LAPS/119/2026, 1.9.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan laki­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi rikos­lain 25 luvun muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi

Viite: Laki­valiokunta perjantai 04.09.2026 klo 09.15 / HE 127/2026 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Valiokunnalle on annettu vain kirjallinen lausunto.

Hallituksen esityksen keskeinen sisältö

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi rikoslakia, pakkokeino­lakia, poliisilakia, rikostorjunnasta Rajavartio­laitoksessa annettua lakia, oikeudenkäymis­kaarta, esitutkinta­lakia ja kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta annettua lakia. Tarkoituksena on panna täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista sekä ihmiskaupan uhrien suojelemista koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevat muutokset.

Rikoslain ihmiskauppa­säännökseen ehdotetaan lisäystä, jolla sijais­synnyttäjäksi saattaminen olisi yksi teon nimen­omaisista tarkoituksista. Lisäksi rikoslakiin lisättäisiin uusi rangaistus­säännös, joka koskisi ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä. Tämä uusi rangaistus­säännös tulisi oikeushenkilön rangaistus­vastuun piiriin. Em. muutosten vuoksi tarpeelliset muutokset tehtäisiin pakkokeino­lakiin, poliisilakiin, rikostorjunnasta Rajavartio­laitoksessa annettuun lakiin, oikeudenkäymis­kaareen ja esitutkinta­lakiin. 

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Esityksen lapsivaikutusten arviointi on puutteellinen, eikä arviota suhteessa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen tai sen valinnaiseen pöytäkirjaan ole tehty.
• YK:n lapsen oikeuksien komitean suositusten mukaisesti tulisi arvioida, jääkö lainsäädäntöön lasten myynnin osalta katvealueita ja ovatko mahdolliset erillis­kriminalisoinnit tarpeen.
• Kansainvälisissä adoptioissa mahdollisesti tapahtuneita epäkohtia tulisi selvittää.
• Esityksessä tunnistettu tarve koulutukselle rankaisemattomuus­periaatteesta on tärkeää etenkin alaikäisten ihmiskaupan uhrien osalta.
• Ihmiskaupan lapsiuhrien rikosilmoitus­menettelyjen lapsi­ystävällisyyttä ja saavutettavuutta ei ole selvitetty asianmukaisesti.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Lapsiasiavaltuutettu katsoo hallituksen esityksen perustelujen puoltavan sitä, että sijaissynnyttäjäksi saattaminen lisätään rikoslain 25 luvun 3 §:ään nimenomaiseksi teon tarkoitukseksi. Myös ehdotetut uusi rikoslain 25 luvun 3 d §, jolla kriminalisoidaan ihmiskaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttö ja tähän liittyvä oikeushenkilön rangaistusvastuu ovat kannatettavia muutoksia. 

Lapsiasiavaltuutettu on kuitenkin kiinnittänyt huomiota hallituksen esityksessä muutamaan lasten ja lapsivaikutusten arvioinnin kannalta keskeiseen kohtaan ja esittää seuraavat huomiot.

Yleisesti ottaen lapsiasia­valtuutettu toteaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea on suositellut, että Suomi erillis­kriminalisoi kaikenlaisen lasten myynnin, ”joka on käsitteenä samankaltainen mutta ei täysin yhteneväinen kuin lapsikauppa”. [1] Suositukseen ei nyt käsillä olevassa esityksessä ole otettu kantaa. Niin ikään esityksestä puuttuu sen arviointi suhteessa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen, johon kyllä viitataan esityksessä kerran (s. 45), mutta viittaus on virheellinen. Lapsiasia­valtuutettu otaksuu, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen sijasta ko. kohdassa tarkoitetaan EU:n uhri­direktiivin 24 artiklan 2 kohtaa. 

Laittoman adoption hyväksikäyttöä ei ehdoteta nyt lisättäväksi rikoslain 25 luvun 3 §:ään teon tarkoitukseksi. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että Suomen nykyinen lainsäädäntö­kehikko kyllä puuttuu melko kattavasti laittomaan adoptioon adoptiolain ja rikoslain kautta myös silloin, kun kyse on enemmänkin lasten myynnistä (lapsen luovutus vastiketta vastaan) kuin lapsikaupasta (ihmiskauppaa, jossa hyväksikäyttö­tarkoitus). Huomio kiinnittyy kuitenkin siihen, että esityksessä torjutaan laittoman adoption hyväksikäytön kirjaaminen rikoslain 25 luvun 3 §:ään muun ohella siksi, että ”ihmiskauppa on luonteeltaan hyväksikäyttöä, jollaisesta ei aivan selvästi voitaisi todeta olevan kyse tilanteissa, joissa esimerkiksi pieni vauva adoptoitaisiin sinänsä laittomasti mutta kuitenkin perheeseen, jossa lapsi otettaisiin perheenjäseneksi hyviin kasvu­olosuhteisiin” (s. 82).

Lapsiasiavaltuutettu toteaa, ettei ihmiskauppa­rikoksen teon tarkoituksena tällä hetkellä oleva pakko­avioliittokaan tarkoita aina sitä, etteivät liiton olosuhteet sen synty­mekanismista riippumatta voisi olla hyvät. Ottamatta kantaa siihen, mikä rangaistus­asteikon tulisi olla, lapsiasia­valtuutettu kiinnittää laki­valiokunnan huomiota siihen, että lapsen myynti hyviin olosuhteisiin on tällä hetkellä rangaistus­asteikoltaan selkeästi lievempi kuin aikuisen pakottaminen avioliittoon, joka osoittautuu olosuhteiltaan hyväksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myyntiä koskevan valinnaisen pöytäkirjan näkökulmasta olisi perusteltua arvioida, jääkö sääntelyyn katvealueita, joissa taloudellinen hyötyminen lapsesta on toiminnan keskeinen piirre mutta ihmiskauppa­rikoksen tunnusmerkistö ei täyty, ja edellyttääkö lasten myynnin erityisluonne suositeltua erillis­kriminalisointia. [2]

Esityksessä todetaan, että ”lapsen edun näkökulmasta merkittävää on yhtäältä se, että lapsen etua lapsen adoptio­tilanteissa turvataan adoptio­lailla” (s. 82). Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan tämä arvio on jokseenkin yksioikoinen, ja siksi lapsiasia­valtuutettu toistaa aiemmin esittämänsä näkemyksensä siitä, että Suomessa olisi hyvä arvioida kansainvälisissä adoptioissa mahdollisesti tapahtuneita epäkohtia.

Suomi on kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (ICPPED) ratifioinnin yhteydessä tehnyt varauman yleissopimuksen 25 artiklaan, joka koskee tahdonvastaisen katoamisen perusteella tapahtuneen adoption kumoamista. Varaumaa perusteltiin muun muassa adoption edellytysten ennakko­valvonnalla ja näkemyksellä siitä, että adoption pysyvyys on lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista. Ennakkovalvonnan merkitystä ei sinänsä ole syytä vähätellä, mutta lapsiasia­valtuutettu toistaa tässäkin ICPPED:n ratifioinnin yhteydessä esittämänsä näkemyksen, että ”vaikka adoption valvonta perustuu huolelliseen ennakkovalvontaan, ovat adoptio­palvelunantajien yhteistyö­maista esimerkiksi Kiina ja Intia saaneet YK:n lapsen oikeuksien komitealta huomautuksia kansainvälisiin adoptio­järjestelyihinsä liittyen”. [3]

Lapsiasiavaltuutettu muistuttaa, että laittomassa adoptiossa on kyse merkittävästä kansainvälisestä ihmisoikeus­ongelmasta , joka voi aiheuttaa suunnatonta kärsimystä paitsi lapsen biologisille vanhemmille myös lapselle itselleen. Laillinenkin adoptio uhkaa lapsen kiintymyssuhteen tervettä kehitystä. Adoption paljastuessa laittomaksi lapsen epätietoisuus omista juuristaan on tavanomaistakin suurempaa ja voi johtaa vakavaan identiteetti­kriisiin.

Mitä tulee muutetun ihmiskauppa­direktiivin 8 artiklaan eli uhrin syyttämättä jättämiseen tai tälle määrättyjen seuraamusten soveltamatta jättämiseen, lapsiasia­valtuutettu katsoo esityksen tavoin, ettei kansallinen lainsäädäntö edellytä muutoksia.

Lapsiasiavaltuutettu haluaa tässä yhteydessä kuitenkin alleviivata esityksessäkin tärkeäksi ja tarpeelliseksi tunnistettua koulutusta rankaisemattomuus­periaatteesta (s. 30). Esityksessä viitataan vuonna 2022 julkaistuun Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuus­periaate -tutkimukseen, jossa tunnistettiin useita rankaisemattomuus­periaatteen soveltamisen esteitä, muun ohella se, että alaikäisten kohdalla ei osata epäillä nuoren tulleen pakotetuksi rikolliseen toimintaan. [5]

Ihmiskauppaan liittyvät tunnistamis­ongelmat koskevat olennaisesti myös sijaishuollosta luvattomasti poistuneita lapsia, joiden on havaittu olevan korostuneessa riskissä joutua ihmiskaupan tai sen lähirikosten, etenkin kaupallisen seksuaali­väkivallan, uhriksi. [6] Koulutustarvetta on siis tältäkin osalta.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää vielä laki­valiokunnan huomiota muutetun ihmiskauppa­direktiivin 13 artiklaan, jonka osalta on todettu, ettei se synnytä lainsäädännön muutostarpeita. Artikla koskee ihmiskaupan lapsiuhreille annettavaa apua, tukea ja suojelua, ja siihen on lisätty uusi 3. kohta, jossa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että rikoksen ilmoitus­menettelyt ovat turvallisia, ne suoritetaan luottamuksellisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ne on suunniteltu lapsi­ystävällisesti, ne ovat lasten saatavilla ja niissä käytetty kieli vastaa lapsiuhrien ikää ja kehitystasoa.

Hallituksen esityksessä (s. 45) todetaan seuraavasti: ”Ilmoitus­menettelyjen turvallisuudesta tai saatavuudesta nimenomaisesti lasten näkökulmasta ei ole tehty erillistä selvitystä. Kyse ei kuitenkaan ole asiasta, joka välttämättä edellyttäisi lainsäädäntö­muutoksia. Johtopäätöksenä edellä todetusta voidaan todeta, ettei artikla edellytä lainsäädännön muuttamista.”

Lapsiasiavaltuutettu suhtautuu esitettyyn johtopäätökseen hyvin kriittisesti ja katsoo, ettei se ole asianmukaisesti perusteltu. Tietoa ilmoitusmenettelyn lapsi­ystävällisyydestä ei siis ole, ja lisäksi todetaan (myös s. 45), että rikos­ilmoituksen tekemiseksi verkossa lapsen tarvitsemat pankkitunnukset tai varmennekortti saattavat rajata rikos­ilmoituksen tekemistä. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan em. päättely ei ole direktiivin mukaista varmistamista.

Lisäksi on huomattava, että lasten ei voida olettaa tunnistavan kokemuksiaan hyväksikäytöksi tai ihmiskaupaksi, joten lasten kanssa työskentelevien ammattilaisten koulutus ja ilmoitus­menettelyjen tosi­asiallinen saavutettavuus ja lapsiystävällisyys ovat erityisen keskeisiä juuri lapsiuhrien kohdalla. YK:n lapsen oikeuksien komitea on toistuvasti antanut suosituksia siitä, että lapsilla on pääsy saavutettaviin, luottamuksellisiin ja lapsi­ystävällisiin mekanismeihin, joilla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. [7]

Lapsiasiavaltuutettu pyytää laki­valiokuntaa kiinnittämään painavaa huomiota lapsiuhreille annettavaan apuun, tukeen ja suojeluun sekä arvioimaan, ovatko ilmoitus­menettelyt tosi­asiallisesti lasten saatavilla.

Kaiken kaikkiaan lapsiasia­valtuutettu katsoo edellä mainitut seikat huomioiden, ettei esityksessä ole tunnistettu kaikkia sen vaikutuksia lapsiin. Vaikutukset lasten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisryhmien asemaan -otsikon alla on toisteisuutta: sijais­synnyttäjän hyväksikäytön paljastumista ja aiottujen vanhempien mahdollista vetäytymistä järjestelystä sekä siitä lapselle aiheutuvaa riskiä jäädä ilman huoltajia käsitellään kahdesti (s. 72). Lisäksi rikos­oikeudellisen ennaltaehkäisy­vaikutuksen rajallisuus toistuu tekstissä lähes samanlaisena. Lapsiasia­valtuutetun lausunnossaan esittämiä näkökohtia ei arvioida.

 

Helsingissä 1.9.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, juristi

 

[1] Suomea koskevat loppupäätelmät lapsen oikeuksien yleissopimuksen lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta annetun valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta, CRC/C/OPSC/FIN/CO/1, kohdat 9–10.

[2] Esimerkiksi Brasilia on saanut komitealta huomautuksen siitä, ettei rikoslaki tunnista muita lapsikaupan muotoja, kuin laittoman adoption. CRC/C/OPSC/BRA/CO/1, kohta 24.

[3] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle kaikkien henkilöiden suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi sekä laiksi rikoslain 11 luvun muuttamisesta / HE 87/2022 vp, 17.10.2022.

[4] Ks. esim. tuoreet YK:n lapsen oikeuksien komitean huomiot: CRC/C/GTM/CO/7, kohta 32; CRC/C/HND/CO/6-7, kohta 29 ja CRC/C/OPSC/BRA/CO/1, kohta 18.

[5] Kainulainen, Heini & Hannonen, Jani (2022). Ihmiskaupan uhrien rankaisemattomuus- periaate, Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2022:8, s. 23, 170, 172.

[6] Kekkonen, Outi & Pekkarinen, Elina: Hatkassa lapsen silmin: Analyysi lastensuojelun sijaishuollosta luvatta poistuneiden lasten kyselytutkimuksesta, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2024:1, s. 25, 34, 36.

[7] Ks. esim: CRC/C/HND/CO/6-7, kohta 23;  CRC/C/ARG/CO/7, kohta 23; CRC/C/ARM/CO/5-6, kohta 20 ja CRC/C/EST/CO/5-7, kohta 23.