LAPS/95/2026, 25.6.2026
Lapsiasiavaltuutetun lausunto YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle
Viite: CERD/C/FIN/24-26
Lapsiasiavaltuutettu haluaa kunnioittavasti tuoda YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean tietoon työssään esiin nousseita seikkoja.
Elokuussa 2021 komitealle toimitetun Suomen yhdistetyn 24.–26. määräaikaisraportin jälkeen lapsiasiavaltuutettu on tavannut lukuisia kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia lapsia. Lisäksi lapsiasiavaltuutettu on toteuttanut selvitykset sekä saamelaislasten että romanilasten hyvinvoinnista. Tässä lausunnossa esitetään edellä mainituissa selvityksissä ja lasten tapaamisissa esiin nousseita keskeisiä havaintoja sekä yleisiä huomioita yhteiskunnallisesta ilmapiiristä Suomessa.
Vähemmistöjen perustuslailliset oikeudet
Perustuslain 17 §:ssä turvataan vähemmistöjen kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.
Romanit ovat suomalainen kieli- ja kulttuurivähemmistö, joka on asunut Suomessa yli 500 vuotta. Romaneita arvioidaan olevan Suomessa noin 10 000. Ruotsissa elää noin 3 000 Suomen romania. Romanit ovat Suomen kansalaisia ja heillä on yhtäläiset kansalaisoikeudet ja -velvollisuudet. Romanien asema kansallisena, perinteisenä vähemmistönä on turvattu perustuslaissa. Heillä on lakiin perustuva oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Romanikieli kuuluu indoeurooppalaiseen kieliperheeseen, sen indoarjalaiseen haaraan.
Saamelaiset ovat Euroopan ainoa virallinen alkuperäiskansa. Saamelaiset asuvat neljän eri valtion alueella: Suomessa, Ruotsissa, Norjassa sekä Venäjällä. Kaikkiaan saamelaisia on yhteensä 75 000–100 000, joista noin 10 000 asuu Suomessa. Saamelaisilla on oma kieli ja kulttuuri, joiden ylläpitäminen ja kehittäminen on turvattu Suomen perustuslailla. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Saamen kielilaki turvaa saamelaisille oikeuden käyttää saamen kieliä asioidessaan viranomaisten kanssa. Se on voimassa saamelaisten kotiseutualueella.
Ulkomaalaistaustaisten osuus Suomen väestöstä vuonna 2025 oli 11,7 prosenttia, eli heitä on yhteensä noin 650 000. Suomen perustuslain mukaan jokaisella Suomessa asuvalla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Oppilaan oman äidinkielen opetusta voidaan järjestää, jos opetukseen osallistuu vähintään neljä oppilasta. Valtionavustusta voidaan myöntää enintään kahdesta viikkotunnista kutakin laskennallista neljän oppilaan ryhmää kohti oppilaiden koko perusopetuksen ajan.
Romanilapset
Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2022 toteuttama romanilasten hyvinvointia käsittelevä selvitys [1] piirtää kaksijakoisen kuvan romanilasten arjesta. Vaikka lapset kertoivat myönteisistäkin asioista, kuten perheen ja suvun merkityksestä sekä ylpeydestään romanikulttuuria ja romanikieltä kohtaan, selvityksessä korostuivat kokemukset syrjinnästä, kiusaamisesta ja ulkopuolisuudesta. [2] Näillä on valtavasti vaikutusta lasten hyvinvointiin, koulunkäyntiin ja tulevaisuudenuskoon.
Selvityksessä havaittiin syrjinnän olevan monille romanilapsille niin tavallinen osa arkea, ettei sitä aina edes tunnisteta syrjinnäksi. Haastatteluissa lapset esimerkiksi usein puhuivat kiusaamisesta tilanteissa, jotka selvityksen tekijöiden mukaan olivat tosiasiassa syrjintää. [3]
Koulumaailmassa toistuvaksi teemaksi nousivat ennakkoasenteet romaneja kohtaan. Lapset kokivat, että opettajat eivät usein ota heitä vakavissaan, oli kyse sitten opiskelusta tai syrjintätilanteista. Eräs lapsi kuvasi tilannetta siten, että romanilapset jätetään helposti syrjään, koska heidän oletetaan olevan välinpitämättömiä koulunkäyntiä kohtaan, vaikka taustalla voi olla heikko itsetunto, ujous tai ulkopuolisuuden tunne. [4]
Lasten kokemukset koulussa vaikuttivat selkeästi myös lasten tulevaisuudennäkymiin: Osa lapsista esimerkiksi koki kouluttautumisen turhaksi, koska se ei johda työpaikan saamiseen romanien työmarkkinoilla kohtaaman syrjinnän vuoksi. Osalla selvityksessä haastatelluista lapsista ei ollut lainkaan unelmia tulevaisuuden varalle, koska he eivät uskoneet voivansa itse vaikuttaa elämänkulkuunsa. [5] Samat haasteet syrjintäkokemuksista ja työharjoittelupaikkojen saamisesta nousivat esiin myös vuonna 2016 lapsiasiavaltuutetun tavatessa romaninuoria, joten valitettavasti edistystä ei varsinaisesti näytä tapahtuneen. [6]
Lähes kaikki lasten kuvaamat kiusaamistilanteet liittyivät ennakkoluuloihin romaniväestöä kohtaan. Lapset esimerkiksi kertoivat toiseuttamisen kokemuksista ja rasistisen väkivallan kohteeksi joutumisesta:
”Luokkalaiseni ovat sanoneet että mannet vain varastavat ja puukottavat ja että olemme mamuja ja että meidän pitäisi häipyä suomesta.”
”No koulus meidän luokkalaiset kyllä huutelee aika paljon kaikkee. Jotain likanen manne ja kaikkee tollasta. Ja että pitää tavarat mukaan, ettei niitä pölli.”
”Minua ei uskottu suomalaiseksi vaan väitettiin että olen ulkomaalainen.”
”Koulussa poika kuristi minua koska vihasi romaneja.”
”No just se, kun mä kerroin et mä oon romani, niin sillon koettiin, että mun kanssa ei voi olla. Niin sitten mä jäin koulussa yksin.” [7]
Lapsiasiavaltuutettu pitää erittäin huolestuttavana selvityksestä ilmi käynyttä lasten heikkoa luottamusta siihen, että rasismiin ja syrjintään puuttuminen johtaisi todellisiin muutoksiin. Lasten kertoman mukaan esimerkiksi koulussa ei tehokkaasti puututa lasten kokemaan syrjintään ja syrjintää väitetään vitsailuksi.
Ratkaisukeinoina lapset korostivat ennen kaikkea asenneilmapiirin muutosta. He toivoivat enemmän tietoa romanikulttuurista kouluihin, romanien ja valtaväestön välisen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä aktiivisempaa puuttumista syrjintään. [8] Tärkeänä pidettiin lisäksi sitä, että aikuiset uskoisivat lasten kokemuksia eivätkä vähättelisi niitä kehottamalla vain olemaan välittämättä. [9]
Selvityksessä sivuttiin myös romanikulttuuriin liittyviä sisäisiä haasteita. Osa lapsista koki perinteiseen häveliäisyyssääntöön liittyvät käytännöt rajoittaviksi, sillä ne vaikeuttivat keskustelua vanhempien kanssa murrosikään, aikuistumiseen ja läheisyyden osoittamiseen liittyvistä asioista. [10] Romanikulttuuriin liittyvät erityispiirteet on pyritty tunnistamaan mm. turvakotipalveluissa, ja ammattilaisten tietoa on pyritty lisäämään mm. siitä, että romanikulttuurissa parisuhteessa tapahtuva väkivalta on yhteisön asia, ja romaninaisen kynnys hakea lähestymiskieltoa tai tehdä rikosilmoitusta on valtaväestöä korkeampi. [11] Lapsiasiavaltuutettu on syvästi huolissaan siitä, että romanit ovat yliedustettuina vakavissa väkivaltarikoksissa. [12] Myös lapset ovat joutuneet kunniasyistä tehtyjen vakavien lähisuhdeväkivaltarikosten todistajiksi tai uhreiksi.
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että ulkoa tulevan syrjinnän lisäksi myös vähemmistöyhteisöissä esiintyviin haasteisiin pystytään tehokkaasti tarttumaan. Lapsiasiavaltuutettu on edellyttänyt, että haitallisten käytäntöjen olemassaolo myönnetään ja niiden kitkemiseen hyväksytään apua myös yhteisön ulkopuolelta. [13]
Ilmiöiden taustalla voi olla moniulotteisia sosiaalisia, taloudellisia ja historiallisia tekijöitä, kuten ylisukupolvinen huono-osaisuus ja syrjintä. Niiden tutkiminen voi olla haastavaa, koska yhteisöjen sisällä saattaa ymmärrettävistä syistä esiintyä varovaisuutta tai vastahakoisuutta käsitellä arkaluontoisia aiheita. Vähemmistöön kuuluvien lasten osalta on erityisen valitettavaa, että tutkimukseen osallistumista ja tutkimuskysymysten hyväksyttävyyttä voivat osin määrittää yhteisöjen edustajat tai muut portinvartija-asemassa olevat toimijat, mikä voi vaikuttaa siihen, millaisia kysymyksiä tutkijat voivat käytännössä esittää ja millaista aineistoa on mahdollista kerätä.
Saamelaislapset
On tärkeää tunnistaa myös ne käytännön haasteet, jotka vaikuttavat yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen esimerkiksi palvelutarjonnassa. Lapsiasiavaltuutetun vuonna 2021 tapaamat saamelaislapset ovat esimerkiksi kertoneet lapsiasiavaltuutetulle, että useinkaan terveydenhuollon ammattilaiset eivät puhu heidän äidinkieltään, jolloin paikalle tarvitsee tulkin. Tämä on tuntunut lapsista epämukavalta, erityisesti niissä tilanteissa, jos terveydenhuollossa asioidessa tulkkina on toiminut joku sukulainen. [14]
Kielelliset kysymykset ylipäätään ovat nousseet usein keskustelun keskiöön saamelaislasten kanssa. Vuonna 2021 tavatut saamelaislapset kertoivat systemaattisesti oppimateriaalin saatavuusongelmista. Opiskelu (ja opettaminen) saamen kielillä on työlästä sekä näennäistä, mikäli oppimateriaalia ei ole saatavilla kuin suomeksi. Samat oppimateriaalien saatavuuteen liittyvät haasteet nousivat esiin myös lapsiasiavaltuutetun vuonna 2022 toteuttamassa saamelaislasten hyvinvointia koskeneessa selvityksessä. [15, 16]
Saamelaislapset kertoivat kokevansa pelkoa ja huolta niin ilmastonmuutoksesta kuin saamelaiskulttuurin ja perinteisten elinkeinojen säilymisestä. [17] Selvityksen pohjalta esitettiinkin toimenpide-ehdotuksena mm. “Sitoudutaan asetettuihin päästötavoitteisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja perinteisten elinkeinojen säilyttämiseksi”. [18]
Maahanmuuttajataustaiset lapset
Lapsiasiavaltuutettu tapasi vuoden 2025 aikana koulutuksen yhdenvertaisuuden tiimoilta yhteensä 115 lasta eri koulutusasteilta. Lasten mukaan toisten oppilaiden kiusaamisen ja syrjimisen kohteeksi joutuvat usein vammaisten lasten ohella varsinkin maahanmuuttajataustaiset, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tai erilaiselta näyttävät oppilaat.
Lapsiasiavaltuutetulla oli kevään 2026 ajan tiimi 11–12-vuotiaiden maahanmuuttajataustaisten lasten kanssa. Tiimissä keskusteluja hallitsevaksi teemaksi nousi syrjintä ja rasismi, sekä lasten ympäristöissä että yleisesti yhteiskunnassa.
Kuten romanilastenkin kohdalla, lapsiasiavaltuutettu pitää erityisen huolestuttavana, että maahanmuuttajataustaiset lapset kokevat rasismin niin tavalliseksi osaksi arkeaan, että siihen on osittain jo turtunut. Kuten alla olevasta sitaatista käy ilmi, rasismia muun muassa vähätellään huumorina:
”Aikuinen: Onko tässä koulussa rasismia?
Lapsi: Sitä mä en hirveesti tiiä. Jotkut mun kaverit luokassa on niinku rasisteja ihan vitsillä, niinku vaan mua vastaan. Mua ei kyllä se haittaa, ku mä oon tottunu siihen aika paljon, mut mä oon sanonu niille aika monta kertaa, et rasismi ei ole vitsi eikä siitä kannata vitsailla.”
Niin ikään romanilasten kokemuksia vastaava seikka oli voimattomuuden kokemus rasismin edessä. Moni maahanmuuttajataustainen lapsi katsoi, ettei rasismiongelmaan voi puuttua. Erään lapsen toteamus, kun häneltä kysyttiin terveisiä päättäjille siitä, miten maahanmuuttajataustaisten lasten olisi hyvä olla Suomessa, kuulostaa lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan enemmänkin selviytymisohjeelta muille lapsille ympäristössä, jossa kaikkien hyväksyntä ei ole itsestäänselvyys:
”Oo vaan oma itsensä ja älä kuuntele mitä muut sanoo.”
Toisaalta lapset tunnistivat keskusteluissa verrattain yksinkertaisia keinoja, kuten kaikkien ihmisarvon kunnioittamisen rasismiin puuttumiseksi:
”Aikuinen: Miten näihin asioihin voitais puuttua?
Lapsi: Hmm, no, siihen ei mitenkään pystyis puuttuu, koska rasismia on kaikkialla, ja se on tosi vaikeeta puuttuu, silleen pitää vaan kestää tai sitte, nii.
Aikuinen: Voiko sitä mitenkään parantaa ees osittain?
Lapsi: No, sitä mä en nii hyvin tiiä, mutta… Pitää vaan ottaa kaikki mukaan. Ja opettaa, että kaikki ovat ihmisiä vaan.”
Tiimissä käytyjen keskustelujen pohjalta lasten kanssa tehtiin suosituksia, muun ohella seuraavat:
- Kasvatetaan, opetetaan ja koulutetaan lapsia ja aikuisia ihmisten tasa-arvoiseen ja kunnioittavaan kohteluun.
- Puututaan rasismiin ja kiusaamiseen nykyistä paremmin kaikkialla kuten kouluissa, harrastuksissa ja vapaa-ajalla.
- Ei vitsailla rasismista tai heitetä rasistista läppää.
- Lisätään tietoa erilaisista kulttuureista ja ehkäistään väärän tiedon levittämistä eri kulttuureista.
- Annetaan lapsen oppia omasta kulttuurista ja ilmaista omaa kulttuuriaan esimerkiksi viettämällä kulttuuriin kuuluvia juhlia, pukeutumisella tai muilla tavoilla.
- Kuunnellaan lapsia, kysytään kuulumisia ja selvitetään kiusaamistilanteet loppuun asti.
- Autetaan lapsia saamaan harrastus ja tekemään itselle tärkeitä asioita. Nämä auttavat tutustumaan muihin lapsiin ja tuovat hyvää oloa.
Lasten muotoilemien suositusten painoarvoa alleviivaavat Kouluterveyskyselyn tulokset. Vuoden 2025 Kouluterveyskyselyn tulosten mukaan viikoittainen koulukiusaaminen oli kaikilla kouluasteilla yleisintä ulkomaalaistaustaisilla. [19]
Poliittinen ilmapiiri
Suomen kuluvaa hallituskautta (2023 alkaen) ovat varjostaneet useat tapaukset, joissa hallituspuolueiden kansanedustajien ja myös ministereiden toiminta on ollut avoimen rasistista tai syrjivää. Tapausten laajuus ja niistä käyty julkinen keskustelu ovat herättäneet huomiota myös kansainvälisesti. [20] Hallituksessa istuvien ministerien kielenkäyttö on jo ennen hallituskautta ollut kärjistettyä, mm. nykyinen valtiovarainministeri on blogissaan viitannut huivia käyttäviin ihmisiin ”mustina säkkeinä”. [21]
Hallituskauden alkuvaiheessa hallitus antoi rasisminvastaisen tiedonannon ja siihen pohjaavan toimintaohjelman [22] korostaakseen sitoutumistaan yhdenvertaisuuden edistämiseen ja rasismin vastaiseen työhön. Lapsiasiavaltuutettu on kantanut yleisesti huolta siitä, miten valtaapitävien ihmisten laajaa julkisuutta nauttivat rasistiset ja syrjivät ulostulot vaikuttavat lapsiin. Valitettava, mutta havainnollistava esimerkki asenneilmapiirin koventumisesta ja lastenkin maalittamisesta on erään perheryhmäkodin ympärillä vellonut, myös uutisiin päätynyt tapahtumasarja.
Tapahtuma sai alkunsa yksittäisen kansanedustajan sosiaalisen median alusta X:ssä 11.9.2025 julkaisemasta videosta. Videolla hämmästeltiin Tampereella sijaitsevan perheryhmäkodin rakennusta. Kyseinen perheryhmäkoti on tarkoitettu Suomeen yksin saapuneille lapsille, joille on myönnetty oleskelulupa tai tilapäisen suojelun päätös. Tämän jälkeen sosiaalisessa mediassa esitettiin lukuisia perättömiä väitteitä perheryhmäkodin kustannuksista, toimintatavoista ja lasten taustoista. Virheellisiä väittämiä levittivät myös hallituspuolueiden kansanedustajat. Eräs kansanedustaja levitti valokuvaa, jossa on lapsia perheryhmäkodin laiturilla. Ministeri kutsui viestintäpalvelu X:ssä perheryhmäkodin lapsia ”kartanopakolaisiksi”.
Sosiaalisen median myötä perheryhmäkoti nousi valtamedian valokeilaan. Joissain tiedotusvälineissä toistettiin virheellisiä tietoja, ja kaikissa julkaistiin kuvia perheryhmäkodista. Julkisuuden seurauksena perheryhmäkodin työntekijöihin kohdistettiin uhkailua ja häirintää. Sosiaalisen median keskustelupalstoilla perheryhmäkoti uhattiin polttaa. Tilanne herätti ahdistusta ja pelkoa lapsissa ja yrityksen työntekijöissä.
Lapsiasiavaltuutettu kirjelmöi tapahtuneesta syksyn 2025 aikana kahdesti pääministerille, sillä tapahtumasarjan alullepanijana ja keskeisinä voimistajina toimivat hallituspuolueiden kansanedustajat sekä ministeri. Lapsiasiavaltuutettu odottaa edelleen kesäkuussa 2026 vastausta kirjeisiinsä.
Helsingissä 25.6.2026
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Sonja Vahtera, juristi
[1] Selvitykseen osallistui 11–17-vuotiaita itsensä romaniksi kokevia lapsia eri puolilta Suomea. Selvitystä varten haastateltiin 18 lasta. Haastattelujen pohjalta laadittiin sähköinen kyselylomake, johon vastasi 93 romaniksi itsensä kokevaa lasta. Weckström, E., Kekkonen, K. & Kekkonen, O: ”Tulee fiilis, et nää oikeesti hyväksyy mikä mä oon”: Romanilasten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:3, s. 5.
[2] Ibid., s. 12.
[3] Ibid., s. 25, 51.
[4] Ibid., s. 34, 40.
[5] Ibid., s. 53, 58.
[6] Tiivistelmä tapaamisen sisällöstä
[7] Weckström, E., Kekkonen, K. & Kekkonen, O: ”Tulee fiilis, et nää oikeesti hyväksyy mikä mä oon”: Romanilasten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:3, s. 52.
[8] Ibid., s. 52, 54, 59.
[9] Ibid., s. 54.
[10] Ibid., s. 55.
[11] Ks. Turvakotipalvelut lähisuhdeväkivaltaa kokeneille romaninaisille
[12] Ks. Yle (2025). Sukuriidat ja väistämisvelvollisuus ruokkivat väkivallan uhkaa romaniyhteisöissä.
[13] Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen kolumni Helsingin Sanomissa 24.9.2024.
[14] Muistio tapaamisesta: Lapsiasiavaltuutetun muistio.
[15] Saamelaislasten selvityksen avulla tavoitettiin lähes sata 11–17-vuotiasta saamelaiseksi itsensä kokevaa lasta ja nuorta. Kuusi antoi teemahaastatteluissa arvokasta tietoa hyvinvoinnistaan ja oikeuksistaan kyselylomakkeen laatimisen tueksi, ja 83 vastasi selvityksen aineistona toimineeseen sähköiseen kyselylomakkeeseen. Weckström, E., Kekkonen, K. & Kekkonen, O: ”Kiva että juuri minä saan opiskella tätä kieltä ja se on osa kulttuuriani”: Saamelaislasten hyvinvointi ja oikeuksien toteutuminen. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2023:1, s. 11.
[16] Ibid., s. 43, 44, 57.
[17] Ibid., s. 40, 48, 49.
[18] Ibid., s. 65.
[19] Castaneda ym. (2026). Lasten ja nuorten syntyperään liittyvät terveys- ja hyvinvointierot ja niiden kehityskulut – Kouluterveyskyselyn tulokset syntyperän mukaan vuosina 2019–2025. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 2/2026, s. 72.
[20] Ks. esim. Al Jazeera (2023). Finland’s government agrees on anti-racism plan after series of scandals.
[21] Ks. Riikka Purran blogiteksti päiväyksellä 5.3.2019.
[22] Valtioneuvoston toimenpideohjelma
