perustua avoimuuteen ja on suositeltavaa, että lapsi saa tietää oman alkuperänsä hedelmöityshoitolain (1237/2006) sääntelyn mukaisesti. ETENE tuo esille myös sen seikan, että käytännön kokemuksen mukaan useimmat vanhemmat aikovat kertoa lapselle, miten lapsi on saanut alkunsa. ETENE:n kokousmuistiossa todetaan, että jos sijaissynnytysjärjestelyt sallitaan, niin lapsella tulee olla oikeus tietää oma alkuperänsä. Kyse on lapsen kannalta moniulotteisesta kysymyksestä.

Lapsen oikeus saada tietää syntyperänsä on YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tärkeä periaate. Oikeus tietää vanhempansa on lapsen oikeus, joka tulee toteuttaa yleissopimuksen mukaan ”mikäli se on mahdollista”. ”Mikäli mahdollista” -ehto täyttyy kun lapsi syntyy luvanvaraiseen toimintaan perustuvan sijaissynnyttämisjärjestelyn tuloksena. Myös sijaissynnyttäjä on lapsen elämän alun kannalta tärkeä henkilö. Tämän on todennut lakimies Riitta Burrell artikkelissaan [17] sekä myös professori Tuula Tamminen, kuten edellä esitettiin.

Lapsen oikeuksien sopimus lähtee siitä, että lapsen tulee saada tietoa itseään koskevista asioista hänelle sopivalla tavalla, lapsen mielipide tulee ottaa huomioon ja hänen on saatava vaikuttaa asioihinsa ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti (LOS 12 artikla). Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että adoptioperheistä saatuja kokemuksia tulisi käyttää hyväksi, kun arvioidaan lapsen tiedonsaantitarpeita. Lapsiasiavaltuutettu haluaa korostaa, että jos päädytään ei-kaupalliseen sijaissynnyttämisen sallimiseen, tulee arvioida, miten lapsen tiedonsaantioikeus myös turvataan. Myös vanhemmat voivat tarvita tukea lapsen alkuperän kertomiseen. Näistä kysymyksistä on hyvä keskustella jo mahdollisten sijaissynnytysjärjestelyjen alkuvaiheessa.

ETENE:n lausunnon liitteessä 1 [18] tuodaan esille, että sijaissynnyttäjän pitää olla terve ja hänellä tulee olla vähintään yksi lapsi. Yhdeksi olennaiseksi kysymykseksi muodostuu sijaissynnyttäjän perheeseen kuuluvien biologisten lasten oikeudet saada tietoa tilanteessa, jossa heidän äitinsä on raskaana ja kuitenkin syntyvä lapsi luovutetaan välittömästi pois. Ei ainoastaan sijaissynnyttäjä tarvitse tietoa ja neuvontaa vaan myös sijaissynnyttäjän biologisilla lapsilla tulee tarvittaessa olla mahdollisuus tiedonsaantiin ja tukeen.

Jyväskylässä 12.11.2012

Maria Kaisa Aula
Lapsiasiavaltuutettu


Kirsi Pollari
Ylitarkastaja

 

Lähteet:

Burrell, Riitta 2011, Sijaissynnytysjärjestelyt – oikeudellisia näkökohtia, Lakimies 5/2011 s. 1000-1007.

Burrell, Riitta 2001, Katkelmia avustetusta lisääntymisestä, Lakimies 6-7/2001 s. 1103-1134.

Edilex uutiset 1.7.2011, Nettivieraana dosentti, erkoislääkäri Viveca Söderström-Anttila: Sijaissynnytys tarkoittaa hyvän tekemistä.

Edilex uutiset 6.7.2009, Väestöliitto ehdottaa kohdunvuokrauksen sallimista – asiantuntija sallisi vain ääritilanteissa.

Lakialoite 150/2006 vp – Sirpa Asko-Seljavaara/kok ym. Laki hedelmöityshoidosta annetun lain 8 §:n 6 kohdan kumoamisesta.

Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. UNICEF. Käännetty suomeksi 2011. Edita Prima Oy. Helsinki.

Salminen, Sakari 2007, Sijaissynnytys – sallitusta kielletyksi. Oikeustieto 1/2007.

Söderström-Anttila, Viveca & Ämmälä, Pirkko 2011, Oma geneettinen lapsi sijaissynnytyshoidon avulla. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, ETENE. Lausunto 28.9.2011 Sijaissynnytyshoito Suomessa.

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, ETENE. Lausunto 28.9.2011 Sijaissynnytyshoito Suomessa. Luettavissa:

http://www.etene.fi/c/document_library/get_file?folderId=72662&name=DLFE-2319.pdf

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta, ETENE. Kokousmuistio 2/2011.


[1]ETENE, 2011.

[2] ETENE 2011, s. 5; Burrell 2011, s. 1007.

[3] Burrell 2011, s. 1119.

[4] ETENE 2011, s. 5.

[5] ETENE, kokousmuistio 10.3.2011.

[6] Lakialoite 150/2006 vp.

[7] Burrell 2011, s. 1006.

[8] Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja. UNICEF. 2011.

[9] Kts, myös Burrell 2011, s. 1006.

[10] Edilex uutiset 6.7.2009.

[11] Salminen 2007, s. 19.

[12] ETENE 2011, s. 2.

[13] ETENE 2011, s. 2.

[14] Edilex uutiset 1.7.2011

[15] ETENE 2011, LIITE 1, Söderström-Anttila & Ämmälä.

[16] ETENE 2011, s. 2

[17] Burrell 2001, s. 1103.

[18] ETENE 2011, LIITE 1, Söderström-Anttila ja Ämmälä.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.