LAPS/112/2026, 11.8.2026
Lapsiasiavaltuutetun lausunto sisäministeriölle luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta
Viite: VN/15984/2026
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeussopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasiavaltuutettu arvioi luonnosta hallituksen esitykseksi yleissopimuksen näkökulmasta.
Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 11.8.2026.
Esitysluonnoksen keskeinen sisältö
Esityksessä ehdotetaan, että väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain voimassaoloa jatketaan 31.12.2028 asti. Lain sisältöön ei ehdoteta muutoksia.
Esityksen tavoitteena on tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistettavaa painostamista, vahvistaa rajaturvallisuutta ja varautua maahantulon välineellistämisen vakavimpiin tilanteisiin.
Yhteenveto lapsiasiavaltuutetun kannanotoista
- Tilannekuva rajalla tai lain voimassaolon päättyminen ei ole tullut hallitukselle yllätyksenä. Lausunnonantajien yllättäminen kesken kesälomakauden lyhyellä lausuntoajalla ei siten ole hyväksyttävää.
- Lain mahdolliseen soveltamiseen liittyy merkittäviä ihmisoikeusongelmia. Lasten kannalta keskiössä on, tunnistetaanko heidät lapsiksi ja näin oikeutetuiksi erityiseen suojeluun.
- Lapsen oikeus hakea turvapaikkaa ja palautuskiellon noudattaminen eivät voi perustua poikkeukseen.
- Esitysluonnoksessa kyllä tunnistetaan lain kannalta keskeisiä ihmisoikeusvelvoitteita sekä se, että niillä on merkitystä myös voimassaolon jatkamisen kannalta. Arviointia ei kuitenkaan suoriteta tästä näkökulmasta, vaan ihmisoikeusvelvoitteet tyydytään luetteloimaan.
- Ennaltaehkäisyn, johon lakiesitys pitkälti nojaa perusteluiltaan, näkökulmasta lapsiasiavaltuutettu olisi toivonut sen arviointia, miten valittu sääntelyratkaisu voi myötävaikuttaa lasten välineellistämiseen.
- Lapsivaikutusten arviointi puuttuu esityksestä edelleen.
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot
Ensimmäisenä lapsiasiavaltuutettu toteaa olevan täysin kestämätöntä, että edellytettyä lyhyempi lausuntoaika on sijoitettu kesälomakauden ajalle. Edellisen lain voimassaoloajan umpeutuminen on ollut hyvin tiedossa. Hallituksen esityksessä toistellaan lisäksi sitä, ettei tilannekuvassa ole tapahtunut merkittävää muutosta ja siksi voimassaoloajan jatkamiselle on edelleen tarvetta. Herää kysymys, miksi valmistelu on jätetty viime hetkeen ja lausuntoaika lyhyeksi, kun kyseessä ei ole hallitukselle yllätyksenä tullut asia.
Nyt käsillä oleva esitys koskee ainoastaan lain voimassaoloajan jatkamista. Lakiin on kuitenkin kaikissa sen valmisteluvaiheissa havaittu liittyvän merkittäviä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumishaasteita. Lisäksi lain voimassaoloaikaa esitetään jatkettavaksi peräti kahdella vuodella, kun alkuperäinen laki oli voimassa vain vuoden. Vuoden voimassaoloaika katsottiin tuolloin, kaksi vuotta sitten, hyväksyttäväksi poikkeuslain ajalliseksi rajoittamiseksi. [1] Tämän johdosta lapsiasiavaltuutettu toistaa tässäkin lausunnossaan jo aiemmin esittämänsä [2] näkemykset lapsen oikeuksien kannalta lain ongelmallisista kohdista.
Lapsiasiavaltuutettu ymmärtää hybridivaikuttamisesta ja välineellistetystä maahantulosta seuraavat vakavat riskit ja pitää lain tavoitteita, eli em. ilmiöiden ennaltaehkäisyä, perusteltuna. Rajatuilla tiedoilla tilannekuvasta on kuitenkin liki mahdotonta ottaa kantaa lain tarpeellisuuteen. Kyseessä on kuitenkin laki, jolla olisi mahdollista rajoittaa useita lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta keskeisiä edellytyksiä kuten oikeutta hakea turvapaikkaa ja jopa ehdotonta palautuskieltoa. Tästä johtuen lapsiasiavaltuutettu esittää muutaman kommentin lain sisällöllisistä ratkaisuista.
Lapsiasiavaltuutettu viittaa aiemmin lausumaansa ja lausuu lisäksi seuraavaa.
Lapsen oikeus hakea turvapaikkaa on turvattu useissa säännöksissä kansallisesti ja kansainvälisesti. Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa jälleen pitävänsä hyvin ongelmallisena, että oikeus hakea turvapaikkaa perustuu nyt käsittelyssä olevassa laissa poikkeukseen ja on riippuvainen siitä, tunnistetaanko lapsi lapseksi ulkoisen arvion perusteella. Lisäksi, mikäli oikeutta turvapaikanhakuun ei turvata, vaarannetaan samalla ehdottoman palautuskiellon toteutuminen.
Esityksessä viitataan hiljattain voimaan tulleeseen Euroopan unionin muuttoliike- ja turvapaikkasopimukseen eli nk. paktiin todeten, ettei velvollisuuteen käsitellä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ole ”säädetty kansallista harkintavaltaa edes tilanteissa, joissa suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee samanaikaisesti kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen” (s. 11). Paktissa säädetyn ei kuitenkaan katsota riittävän siitä puuttuvan torjunta- ja ennaltaehkäisyvaikutuksen vuoksi (s. 12, 15). Esitysluonnoksessa tulkitaankin, että SEUT 72 artiklan nojalla voitaisiin poiketa EU:n sekundäärilainsäädännöstä (s. 15–16) eli esim. paktin sääntelystä. Mitä tulee EU:n primäärinormeihin, nyt käsillä olevassa esitysluonnoksessa kyllä todetaan, että sitä tulee arvioida suhteessa EU:n primäärioikeuteen (s. 15), mutta lapsiasiavaltuutetulle jää epäselväksi, missä tämä arviointi suhteessa esimerkiksi EU:n perusoikeuskirjassa mainittaviin palautuskieltoon ja lapsen etuun tehdään. HE 53/2024 vp:ssä todettiin lakiesityksen olevan ”jännitteisessä” suhteessa EU:n perusoikeuskirjan kanssa (s. 74).
Esitysluonnoksessa tuodaan esiin esitetyn sääntelyn kannalta keskeiset ihmisoikeusvelvoitteet, muiden ohessa luetellaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (s. 16). Esitysluonnoksessa niin ikään todetaan, että siinä luetteloidut ”ihmisoikeusvelvoitteet ovat merkityksellisiä myös lain voimassaolon jatkamista koskevan arvioinnin näkökulmasta” (s. 16). Lapsiasiavaltuutetulle jää epäselväksi, missä kohtaa esitysluonnosta näitä velvoitteita käsitellään suhteessa lain voimassaolon jatkamiseen. Lapsen oikeuksien yleissopimusta ei mainita muualla esitysluonnoksessa, eikä lain voimassaolon jatkamista arvioida muutenkaan lapsen oikeuksien kannalta.
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että valtioneuvosto ja Rajavartiolaitos ovat käyneet vuoropuhelua laista mm. EU:n perusoikeusviraston, UNHCR:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun kanssa (s. 19–20). Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan jatkovalmistelussa olisi perusteltua avata vuoropuhelun sisältöä ja sitä, mitä em. tahot ovat todenneet lain ihmisoikeusvaikutuksista ja sen suhteesta EU:n primäärinormistoon.
Edellä sanottu huomioiden lapsiasiavaltuutettu korostaa vielä painokkaasti lapsivaikutusten arvioinnin tärkeyttä. Lapsiasiavaltuutettu jakaa esitysluonnoksessa todetun näkemyksen, että tarve ihmisoikeusvaikutusten arvioinnille on merkityksellistä myös silloin, kun lain voimassaoloa jatketaan (s. 16). Lapsiasiavaltuutettu on aiemmin samasta aiheesta lausuessaan nostanut esiin huolen esimerkiksi lasten välineellistämisestä. Tätä mahdollista ilmiötä ei ole edelleenkään käsitelty, vaikka esitysluonnos nojaa muutoin pitkälti ennaltaehkäisyyn perusteluinaan. Sikäli tietysti myönteistä, ettei ilmiötä kaiketi pidetä varteenotettavan uhkana. Yhtä kaikki, lain soveltamisen mahdolliset vaikutukset tulee arvioida myös välillisten vaikutusten osalta ja arvioinnin tulokset tuoda päätöksenteon tueksi avoimesti esiin.
Jyväskylässä 11.8.2026
Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu
Sonja Vahtera, juristi
[1] Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi, HE 53/2024 vp, s. 102.
[2] Ks. Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi annetun lain 7 §:n muuttamisesta (LAPS/41/2025, 23.4.2025) sekä Lapsiasiavaltuutetun lausunto eduskunnan hallintovaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi (LAPS/48/2024, 29.5.2024).
