Lapsiasiavaltuutetun lausunto sisäasiainministeriölle perheen jälleenyhdistämisen periaatteista

Sisäasiainministeriölle 3.7.2012

VIITE

Lausuntopyyntönne 15.5.2012, Dnro SM042:00/2011

ASIA

Lapsiasiavaltuutetun lausunto sisäasiainministeriölle selvityksestä ulkomaalaislain perheenyhdistämissäännösten tarkistamisen taustaksi,

Sisäasiainministeriön julkaisut 17/2012

SELVITYKSEN EHDOTUKSET

Selvityksessä ehdotetaan, että perhesidelupia koskevien säännösten muuttamista varten asetetaan vaiheessa 1 hanke, jonka tavoitteena on, että humanitaarista suojelua saavien turvapaikanhakijoiden perheen yhdistämiselle asetetaan toimeentuloedellytys. Toimeentuloedellytys ei ole tähän mennessä koskenut näitä tilanteita. Pakolaisaseman ja toissijaista suojelua saavien tilanteissa toimeentuloedellytystä ei kuitenkaan edelleenkään perheenyhdistämisessä sovellettaisi. Vaiheessa 2 ehdotetaan asetettavaksi hanketta muiden asiaa koskevien kysymysten tarkastelua sekä tehtyjen muutosten arviointia varten. Näihin liittyy esimerkiksi ns. asuntoedellytyksen käyttöönoton arviointi perheenyhdistämistilanteessa.

LAUSUNTO

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä Suomessa on vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon siten, että lapsen oikeudet ja etu toteutuvat esim. lainsäädännössä, välittää lasten mielipiteitä päättäjille ja edistää lapsipolitiikan toimijoiden yhteistyötä. Työn pohjana on YK:n lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus (SopS 59-60/1990).

Selvityksessä onkin tuotu esille selvityksen alaan liittyvät keskeiset YK:n yleissopimuksen velvoitteet, joiden mukaan lapsen etu tulee asettaa viranomaistoimissa ja päätöksenteossa etusijalle. Lapsen edun arvioinnin prosessissa myös lapsen oma mielipide tulee selvittää. Yleissopimus korostaa perheyhteyden säilyttämistä, lapsen ja vanhempien erottamisen välttämistä sekä perheen jälleenyhdistämisen hakemusten käsittelyä myönteisesti, humaanisti ja kiireellisesti.

Esille on tuotu myös Euroopan komission tiedonanto euroopan parlamentille ja neuvostolle Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskeva toimintasuunnitelma (2010-2014) ja sen perusteella annetut neuvoston päätelmät.

YK:n lapsen oikeuksien komitea on antanut yleiskommentin No. 6 (2006): Treatment of Unaccompanied and Separated Children Outside Their Country of Origin yleissopimuksen soveltamisesta yksin maahan tuleviin alaikäisiin turvapaikan hakijoihin. Sen 79 artiklan mukaan yksin maahan tulleen lapsen kohdalla päätavoitteena tulee aina olla, ettei lapsi enää joutuisi olemaan ilman vanhempiaan tai huoltajaansa [1].

Selvityksessä sen sisältämiä ehdotusta koskien vaihetta 1 perustellaan sillä, että kansainväliset tai EU-velvoitteet eivät aseta estettä toimeentuloedellytyksen asettamiselle ja että edellytys on jo käytössä kansainvälistä suojelua saavien kohdalla.

Lapsiasiavaltuutettu antoi lausunnon Hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta HE 240/2009 vp, jossa perheenyhdistämisen edellytyksiä edellisen kerran tiukennettiin. Lapsiasiavaltuutettu ei kannattanut ehdotuksia ja arvioi lausunnossaan, että esitys ei noudattanut lapsen oikeuksin yleissopimuksen mukaista velvoitetta asettaa lapsen etu ensisijaiseksi. (Aiempi lausunto: http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/-/view/1423613)

Lapsiasiavaltuutettu lausui johtopäätöksenä aiemmasta ulkomaalaislain muutoksesta ja siihen liittyneestä taustaselvityskestä seuraavaa:

”Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että turvapaikkapolitiikan sekä yleisemmin ulkomaalaislainsäädännön uudistuksia arvioidaan säännönmukaisesti lapsen oikeuksien ja lapsen edun kannalta. Selvityksessäkin (v. 2009) viitataan Norjan ja Ruotsin vahvistaneen YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen painoarvoa alaikäisten turvapaikanhakijoiden kohtelussa. Suomen valtion kehittämistyössä tulee samalla tavoin ottaa lapsen etu ja oikeudet painopisteeks i.”

Nyt käsillä oleva uusi selvitys ja sen ehdotukset perustuvat myös muihin intresseihin kuin lapsen etuun. Taustalla on yleinen pyrkimys tiukentaa perheenyhdistämistä koskevaa lainsäädäntöä.

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että aikaisempien ulkomaalaislainsäädännön perheenyhdistämistä koskevien edellytysten tiukentamisten vaikutusta esim. yksin tulleiden lasten asemaan ei ole selvitetty. Tämä olisi välttämätöntä ennen kuin uusia lakimuutoksia harkitaan.

Sisäministerin taustaselvityksessä olevassa vaiheen 2 mukaisessa ehdotuksessa todetaan, että ennen  ns. asuntoedellytyksen käyttöönottoa tulee kartoittaa kokemukset aikaisempien lainmuutosten vaikutuksista.

Lapsiasiavaltuutettu esittää, että myös vaiheen 1 sisältämät tavoitteet ja sen tarve määritellään vasta sen jälkeen, kun on kartoitettu aiemman perheenyhdistämisiä koskeneen ulkomaalaislain muutoksen vaikutukset erityisesti lapsiin, heidän hyvinvointiinsa sekä arvioitu, mitä muutoksia perheenyhdistämisten tiukentuminen edellyttää lapsen edun näkökulmasta alaikäisten yksintulevien turvapaikanhakijoiden vastaanotto-, kotouttamis- ja edustajärjestelmään sekä Suomen lastensuojelupalveluihin.

Lapsiasiavaltuutettu on korostanut YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella, että yksin tulevia alaikäisiä turvapaikanhakijoita tulee kohdella lähtökohtaisesti samalla tavalla kun oman maan alaikäisiä, jotka ovat ilman huoltajan turvaa. Yksin maahan tulevien alaikäisten kohtelun ja palveluiden kehittämisessä ja järjestämisessä tulee sen vuoksi huomioida myös lastensuojelulain säännökset .

Esimerkiksi Lastensuojelun Keskusliiton selvitys ”Ei omainen eikä viranomainen. Selvitys ilman huoltajaa Suomeen tulleiden lasten edustajajärjestelmästä” (Outi Lepoaho, 2012) antaa viitteitä siitä, että perheenyhdistäminen on olennaisesti vaikeutunut ja perheenyhdistämisten määrä on vähentynyt.

Lastensuojelun Keskusliiton em. selvityksessä tuodaan esille myös tilanteen seurauksia lasten kannalta: yksin maahan tulevat turvapaikanhakijalapset voivat joutua olemaan pitkiäkin aikoja Suomessa odottamassa ratkaisuja. Tämä vaikuttaa lapsen hyvinvointiin ja kotoutumiseen. Entistä suurempi osa yksin tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista jää Suomeen pysyvästi asumaan ilman huoltajiaan ja perheenjäseniään. Se edellyttää esimerkiksi nykyisen edustajajärjestelmän kehittämistä sekä sijoituspaikkojen ja lapsen tulevaisuuden arviointia lastensuojelun näkökulmasta.

Jyväskylässä 3.7.2012

Maria Kaisa Aula

Lapsiasiavaltuutettu

Jaana Tervo

Lakimies


   [1] The ultimate aim in addressing the fate of unaccompanied or separated children is  to identify a durable solution that addresses all their protection needs, takes into account the child’s view and, wherever possible, leads to overcoming the situation of a child being unaccompanied or separated.


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.