Lapsiasiavaltuutettu: Hyvinvointivaltion alisuoriutumisen tilasta kansalliseen lapsipolitiikkaan

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on luovuttanut tänään 21.2. eduskunnalle lapsiasiavaltuutetun ensimmäisen kertomuksen Suomen lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta (Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018, s. 207). Lapsiasiavaltuutetun kertomuksen otti vastaan eduskunnan puhemies Paula Risikko.

Kertomuksessa käsitellään lasten hyvinvoinnin kehittymistä erityisesti Suomen itsenäisyyden aikana, lapsipolitiikan rakentumista 1500-luvulta ja tarkemmin vuoden 1945 hallitusohjelmista alkaen sekä arvioidaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteiden toteutumista Suomen kansallisessa lainsäädännössä.

Lapsiasiavaltuutetun kertomuksessa tuodaan esille Suomen menestystarina pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Tähän päivään tultaessa lapsiasiavaltuutetun vakavana viestinä eduskunnalle on kuitenkin hyvinvointivaltion kääntyminen alisuoriutumisen tilaan.

– Suomen on herättävä vakaviin yhteiskunnallisiin ongelmiin, jotka näkyvät lasten ja perheiden hyvinvoinnissa. Sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen on Suomessa voimakasta. Ongelmat tiivistyvät pahoinvoinnin kasautumiseen ja pitkittymiseen sukupolvesta toiseen. Suomi on hyvinvointivaltion alisuoriutumisen tilassa, jossa ongelmat nähdään, niiden ratkaisutoimet hankkeistetaan sirpaleisiksi ja lyhytjänteisiksi kehittämistoimiksi, mutta syvälliset yhteiskuntapolitiikan johtopäätökset jäävät tekemättä tai niitä ei kiinnitetä laajemmin muuhun yhteiskuntapolitiikkaan. Lyhyen ajan sisällä saatetaan tehdä voimakkaan ristiriitaisia päätöksiä esimerkiksi palveluiden saatavuuden tai varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen suhteen. Olemme sekavuuden tilassa, joka näkyy ylimitoitettuna kehittämispuheena ilman todellista säädös- ja resurssiohjausta sekä toisaalta alimitoitettuina kansallisina päätöksinä, jotka olisivat toimeenpantavissa paikallisella ja alueellisella tasolla. Tämän sijaan lasten ja perheiden ongelmien syitä etsitään yhä enemmän vanhemmista ja lapsista yksilöinä. Kertomukseen tehty analyysi hallitusohjelmista osoittaa, että hallitusohjelmien laajentuessa lapsipolitiikan strategiset valinnat kätkeytyvät yksityiskohtien taakse. Samalla yhteiskunnan päätösten vaikutuksia lapsiin arvioidaan heikosti, lapsiasiavaltuutettu Kurttila toteaa kertomuksen pohjalta.

Lapsiasiavaltuutettu esittää eduskunnalle, että eduskunta tekisi linjauksen kansallisen lapsipolitiikan strategian valmistelusta, jonka perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus. YK:n lapsen oikeuksien komitea on vaatinut Suomelta kansallista lapsipolitiikka linjaavaa strategiaa vuonna 2011. Lapsiasiavaltuutettu esittää lisäksi, että eduskunta määrittäisi keskeiset Suomen lapsipolitiikan tavoitteet ja konkreettiset mittarit näiden tavoitteiden seurannalle.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle osoittaa, että lapsipolitiikka on hajautunut eri hallinnonaloille ja niiden sisällä useisiin itsenäisiin palvelukokonaisuuksiin. Lapsipolitiikan kokonaisuudesta vastaavaa rakennetta ei ole valtionhallintoon muodostunut.

Lapsiasiavaltuutettu antaa kertomuksen eduskunnalle lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta kerran neljässä vuodessa.

Lapsiasiavaltuutetun kertomus eduskunnalle 2018. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2018:1. ISBN 978-952-259-678-9

Barnombudsmannens berättelse till riksdagen. Barnombudsmannens byrås publikationer 2018:2. ISBN 978-952-259-682-6

Lisätietoa:

Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu
p. 050 544 3757


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.