LAPS/61/2022, 20.9.2022

Lapsiasia­valtuutetun lausunto ulko­ministeriölle Suomen kuudennesta määräaikais­raportista alueellisia kieliä tai vähemmistö­kieliä koskevan eurooppalaisen perus­kirjan täytäntöön­panosta

Viite: VN17996/2022UH

Lapsiasia­valtuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991), joka on lailla voi­maan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita.

Lausunto on annettu lausuntopalvelu.fi:ssä 20.9.2022.

Lapsiasia­valtuutetun lausunto pdf-muodossa (ei saavutettava) (pdf)

Lapsiasia­valtuutetun kannanotot

Lapsiasia­valtuutettu kiittää mahdollisuudesta lausua Suomen kuudennesta määrä­aikais­raportista alueellisia kieliä tai vähemmistö­kieliä koskevan eurooppalaisen perus­kirjan täytäntöön­panosta. Lapsiasia­valtuutetun toimi­valtaan ei kuulu toimen­piteistä tai lain­säädäntö­uudistuksista päättäminen, mutta erilaisten uudistusten arvioiminen lapsen oikeuksien näkö­kulmasta on merkittävässä osassa lapsiasia­valtuutetun työtä. Lapsiasia­valtuutettu keskittyykin lausunnossaan erityisesti tuomaan esille lasten näkemyksiä ja kokemuksia kansallisten kieli­vähemmistöjen oikeuksien toteutumiseen liittyen. Lasten kokemukset tuovat arvokasta lisätietoa siitä, miten erilaiset toimen­piteet ja uudistukset toteutuvat käytännössä. 

6 artikla Tiedottaminen

”ryhtyvät toimiin lisätäkseen tietoisuutta Suomen alueellisista kielistä ja vähemmistö­kielistä sekä suvaitsevuutta niitä kohtaan.” (Ministeri­komitean suositus nro 4).

Saamelaislapset kertoivat vuonna 2021 lapsiasia­valtuutetulle kohtaavansa tietämättömyyttä ja ennakko­luuloja saamelaisuuteen liittyen. He kertoivat, että muualla Suomessa asuvat tai ulko­mailta tulevat ihmiset eivät useinkaan tiedä juuri mitään saamen kielistä, kulttuurista tai elin­oloista:

”Mä olin mun sedän häissä, ni sit siellä etelässä joku näki mulla riskun, ja oli silleen joku mun ikänen pikku­lapsi tai mua nuorempi, silleen että onks se joku saamelais­ten merkki tai jotain niinku tämmöstä tosi outoa. Et se ei sinänsä ollu et se silleen, et just näky et saamesta ei opeteta tai siitä ei kerrota niinku yhtään jossain etelässä, tai ainakaan siitä et Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, et kaikki vaan luulee et se on pelkästään pohjois­saame tai jotain tämmösiä.”

”Meillä oli kerran tulossa tamperelaiset kaverit tänne käymään, ni yks niistä ku pääsi tänne, ni se sano että oho, mä ku luulin että te käytte huussissa joka päivä.”

”Et niinku etelässä meit luullaan, et me ollaan tääl silleen niinku eristäydytty, ja et me ei tiietä tai ollaan jääty sivistyksestä tai jotain, mut sit se on outoo, koska ne on ite niitä, koska me tiietään aivan täysin samat asiat mitä etelässä asuvat tietää, mut sit ne ei niinku tiiä pohjosesta yhtään mitään. Silti ne väittää tai puhuu niitä ennakko­luuloja, tai just silleen niinku puhuu et me ollaan syrjäydytty, vaikka se on silleen, et meiät on syrjäytetty.”

Sekä saamelais- että romani­lapset ovat kertoneet lapsiasia­valtuutetulle toivovansa yhteistä tekemistä sekä ”dialogisuutta” pääväestön kanssa. Romani­lapset ovat todenneet, että syrjintää voisi ehkäistä esimerkiksi puhumalla enemmän romaneista ja heidän kulttuuristaan koulussa sekä muualla. 

8 artikla Koulutus

”edelleen vahvistavat saamen­kielistä opetusta myös saame­laisten kotiseutu­alueen ulko­puolella, erityisesti myöntämällä pysyvän rahoituksen kieli­pesille ja aikuis­koulutukselle” (Ministeri­komitean suositus nro 1).

”lisäävät ja parantavat romani­kielisten opettajien koulutusta, laajentavat romani­kielisen oppi­materiaalin tuotantoa ja lisäävät romani­kielen opetus­tarjontaa” (Ministeri­komitean suositus nro 3).

Lapsiasiavaltuutetun tapaamat saamelais­lapset toivat esiin, että he pitävät tärkeänä saamen­kielisten opettajien pätevyyttä ja kouluttamista. Kouluttautumisen tosi­asiallinen mahdollistaminen työn ohella on todella tärkeää, ja opettaja­koulutuksen tulee olla joustavaa sekä aika­taulullisesti että paikallisesti.

Lapsiasiavaltuutettu alleviivaa sitä, että saamen kielten opetuksen vahvistamisessa on kiin­nitettävä huomiota kielten välillä vallitsevaan epätasa-arvoon. Myös saamelaisten kotiseutu­alueella on huomattavia haasteita saamen­kielisen opetuksen järjestämisessä.

Syksyllä 2021 saamelaislapsia tavatessaan lapsiasia­valtuutettu kiinnitti huomiota siihen, että yhdellä pohjois­saamelaisella ryhmällä miltei kaikki opetus oli saatavilla saameksi, ja tämän ryhmän oppilaille pohjois­saame olikin suomea vahvempi kieli. Toisella pohjois­saamelaisella ryhmällä saamen kielen opetusta oli vain kaksi oppi­tuntia viikossa. Koltan­saamen­kielisessä ryhmässä kahden saamen kielen oppi­tunnin lisäksi muuta opetusta oli saatavilla saameksi, mutta koska valta­osan äidin­kieli oli suomi, opiskelivat he suomeksi. Inarin­saamelaisen ryhmän oppilaat taas olivat saamen kielen luokalla, jossa opetus oli inarin­saameksi mutta oppi­kirjat suomeksi.

Lapsiasiavaltuutettu haluaakin kiinnittää huomiota myös oppi­materiaalin saatavuuteen. Vaikka opetusta annettaisiin vähemmistö­kielellä, ei oppi­materiaaleja ole välttämättä saatavilla ja niiden tuottaminen saattaa jäädä yksittäisen opettajan harteille. Saamelaiset lapset ovat kertoneet syksyllä 2021 seuraavasti:

”Nii et meitä opetetaan saameks, mut se oppi­materiaali ei oo saameks.”

”No ala-asteella on saameks jotain kirjoja, ainaki esiopetukses, ykkös–kakkos­luokilla, tai ne opettajatki saattaa tehä niitä ite semmosia. Mutta niinku yläasteella ei oo mitään kirjoja inarin­saameks.”

Romanikielen opetuksen saatavuudessa on paljon haasteita. Lapsiasia­valtuutettu on osana kansallisen lapsi­strategian toimeen­panoa selvittänyt romani­lasten ja -nuorten näkemyksiä. Alustavien tulosten mukaan merkittävä osa lapsista haluaisi oppia romani­kieltä koulussa oppi­aineena. Lisäksi lapset ovat toivoneet romani­kielen elpymistä koti­kielenä sekä vapaa-ajan kerhoja, joissa kieltä voisi käyttää. Toiveita romani­kielen opetuksesta koulu­päivän aikana on esitetty lapsiasia­valtuutetulle myös aiemmissa yhteyksissä.

10 artikla Hallintoviranomaiset ja julkiset palvelut

”ryhtyvät lisä­toimiin varmistaakseen ruotsin- ja saamen­kielisten sosiaali- ja terveys­palvelujen saavutettavuuden” (Ministeri­komitean suositus nro 2).

Lapsiasiavaltuutettu painottaa, että esimerkiksi terveyden­huolto­palveluja järjestettäessä tulee kuulla lasten näkemyksiä käytännön toteutukseen liittyen. Saamelais­lapset kertoivat lapsiasia­valtuutetulle syksyllä 2021 tulkkaus­järjestelyistä, joita pidettiin epä­tarkoituksen­mukaisina:

”Siinä on sillai sellanen outo järjestelmä, et siinä on tulkki, joka on silleen et kukaan ei oikeesti halua sitä, et siinä on toinen ihminen, joka on tarkotettu vain siihen et se tulkkaa. Joillain tyypeillä se on ollu joku sukulainen, että ei oo niinku ihmisiä. Mä en ainakaan haluis et mun äiti olis tulkkaamassa mun jotain terkkari­käyntejä.”

Lapsiasia­valtuutettu on lisäksi monissa yhteyksissä saamiensa tietojen perusteella erittäin huolestunut ruotsia osaavien ammattilaisten puutteesta esimerkiksi varhais­kasvatuksessa, erityis­opetuksessa ja lasten­suojelussa.

Helsingissä 20.9.2022

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Sonja Vahtera, lakimies