LAPS/127/2026, 9.9.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi vankeus­lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi

Viite: Laki­valiokunta keskiviikko 16.9.2026 klo 9.30 / HE 120/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö ala­ikäisten vankilan ulko­puolisten sijoitusten osalta

Edellytykset vankilan ulkopuoliseen laitokseen sijoittamiseksi vastaisivat nykyistä käytäntöä. Sääntely mahdollistaisi alaikäisen vangin sijoittamisen myös lastensuojelu­laitoksiin kuten nykyisinkin. Sääntelyä kuitenkin selvennettäisiin ja täsmennettäisiin sekä vankeuslaissa että lastensuojelu­laissa.

Ensinnäkin vankeuslakiin lisättäisiin säännös siitä, että tällainen sijoitus edellyttää myös lastensuojelu­lain 40 §:n nojalla tehtyä päätöstä. Sijoitusta harkittaessa tulisi tehdä arvio suhteessa vankila­ympäristöön ja -olosuhteisiin eikä lapsen tavanomaiseen kasvu­ympäristöön ja -olosuhteisiin. Myös lastensuojelu­lakiin lisättäisiin selventävä säännös siitä, että ulkopuolinen laitossijoitus edellyttää myös lastensuojelu­lain mukaista päätöstä. Sijoitus tehtäisiin, jos se olisi alle 18-vuotiaan edun mukaista ja perusteltua molempien lakien näkökulmasta.

Sijoituksen valmistelussa viranomaisten tulisi tehdä tiivistä yhteistyötä. Lastensuojelu­viranomainen arvioisi sen, mikä laitos soveltuisi juuri kyseiselle alle 18-vuotiaalle vangille. Myös laitoksessa jo olevien lasten etu tulisi arvioida sijoitusta harkittaessa. Sijoitusta ei tehtäisi, jos ei löydy sellaista lastensuojelu­laitosta, jossa sijoittamisen edellytyksistä, kuten turvallisuus­seikoista, voitaisiin huolehtia.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esityksessä on huomioitu lapsiasia­valtuutetun aiemmat näkemykset sikäli, kun siinä on alleviivattu, että lapsen etua sekä sijoituksen edellytyksiä tulee arvioida vankila­ympäristön näkökulmasta.
• Jos sopivaa sijoitus­paikkaa ei löydy, avolaitos­kelpoista lasta ei voida sijoittaa vankilan ulkopuoliseen laitokseen. Esitys on ongelmallinen suhteessa EOA:n päätökseen, jonka mukaan alaikäisen sijoittaminen vankilan ulkopuoliseen laitokseen ei voi riippua toisen viranomaisen päätöksestä.
• Alaikäisten vankien koulunkäynnin haasteet on tunnistettu, mutta sivistykselliset oikeudet tulee turvata kaikille lapsille riippumatta vapauden­menetyksen perusteesta tai sijoituspaikasta. Tutkinta­vankeudessa olevilla on yhtäläinen oikeus opetukseen.
• Alaikäisten tutkintavankien sijoittaminen vankiloihin voi johtaa voimakkaaseen eristämiseen, etenkin samaan rikos­kokonaisuuteen liittyvien lasten kohdalla, koska alaikäisille sopivia vankiloita on vain vähän. 

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasiavaltuutettu keskittyy lausunnossaan arvioimaan esitettyjä lakimuutoksia, jotka koskevat lasten sijoittamista vankilan ulkopuoliseen laitokseen. 

Ala­ikäisen vangin sijoittaminen lastensuojelu­laitokseen

Hallituksen esityksessä on kiitettävästi otettu huomioon lapsiasia­valtuutetun keväällä 2026 esityksen luonnos­versioon esittämät näkemykset liittyen huostaanoton edellytysten arviointiin. Esityksessä todetaan nimenomaisesti, että avohuollon tukitoimet eivät voi tulla kyseeseen lapsen suorittaessa vankeus­rangaistusta ja että lapsen etua sekä sijoituksen edellytyksiä tulee arvioida suhteessa vankila­ympäristöön (s. 157).

Hallituksen esityksessä todetaan, että ennen vangin sijoittamista ulkopuoliseen laitokseen tulisi riittävällä tavalla varmistua siitä, että vanki noudattaa sijoituspäätökseen liitettäviä määräyksiä. Edelleen esityksessä todetaan, että arvioitaessa todennäköisyyttä noudattaa sijoituspäätökseen liitettyjä määräyksiä ja sitä, pysyykö alaikäinen vanki lastensuojelu­laitoksessa sijoitus­päätöksessä määrätyllä tavalla, voitaisiin huomioon ottaa esimerkiksi se, onko taustalla aikaisempia karkaamisia lastensuojelun sijoitus­paikoista (s. 107). Lapsiasia­valtuutettu huomauttaa tässä yhteydessä, että aiempien karkaamisten merkitystä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös nk. hatkaamisen taustalla olevat syyt. Lapsiasia­valtuutetun Hatkassa lapsen silmin -selvityksessä kävi ilmi, että sosiaaliset suhteet ovat merkittävä syy hatkaamiselle. Aikaisempi hatkaaminen ei siten sellaisenaan osoita, että lapsi todennäköisesti poistuisi luvatta myös tulevasta sijoitus­paikastaan.

Esityksessä alleviivataan useassa kohtaa, että alaikäisten vankien sijoittaminen lastensuojelu­laitokseen edellyttää myös lastensuojelu­lain sijoitus­perusteiden täyttymistä (esim. s. 40, 42). Lisäksi esityksessä on painotettu, että alaikäisen vangin lastensuojelu­laitossijoituksessa on huomioitava myös muiden laitokseen jo sijoitettujen lasten etu (s. 68, 75).

Lapsiasiavaltuutettu on painottanut tätä seikkaa edellisissä aiheeseen liittyvissä lausunnoissaan. Kaikkien lasten edun arvioinnin painottaminen on ehdottoman tervetullutta. Samalla kuitenkin korostuu se, että mikäli sopivaa sijoitus­paikkaa ei löydetä, avolaitos­kelpoista lasta ei voida sijoittaa vankilan ulkopuoliseen laitokseen.

Epäselväksi jääkin edelleen, miksi hallituksen esityksen katsotaan parantavan alaikäisten vankien asemaa (s. 43, 67), kun esitetyt lainsäädäntö­muutokset pitkälti kodifioivat olemassa olevaa käytäntöä. Lapsiasia­valtuutettu esittää seuraavassa laki­valiokunnalle näkemyksensä alaikäisten vankien kannalta keskeisistä puutteista esityksessä ja Suomen lainsäädäntö­kehikossa. 

Ala­ikäisen vangin sijoittaminen avo­vankilaan

Esitys on ongelmallinen suhteessa tuoreeseen eduskunnan oikeus­asiamiehen (EOA) päätökseen EOAK/6735/2024 (20.5.2026). Päätöksessä yksiselitteisesti todetaan, että laitokseen sijoittaminen, joka on riippuvainen myös toisen viranomaisen ratkaisuista, ei voi olla ainoa mahdollisuus sijoittaa alaikäinen suljettua vankilaa avoimempiin olosuhteisiin. Lapsiasia­valtuutettu pitää esitystä selkeästi puutteellisena, sikäli kun em. päätökseen ei viitata siinä kertaakaan, vaikka EOA:n kantoihin avolaitos­sijoituksista muuten viitataan (s. 41).

Kyse on lasten yhdenvertaisuuden kannalta merkittävästä kysymyksestä. Lapsiasia­valtuutettu pyytää, että laki­valiokunta edellyttää asian pikaista jatkoselvitystä, jotta vankeus­tuomiota suorittavien lasten asema saatetaan aikuisvankien asemaa vastaavaksi.

Tuoreessa opetus- ja kulttuuri­ministeriön Vankilaopetuksen toimintamalli – linjaukset ja periaatteet -julkaisussa todetaan perusopetuksen tarpeen olevan vankiloissa aiempaa suurempaa, mutta sen suorittamisen olevan haasteellista muun ohella erillis­rahoituksen puuttumisen vuoksi. [1] Lapsille erityisesti kuuluvat oikeudet, kuten juuri oikeus opetukseen, pystytään avovankila­olosuhteissa turvaamaan suljettua vankilaa paremmin. Tämä on tunnistettu myös nyt käsillä olevan esityksen lapsivaikutusten arvioinnissa (s. 74–75). Arvioinnissa ei kuitenkaan huomioida tai arvioida sitä, kuinka moni alaikäinen ja avolaitos­kelpoinen vanki jätettäisiin sijoittamatta ulkopuoliseen laitokseen, koska sopivaa lastensuojelu­laitosta sijoitus­paikkana ei löydy.

Alaikäiset tutkinta­vangit

Mitä tulee alaikäisten tutkintavankien sijoittamiseen vankilan ulkopuolelle, saa esityksestä kuvan, että se katsotaan mahdottomaksi, koska liikkumis­vapauden rajoittaminen heti vankilan ulkopuolista sijoitusta aloitettaessa ei pääsääntöisesti olisi perusteltua (s. 109) ja tutkinta­vankeuden tarkoitus saattaisi näin vaarantua.

Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että on tilanteita, jolloin alaikäisen tutkinta­vankeus on tarpeen. Kuten vankeus­rangaistusta suorittavien lasten, myös tutkinta­vankeuteen määrättyjen lasten osalta on huomioitava lapsen erityisasema ja tarpeet. Lapsiasia­valtuutettu pitää valitettavana, ettei esityksessä ole harkittu tutkinta­vankeudessa olevien lasten sijoittamista vankilan ulkopuolelle. 

Kuten ylempänä on todettu, esityksessä tunnistetaan alaikäisten vankien koulunkäyntiin liittyvät haasteet hyvin. Sivistykselliset oikeudet tulee turvata riippumatta lapsen vapauden­menetyksen perusteesta ja sijoitus­paikasta. YK:n lapsen oikeuksien komitea on viimeisimmissä Suomea koskevissa loppu­päätelmissään ilmaissut huolensa opetuksen puutteesta ja laadusta vankiloissa [2] ja yleisesti ottaen painottanut vaihtoehtojen etsimistä vapauden­menetyksille sekä vapautensa menettäneiden lasten pääsyä opetukseen useissa yhteyksissä. [3]

Sivistyksellisten oikeuksien lisäksi lapsiasia­valtuutettu huomauttaa, että esimerkiksi samaan rikos­kokonaisuuteen liittyvien lasten erilläänpito toisistaan voi vankila­olosuhteissa johtaa rajuihin eristystoimiin, sillä alaikäisille tutkinta­vangeille sopivia vankiloita on vain muutama. Tämä on tunnistettu esitys­luonnoksessa yleisesti (s. 41: ”kaikkia alaikäisiä vankeja ei voida sijoittaa asumaan toistensa kanssa samaan laitokseen eikä aina edes yhteiseen toimintaan”), mutta asiaa ei tarkastella tutkinta­vankeudessa olevien lasten kannalta. Heidän osaltaan tyydytään toteamaan tehostetun matkustus­kiellon olevan ensisijainen keino tutkinta­vankeuteen nähden (s. 42). Samalla on kuitenkin huomattava, että vankien määrät ovat kasvaneet aiempiin vuosiin verrattuna huomattavasti ja 15–17-vuotiaiden osalta noin kaksin­kertaistuneet vuodesta 2020 vuoteen 2024. [4]

Esityksessä todetaan kuitenkin myös, että ”alle 18-vuotias vanki olisi velvollinen pysymään lastensuojelu­laitoksessa” ja että ”sijoituksen aikana Rikosseuraamus­laitos voisi valvoa alle 18-vuotiasta vankia teknisillä välineillä, jos tällainen valvonta arvioitaisiin lapsen edun mukaiseksi” (s. 159). Näistä lähtökohdista tarkastellen lapsiasia­valtuutetulle jää edelleen jokseenkin epäselväksi, miksei myös tutkintavankeja voitaisi sijoittaa vankilan ulkopuolelle. Esimerkiksi Tanskassa tällainen järjestely on onnistuttu tekemään. [5]

Lisäksi esityksessä todetaan, ettei kuntouttava suljettu laitospalvelu sovellu vankilan ulkopuoliseksi sijoituspaikaksi, koska ”lapsen liikkumis­vapautta ja muita oikeuksia lähtökohtaisesti rajoitettaisiin, jolloin palvelu muodostuu olosuhteiltaan ja lähtökohdiltaan suljetummaksi” (s. 158). Kuntouttavaa suljettua laitospalvelua ei arvioida kuitenkaan mahdollisena sijoituspaikkana tutkinta­vankeudessa oleville alaikäisille.

Esityksessä todetaan vankeuslain muutostarpeiden tarkastelun jatkuvan oikeus­ministeriössä (s. 99). Lapsiasia­valtuutettu pyytää laki­valiokuntaa edellyttämään, että alaikäisten tutkinta­vankien tilannetta tarkastellaan tässä yhteydessä.

Jyväskylässä 9.9.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Vankilaopetuksen toimintamalli – linjaukset ja periaatteet, Opetus- ja kulttuuri­ministeriön julkaisuja 2026:48, s. 30.

[2] YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomen 5. ja 6. määräaikais­raporttia koskevat loppupäätelmät (CRC/C/FIN/CO/5-6), kohdat 40 (d) ja 41 (f).

[3] Ks. esim. CRC/C/NOR/CO/7, kohta 41 (b), CRC/C/PAK/CO/6-7, kohta 47 (k), CRC/C/RUS/CO/6-7, kohta 44 (d), CRC/C/LIE/CO/3-4, kohta 40 (e), CRC/C/GBR/CO/6-7, kohta 54 (f).

[4] Ks. Rikosseuraamuslaitoksen tilastollinen vuosikirja 2024, ISNN 2242-6957, s. 24. 

[5] Niemi, Minna & Juuriala, Eve (2024). Alaikäisten vapautta rajoittavat toimenpiteet ja suljetut laitokset: Lasten­suojelullinen näkökulma Pohjoismaihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, s. 30.