LAPS/123/2026, 4.9.2026

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä edus­kunnalle laiksi lapsiin liittyvien rikos­epäilyjen selvittämisessä avustavista terveyden­huollon yksiköistä

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 08.09.2026 klo 11.00 / HE 63/2026 vp / Asiantuntija­pyyntö

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esityksen sisältöä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsiasiavaltuutettu kannattaa hallituksen esitystä.
• Ehdotettava lain soveltamisalan laajentaminen edistää lasten suojelua ja yhdenvertaisuutta.
• Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että asiakasmääriä ja käsittely­aikoja OiPSy-yksiköissä seurataan lain voimaantulosta alkaen.
• OiPsy-yksiköissä tehtävät lasta koskevat yhteenvedot tulisi laatia yhtä yhtenäistä mallia käyttäen.
• Moniammatillisen asiantuntija­ryhmän kokoonpanoa koskeva säännös ja sen perustelut tulee tarkentaa, jotta niistä käy selkeästi ilmi vaatimukset ryhmän kokoonpanolle ja mahdollisuus muuttaa kokoonpanoa kulloisenkin käsiteltävän asian mukaan.
• Moniammatillisessa asiantuntija­ryhmässä käsitellään lapsen ja perheen arkaluontoisia tietoja, joten tietojen käsittelyä koskevien säännösten ja niiden perustelujen tulee olla mahdollisimman täsmällisiä ja yksiselitteisiä.

Lapsiasia­valtuutetun kannan­otot

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki lapsiin liittyvien rikos­epäilyjen selvittämisessä avustavista terveydenhuollon yksiköistä, joka korvaa lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitely­rikoksen selvittämisen järjestämisestä annetun lain (1009/2008, jäljempänä seri-laki). Tavoitteena on lapsen edun turvaaminen muun muassa moni­ammatillista yhteistyötä vahvistamalla. Lainsäädäntö ajan­tasaistetaan ja saatetaan vastaamaan paremmin eurooppalaisia Barnahus-laatu­standardeja sekä vakiinnutetaan kansallisessa Barnahus-hankkeessa tehty työ. Lisäksi tavoitteena on, että lapsen oma kokemus hänen huoltoonsa, asumiseensa ja tapaamis­oikeuteensa liittyvistä seikoista pystyttäisiin nykyistä paremmin selvittämään huoltoriitojen yhteydessä.

Lapsiasiavaltuutettu on seurannut tiiviisti Barnahus-hanketta sen alkuvaiheista alkaen ja osallistunut tehtyyn kehittämis­työhön muun muassa ohjausryhmä­tasolla. Nyt säädettävä laki vahvistaa hankkeessa kehitettyjä käytäntöjä ja edistää osaltaan myös Lanzarote-sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan) toimeenpanoa sekä YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoitteita lasten suojelemiseksi ja lasten oikeuksien varmistamiseksi.

Lapsiasiavaltuutettu kannattaa hallituksen esitystä, mutta esittää seuraavassa siihen muutamia huomioita.

Uuden lain soveltamis­alan laajentaminen verrattuna nykyiseen seri-lakiin siten, että se koskee kaikkia lapsia eli alle 18-vuotiaita ja kaikkia lapsiin liittyviä rikoksia ja rikollisia tekoja, edistää lapsen oikeuksien toteutumista ja lapsen etua. Lain piirissä olisivat lapsiuhrit sekä rikoksesta epäillyt lapset ja rikoksen todistajana kuultavat lapset, huomioiden, että laki koskee vain rajatusti rikoksesta epäiltyjä ja rikoksen todistajana kuultavia lapsia. Uusi laki voi parantaa myös vaikeiden eroriitojen keskellä elävien lasten asemaa. Laajennus edistää lasten yhden­vertaisuutta ja on perusteltu ottaen huomioon eurooppalaiset Barnahus-laatu­standardit sekä lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteet erityisesti lapsen suojelusta.

Hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnin mukaan soveltamis­alan laajennuksella arvioidaan olevan lasten ja nuorten oikeus­psykologian ja -psykiatrian yksiköiden (OiPsy-yksiköt) asiakasmääriin vain vähäisiä vaikutuksia (HE, s. 34). Jatkossakin poliisi kuulisi lapsiuhrit pääosin itse ja pyytäisi OiPsy-yksikön apua silloin, kun asia edellyttää oikeus­psykologian tai -psykiatrian erityis­asiantuntemusta. Laajennus käsittää myös tietyiltä osin lapset, joita epäillään rikoksesta tai joita on tarpeen kuulla rikoksen todistajana. Hallituksen esityksen mukaan tämäkään ei juuri lisää OiPsy-yksiköiden työtä. Näistä arvioista huolimatta lapsiasia­valtuutettu pitää tärkeänä, että asiakasmääriä ja käsittely­aikoja OiPSy-yksiköissä seurataan lain voimaan­tulosta alkaen. Jos OiPsy-yksiköihin ohjautuukin arvioitua enemmän lapsia, mahdollisiin käsittelyjen ruuhkautumisiin ja käsittely­aikojen pidentymisiin on puututtava ripeästi. 

Yksiköiden tehtävänä olisi laatia yhteenveto lasta koskevista tiedoista esitutkinta­viranomaisen, syyttäjän tai tuomioistuimen pyynnöstä, ja yksiköillä olisi oikeus saada tätä varten välttämättömät tiedot salassapito­säännösten estämättä. Yhteenveto laaditaan vain rikoksen uhriksi joutuneista lapsista. Aiemmin yhteenvetoja on laadittu alueesta riippuen OiPsy-yksikössä tai hyvinvointi­alueella ja toimintatavat ovat olleet erilaisia eri yhteistyö- ja hyvinvointi­alueittain (HE, s.19). Uuden lain arvioidaan yhden­mukaistavan toimintaa koko maan tasolla, mitä on pidettävä myönteisenä kehityksenä lapsen oikeuksien näkökulmasta.

Lapsiasiavaltuutettu kiinnittää huomiota ehdotetun 2 §:n säännös­kohtaisiin perusteluihin (s. 51), joissa todetaan, että ”[y]ksikkö käyttäisi yhteenvedon laatimiseen tähän tarkoitukseen laadittua yhteenveto lapsen taustatiedoista -lomaketta (entiseltä nimeltään LASTA-lomake) tai jotakin muuta tietojen seulonnan mallia. Poliisihallitus kuitenkin suosittelee, että seulontaan käytetään nimenomaan yhteenveto lapsen taustatiedoista -lomaketta”. Kun tarkoitus on yhdenmukaistaa toimintaa, lienee tarkoituksen­mukaista vaatia, että sen keskeisenä välineenä toimivan yhteenvedon laadintaan käytetään yhtä ja samaa lomaketta kaikilla alueilla. 

OiPSy-yksikölle ehdotetaan laajoja tiedonsaanti­oikeuksia. Yksiköllä olisi oikeus saada lasta koskevat välttämättömät tiedot, joita se tarvitsee ehdotetun lain 2 § 1–4 kohdissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi, salassapito­säännösten estämättä. Ehdotetun 4 §:n mukaan tiedonsaanti­oikeus koskee vain rikoksen uhriksi joutuneiden lasten tietoja. Yhteenvetoja voidaan käsitellä moni­ammatillisessa asiantuntija­ryhmässä. Asiantuntija­ryhmässä voidaan myös vaihtaa muitakin tietoja lapsen ja hänen perheensä olosuhteista salassapito­säännösten estämättä, jos se on välttämätöntä asiantuntija­ryhmän tehtävien hoitamiseksi eikä vaaranna rikoksen selvittämistä tai tutkinnan tarkoituksen toteutumista tai ilman painavaa syytä aiheuta asiaan osalliselle vahinkoa tai kärsimystä tai estä tuomio­istuinta käyttämästä oikeuttaan määrätä asiakirjojen salassa­pidosta. Kyse on arkaluontoisista tiedoista, joten säännösten ja niiden perustelujen tulee olla täsmällisiä ja mahdollisimman yksiselitteisiä. Säännös­kohtaisissa perusteluissa viitataan vain tilanteisiin, joissa tietojen vaihtaminen voisi vaarantaa rikoksen selvittämistä. Muita tietojen vaihtamista rajaavia ehtoja ei käsitellä. Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että erityisesti ehtoa ”ilman painavaa syytä aiheuta --- vahinkoa tai kärsimystä” olisi syytä tarkentaa perusteluissa.

Moniammatilliseen asiantuntija­ryhmään kuuluvat 3 §:n 1 momentin mukaan yksikön, esitutkinta­viranomaisen, syyttäjän, terveyden­huollon ja sosiaali­huollon edustajat. Säännös­kohtaisten perustelujen mukaan kokoonpano voi vaihdella käsiteltävän asian laajuuden ja asian käsittelyn edellyttämän asiantuntemuksen mukaan (HE, s. 56). Lapsiasia­valtuutettu katsoo, että ehdotettu säännös ja perustelut näyttävät ristiriitaisilta siltä osin, että säännöksessä luetellaan ryhmään kuuluvat tahot, mutta ei mainita mahdollisuutta muuttaa kokoonpanoa asian laajuuden ja vaadittavan asiantuntemuksen mukaan. Jos tarkoituksena on, että ryhmän kokoonpanoon eivät aina sisälly kaikki säännöksessä luetellut tahot, tulisi sen ilmetä myös säännöksestä. Jos taas kyse on siitä, että kaikki luetellut tahot ovat aina edustettuina, mutta eri tahoista voi asiasta riippuen mukana olla 1–n asiantuntijaa, perusteluita on syytä selventää tältä osin. Sääntelyn on syytä olla täsmällistä erityisesti siksi, että asiantuntija­ryhmä käsittelee lasten arkaluontoisia tietoja ja vaikuttaa usein merkittävästi muun muassa siihen, miten lapsen tarvitsemat sosiaali- ja terveyden­huollon palvelut jatkossa järjestyvät.

Hallituksen esityksen valmistelu­vaiheessa ehdotettiin, että OiPsy-yksiköt avustaisivat myös tuomioistuimia erityisissä huoltoriidoissa. Lausunto­palautteen mukaan (HE, s. 47) päädyttiin ehdotukseen (2 § kohta 6), jonka mukaan OiPsy-yksikön tehtävänä on antaa koulutusta ja tukea lapsen huollosta ja tapaamis­oikeudesta annetussa laissa (361/1983) tarkoitettujen olosuhde­selvitysten tekijöitä lapsen mielipiteen ja toivomusten selvittämisessä. Hallituksen esityksen mukaan ehdotus parantaa niiden lasten oikeuksien toteutumista, jotka jäävät yksiköiden palvelujen ulkopuolelle, mutta joiden kohdalla ero- ja huoltoriita­tilanne lieve­ilmiöineen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa (s. 34).

Lisäksi yksiköiden tehtävänä (2 § kohta 6) on tarjota koulutusta ja tukea lapseen kohdistuvan väkivallan tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa sekä muuta oikeuspsykologian alan koulutusta ja tukea, joka liittyy lasten kuulemiseen rikosprosessissa. Lapsiasia­valtuutettu pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna. 

 

Jyväskylässä 4.9.2026

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander, juristi