LAPS/92/2026, 11.9.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan oikeus­asiamiehelle ala­ikäisten suojelemisesta haitallisilta verkko­sisällöiltä

Viite: EOAK/3556/2026

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Eduskunnan oikeus­asiamies on ottanut alaikäisten suojelua haitallisilta verkkosisällöiltä koskevan asian käsiteltäväksi omana aloitteenaan. Tavoitteena on muodostaa ajantasainen kuva käynnissä tai suunnitteilla olevista kehityshankkeista sekä niistä tekijöistä, jotka mahdollisesti estävät lasten tehokasta suojelua heille haitallisilta verkko­sisällöiltä. Lausuntopyyntö sisältää neljä kysymystä, joihin erityisesti pyydetään vastausta. 

Lapsiasiavaltuutetulla ei ole kattavaa tietoa käynnissä tai suunnitteilla olevista kehityshankkeista ja katsomme, että niistä raportoiminen kuuluu ensisijaisesti ministeriöille. Myös useat kolmannen sektorin toimijat tekevät merkittävää ja vaikuttavaa työtä lasten suojelemiseksi verkko­ympäristöissä. Viittaamme sosiaali- ja terveys­ministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoimaan kansalliseen ja poikki­hallinnolliseen työhön, jossa on laadittu Väkivallaton lapsuus -toimenpide­suunnitelma vuosille 2026–2033 [1]. Se sisältää luvun 6.2. Digi­turvataidot ja väkivalta digitaalisissa ympäristöissä, jossa esitetään lukuisia jo menossa olevia ja suunniteltuja toimenpiteitä.  

Lapsia on aiheellista suojella altistumiselta pornografiselta materiaalilta, sillä altistumisen haitat lapsen terveelle psyykkiselle ja seksuaaliselle kehitykselle on tunnettu jo pitkään. Digitaalinen ympäristö on vaikeuttanut tätä suojelutehtävää, sillä verkossa pornografinen sisältö on usein helposti kaiken­ikäisten käyttäjien saatavilla ja lapsi saattaa kohdata haitallisia sisältöjä myös vahingossa. Uhka ei rajoitu kuitenkaan vain haitallisen sisällön katseluun, vaan digitaalisissa ympäristöissä lasten riski joutua seksuaali­väkivallan uhriksi on suuri ja vaikeasti hallittavissa. Verkosta on tullut useiden seksuaali­rikosten tapahtumapaikka, jossa yhden seksuaali­rikollisen uhrien lukumäärät voivat nousta satoihin lapsiin. Lapset voivat joutua digitaalis­välitteisen seksuaali­väkivallan uhriksi, vaikka eivät itse käyttäisi digitaalisia laitteita, sillä lapsiin kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa sisältävää materiaalia levitetään globaalisti verkon kautta. Digitaalinen teknologia onkin avannut uuden ja vaikeasti hallittavan toiminta­ympäristön, joka usein eri tavoin vaarantaa vakavasti lasten turvallisuuden. Lapsiasia­valtuutettu on useissa yhteyksissä ilmaissut vakavan huolensa lasten turvallisuudesta digitaalisessa ympäristössä ja kiittää eduskunnan oikeus­asiamiestä tästä tärkeästä aloitteesta.

1. Mitä lainsäädännöllisiä uudistuksia lasten tehokas suojelu verkko­pornografialta näkemyksenne mukaan edellyttää?

Verkkopornografiassa ja verkkovälitteisessä seksuaali­väkivallassa on kyse maailmanlaajuisesta ilmiöstä, jonka vuoksi lasten suojeleminen haitallisilta sisällöiltä vaatii käsityksemme mukaan vähintään EU-tasoisia toimia. 

Lapsiasiavaltuutettu on antanut useita lausuntoja eduskunnan liikenne- ja viestintä­valiokunnalle liittyen Euroopan komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lapsiin kohdistuvan seksuaali­väkivallan ehkäisyä ja torjuntaa koskevista säännöistä (COM(2022) 209 final) (CSAM-asetus) [2]. Asetuksesta, jolla velvoitettaisiin internet­yritykset tunnistamaan lapseen kohdistuvaa seksuaali­väkivaltaa todistava materiaali palveluissaan, ilmoittamaan siitä ja poistamaan se, ei edelleenkään ole saavutettu yhteis­ymmärrystä. Uusi velvoittava asetus on kohdannut vastustusta erityisesti viestien salauksen suojan ja tunnistamisen pakollisuuden vuoksi. Nykyinen väliaikainen asetus, joka perustuu yritysten vapaaehtoiseen viestien skannaukseen, on voimassa vuoteen 2028 asti. Lapsiasia­valtuutetulla ei ole mahdollisuutta arvioida asiaan liittyviä teknisiä ratkaisuja tai ongelmia, mutta valtuutettu on korostanut lausunnoissaan, että asetus­ehdotuksen tavoitteen - lasten suojeleminen verkkovälitteiseltä seksuaaliväkivallalta EU-tasolla – tulee pysyä keskeisenä sekä tinkimättömänä johtonuorana valmistelussa. Lapsiasia­valtuutettu kannattaa siis pysyvää ja nykyistä velvoittavampaa sääntelyä. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että lapset, vanhemmat ja kaikki lasten kanssa toimivat saavat ohjausta ja koulutusta digi­ympäristöissä toimimisesta sekä niissä esiintyvistä haitallisista ja väkivaltaisista sisällöistä ja niiltä suojautumisesta. Sen lisäksi on varmistettava, että lainsäädäntö tukee kaikin mahdollisin keinoin sitä, että tällaiset sisällöt eivät ole lasten saatavilla. Lasten sosiaalisen median käytöstä ollaan, aiheellisestikin, huolissaan laajemminkin kuin pornografia- ja väkivalta­materiaaleihin pääsyn osalta. 

Useissa maissa toteutettu ja Suomessakin selvitelty sosiaalisen median ikärajan nosto ei lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan ole toimiva ratkaisu lapsiin kohdistuvien haittojen vähentämiseen. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että GDPR-sääntelyn mukaisesta ja useiden teknologia­yhtiöiden sovelluksilleen asettamasta 13 vuoden ikärajasta on kuitenkin pidettävä kiinni, ja myös vanhemmat täytyy sitouttaa ja velvoittaa ohjaamaan ja valvomaan ikärajan noudattamista nykyistä paremmin. Se, missä määrin kyse on lainsäädäntö­ratkaisuista, tulee ratkaista huolellisten vaihtoehtojen punninnan ja vaikutus­arviointien kautta. Lapsiasia­valtuutettu muistuttaa, että valittavien toimintatapojen tulee olla ensisijaisesti lapsen edun mukaisia, mikä tarkoittaa myös sitä, että lapset mielipiteet tulee selvittää ja ottaa huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa valmistelua. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää onnistuneena rikoslain (39/1889, 20 luvun 19 §) muotoilua lasta seksuaalisesti esittävän kuvan määritelmästä, koska se kattaa myös todellisuutta jäljittelevän kuvamateriaalin. Sääntely perustuu Lanzarote-sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksi­käyttöä vastaan) täytäntöön­panoon Suomessa 2011. Sääntelyllä varauduttiin teknologian nopeaan kehitykseen ja tilanteisiin, joissa ”kuvasta tai kuvatallenteesta ei voida päätellä, kuvaako se todellisia henkilöitä tai todellisia tapahtumia.” [3] Sääntely kattaa muun muassa tekoälyllä tuotetun, lapsiin kohdistettua seksuaali­väkivaltaa kuvaavan materiaalin.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että verkko­pornografiaa sisältävän materiaalin lisäksi kaikenlainen väkivalta­materiaali on haitallista lapsille. Viime vuosina lapset ovat itse kuvanneet ja levittäneet toisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa sisältävää kuvamateriaalia, minkä lisäksi tällaiselle materiaalille on kysyntää joidenkin aikuisten keskuudessa. Lapsiasia­valtuutettu teki marraskuussa 2022 oikeus­ministeriölle aloitteen lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussapidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi. [4] Kuluvan vuoden huhtikuussa tuli voimaan rikoslain (3971889) muutos, jolla säädettiin väkivalta­kuvauksen hallussapidosta (RL 17:17 a) ja törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan hallussapidosta (RL 20:21 a). [5] Muutos vastasi lapsiasia­valtuutetun aloitteeseen materiaalin hallussapidon osalta. Materiaalin levittämisen rangaistavuuden ulottamista kaikkeen lapsen henkistä tai fyysistä terveyttä tai kehitystä vakavasti vaarantaviin väkivalta­kuvauksiin ei toteutettu. 

Edellä mainitun lakimuutoksen yhteydessä eduskunta hyväksyi seuraavan lausuman: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi rikoslain 17 luvun 17 a §:ssä tarkoitetun väkivalta­kuvauksen hallussapitoa koskevan rangaistus­säännöksen osalta, tuleeko lapsiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa esittävän materiaalin hallussapidon osalta säätää itsenäinen rangaistus­säännös ja sen osalta säätää mahdolliseksi seuraamukseksi vankeusrangaistus”. Lapsiasia­valtuutetun tiedossa ei ole, onko lausuman johdosta vielä ryhdytty toimiin.

2. Millaisia teknisiä toteutuksia ja valvonta­mekanismeja lasten tehokas suojelu verkko­pornografialta näkemyksenne mukaan edellyttää?

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa tässä yhteydessä, että toimistollamme ei ole sellaista verkko­ympäristöjen osaamista, jolla teknisiä toteutuksia ja valvonta­mekanismeja voisi arvioida tarkemmalla tasolla.  

Nostamme esiin Eurochildin näkemyksiä lasten suojelemiseksi [6], joita on esitetty sosiaalisen median ikärajoitusten arviointiin liittyen ja jotka voidaan tiivistää seuraavasti:

• Lapsen etu ja lapsen oikeudet asetetaan etusijalle digitaalisia palveluja ja alustoja tarjoavien yritysten liiketoiminnassa. 
• Turvallisuus rakennetaan palveluihin jo suunnittelu­vaiheessa ("safety by design").
• Algoritmien, suosittelu­järjestelmien ja manipuloivien suunnittelu­ratkaisujen vaikutuksia rajoitetaan. 
• Yritysten vastuuta ja läpinäkyvyyttä lisätään erityisesti lasten käyttäjätietojen ja hyvinvoinnin osalta. 
• Lasten osallisuus varmistetaan, kun digipalveluja ja niihin liittyvää sääntelyä kehitetään. 
• Digitaalista lukutaitoa vahvistetaan lasten, vanhempien ja muiden aikuisten keskuudessa. 

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa ”security / safety by default” -ajattelua, mikä tarkoittaa sitä, että erilaisissa lasten ja nuorten käyttämillä alustoilla ja laitteissa on oletusasetuksena turvalliset ja yksityisyyttä suojaavat asetukset. Kun käyttäjä, iästä riippumatta, asentaa sovelluksen ja luo itselleen profiilin, sovelluksessa on automaattisesti päällä asetukset, jotka mm. pitävät profiilin yksityisenä, estävät tuntemattomien ihmisten seuraamisen ja viestien vaihdon, estävät kuvien ja linkkien julkisen jakamisen sekä yksityisen jakamisen muiden kuin tuttujen ihmisten välillä sekä estävät haitallisen sisällön katselun, jakamisen ja vastaanottamisen. Tällä hetkellä monet alustat toimivat päinvastoin: kaikki on lähtökohtaisesti avointa ja julkista. Osa suurimmista alustoista (mm. Snapchat, Tiktok ja Metan hallitsemat Facebook ja Instagram) asettaa jo nyt oletuksena tiukempia rajoituksia alaikäisillä käyttäjille. Tekniset ratkaisut ovat mahdollisia myös laitteiden valmistajien ja operaattorien tarjoamina. Applen puhelimissa on Applen Ruutuaika-sovellus, jonka avulla voi asettaa käyttötaukoja, aikarajoituksia sovelluksille ja päättää, keiden kaikkien kanssa lapsi saa kommunikoida. Android-puhelimissa toimii Googlen Family link. Myös osa puhelin­operaattoreista tarjoaa lapsille liittymiä, joiden avulla huoltajan on mahdollista hallita, rajoittaa ja seurata lapsen datan käyttöä ja navigointia digitaalisessa ympäristössä. Erilaisten teknisten ratkaisujen tulisi olla kaikille tuttuja, helposti käyttöön otettavia ja käytettävyydeltään riittävän yksinkertaisia, jotta ne tulisivat luontevaksi osaksi digiympäristöissä toimimista. 

3. Mitä keskeisiä haasteita asiaan näkemyksenne mukaan liittyy? 

Lapset ja nuoret, samoin kuin rikolliset, oppivat nopeasti kiertämään erilaisia teknisiä rajoitteita. Jos sovellusten tms. käyttöönotto ei edellytä vahvaa tunnistautumista, on helppo valehdella ikänsä. Pornografian katselu ei edellytä edes sovellusten käyttöönottoa, vaan internet- ja selainyhteys avaavat lapsille pääsyn haitalliseen materiaaliin.

Suosituimmillakin pornosivustoilla (esim. Pornhub ja Redtube) voi kirjautumatta ja maksutta katsella rajua pornografista materiaalia ilman, että ikää verifioidaan. Riittää, että käyttäjä kertoo nappia painamalla olevansa yli 18-vuotias. Tällaiset teknologiset ratkaisut eivät suojele lapsia riittävästi, ja palveluja tuottavat yhtiöt tulisikin velvoittaa asettamaan sivustoilleen riittävät estot alaikäisiä varten. Tarvitaan siis luotettavia ja tehokkaita keinoja ikärajojen noudattamisen valvontaan. 

On hyvä myös tunnistaa, että lapset hakeutuvat vuorovaikutukseen vieraiden ihmisten kanssa, he kiusaavat toisiaan, katselevat haitallista sisältöä ja toisinaan tuottavat ja levittävät sitä itse. Lapsi ei ole digitaalisessa ympäristössä vain passiivinen vastaanottaja, vaan myös aktiivinen toimija, joka on vaarassa itse syyllistyä rikoksiin tai vaarantaa oman terveytensä ja kehityksensä muilla tavoin. Haasteena on, että kaikki aikuiset eivät ymmärrä lasten toimintaa ja niiden seurauksia ja toisaalta lapset eivät itsekään tiedosta välttämättä oman toimintansa ongelmia tai haitallisuutta, tai sitä, että toiminta voi jossain tilanteissa täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Haasteena on myös se, että teknisissä ratkaisuissa on otettava huomioon muun muassa viestinnän tietosuojaan liittyvät kysymykset. Esimerkiksi CSAM-asetuksen etenemisen ongelmat ovat keskeiset liittyneet asetusluonnoksen 7 artiklan mukaiseen tunnistamis­määräykseen ja sen suhteeseen luottamuksellisen viestinnän suojaan. Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa tässä yhteydessä, että viestinnän luottamuksellisuuden vaatimus koskee myös lasten viestejä. 

Lapsiasiavaltuutettu saa yhteydenottoja sidosryhmiltä ja vanhemmilta siitä, että lapset pääsevät julkisissa tiloissa, kuten kirjastoissa ja koulujen jakamilla chrome bookeilla, rajoittamattomasti verkkoon. Julkisissa tiloissa tapahtuvaan verkko­ympäristöjen käyttöön on löydettävä ratkaisut, joilla lapsia voidaan suojella haitallisilta sisällöiltä. Tämä siirtää vastuuta asiasta myös perheen ulkopuolelle, lasten kanssa toimiviin julkisiin ja yksityisiin tahoihin. Lapset voivat nähdä haitallisia sisältöjä myös toisten lasten laitteilta, joissa pääsyä ei ole rajoitettu. 

Tekniset ratkaisut yksinään eivät siis riitä, vaan lapsille tulee tarjota tukea ja apua sekä ennakollisesti että niissä tilanteissa, kun lapsi kohtaa haitallisia sisältöjä. Mediakasvatuksessa ja digiosaamisen kehittämisessä, jota siis tulee kohdentaa lasten lisäksi myös lasten vanhemmille ja muille lasten kanssa toimiville, on huomioitava myös verkkoympäristöjen haitalliset puolet. Tässä yhteydessä on syytä painottaa myös laadukkaan ja ikätasoisen seksuaali­kasvatuksen merkitystä. Pornografia ei useinkaan tarjoa normaalia käsitystä ihmiskehosta tai ihmisten välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä. 

Lapsiasiavaltuutettu nostaa esiin myös tekoälyn käytön lisääntymisen liittyvät ongelmat. Haitallisia materiaaleja on entistä helpompaa tuottaa, ja materiaalin määrän lisääntyessä valvonta on entistä vaikeampaa. Materiaaleja voi olla vaikea tunnistaa tekoälyn tekemiksi. Ylipäätään teknologian kehitys on niin nopeaa, että toimivatkin tekniset ratkaisut lasten suojelemiseksi ovat joskus jopa jo käyttöön­otettaessa vanhentuneita. Siksi huomiota tulee entistä enemmän kiinnittää siihen, että lapset ja heistä vastuussa olevat aikuiset ovat tietoisia haitallisista sovelluksista ja sisällöistä, ja että he osaavat toimia verkko­ympäristöissä turvallisesti.

Aihepiiristä on julkaistu elokuussa tutkimus­artikkeli, joka on tutustumisen arvoinen.

Jayadeva, S. & Livingstone, S. (2026). Artificial intelligence and children's rights: a narrative review of the evidence. Digital Futures for Children centre, LSE & 5Rights Foundation.

Muita poimintoja tuoreeltaan julkaistuista artikkeleista:

Dushi, D. et al. (2025) The legal framework and legal gaps for AI-generated child sexual abuse material. Computer Law & Security Review 59.

ten Hulsen, L. (2025) Digital fixes and techno-solutionism: The EU’s tech-based battle against child sexual abuse. New Journal of European Criminal Law 16(2).

Lannier, S. 2026. Obligations of Online Service Providers to Fight Against Child Sexual Abuse Material—a Systematization of EU Law. Victims & Offenders 21 (3).

Lisäksi lapsiasia­valtuutettu muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien yleiskommentista nro 25 (2021) lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä, jonka epävirallinen suomenkielinen käännös löytyy lapsiasia­valtuutetun verkkosivuilta.

4. Kuinka tehokkaana pidätte EU:n komission keväällä 2026 esittelemää iänvarmistus­sovellusta, jonka tarkoitus on suojata lapsia laittomalta verkko­sisällöltä?

Lapsiasiavaltuutetun käsityksen mukaan käytössä olevia iänvarmistus­sovelluksia on onnistuttu varsin helposti kiertämään. Sovellus ei vielä ole varsinaisesti käytössä missään maassa, mutta mediatietojen mukaan testikäytössä sovelluksen suojaus onnistuttiin murtamaan nopeasti. Myös sovelluksen yksityisyyden suojassa ilmeni ongelmia. [7] Ikärajoitusten kiertäminen on ollut helppoa myös muualla käytössä olevissa iäntunnistus­menetelmissä. [8]

 

Jyväskylässä 11.9.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

 

[1] Korpilahti, U., Malja, M., Junkala, A. (toim.). 2025. Väkivallaton lapsuus: Toimenpide­suunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä vuosille 2026–2033. Sosiaali- ja terveys­ministeriön julkaisuja 2025:13.

[2] Lapsiasiavaltuutetun lausunto liikenne- ja viestintä­valiokunnalle 26.9.2022
Lapsiasia­valtuutetun lausunto 14.9.2023
Lapsiasiavaltuutetun lausunto 11.10.2024 (samansisältöinen lausunto annettiin eduskunnan hallinto­valiokunnalle)

[3] HE 282/2010 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymiseksi ja siihen liittyviksi laeiksi.

[4] Lapsiasiavaltuutetun aloite oikeusministeriölle lainvalmistelu­toimiin ryhtymisestä lapsiin kohdistuvaa vakavaa väkivaltaa sisältävän materiaalin hallussapidon ja levittämisen kriminalisoimiseksi. LAPS/81/2022, 3.11.2022. (Verkkosivulta löytyy myös oikeusministeriön 28.2.2023 antama vastaus aloitteeseen.)

[5] HE 61/2025 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 17 ja 20 luvun muuttamisesta.

[6] Eurochild's position on age restrictions on social media. A call to rethink the business model of social media to address risks for children. Position Paper. February 2026.

[7] Yle 21.4.2026. ”Politico: EU:n iän­varmennus­sovellus hakkeroitiin minuuteissa” [uutinen].  

[8] Ks. esim.  Ilta-Sanomat 13.4.2026 ” Nyt saatiin tuloksia: Some kiellettiin lapsilta – näin kävi” [uutinen].