Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja: Lasten eriarvoistuminen pysäytettävissä

Tiedote 27.3.2015

Lapsiasiavaltuutettu antaa vuosittain valtioneuvostolle Vuosikirjan, joka sisältää arvion lasten oikeuksien toteutumisesta, lasten hyvinvoinnin ja elinolojen kehityksestä sekä lainsäädännössä havaituista puutteista Suomessa. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila luovutti Vuosikirjan pääministeri Alexander Stubbille perjantaina 27. maaliskuuta.
Vuosikirjan tietopohja perustuu vuoden 2014 lopulla julkistettuihin Lasten hyvinvoinnin kansallisiin indikaattoreihin sekä Vuosikirjan valmistelussa tehtyyn asiantuntijakuulemiseen.

Suomi on yksi ihmiskunnan parhaista yhteiskunnista kasvaa ja elää lapsena. Lasten yleisarvio hyvinvoinnistaan ja elämästään on Suomessa valoisa. Suomalaisista lapsista noin 90 prosenttia kokee elämänsä hyvänä. Koululaistutkimuksissa 40 maan vertailussa paremman arvosanan omalle elämälleen ovat antaneet vain Belgian ja Hollannin lapset.

Eriarvoisuus kasvussa

Lapsiasiavaltuutetun arvion mukaan Suomen lapsipolitiikka on murroskohdassa, jossa vaaditaan toimia lasten yhdenvertaisuuden takaamiseksi.

Lasten hyvinvointia ja elinoloja heikentävät erityisesti oppimis- ja terveyserojen kasvu sekä lasten perusoikeuksien toteutumisen riippuvuus asuinkunnan päätöksistä. Huomio kiinnittyy myös viime vuosina tapahtuneeseen syntyvyyden laskuun, mikä osaltaan kertoo luottamuksesta perheen perustamiseen.

– Lasten oppimistulokset ovat laskeneet koko 2000-luvun ajan. Joka kahdeksas poika ei 15-vuotiaana osaa lukea tasolla, joka tarvitaan jatko-opintoihin. Sosiaalinen liikkuvuus on pysähtynyt. Suomessa varakkaimpien ja korkeimmin koulutettujen vanhempien jälkeläiset etenevät koulutuksessa muita pidemmälle. Esimerkiksi sijoittuminen painotettuun opetukseen on vähäisempää heikommista sosiaalisista taustoista tulevilla lapsilla, vaikka oppimistuloksissa ei olisi lasten kesken eroa. Lukutaidottomissa pojissa ovat yliedustettuina vieraskieliset lapset. Arvioiden mukaan vieraskielisten lasten riski joutua koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle on jopa viisinkertainen, lapsiasiavaltuutettu Kurttila toteaa.

Kuntien väliset erot lakisääteisten palvelujen laadussa ovat suuret. Esimerkiksi 9-vuotisen peruskoulun aikana saadun opetuksen määrä vaihtelee kuntien välillä yli lukukauden. Erot neuvolatoiminnassa, lastensuojelussa ja vapaa-ajan palveluissa ovat merkittäviä.

Eriarvoistuminen on samaan aikaan siirtynyt maan eri alueiden väliltä kaupunkien sisälle. Kansalliset oppimistulosten arvioinnit ja PISA-tulokset osoittavat heikoimpien ja parhaimpien koulujen löytyvän etelän metropolialueelta.

Vuonna 2013 joka kolmas lastensuojelun tehtävissä toimivista sosiaalityöntekijöistä oli vailla kelpoisuutta eli epäpäteviä. Viidesosassa kuntia alle puolet sosiaalityöntekijöistä täytti kelpoisuusehdot. Osassa kuntia ei ollut yhtäkään kelpoista sosiaalityöntekijää lastensuojelussa.

Hallituksen työ jäi kesken

Suomen lapsipolitiikan uhiksi Vuosikirja toteaa heikon lapsiasioiden valmistelun, universaalien palveluiden rapautumisen sekä sukupolvisen syrjäytymisen kierteen.

– Lapsiin kohdistuvia vaikutuksia on tunnistettu hallituksen esityksissä vähäisesti, mikä kertoo lainvalmistelun vakavista puutteista. Samaan aikaan hallitusohjelmiin on kirjattu vaikutusarvioinnin edistäminen. Hallituksen tavoitteena ollut lapsi- ja perheasioiden koordinaation parantaminen jäi kesken. Selvitystyötä tehtiin sosiaali- ja terveysministeriössä vuoden 2011 syksyllä ja vuoden 2012 keväällä, mutta tämän jälkeen selvitystyö oli pysähdyksissä aina vuoden 2014 loppuun asti. Päätöksiä lapsi- ja perheasioiden koordinaatiosta ei ole tehty, lapsiasiavaltuutettu Kurttila huomauttaa.

YK:n lapsen oikeuksien komitean huomautukset Suomea koskien eivät ole johtaneet päätöksiin vaikutusarvioinnin tehostamisesta sekä lapsiasioiden koordinaatio- ja johtamisrakenteen luomisesta.

Tämä on johtanut vähäiseen tutkimustiedon hyödyntämiseen, monitieteisen ja poikkihallinnollisen valmistelun puuttumiseen sekä monien erityisryhmiä koskevien tarkastelujen vähäisyyteen.

Osassa hallituksen lapsiin liittyvistä valmisteluista poliittinen prosessi on sekoittanut asiantuntijavalmistelua. Näin kävi muun muassa varhaiskasvatuslain valmistelussa, jossa hallitus päätyi ehdottamaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista vastoin hallitusohjelman kirjausta asiantuntijatyöryhmän valmistelun oltua vielä kesken. Myöhemmin asiantuntijatyöryhmä päättyi esittämään, ettei subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi rajata, mikä muodostui lopulta hallituksen kannaksi pitkällisen poliittisen prosessin jälkeen.

Epätoivottavaa yhtäältä on, että lapsiasioista muodostetaan ”paketteja”, joissa toisiinsa väljästi liittyvät asiat käsitellään kokonaisuutena. Näin tapahtui Vuosikirjan arvion mukaan muun muassa kotihoidontuen sukupuolikiintiöittämisen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden sitomisessa poliittisesti toisiinsa.

Ristiriitaisia päätöksiä

Lapsiasiavaltuutetun Vuosikirjan arvion mukaan hallituskauden lapsia koskevat päätökset muodostuivat monilta osin ristiriitaisiksi. Hallituskauden aikana on tehty myönteisiä uudistuksia, kuten sosiaalihuoltolaissa perheiden kotipalveluiden vahvistaminen, päivähoitolainsäädännön päivittäminen sekä lasten osallisuuden vahvistaminen perusopetuslaissa ja kuntalaissa.

Samaan aikaan hallituksella on ollut halu rakennepoliittisissa päätöksissään rajata lasten subjektiivisia oikeuksia. Esimerkkinä lasten asemaa heikentävistä päätöksistä on muun muassa lapsilisien leikkauksen vaikutukset köyhimpiin perheisiin.

– Hallituskautta sävyttää lasten oikeuksien näkökulmasta poliittisen linjan hajanaisuus tai sen puuttuminen. Hallituskauden vaikutukset muun muassa perheiden materiaaliseen elintasoon ja ostovoimaan ovat ristikkäisiä. Työttömyysturvaa, asumistukea ja toimeentulotukea on parannettu, mutta samaan aikaan on tehty kaikkia perheitä koskeva lapsilisien pienentäminen. Lisäksi lapsilisien indeksikorotuksia ei ole tehty vuodesta 2013 alkaen. Seuraavan kerran korotus on määrä tehdä vuonna 2016, jolloin lapsilisät olisivat indeksijäädytyksestä johtuen reaalisesti vajaat kahdeksan prosenttia pienemmät kuin tilanteessa, jossa indeksitarkistukset olisi tehty lainsäädännön mukaisesti. Osalle perheistä hallituksen 110 miljoonan euron lapsilisäleikkaus kompensoidaan verotuksen kautta, mutta köyhimpien perheiden, joilla ei ole riittävästi verotettavia tuloja, asema heikkenee. Niin sanottu lapsivähennys kohdistuu verovuosille 2015–2017. Vähennyksen piiriin arvioidaan tulevan noin 770 000 verovelvollista. Vähennys on kuitenkin väliaikainen, minkä johdosta on tärkeää pitää kiinni lapsiperheiden etuuksien indeksikorotuksista lainsäädännön mukaisesti. Yhden huoltajan talouksista pienituloisia on noin 20 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 1995 oli 6 prosenttia. Köyhyys on Suomessa totta ja sille ei saa antaa periksi, painottaa lapsiasiavaltuutettu Kurttila.

Lapsiin täytyy investoida enemmän

Lapsiasiavaltuutetun Vuosikirja nostaa esille tarpeen investoida lapsiin ja erityisesti ottaa yhteiskuntapolitiikassa todesta investointien merkitys alle 5-vuotiaita koskien.

– Talousnobelisti James Heckman on tehnyt tutkimusta yhteiskunnallisten investointien tuotoista. Nobelistin johtopäätös on, että parhaan tuoton yhteiskunta saa investoimalla mahdollisimman kattavasti alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Uusin geeni- ja aivotutkimus tukee Heckmanin taloustieteen mallinnuksia. Tämä tieto Suomen on otettava tosissaan, mikäli haluamme pysäyttää eriarvoistumisen. Laadukkaasta varhaiskasvatuksesta hyötyvät erityisesti heikoimmassa asemassa olevat lapset. Oppimisvaikeudet voidaan tunnistaa yhä kattavammin noin 2-vuotiaasta alkaen. Syrjäytymisen ehkäisyssä neurologisten arviointien tekeminen neuvoloissa ja ongelmiin tuen saaminen varhaiskasvatuksessa ovat avain muun muassa koulupudokkuuden ja kriminaalihuollon asiakkuuksien vähentämiseen. Suomalainen peruskoulu oli yksi parhaimmista innovaatioista 1900-luvulla lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen liittyen. Kuluvan 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan seuraava suuri harppaus voidaan ottaa varhaiskasvatuksessa ja neuvolatoiminnassa unohtamatta vahvuuksiamme, lapsiasiavaltuutettu Kurttila korostaa.

Läpileikkaavana johtopäätöksenä lapsiasiavaltuutetun Vuosikirja toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettuutta sitovana juridisena ihmisoikeussopimuksena pitää vahvistaa Suomessa kaikilla hallinnon tasoilla sekä työmarkkinajärjestöjen ja elinkeinoelämän piirissä.

Tämä ilmeni muun muassa lapsiasiavaltuutetun toimiston saamista kansalaisyhteydenotoista, joita tuli vuonna 2014 ennätykselliset noin 650 kappaletta.

Koko vuosikirja luettavissa täältä.

Lisätietoja:

Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2015. Harvojen yhteiskunta vai kaikkien kansakunta? Hallituskausi 2011–2015 lapsen oikeuksien näkökulmasta. (ISBN 978-952-259-444-0, ISSN 1798-4009) tiedotusvälineiden etukäteen tilattavissa osoitteesta lapsiasiavaltuutettu@oikeus.fi tai hallinnollinen avustaja Pirkko-Liisa Rautio, p. 02956 66852


Uutiskirje

Alla olevalla lomakkeella voit tilata itsellesi lapsiasiavaltuutetun uutiskirjeen.

Kiitos tilauksesta.