Lapsiasiavaltuutetun lausunto opetushallitukselle esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista


Opetushallitukselle 22.5.2014
Viite: Lausuntopyyntö 11.4.2014, 35/041/2012

Asia: Lapsiasiavaltuutetun lausunto esiopetuksen opetussuunnitelman perusteista 
Lapsiasiavaltuutetun kannanotot 
Lausunnon tiivistelmä
Opetushallitus on pyytänyt lausuntoa esiopetuksen opetussuunnitelman perusteluonnokseen.

Lapsiasiavaltuutettu pitää perusteluonnosta hyvin valmisteltuna ja kannattaa siinä ehdotettuja perusteita esiopetuksen opetussuunnitelmien laatimiselle. Luonnoksessa on huomioitu hyvin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (SopS 59-60/1991) vahvistetut lapsen oikeudet, erityisesti lapsen osallisuutta koskeva artikla 12.

Opetussuunnitelman perusteissa on tavoitetaso asetettu hyvin korkealle ja asiakirja on kirjoitettu paikoin hieman ihanteelliseksikin. Käytännössä tästä voi seurata, että opetussuunnitelman perusteet eivät toimi käytännössä siinä määrin paikallisia opetussuunnitelmia ja käytännön opetustyötä ohjaavana asiakirjana kuin on tarkoitettu.

Lausunnossaan lapsiasiavaltuutettu esittää muutamia tarkentavia huomauksia koskien

-      yhdenvertaisuuden edistämistä esiopetuksessa
-      lapsen osallisuutta, johon kuuluu oleellisesti tiedon antaminen lapselle
-      ihmisoikeuskasvatuksen huomioimista esiopetuksen opetussuunnitelmassa
-      lapsen oikeutta psyykkiseen ja fyysiseen koskemattomuuteen osana turvataitokasvatusta
-      lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen tehostetun tai erityisen tuen tarvetta
-      kuntoutuksen huomioimista yksikkökohtaisissa oppilashuoltosuunnitelmissa
-      lapsen oikeutta turvalliseen oppimisympäristöön

Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille
Lapsiasiavaltuutettu arvioi esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet -luonnosta YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen (SopS 59-60/1991) näkökulmasta.

Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 art). Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen yleisperiaatteet, jotka tulee ottaa huomioon kaikkien sopimuksen artiklojen tulkinnassa, ovat:
  • lapsen edun ensisijaisuus kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia (3 artikla)
  • lapsen oikeus syrjimättömyyteen ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaa perustuvaa erottelua (2 artikla)
  • lapsen oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla, erityisesti lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä (12 artikla),
  • lapsen oikeus elämään sekä henkiinjäämiseen ja kehittymiseen mahdollisimman täysimääräisesti (6 art)
Yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n lapsen oikeuksien komitea on korostanut, että yleissopimusta on tulkittava kokonaisuutena. Sopimuksen keskeisin periaate, lapsen etu, toteutuu, kun kaikki yleissopimuksessa määritellyt oikeudet täyttyvät mahdollisimman täysimääräisesti.

Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteiden näkökulmasta keskeisiä sopimuksen säännöksiä ovat
  • lapsen oikeus opetukseen (28 art)
  • lapsen oikeus koulutukseen, joka kehittää lapsen yksilöllisiä taitoja, ihmisoikeuksien sekä lapsen oman kielen ja kulttuurin kunnioitusta, vastuullista kansalaisuutta, suvaitsevaisuutta sekä ympäristön suojelua (29 art)
  • lapsen oikeus lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan sekä taide- ja kulttuurielämään (31 art)
Lapsen osallisuus 
Lapsiasiavaltuutettu katsoo, että perusteluonnoksessa on monin paikoin otettu hyvin huomioon lasten osallisuus opetussuunnitelman laatimisessa ja kehittämisessä sekä oppilashuoltotyössä. Myös huoltajien osallisuus on huomioitu yhtälailla.

Lapsen osallisuutta opetussuunnitelman perusteissa vahvistaisi se, että lapsi mainittaisiin huoltajien rinnalla aktiivisena toimijana. Esimerkiksi kohdassa 1.1 todetaan, että "Opetussuunnitelman perusteet on päätös esiopetuksen tavoitteista ja keskeisistä sisällöistä, huoltajien ja esiopetuksen henkilöstön yhteistyöstä...". Tässä kohdin (sekä soveltaen muissa vastaavissa kohdin), tulisi todeta, että kyse on huoltajien, lasten ja esiopetuksen henkilökunnan yhteistyöstä.

Lapsen osallisuus eli lapsen kuuleminen, mielipiteen selvittäminen ja sen huomioiminen tulisi aina tehdä lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Lapsen mielipiteen selvittäminen voidaan tehdä monella tavoin, myös esimerkiksi havainnoimalla pienen lapsen leikkiä. Kyse ei siten aina tarvitse olla sanallisesta mielipiteen ilmaisemisesta. Esikouluikäinen toki pystyy jo paljolti kertomaan mitä mieltä hän on, mutta tarvittaessa tulisi hyödyntää muitakin lapselle sopivia toimintatapoja ilmaista näkemyksiään.

Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että lapsen osallisuus edellyttää, että lapsi saa kulloinkin käsiteltävän asian kohdalla tarvittavat tiedot ja, että tieto annetaan lapselle ymmärrettävässä muodossa. Esiopetusikäisten lasten kohdalla tämä edellyttää yleensä lähtökohtaisesti suullista tiedottamista, josta sekä opetuksen järjestäjän että huoltajien tulisi huolehtia.

Opetuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia, että esiopetuksen henkilöstö ja huoltajat voivat osallistua opetussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen. Myös lasten näkemykset selvitetään ja huomioidaan. Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että lapset olisi otettava konkreettisesti mukaan opetussuunnitelman laatimiseen ja kehittämiseen.
Paikallista opetussuunnitelmaa laadittaessa opetuksen järjestäjä päättää opetussuunnitelman julkaisutavasta sekä opetussuunnitelmasta ja lukuvuosisuunnitelmasta tiedottamisesta (kohta 1.3.). Tässäkin yhteydessä on huolehdittava, että opetussuunnitelmasta ja lukuvuosisuunnitelmasta tiedotetaan myös lapsille heille ymmärrettävällä tavalla.

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa lisäksi, että sekä  esiopetuksen opetussuunnitelmaa että paikallista opetussuunnitelmaa ja sitä tarkentavaa lukuvuosisuunnitelmaa laadittaessa on huomioitava lapsen oikeuksien yleissopimus. Siten on siis huolehdittava, että vähintäänkin opetussuunnitelmia laativalla henkilöstöllä on riittävä tietämys sopimuksesta ja sen tulkinnasta.

On myös erittäin tärkeää, että lapset tuntevat omat oikeutensa. Tätä tietämystä  olisi lisättävä sisällyttämällä jo esiopetuksen opetussuunnitelmaan ihmisoikeuskasvatus nimenomaisesti.
Yhdenvertaisuuden edistäminen 
Esiopetuksen tavoitteeksi on määritelty, että lapset oppivat arvostamaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja omaa ainutlaatuisuutta (kohta 2). Yhdenvertaisuuden arvostaminen edellyttää ihmisten moninaisuuden ymmärtämistä ja hyväksymistä. Perusteluonnoksessa on kyllä tuotu monin kohdin esiin kulttuurin, uskontojen ja katsomusten monimuotoisuutta, mutta yhdenvertaisuuden sisältö jää hieman epäselväksi.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artiklan mukaan  kaikki lapset ovat yhdenvertaisia eikä ketään lasta saa syrjiä lapsen oman tai hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa ominaisuuden tai muun seikan perusteella. Kyse on siten nollatoleranssista. Yhdenvertaisuuden edistämisessä ihmisoikeuskasvatus on tärkeässä asemassa.

Yhdenvertaisuuden edistämisessä on tärkeää ihmisten ja elämänmuotojen monimuotoisuuden ymmärtäminen ja suvaitsevaisuuden edistäminen. Uudet perhemuodot, mukaan lukien esimerkiksi nk. sateenkaariperheet, sekä maahanmuutto, mukanaan erilaiset kulttuuriset ja uskontoihin liittyvät tavat, yleistyvät. Monimuotoisuuden huomioimista on myös esimerkiksi se, että opetussuunnitelmissa ja käytännön opetustyössä huomioidaan kaikkien lasten luontaiset tavat toimia ja temperamenttierot.

Yhteisöllisyyteen kasvattaminen sekä ryhmässä toimimisen taidot ovat erittäin tärkeitä oppia jo pienestä pitäen. Samalla tulisi tukea lasta myös itsellisenä toimijana. Lisäksi on tärkeää huomioida, että kaikki lapset eivät luontaisesti nauti isoissa ryhmissä toimimisesta, vaan heille on tärkeää, että he voivat kehittyä ja oppia uusia taitoja pienemmissä ryhmissä tai itsekseenkin. Tämä tulisi huomioida valittaessa monipuolisia työtapoja (kohta 4.1.).   
Itsearviointi opetuksen ja oppimisen tukena
Kohdassa 4.2. kuvataan arviointia esiopetuksen osana. Esiopetuksessa olisi tarkoitus kehittää lasten edellytyksiä itsearviointiin.  Lapselle itsearviointi on hyvin vaativaa, joten sen lapsiystävälliseen toteuttamiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota, jotta sillä saavutettaisiin myönteisiä tavoitteita lapsen oppimisessa.
Mm. prof. Lea Pulkkinen on kritisoinut itsearviointia erityisesti lasten kohdalla. Lapset voivat olla itseään kohtaan hyvin kriittisiä ja heidän mittapuunsa hyvin erilainen kuin aikuisten mittapuu on. Erot voivat olla kumpaankin suuntaan, eli lapsi saattaa arvioida itsensä huonommaksi kuin aikuinen arvioisi tai toisin päin, joten lapsi voi kokea kummassakin tilanteessa epäonnistuneensa.

Turvataitokasvatus esiopetuksessa
Lapsiasiavaltuutettu pitää myönteisenä, että esiopetuksen opetussuunnitelman perusteissa on huomioitu turvataitokasvatus (s. 26). Lapsen oikeuksien yleissopimus takaa lapselle oikeuden suojeluun kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö silloin, kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa (19 art).

Turvataitokasvatuksessa on siten myös huomioitava lapsen oikeus psyykkiseen sekä fyysiseen koskemattomuuteen. On tärkeää, että lapsi tietää mikä on sallittua ja mikä ei. On myös huolehdittava siitä, että lapsi tietää miten toimia, jos hän kokee, että hänen koskemattomuuttaan on loukattu.

Opetussuunnitelman perusteissa todetaan, että lapsia rohkaistaan kertomaan ongelmatilanteista, kiusaamisesta tai huolistaan. Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että lapsia tulisi rohkaista ylipäätään kertomaan miten heillä menee, muutenkin kuin ongelmatilanteissa. Kun lapsilla on tunne, että aikuiset välittävät ja ovat kiinnostuneita heidän asioistaan, edistää se myös sitä, että lapsi vaikeassakin tilanteessa uskaltaa paremmin kertoa asiasta ja pyytää apua.

Tehostetun tai erityisen tuen tarve 
Opetussuunnitelman perusteissa ei ole huomioitu erikseen lapsia, jotka ovat lastensuojelun asiakkaita. Pidennettyyn oppivelvollisuuteen kuuluvalla lapsella olisi oikeus esiopetukseen jo 5-vuotiaasta alkaen. Lastensuojelun asiakkaina olevilla lapsilla voi kuitenkin mm. taustastaan johtuen olla viivettä tutkimusten aloittamisessa, joten päätöstä pidennetystä oppivelvollisuudesta ei välttämättä saada ajoissa.  Tämä tulisi huomioida tehostetun tai erityisen tuen tarvetta arvioitaessa ja toteutettaessa.

Yksikkökohtaisen oppilashuollon järjestäminen 
Yksikkökohtaisessa oppilashuoltosuunnitelmassa kuvataan mm. lapsen sairauden vaatiman hoidon, erityisruokavalion ja lääkityksen järjestäminen esiopetuksessa (s. 49). Kohdasta ei käy ilmi, sisältääkö tämä myös lapsen tarvitseman kuntoutuksen kuten esimerkiksi fysioterapian tai puheterapian. Kuntoutus on tärkeä osa lapsen sairauden hoitoa ja terveen kehityksen tukea.

Lapsen etu olisi saada terapia esiopetuksen yhteydessä siten, että terapeutti tulee lapsen luo. Näin lapsi voisi täysipainoisemmin osallistua myös esiopetukseen, kun terapiakäynnit eivät veisi aikaa esiopetukselta. Terapiaan kuljettaminen vaatii myös paljon vanhempien panostusta. Joissain tapauksissa voi siten olla riskinä, ettei lapsi saa kaikkea apua, mikä hänelle kuuluisi, jos kuljettaminen kuntoutukseen on liian hankalaa tai aikaa vievää.   
Lapsen oikeus puhtaaseen oppimisympäristöön
Opetussuunnitelman perusteissa (s. 43) todetaan lapsen oikeus turvallisiin oppimisympäristöihin. Lapsen oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta (24 art).

Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että monissa kunnissa koulut ja päiväkodit kärsivät vakavista sisäilmaongelmista. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa korjauksia ei tehdä riittävässä määrin eikä riittävän nopeasti. Lapsen oikeus terveyteen vaarantuu vakavasti, jos lapsen elinympäristö, mukaan lukien oppimisympäristö, on lapsen terveydelle haitallinen.

Jyväskylässä 22.5.2014

Tuomas Kurttila
Lapsiasiavaltuutettu

Merike Helander
Lakimies