Lapsiasiavaltuutetun lausunto hallituksen esitysluonnokseen laiksi todistajansuojeluohjelmasta
Sisäasiainministeriölle 9.12.2013
ASIA: Lausuntopyyntö 10.10.2013: Hallituksen esitys laiksi todistajansuojeluohjelmasta
VIITE: SM017:00/2012
Esityksen keskeiset ehdotukset
Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan säädettäväksi laki todistajansuojeluohjelmasta. Todistajansuojeluohjelmassa olisi mahdollista suojella laissa säädetyin edellytyksin rikosprosessin todistajia sekä muita hengen ja terveyden vaarassa olevia henkilöitä. Laki vastaisi monilta osin kansainvälisiä käytäntöjä.
Todistajansuojeluohjelma olisi tarkoitettu viimesijaiseksi toimenpiteeksi, jos henkeä tai terveyttä uhkaavaa vaaraa ei voitaisi torjua muilla toimenpiteillä. Käytännössä todistajansuojeluohjelma tarkoittaisi henkilön sijoittamista uhkaajan ulottumattomiin peitehenkilöllisyyden ja asuinpaikan turvin.
Todistajansuojeluohjelma olisi ensisijaisesti tarkoitettu rikosprosessissa kuultaville henkilöille, sekä todistajille että asianosaisille. Perustellusta syystä todistajansuojeluohjelmassa voitaisiin suojella myös muuta kuin rikosprosessissa kuultavaa henkilöä. Lisäksi ohjelmassa voitaisiin suojella myös uhatun henkilön läheisiä.
Lapsiasiavaltuutetun lausunto
Lapsiasiavaltuutetun kannanotto tiivistetysti
Lapsiasiavaltuutettu näkee lain todistajansuojeluohjelmasta tarpeelliseksi, mutta pitää esitystä puutteellisena lapsen oikeuksien näkökulmasta. Lakiesitystä ja sen perusteluja tulee täydentää alla tarkemmin esitetyllä tavalla niin, että YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen velvoite lapsen edun asettamisesta etusijalle julkisen vallan toimenpiteissä toteutuu.
Perustelut lapsiasiavaltuutetun kannanotoille
Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on edistää lapsen oikeuksien toteutumista Suomessa. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59-60/1991), joka on Suomessa saatettu voimaan lakina. Lapsiasiavaltuutettu arvioi hallituksen esitysluonnosta lapsen oikeuksien yleissopimuksen näkökulmasta.
Lapsen oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklan mukaan sopimusvaltiot ovat sitoutuneet ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin ja muihin toimiin yleissopimuksessa tunnustettujen oikeuksien toteuttamiseksi. Lapsen oikeuksien yleissopimus koskee kaikki alle 18-vuotiaita, ellei lapseen soveltuvien lakien mukaan lapsi ole saavuttanut täysi-ikäisyyttä aikaisemmin (1 artikla).
Hallituksen esitysluonnoksen kannalta muita keskeisiä yleissopimuksen artikloja ovat:
- 2 artikla, jonka mukaan sopimuksessa taatut oikeudet kuuluvat kaikille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa liittyvään ominaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua. Lasta on suojeltava myös kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin.
- 3 artikla, jonka mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.. Lapselle on taattava myös hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelu ja huolenpito ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet.
- 6 artikla, jonka mukaan lapsella on synnynnäinen oikeus elämään sekä mahdollisimman täysimääräisesti henkiinjäämisen ja kehittymisen edellytyksiin.
- 8 artikla, jonka mukaan lapsella on oikeus säilyttää henkilöllisyytensä, myös kansalaisuutensa, nimensä ja sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti
- 9 artikla, jonka mukaan lasta ei saa erottaa vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvalla lapsella on oikeus ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.
- 12 artikla, jonka mukaan lapsella, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä näkemyksensä kaikissa lasta koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapselle on annettava erityisesti mahdollisuus tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa joko suoraan tai edustajan tai asianomaisen toimielimen välityksellä kansallisen lainsäädännön menettelytapojen mukaisesti.
- 18 artikla, jonka mukaan vanhemmilla tai lapsen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa.
- 19 artikla, jonka mukaan lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaan lukien seksuaalinen hyväksikäyttö.
Suuntaviivojen perustan muodostavat sen johdanto-osassa mainittuihin välineisiin kirjatut periaatteet sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö. Tällaisia välineitä ovat erityisesti YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus. Suuntaviivojen perusperiaatteita ovat lapsen osallistumisoikeus, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen ihmisarvon kunnioittaminen, lapsen suojelu syrjinnältä sekä oikeusvaltioperiaatteen soveltaminen lapsiin yhtä täysipainoisesti kuin aikuisiinkin [2].
EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat soveltuvat kaikkiin tilanteisiin, joissa lapset joutuvat tekemisiin rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellisen järjestelmän kanssa, riippumatta siitä missä asemassa tai millä perusteella lapsi on tilanteeseen joutunut. Suuntaviiva 11:ssa on määritelty, että lapsen turvallisuus olisi kaikissa oikeudenkäynneissä ja muissa menettelyissä tai muissa toimenpiteissä varmistettava suojelemalla heitä esimerkiksi pelottelulta, kostotoimilta tai lisäkärsimyksiltä.
Lakiesityksen perusteluissa (esim. luku 2.2.) ei ole viitattu sen paremmin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimukseen kuin Euroopan neuvoston lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivoihinkaan. Tätä on pidettävä puutteena.
Kannanotot hallituksen esitysluonnoksen keskeisiin ehdotuksiin ja tavoitteisiin
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan uusi laki todistajansuojelusta on tärkeä säädös, jolla osaltaan vahvistetaan vakavan henkeen tai terveyteen kohdistuvan uhan kohteeksi joutuvien tai heidän läheistensä turvallisuutta. Lapsiasiavaltuutettu yhtyy esitysluonnoksessa esitettyyn käsitykseen siitä, että todistajansuojeluohjelman tulisi olla viimesijainen keino suojella hengenvaarassa olevia henkilöitä.
Todistajansuojeluohjelmalla puututaan merkittävästi henkilön perusoikeuksiin, joten siihen turvautuminen edellyttää aina tilannekohtaista perusteellista harkintaa. Todistajansuojeluohjelmaan koskevan sääntelyn tulee myös täyttää perusoikeuksien rajoittamiselle asetut edellytykset. Perusoikeuksien rajoittaminen edellyttää sääntelyltä mm. tarkkarajaisuutta ja täsmällisyyttä, eli rajoituksen keskeinen sisältö on ilmettävä itse laista. Rajoitus ei myöskään saa olla ristiriidassa ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. [3] Nämä vaatimukset on täytyttävä täysimääräisesti myös silloin, kun on kyse lapsesta, joka on yhdenvertainen perus- ja ihmisoikeuksien subjekti.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että todistajansuojeluohjelman toteuttamisella on monissa tilanteissa vaikutuksia lapsiin joko suoraan tai välillisesti. Lapsi voi olla itse suojeltavana tai hän joutuu mukaan suojeluohjelmaan vanhempiensa tai toisen heistä osallistuessa suojeluohjelmaa, jolloin lapseen kohdistetaan suojelu läheisen ominaisuudessa.
Lapsiasiavaltuutettu pitääkin vakavana puutteena hallituksen esitysluonnoksessa
sitä, että alaikäisiin kohdistuvat säännökset ovat erittäin niukat eikä perusteluissakaan alaikäisiä ole huomioitu erityisenä ryhmänä. Näin ollen ehdotetut säännökset eivät täytä perusoikeuksien rajoittamiselle asetettuja vaatimuksia alaikäisten osalta.
Kommentit yksittäisiin säännösehdotuksiin
1 § Todistajansuojeluohjelma
Hallituksen esitysluonnoksessa todetaan, että todistajansuojeluohjelmassa voidaan suojata todistajana kuultavia henkilöitä sekä myös muita henkilöitä vakavalta henkeen tai terveyteen kohdistuvalta vaaralta. Suojelu voisi kohdistua myös suojeltavan läheisiin. Hallituksen esityksessä keskitytään tilanteisiin, joissa on kyse vakavasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että todistajansuojeluohjelmaa tulisi voida soveltaa myös vakavissa läheissuhde- ja perheväkivaltatilanteissa, joissa muut toimenpiteet, kuten esimerkiksi lähestymiskiellot, eivät ole riittäviä turvaamaan perheenjäsenten turvallisuutta. Suojeluohjelma tulisi voida käynnistää tällaisissa tilanteissa myös silloin, kun ei ole kyse rikosprosessin todistajan suojelemisesta.
Lapsiasiavaltuutetun näkemyksen mukaan esitysluonnoksessa ehdotetut 1 § ja 2 § eivät aseta esteitä lain soveltamiselle kyseisissä tilanteissa. Lapsiasiavaltuutettu ehdottaa, että yksityiskohtaisissa perusteluissa, mutta tarvittaessa säännöstasollakin, käsiteltäisiin myös lain soveltamista läheissuhde- ja perheväkivaltatilanteissa.
2 § Todistajansuojeluohjelman aloittaminen
Todistajansuojeluohjelman aloittamisen edellytyksistä ehdotetaan säädettäväksi lain 2 §:ssä. Säännöksen sanamuodon mukaisesti todistajansuojeluohjelma aloittaminen harkitaan ja päätetään jokaisen suojeltavan kohdalla erikseen. Päätös tehtäisiin siten erikseen myös niiden henkilöiden osalta, joiden läheiseen kohdistuu uhka, esimerkiksi perheenjäsenien osalta.
Lisäksi edellytyksenä on, että ohjelmaan otettava henkilö on antanut tietoisen suostumuksen ohjelmaan osallistumisesta sekä antanut tiedot ohjelman toteuttamiseen vaikuttavista henkilökohtaisista olosuhteistaan sekä oikeudellisista velvoitteistaan. Henkilön on oltava myös soveltuva ohjelmaan.
Hallituksen esitysluonnos jättää avoimeksi, miten suojeltavan henkilön lapset tulevat mukaan ohjelmaan piiriin. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus elää perheensä kanssa aina, kun se on lapsen edun mukaista. Suojeltavan henkilön lapsien pääsy ohjelmaan olisi siten oltava pääsääntö. Siitä tulisi voida poiketa vain, jos suojeluohjelmaan osallistuminen ei olisi lapsen edun mukaista. Poikkeuksellista tulisi olla myös esimerkiksi se, että vain osa perheen lapsista otettaisiin mukaan suojeluohjelmaan.
Kun suojeltava henkilö on lapsi, suostumuksen suojeluohjelmaan osallistumisesta antaisi lapsen huoltaja tai lapselle määrätty edunvalvoja tilanteissa, joista säädetään ehdotetussa 11 §:ssä. Hallituksen esitysluonnoksessa viitataan holhoustoimilain (442/1994) säännöksiin vajaavaltaisen puhevallasta ja mielipiteen huomioimisesta. Yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että alaikäisen puolesta suostumuksen antaa huoltaja ja selvitys todistajansuojeluohjelman sisällöstä annettaisiin huoltajalle.
Lapsiasiavaltuutettu huomauttaa, että holhoustoimilaki koskee pääasiassa taloudellisia asioihin liittyviä oikeustoimia (1 § 1 mom). Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (361/1983, jäljempänä huoltolaki) puolestaan sääntelee lapsen huoltajan velvollisuuksista lapsen huoltoa koskevissa asioissa. Suojeluohjelmaan osallistuminen tarkoittaa käytännössä perustavanlaatuista muutosta lapsen jokapäiväiseen elämään, joten vaikutukset ovat paljon laajemmat kuin vain taloudellisia ja ne liittyvät suurelta osin huoltoon kuuluviin asioihin.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä todistajansuojelulaissa tulisi huomioida myös huoltajien velvollisuus varmistaa lapsen turvallisuus ja hyvinvointi lapsen edun mukaisesti sekä lapsen kuuleminen ja mielipiteen huomioiminen siten kuin lapsen oikeuksien yleissopimuksessa (erityisesti artiklat 3,9,12 ja 18) ja huoltolaissa niistä säädetään.
Asian kannalta relevantteja huoltolain säännöksiä ovat ainakin
- 1 §, jonka mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä
- 4 §:n, jonka mukaan huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista. Ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.
- 5 §, jonka mukaan huoltajat vastaavat lapsen huoltoa koskevista tehtävistä pääsääntöisesti yhdessä. Asiasta, jolla on huomattava merkitys lapsen tulevaisuuden kannalta huoltajat päättää yhdessä, jollei lapsen etu ilmeisesti muuta vaadi.
Edellä mainitut vaatimukset edellyttävät käytännössä sitä, että tieto annetaan lapselle henkilökohtaisesti sellaisen ammattihenkilön toimesta, joka on koulutettu työskentelemään lasten kanssa ja kykenee siten arvioimaan, missä muodossa ja laajuudessa tieto kullekin lapselle olisi annettava ja miten lapsi tiedon ymmärtää ja siihen reagoi.
Lapsen huoltajien tulisi pääsääntöisesti osallistua tiedon antamiseen lapselle. Tästä voitaisiin poiketa, jos arvioidaan, että se olisi lapsen edun vastaista. Tiedon antamisesta lapselle ja hänen mielipiteensä kuulemisesta on huolehdittava ennen päätöksentekoa ohjelmaan osallistumisesta (tai ohjelman päättymisestä), riippumatta siitä, onko lapsella oikeus vaikuttaa päätöksentekoon.
Lapsen mielipiteen huomioimisessa sen painoarvo tulee luonnollisesti suhteuttaa lapsen ikään ja kehitystasoon. Esimerkiksi 18-vuotta lähestyvän alaikäisen osallistumisessa suojeluohjelmaan joko suojeltavana tai suojeltavan perheenjäsenenä, hänen omalla mielipiteellään on ohjelman onnistumisen kannalta aivan keskeinen merkitys.
Lapsen etua harkitessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota ensisijaisesti siihen, että lapsen turvallisuus ja hyvinvointi varmistetaan, mutta lisäksi on huomioitava muun muassa lapsen oikeus elää omassa perheessään ja pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa sekä lapsen koulunkäynnin turvaaminen. Lapsen edun näkökulmasta on myös huomioitava, että suojeluohjelmaan osallistuminen käytännössä tarkoittaisi henkilön sijoittamista uuteen asuinympäristöön, joten lapsi joutuu muun muassa luopumaan aiemmista kavereistaan ja mahdollisesti myös tutuista harrastuksistaan.
3 § Todistajansuojeluohjelman päättyminen
Todistajansuojeluohjelma voitaisiin esitysluonnoksen mukaan päättää suojeltavan pyynnöstä tai jos se on ilmeisen tarpeeton. Ohjelma voitaisiin päättää myös, jos suojeltava osoittaa omalla käyttäytymisellään piittaamattomuutta turvallisuudestaan tai muuten laiminlyö ohjelmaan kuuluvia velvollisuuksiaan.
Lapsiasiavaltuutettu korostaa, että suojeluohjelmaa päättymistä koskevassa arvioinnissa olisi aina huomioitava lapsen etu ensisijaisesti. Tämä koskee yhtälailla tilannetta, jossa alaikäinen on ohjelman piirissä häneen itseensä kohdistuvan uhan vuoksi, kuin silloin, kun hän on siinä mukana perheenjäsenenä tai muuna läheisenä. Kun on kyse lapsesta, on arvioinnissa aina huomioitava koko perheen tilanne kokonaisuutena.
Suojeluohjelman päättyminen voi tarkoittaa esimerkiksi, että lapsi ja hänen perheensä joutuvat jälleen muuttamaan, jolloin lapsen koulu ja kaveripiiri vaihtuu jälleen. Se voi tarkoittaa pahimmassa tapauksessa myös sitä, että koko perhe joutuu elämään pelossa, että uhkaaja pääse toteuttamaan uhkauksensa.
Suuret muutokset elämässä ja pelossa eläminen ovat lapselle erityisen stressaavia tilanteita ja voivat vahingoittaa lasta sekä psyykkisesti että fyysisesti. Lapsiasiavaltuutettu muistuttaakin, että lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan lapsella on oikeus hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun sekä oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan (24 art). Nämäkin oikeudet on huomioitava tehtäessä päätöstä suojeluohjelman päättymisestä.
Lapsen käyttäytymistä, joka voitaisiin tulkita piittaamattomuudeksi omasta turvallisuudesta ja siten syyksi päättää suojeluohjelma, on arvioitava lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsi ei välttämättä pysty ymmärtämään tai ennakoimaan samalla tavoin kuin aikuinen, miten jokin käyttäytyminen tai teko vaarantaa hänen tai hänen läheistensä turvallisuuden. Tässä arvioinnissa on huomioitava myös se, miten ja kuinka kattavasti lapselle on kerrottu suojeluohjelmasta, siihen johtaneista syistä ja ohjelmaan liittyvistä rajoituksista tai muista ohjeista.
4 § Henkilökohtainen suojeluohjelma
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan poliisi laatisi suojeltavan kanssa yhteistyössä henkilökohtaisen suojelusuunnitelmaan, johon kirjataan pääasiassa suojeluohjelman toteutumisen kannalta oleellisia käytäntöjä.
Lapsiasiavaltuutetun huomauttaa, että lapselle tehtävässä suojelusuunnitelmassa olisi huomioitava lapsen etu hänen jokapäiväisen elämän kannalta tärkeissä asioissa, kuten esimerkiksi lapsen koulukäynnissä ja harrastuksissa sekä lapsen oikeudessa ylläpitää kaverisuhteitaan tai suhteitaan hänelle läheisiin ihmisiin, kuten isovanhempiin, kummeihin ja muihin sukulaisiin.
Lapsen henkilökohtaista suojelusuunnitelmaa tehtäessä olisi aina myös arvioitava, olisiko suunnitelman tekoon otettava mukaan poliisin ja huoltajien lisäksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotta suunnitelmassa tulisi huomioitua lapsen mahdollinen sekä fyysisen että psyykkisen erityisen tuen tarve suojelun aikana. Ammattihenkilö(ide)n mukanaolo lasta koskevaa suunnitelmaa tehtäessä tulisi olla pääsääntö. Erityisesti lapsiasiavaltuutettu korostaa, että suunnitelma on tehtävä myös yhteistyössä lapsen kanssa, huomioiden lapsen mielipiteet hänen kehitystasonsa mukaisesti.
Lapseen kohdistuneissa väkivaltarikosten selvittämisessä tehdään aina yhteistyötä poliisin, sosiaaliviranomaisten, lääkärien ja muun terveydenhuollon ammattihenkilöiden kanssa, sekä joskus myös koulun tai päiväkodin henkilökunnan kanssa. Viranomaisyhteistyön käytänteitä on kuvattu laajasti esimerkiksi Noora Ellosen toimittamassa poliisiammattikorkeakoulun oppikirjassa "Rikostutkinta lapsiin kohdistuvissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa" kohdassa 4.4. Kyseiset käytänteet voisivat olla soveltuvin osin käytettävissä myös todistajansuojeluohjelmaan tulevien lasten moniammatillisessa tukemisessa.
7 § Taloudellinen avustus
Hallituksen esitysluonnoksen mukaan suojeltavalle voidaan maksaa taloudellista tukea toimeentulon ja itsenäisen elämän turvaamiseksi, jos suojeltava ei sitä muulla keinoin voi saada turvallisuuttaan vaarantamatta. Esityksessä mainittua sopeutumiskorvausta määrättäessä lähtökohtana on toimeentulotuesta annetun lain periaate ihmisarvoisen elämän kannalta välttämätön toimeentulo.
Lapsiasiavaltuutettu pitää tärkeänä, että toimeentulon turvaamisessa on huomioitu erityisesti myös suojeluohjelmassa olevien lapsiperheiden toimeentulo. Suojeltavan lapsiperheen kohdalla tuen määrän ja tuen maksamisen keston määrittelyssä on huomioitava esimerkiksi se, että suuren elämänmuutoksen kokenut lapsi voi tarvita pitkäänkin huoltajansa erityistä tukea ja läheisyyttä, jolloin huoltajan voisi olla tarve olla kotona lapsen kanssa normaaleja hoitovapaakäytäntöjä pidempään, eikä hän siten voisi hankkia elantoaan ansiotyöllä.
Yhteenveto kannanotoista
Lapsiasiavaltuutettu näkee lain todistajansuojeluohjelmasta tarpeelliseksi, mutta pitää esitystä puutteellisena lapsen oikeuksin näkökulmasta.
Hallituksen esitysluonnosta olisi siten täydennettävä seuraavilta osin
- todistajansuojeluohjelmaa tulisi voida soveltaa myös vakavissa läheissuhde- ja perheväkivaltatilanteissa, joka pitäisi myös kuvata ehdotetun lain tavoitteisiin sekä säännösten yksityiskohtaisiin perusteluihin
- todistajansuojeluohjelman aloittamis- ja lopettamisvaiheessa on erityisesti huomioitava sen piiriin tulevan tai siinä olevan lapsen edun turvaaminen, kun lapsi on vakavassa terveyden tai hengen vaarassa itse tai, kun hän on uhkan kohteen läheinen
- lapselle laadittavan henkilökohtaisen suojelusuunnitelman teossa olisi hyödynnettävä moniammatillista yhteistyötä ja huomioitava lapsen erityiset tarpeet
- suojeltavan lapsen ja perheen toimeentulon turvaamisessa on huomioitava poikkeuksellisessa tilanteessa elävän lapsen ja perheen rajalliset mahdollisuudet itsenäisesti hankkia toimeentulonsa muilla tavoilla.
Jyväskylässä 9.12.2013
Maria Kaisa Aula Lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander Lakimies
[1] EN:n lapsiystävällisen oikeudenkäytön suuntaviivat, suomenkielinen julkaisu http://www.coe.int/t/dghl/standardsetting/childjustice/Source/GuidelinesChildFriendlyJustice_FI.pdf
[2] Suom.kielinen julkaisu, s. 17-19.
[3] Esim. Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeuksien rajoitusedellytykset. WSOYPro (Juridiikka-online) 2001, s. 120.
[4] http://oikeusministerio.fi/fi/index/julkaisut/julkaisuarkisto/200706saadosehdotustenvaikutustenarviointi.ohjeet/Files/Saadosehdotusten_vaikutusten_arviointi_Ohjeet.pdf
