Lasten asema julkisessa taloudessa jää piiloon
Lapsiin kohdistetun julkisen rahoituksen mittakaavasta on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa. Vaikka merkittävä osa lasten ja lapsiperheiden palveluista ja tulonsiirroista rahoitetaan julkisin varoin, on epäselvää, kuinka paljon valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden rahaa todellisuudessa käytetään lapsiin ja millaisia vaikutuksia rahoituspäätöksillä on lasten arkeen. Lapsibudjetointi on hyvä keino vahvistaa lasten asemaa julkisessa taloudessa.
Lapsiasianeuvottelukunta käsitteli toukokuun kokouksessaan lasten asemaa valtion, hyvinvointialueiden ja kuntien rahoituksissa. Kokouksen alustajina toimivat erityisasiantuntija Suvi Kangasrääsiö valtiovarainministeriöstä, hyvinvointiasioiden johtaja Maria Salenius Kuntaliitosta sekä lasten, nuorten ja perheiden palvelujen palvelulinjajohtaja Titta Pelttari Pirkanmaan hyvinvointialueelta.
Valtion tulonsiirrot lapsiperheille kanavoituvat pääasiassa Kelan maksamien etuuksien kautta, joista lapsilisät ja vanhempainpäivärahat muodostavat suurimmat menoluokat. Valtion budjetissa lasten ja lapsiperheiden tulonsiirtoihin ja palveluihin ohjataan vuonna 2026 11,4 miljardia euroa.
Kunnissa lasten ja nuorten palveluihin suunnatut valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä, vaan kunnat päättävät niiden käytöstä itse. Samaan aikaan kuntien taloutta rasittavat esimerkiksi valtionosuuksien leikkaukset, työttömyyden kustannukset ja verotulojen väheneminen, mikä lisää säästöpaineita. Lapsista saadut valtionosuudet saattavatkin käytännössä kohdentua muualle kuin lapsiin.
Myös hyvinvointialueiden rahoitus perustuu yleiskatteelliseen malliin. Rahoitusta ei ole korvamerkitty lapsille, lapsiperheille tai näiden palveluille, vaan alueet päättävät itse, miten rahat kohdennetaan.
– Hyvinvointialueiden rahoitusmalli painottuu jo havaittuihin ongelmiin ja palvelujen käyttöön. Lapsuuden riskitekijät ja varhainen tuki voivat jäädä liian vähälle huomiolle ja resursoinnille, Titta Pelttari huomauttaa.
Kustannukset ja hyödyt kohdistuvat eri budjetteihin
Valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden erilaiset rahoitusjärjestelmät ja budjetit tekevät kokonaiskuvan muodostamisesta vaikeaa. Kustannukset ja hyödyt eivät aina kohdistu samoille toimijoille, ja se haastaa Pelttarin mukaan järkevien ratkaisujen tekoa ja palvelujen kehittämistä.
Monet julkisen talouden sopeutustoimista osuvat lopulta lapsiin, millä voi olla pitkäaikaisia seurauksia lasten hyvinvointiin. Lapsiasianeuvottelukunta pohtikin erityisesti sitä, kuka kantaa vastuun lapsista julkisen talouden kokonaisuudessa. Kokonaistilanteen seuranta ja arviointi olisi erityisen tärkeää tilanteessa, jossa on paine pyrkiä lyhytaikaisiin ja nopeisiin säästöihin.
– Säästäminen lasten palveluiden osalta väärästä paikasta ja ennaltaehkäisevästä työstä voi lisätä kustannuksia muualla myöhemmin. Kun eri toimijat tekevät yhteistyötä ja palvelut toimivat yhteen, säästetään julkista rahaa pitkällä aikavälillä, Maria Salenius muistuttaa.
Lapsibudjetointi auttaa arvioimaan vaikutuksia lapsiin
Lapsiasianeuvottelukunta näkee lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin tärkeinä keinoina vahvistaa lasten näkökulmaa julkisessa taloudessa. Lapsibudjetoinnissa tarkastellaan talousarviota lapsen oikeuksien ja lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.
Valtion talousarvioprosessissa lapsibudjetointia on tehty vuodesta 2021 lähtien.
– Lapsiasianeuvottelukunnan keskusteluissa korostui lapsibudjetoinnin merkitys sekä toive siitä, että sen käyttö jatkuisi myös seuraavalla hallituskaudella. Samalla mallia tulisi kehittää edelleen niin valtion, kuntien kuin hyvinvointialueidenkin rahoituksen seurantaan, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sanoo.
– Jos todella haluamme huolehtia tulevista sukupolvista, on tärkeää huolehtia, että lasten vähentymisen myötä säästyvät julkiset varat käytetään lasten hyvinvoinnin edistämiseen, eikä siirretä muihin kohteisiin.
