LAPS/134/2026, 28.9.2026

Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi passilain ja henkilökorttilain muuttamisesta

Viite: Hallintovaliokunta torstai 01.10.2026 klo 12.15 / HE 100/2026 vp / Asiantuntijapyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esityksen sisältöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista

• Hallituksen esityksessä lapsivaikutusten arviointi on hyvin vähäistä, mitä on pidettävä merkittävänä puutteena. 
• Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että viiden vuoden voimassaoloajan säilyttäminen lasten kohdalla on edelleen perusteltua.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää kannatettavana tavoitteena sitä, että perheiden matkustaminen on sujuvaa ja lapsikaappauksia ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti, mutta esityksen perusteella on epäselvää, miten huoltajatiedon merkitseminen lapsen passiin edistää näitä tavoitteita. 
• Hallituksen esityksessä ei ole käsitelty huoltajuuteen ja huoltajien päätösvaltaan liittyviä moninaisia tilanteita, joten se jättää epäselväksi, mitä huoltajatiedolla esityksessä tarkalleen ottaen tarkoitetaan ja miten erilaisissa huoltajuustilanteissa tietoa käsitellään.
• Huoltajatiedon merkintä passiin voi johtaa siihen, että siihen luotetaan liikaa eikä ajantasaista tietoa huoltajuudesta ja matkustusluvista tarkisteta järjestelmistä tai muista asiakirjoista riittävässä määrin.
• Huoltajatiedon merkitsemättä jättäminen turvakielto-, huostaanotto- tai muissa riskitilanteissa suojaa lapsen ja perheen yksityisyyttä ja turvallisuutta, mutta tiedon puuttuminen toisaalta paljastaa, että lapseen ja hänen huoltajiinsa liittyy jokin arkaluonteiseksi katsottava tilanne, vaikka siitä ei kävisikään ilmi, mistä tilanteesta on kyse. Asiaa ei ole arvioitu hallituksen esityksessä tästä näkökulmasta.
• Hallituksen esityksen perusteella lapsiasiavaltuutettu ei ole vakuuttunut siitä, että huoltajatiedon merkitsemisellä lapsen passiin saavutettaisiin asetettuja tavoitteita. Riskinä on, että muutos voi johtaa jopa nykyistä heikompaan lopputulokseen lapsen oikeuksien kannalta.

Lapsiasiavaltuutetun kannanotot

Hallituksen esityksen mukaan passilakia ja henkilökorttilakia muutettaisiin siten, että passin ja henkilökortin enimmäisvoimassaoloaika pidentyisi nykyisestä viidestä vuodesta kymmeneen vuoteen. Alaikäiselle myönnettävä passi ja henkilökortti olisi voimassa kuitenkin enintään viisi vuotta. Laeissa säädettäisiin myös passin ja henkilökortin enimmäisvoimassaolosta silloin, kun asiakirjoja haetaan ulkomailla, kasvokuvasta ja sen ottamisesta sekä asiakirjan raukeamisesta haltijan kuoleman johdosta. Passia ja henkilökorttia ei enää myönnettäisi kevennetyssä menettelyssä eli ilman, että hakija asioi lupaviranomaisessa. Lisäksi säädettäisiin, että alaikäisen Suomen kansalaisen passiin merkitään tieto hänen huoltajistaan.

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy lausunnossaan arvioimaan hallituksen esityksen lasten oikeuksiin liittyviä ehdotuksia, erityisesti huoltajatiedon merkitsemistä passiin. 

Yleisenä huomiona todettakoon, että hallituksen esitys ei sisällä erillistä lapsivaikutusten arviointia, eikä lapsiin kohdistuvia vaikutuksia ole juuri kuvattu muutenkaan esityksen pääasiallisia vaikutuksia koskevassa luvussa 4.2. Tätä on pidettävä merkittävänä puutteena. Hallituksen esityksessä (kohta 6.8.) mainitaan, että lapsiasiavaltuutetun kanssa on käyty vuoropuhelua esityksen lapsivaikutuksista jatkovalmistelun aikana. Huomautamme, että käyty keskustelu ei korvaa hallituksen esitykseen sisällytettävää lapsivaikutusten arviointia. 

Vaikutusten arvioinnin puuttumisen lisäksi lapsia koskevat säännösehdotukset ja niiden perustelut jättävät lasten oikeuksien toteutumisen kannalta merkittäviä asioita avoimeksi.  

Passin ja henkilökortin voimassaoloaika sekä kevennetyn menettelyn poistaminen

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että passin ja henkilökortin yleistä voimassaoloaikaa pidennetään kymmeneen vuoteen. Lasten kohdalla voimassaoloaika säilyisi viidessä vuodessa. Passia ei voisi enää jatkossa uusia kevennetyssä menettelyssä eli ilman hakijan asiointia lupaviranomaisessa. 

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että viiden vuoden voimassaoloajan säilyttäminen lasten kohdalla on edelleen perusteltua. Lapsen kasvonpiirteet voivat muuttua melko nopeasti, ja siksi tunnistettavuus kasvokuvan perusteella heikkenee (esim. HE, s. 37). Lasten kohdalla kevennetyn menettelyn soveltaminen on tähänkin asti ollut poikkeuksellista, joten menettelyn poistaminen ei vaikeuta lasten passin hakemista nykytilaan verrattuna. 

Hallituksen esityksen mukaan (aikuisten) passien ja henkilökorttien voimassaoloajan pidennys lisää alttiutta asiakirjan väärinkäytöksille ja heikentää asiakirjaturvallisuutta, joten lasten kohdalla voidaan arvioida, että asiakirjojen turvallisuus säilyy paremmalla tasolla. Tätä voidaan pitää myönteisenä vaikutuksena. Toisaalta jatkossa lasten biometrisiä tietoja kerätään useammin kuin aikuisten tietoja. Biometriset tiedot luokitellaan tietosuojasääntelyssä erityisiin henkilötietoryhmiin niiden arkaluonteisuuden vuoksi. Biometristen tietojen avulla voidaan suojata henkilön oikeutta omiin henkilötietoihin ja niiden asianmukaiseen käyttöön (HE, s. 7), mutta niihin liittyvät riskit voivat lisääntyä, jos biometrisiä tietoja kerätään usein ja toistuvasti.  

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että hallituksen esityksessä ei ole arvioitu vaikutuksia lapsiin biometristen tietojen keräämisen ja säilyttämisen osalta.

Huoltajatiedon merkitseminen lapsen passiin 

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että tieto alaikäisen Suomen kansalaisen huoltajista ja alaikäisyyden päättymispäivä merkittäisiin passin lisätietosivulle sekä passirekisteriin. Tiedon merkitsemisellä pyritään sujuvoittamaan perheiden matkustamista ja tukemaan lapsikaappausten ehkäisyä. 

Tieto lapsen huoltajasta on henkilötieto, ja perhesuhteet kuuluvat perusoikeutena turvatun yksityiselämän suojan ydinalueeseen, joten tiedon käsittelylle tulee olla hyväksyttävä ja oikeasuhtainen tarkoitus. Tämä on myös todettu hallituksen esityksessä. Esityksen mukaan (s. 39) käsittelyn perusteena on hyväksyttävä tarkoitus eli lapsen turvallisuuden varmistaminen ja lapsikaappausten ehkäisy. Oikeasuhtaisuutta perustellaan sillä, että tiedon kirjaamisesta voidaan poiketa turvakielto-, huostaanotto- ja muissa riskitilanteissa. 

Lapsiasiavaltuutettu pitää luonnollisesti kannatettavana tavoitteena sitä, että perheiden matkustaminen on sujuvaa ja lapsikaappauksia ehkäistään mahdollisimman tehokkaasti. Epäselvää kuitenkin on, miten huoltajatiedon merkitseminen lapsen passiin edistää näitä tavoitteita.  

Esityksestä ei käy ilmi, missä määrin passiin tehtävän merkinnän arvioidaan sujuvoittavan matkustamista. Esityksen mukaan (s. 19) ei myöskään ole olemassa ”luotettavaa tutkimusnäyttöä siitä, missä määrin huoltajatiedon merkitseminen passiin tosiasiallisesti ehkäisee lapsikaappauksia verrattuna Haagin sopimuksen mekanismeihin ja SIS-kuulutuksiin”. Hyväksyttävä tarkoitus jää siten hallituksen esityksessä epäselväksi. 

Oikeasuhtaisuuden arviointikin on lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan puutteellista. Huolimatta siitä, että mahdollisuus poiketa tiedon kirjaamisesta edellä mainituissa tilanteissa suojaa lapsen ja perheen yksityisyyttä ja turvallisuutta, tiedon puuttuminen toisaalta paljastaa, että lapseen ja hänen huoltajiinsa liittyy jokin arkaluonteiseksi katsottava tilanne, vaikka siitä ei suoraan voi päätellä, mistä tilanteesta on kyse. Hallituksen esityksessä asiaa ei ole arvioitu tästä näkökulmasta.

Passilain (671/2006) 3 §:n mukaan passilla osoitetaan henkilön matkustamisoikeus. Lapsiasiavaltuutetun käsityksen mukaan lapsen passiin merkityn huoltajatiedon olisi tarkoitus kertoa, kuka tai ketkä aikuiset voivat päättää lapsen matkustamisesta, ei siis sitä, kuka on lapsen huoltaja. Hallituksen esityksessä ei ole käsitelty erilaisia huoltajuuteen liittyviä tilanteita. Oletuksena vaikuttaa olevan, että lapselle on yksi tai kaksi huoltajaa, jolla/joilla on täysi päätösvalta lapsen asioissa. 

Lapsen huoltajuus määräytyy lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) säännösten mukaisesti.  Pääsäännön mukaisesti lapsen huoltajat päättävät yhdessä lapsen asioista. Lapsella voi olla yksi tai useampi huoltaja tai oheishuoltaja, ja tarvittaessa huoltajan/huoltajien päätösvaltaa voidaan tuomioistuimen päätöksellä rajoittaa tai huoltaja voidaan määrätä toimimaan tietyissä asioissa yksin tai yhdessä toisen huoltajan/muiden huoltajien kanssa. Lapsen huoltajat voivat myös sopia keskinäisestä tehtävien jaosta ja sopimus vahvistetaan yleensä lapsen asumispaikan mukaisella hyvinvointialueella. Sopimuksen vahvistaminen on kuitenkin vapaaehtoista ja huoltajat voivat erotilanteissakin sopia lapsen asioista ilman viranomaisten väliintuloa. Huostaanottotilanteissa lapsen huoltajuus säilyy pääsääntöisesti lapsen vanhemmalla/vanhemmilla (tai muilla lapsen huoltajilla), mutta huoltajien oikeutta päättää lapsen olinpaikasta ja matkustamisesta voidaan rajoittaa. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsen kodin ulkopuolelle sijoittaminen ei kaikissa tilanteissa vaadi huostaanottoa. Esimerkiksi kiireellisen sijoituksen aikana hyvinvointialueella on oikeus päättää lapsen asioista kiireellisen sijoituksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa (lastensuojelulaki (417/2007), 38 § 4 momentti). Tällöin noudatetaan samoja periaatteita (LSL 45 §) kuin huostaanoton aikana. Erilaisia variaatioita huoltajuudesta ja huoltajien päätösvallasta on käytännössä siis lukuisia. 

Hallituksen esityksestä ei käy ilmi, miten erilaiset huoltajuustilanteet otetaan huomioon passiin kirjattavan tiedon osalta. Ehdotetun passilain 10 §:n 4 momentin säännöskohtaisten perustelujen mukaan ”[m]erkintä käsittäisi väestötietojärjestelmään kirjattujen huoltajien nimet”, joka perustuisi väestötietojärjestelmään kirjattuihin huoltajatietoihin passin myöntämishetkellä. Perusteluissa myös todetaan, että lapsen ollessa huostaanotettuna sosiaalihuollosta vastaava toimielin voisi ilmoittaa lupaviranomaiselle, ettei huoltajatietoa tulisi merkitä lapsen passiin. Nykykäytännön mukaisesti huostaanotto ilmoitetaan väestötietojärjestelmään, mutta ilmeisesti tieto sosiaalihuollon toimielimen ilmoituksesta (huoltajatietoa ei merkitä lapsen passiin) olisi uusi järjestelmään merkittävä tieto.

Esityksestä ei käy ilmi, miten ja mitkä lasten huoltajuuteen ja huoltajien päätösvaltaan liittyvät tiedot on tarkoitus ottaa huomioon, ja missä määrin huollonjakoa koskevat tiedot ovat rajatarkastusviranomaisten käytössä tai mitä muutoksia mahdollisesti vaadittaisiin väestötietojärjestelmään ja viranomaisten järjestelmien rajapintoihin. 

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että edellä mainittujen lapsen huoltajuuteen ja huoltajien päätösvaltaan liittyvien eri tilanteiden käsittelyn puuttuminen hallituksen esityksestä ei vahvista kuvaa siitä, että ehdotusta huoltajatiedon merkitsemisestä ja sen vaikutuksesta asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi olisi harkittu huolellisesti ja kattavaan lapsivaikutusten arviointiin nojaten. Jos tällaista harkintaa on tehty, sen tulisi ilmetä hallituksen esityksestä. 

Valtaosa lapsen ja huoltajan/huoltajien matkoista on huoltajien yhteisymmärryksessä sopimia ja todennäköisesti siirtymät maasta toiseen sujuvia. Kuten jo edellä todettiin, huoltajatiedon merkitsemisen vaikutukset matkustuksen sujuvuuteen jäävät hallituksen esityksen perusteella epäselviksi. Toki voidaan ajatella, että tieto helpottaa lapsen matkustamista esimerkiksi silloin, kun hän on matkalla vain toisen huoltajan kanssa ja heillä on eri sukunimi, eikä huoltajan oikeudesta matkustaa lapsen kanssa ole epäselvyyttä. Mutta huoltajatiedon merkintä passiin voi myös johtaa siihen, että merkintään luotetaan liikaa, eikä ajantasaista tietoa huoltajuudesta ja matkustusluvista tarkisteta järjestelmistä, vaikka tarve siihen tosiasiassa olisikin.

Huoltajatiedon löytyminen passista voikin joissain tilanteissa kääntyä siten lapsen edun vastaiseksi.

Huoltajaksikin merkitty henkilö voi olla viemässä lasta luvatta pois maasta. Usein nopeasti eskaloituvissa lapsikaappaustilanteissa passin merkintä voi jopa edesauttaa kaappausta. Passiin merkitty tieto ei ole luotettava, koska se ei päivity ajantasaisesti. Rajatarkastusviranomaisen on siis tarkistettava asia passirekisteristä (tai väestötietojärjestelmästä), jos hän haluaa varmistua ajantasaisesta tiedosta. On hyvä huomata, että järjestelmästäkään ei ole apua, jos kyseisen huoltajan päätösvaltaa lapsen asioissa ei ole rajoitettu. 

Ulkomaisen rajatarkastusviranomaisenkaan ei tulisi luottaa (ainoastaan) passiin kirjattuun tietoon, erityisesti, jos tarkoituksena on pyrkiä estämään lapsikaappauksia. Heidänkin tulee olla tietoisia siitä, että tieto voi olla vanhentunutta. Ulkomaisilla rajatarkastusviranomaisilla ei ole pääsyä suomalaisiin järjestelmiin, joista tietoa voisi tarkastaa. Todennäköistä on, että merkinnästä huolimatta lapsen kanssa matkustavan aikuisen olisi varauduttava jatkossakin esittämään muuta selvitystä siitä, että hänellä on oikeus matkustaa lapsen kanssa. Huoltajatiedon merkitseminen fyysiseen passiin ei ilmeisesti ole tavallista maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Hallituksen esityksessä, mahdollisesti juuri tästä syystä, ulkomaiden lainsäädäntöä ja käytäntöjä (kohta 5.2) ei ole tästä näkökulmasta tarkasteltu lainkaan. 

Yhteenvetona toteamme, että hallituksen esityksen perusteella lapsiasiavaltuutettu ei ole vakuuttunut siitä, että huoltajatiedon merkitsemisellä lapsen passiin saavutettaisiin asetettuja tavoitteita. Riskinä on, että muutos voi johtaa jopa nykyistä heikompaan lopputulokseen lapsen oikeuksien kannalta.  Lapsen yksityisyyden suoja heikkenee. Jos passiin merkittyyn tietoon luotetaan liikaa, eikä tietoja tarkisteta ajantasaisista järjestelmistä tai muista asiakirjoista, voi lapsikaappausten ehkäiseminen vastoin lain tarkoitusta ja tavoitetta jopa heikentyä. Perheiden matkustaminenkaan ei mahdollisesti sujuvoidu merkittävästi. 

Jyväskylässä 28.9.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi

 

[1] Nykyisten ohjeistusten mukaan väestötietojärjestelmästä ei ole saatavilla tietoa matkustusoikeuden rajoituksista. Ks. Digi- ja väestövirasto, Huoltokoodikäsikirja (VTJ), versio 1.2.