LAPS/3/2021, 10.11.2021

Lapsiasia­valtuutetun lausunto eduskunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle valtio­neuvoston selonteosta koskien kotoutumisen edistämisen uudistamis­tarpeita

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta torstai 11.11.2021 klo 10.00 / VNS 6/2021 vp / Lausunto­pyyntö

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi selon­tekoa yleis­sopimuksen näkökulmasta.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Selonteon keskeinen sisältö

Valtio­neuvoston kotoutumisen edistämisen uudistamis­tarpeita käsittelevässä selonteossa (jälj. selonteko) tehdään katsaus maahan­muuton nyky­tilanteeseen hyödyntäen tutkimus­tietoa ja luodaan suunta­viivoja sekä tehdään esityksiä kotoutumisen edistämiseksi.

Yhteenveto lapsiasia­valtuutetun kannan­otoista

• Lapsia tulisi kuulla kotouttamis­toimenpiteistä ja niiden kehitys­tarpeista.
• Selonteon termistö­valinnat olisi syytä perustella, jottei toimeenpano­vaiheessa ole epä­selvyyttä siitä, keihin toimen­piteitä kohdistetaan.
• Selonteossa on tunnistettu kiitettävästi ilman huoltajaa saapuneiden erityisen tuen tarve.
• >Maahanmuuttaja­taustaisten lasten [1] mielenterveys­palveluiden saavutettavuuden haasteisiin tulisi puuttua tehokkaasti.
• Konkreettisemmat toimenpide-ehdotukset ja vastuu­tahojen nimeäminen tekisivät toimen­piteiden toteutumisen seuraamisesta helpompaa.

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsen oikeus tulla kuulluksi

Lapsiasia­valtuutettu kiinnitti jo keväällä 2021 selonteon luonnos­versiosta antamassaan lausunnossa[2] huomiota siihen, ettei selon­teosta (s. 8) käy ilmi, että sen valmistelussa olisi kuultu lapsia ja nuoria, vaikka moni toimenpide-ehdotus koskettaa suoraan heitä.

YK:n lapsen oikeuksien yleis­sopimuksen (jälj. LOS) 12 artiklan mukaan lapselle on annettava mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioissa, ja YK:n lapsen oikeuksien komitean (jälj. LOS-komitea) mukaan kuuleminen liittyy myös erilaisten ongelma-alueita koskevan lain­säädännön ja politiikan suunnitteluun: lasten on oltava hahmottelemassa, laatimassa ja täytäntöön panemassa suunnitelmia ja ohjelmia.[3]

On myönteistä, että hyvien väestö­suhteiden edistämiseen liittyvissä toimen­piteissä on mainittu uusien kuulemis- ja osallistamis­menetelmien käyttöön­otto, joilla pyritään esimerkiksi nuorten ja vammaisten henkilöiden kuulemisen ja osallistumisen edistämiseen (s. 124).

Myös lasten ja nuorten kuuleminen kotouttamis­toimenpiteistä ja niiden kehitys­tarpeista toisi arvokasta kokemus­peräistä tietoa kotoutumisen edistämisen uudistamisen pohjaksi. Lasten näkemyksiä tulisi kuunnella tarkkaan aina, kun heidän näkö­kulmansa voi parantaa ratkaisujen laatua.[4]

Esimerkiksi selonteossa esille tuotu maahan­muuttajien lasten heikompi koulu­menestys verrattuna kanta­suomalaisiin lapsiin (s. 27) sekä opettajien esille tuoma huoli siitä, etteivät maahanmuuttaja­taustaisten opiskelijoiden valmiudet kohtaa opetuksen sisällölle asetettuja vaatimuksia (s. 82, 104), ovat asioita, johon puuttumisessa lasten ja nuorten kokemukset ovat avain­asemassa.

Selonteossa käytetty termistö

Lapsiasia­valtuutettu kaipasi selvennystä siihen, miksi selon­teossa puhuttiin termistö­valintoja avaamatta toisinaan maahanmuuttaja­taustaisista lapsista (tässä versiossa esim. s. 110, 111, 112, 114) ja välillä maahanmuuttaja­lapsista (tässä versiossa esim. s. 26, 103, 114).[5]

Hyvä esimerkki epäloogisesta termistö­valinnasta liittyy koulutuksen kehittämiseen: selon­teossa tuodaan esille erityisesti maahanmuuttaja­taustaisten oppilaiden haasteita koulun­käynnissä (s. 27, 82, 104), mutta toimenpide-ehdotuksissa todetaan koulutukseen liittyen kehittämis­kohteeksi maahanmuuttaja­lasten ja -nuorten koulutus (s. 114).

Termistö­valinnoin tehtävän jaottelun perusta jää siis edelleen epäselväksi, ja lapsiasia­valtuutetun aiemmin esittämät kysymykset ovat edelleen oleellisia. Valitun termistön tausta ja perusteet sekä se, mitä kullakin käsitteellä tarkoitetaan, tulisi vähintäänkin avata, jottei toimeenpano­vaiheessa ole epä­selvyyttä siitä, keihin toimen­piteitä kohdistetaan.

On epäselvää, miksei toimen­piteissä (s. 114) painoteta myös maahanmuuttaja­taustaisten lasten oikeuksien täysi­määräistä toteutumista tai erityis­tarpeita, kun maahan­muuttajat ja maahanmuuttaja­taustaiset on selkeästi termistö­valinnoin selon­teossa eroteltu. LOS 2 artikla takaa sopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille lapsille ilman minkään­laista lapsen, hänen vanhempansa tai muuhun laillisen huoltajansa ominaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

Haavoittuvassa asemassa oleva lapsi

LOS 20 artiklan mukaan lapsella, joka on tila­päisesti tai pysyvästi vailla perheen turvaa, on oikeus valtion antamaan erityiseen suojeluun ja tukeen. Ilman huoltajaa saapunut alaikäinen on erityisen haavoittuvassa asemassa, ja tämän vuoksi heidät on asetettava etusijalle käytettävissä olevien voima­varojen kohdentamisessa.[6]

Onkin myönteistä, että selonteossa on tunnistettu ilman huoltajaa saapuneiden erityisen tuen tarve (s. 113–114) ja pyritään esimerkiksi vahvistamaan ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten edustaja­järjestelmää kehittämällä edustaja­rekisteri sekä edustaja­järjestelmän laatua ja valvontaa. LOS-komitea on edellyttänyt, että ilman huoltajaa olevien lasten edun turvaamiseksi perustetaan arviointi­järjestelmä edustajuuden laadun varmistamiseksi.[7]

On myönteistä, että selon­teossa on kiinnitetty huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin (s. 46). Ehdotetuissa toimen­piteissä ei kuitenkaan erityisesti huomioida haavoittuvassa asemassa olevien, esimerkiksi vamman kanssa elävien lasten erityis­tarpeita. LOS-komitea on painottanut voimakkaasti sitä, että vamman kanssa eläville pakolais­lapsille annettava erityisapu tulisi priorisoida.[8]

Mielen­terveyden tukeminen

Selon­teosta käy ilmi maahanmuuttaja­taustaisen väestön psyykkinen kuormitus ja mielenterveys­ongelmat (s. 26) sekä se, että ulkomaista synty­perää olevilla nuorilla on suomalaista synty­perää olevia nuoria enemmän erilaisia terveyden ja hyvin­voinnin haasteita (s. 28). Myös Kouluterveys­kysely osoittaa, että ulko­maista synty­perää olevat nuoret kokivat terveyden­tilansa merkittävästi muita nuoria huonommaksi.[9]

Selon­teossa todetaan, että LAPE-muutos­ohjelman yksi painopiste on mm. lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielen­terveys- ja päihde­palvelut ja että LAPE-kehittämis­työ edes­auttaa myös maahanmuuttaja­taustaisten lasten, nuorten ja perheiden tuen kokonaisuuden vahvistumista, mutta maahan­muuttajilla on kuitenkin erityisiä haasteita varhaisen tuen palveluiden saavutettavuudessa (s. 110). Puutteena voidaan todeta, että ehdotetuista toimen­piteistä ei käy selkeästi ilmi, miten mielenterveys­palvelujen saavutettavuuden haasteisiin pyritään konkreettisesti vastaamaan.

LOS 24 artikla takaa lapselle oikeuden parhaaseen mahdolliseen terveyden­tilaan, ja sopimus­valtioiden tulee ryhtyä asian­mukaisiin toimiin kehittääkseen esimerkiksi ehkäisevää terveyden­huoltoa.[10] Lisäksi LOS-komitea on kehottanut Suomea vahvistamaan lapsille tarkoitettuja mielenterveys­palveluja ja takaamaan pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin.[11] Komitea vielä erikseen suositteli, että ilman huoltajaa saapuneille ala­ikäisille järjestetään riittävät mielenterveys­palvelut.[12]

Mielen­terveyden häiriöihin puuttuminen on erityisen ajankohtaista nyt, kun monet tutkimukset ennustavat tai osoittavat lasten mielen­terveyden häiriöiden lisääntymistä ja vaikeutumista korona­pandemian myötä.[13]

Toimen­piteistä yleisesti

Moni selon­teossa listattavista toimen­piteistä on toteutettu siten, että niissä viitataan johonkin toiseen strategiaan tai toimenpide­ohjelmaan. Tämä on sinänsä ymmärrettävää päällekkäisyyksien välttämiseksi, mutta esimerkiksi maahanmuuttaja­taustaisiin lapsiin liittyvien toimen­piteiden sitominen lapsi­strategian toimen­piteisiin on sikäli ongelmallista, ettei lapsi­strategiassa mainita maahanmuuttaja­taustaisia lapsia erikseen. Myös maahanmuuttaja­taustaisten lasten ja nuorten varhais­kasvatukseen ja koulutukseen liittyvien asioiden käsitteleminen erillään ja osana koulutus­poliittista selontekoa (s. 5) on haasteellista siitä näkökulmasta, että esimerkiksi varhais­kasvatuksen järjestämisellä on merkitystä perheiden kotoutumiseen laajemminkin.[14]

Tehokas ja kokonais­valtainen kehittäminen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä ja vuoro­puhelua eri strategioiden ja toimenpide­ohjelmien kesken.

Selon­teossa on onnistuttu melko kattavasti listaamaan kotouttamisen kehitys­kohteita, ilmiöitä niiden taustalla ja tapoja, joilla niihin voisi puuttua. Tällä hetkellä monet ehdotetuista toimen­piteistä ovat kuitenkin muodossa ”edistetään”, ”kehitetään”, ”parannetaan”, ja konkretian lisääminen toimen­piteisiin tekisi selon­teosta täsmällisemmän. Myös selkeällä vastuu­tahojen nimeämisellä toimen­piteiden toteutusta olisi yksi­selitteisempää seurata.

 

Jyväskylässä 10.11.2021

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies