LAPS/129/2025, 8.10.2025

Lapsiasia­valtuutetun lausunto edus­kunnan sosiaali- ja terveys­valiokunnalle hallituksen esityksestä valtion talous­arvioksi vuodelle 2026: Yleisesti ja erityisesti päihde­politiikka ja nuorten päihteiden käyttö

Viite: Sosiaali- ja terveys­valiokunta tiistai 7.10.2025 klo 10.00 / HE 99/2025 vp / Asiantuntija­pyyntö
(Sovittu vain kirjallisen lausunnon toimittamisesta ja määräajan pidennyksestä 8.10.2025 saakka.)

Lapsiasiavaltuutetun tehtävänä on arvioida ja edistää lapsen oikeuksien toteutumista. Työn perustana on YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS 59 ja 60/1991, LOS), joka on lailla voimaan saatettu ihmisoikeus­sopimus. Sopimus koskee kaikkia alle 18-vuotiaita. Lapsiasia­valtuutettu arvioi hallituksen esitystä yleissopimuksen näkökulmasta.

Yhteen­veto lapsiasia­valtuutetun arvioista

• Sosiaali- ja terveys­ministeriön tuoreen arvion mukaan köyhien lasten määrä lisääntyy 31 000 lapsella sosiaali­turvan sopeutusten takia. Tilasto­keskuksen mukaan kymmenen prosenttia suomalais­lapsista kokee aineellista puutetta. Osuus oli alle neljä prosenttia vuonna 2021.
• Lapsiperheiden taloudellisen turvan heikentäminen on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa työttömyys lisääntyy, syntyvyys laskee rajusti, lasten ja nuorten mielenterveys järkkyy, nuorten syrjäytymistä halutaan ehkäistä ja rikollisuutta vähentää.
• On myönteistä, että päihteiden­käytön ehkäisy­työhön osoitetaan määrärahoja. Samalla on kuitenkin määrätietoisesti edistettävä korjaavia toimenpiteitä eli palvelu­järjestelmän ja hoitomenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, joita STM:n huumekuolemien ehkäisy­ohjelmassa 2025–2027 painotetaan.
• Päihteitä käyttävien lasten ja nuorten tarvitsemat sosiaali- ja terveys­palvelut ovat vakavasti vaarantuneet kaikilla hyvinvointi­alueilla ja Helsingin kaupungissa.
• Lastensuojelun toimijoita ei saa jättää yksin hoitamaan päihde- ja riippuvuus­ongelmia, vaan kaikille hoitoa tarvitseville nuorille on mahdollistettava pääsy päihde- ja riippuvuus­ongelmiin suunnattujen hoitomenetelmien piiriin.
• Alkoholi­lainsäädäntöön ei tulisi tehdä muutoksia, jotka vaarantavat nuorten alkoholinkäytön pitkän aikavälin myönteisen kehityksen. Myös nikotiinituotteiden saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota, sillä alaikäisten nikotiinipussien käyttö on tuoreimman Kouluterveys­kyselyn tulosten mukaan lisääntynyt merkittävästi.
• Raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten päihdehoidossa on korkea aika tarkastella vapaa­ehtoisuuteen perustuvan tahdonvastaisen hoidon mahdollisuuksia Norjan mallin mukaisesti.

Lapsiasia­valtuutetun arviot

Eduskunnan sosiaali- ja terveys­valiokunta on pyytänyt lapsiasia­valtuutetun asiantuntija-arviota hallituksen esityksestä eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2026 (HE 99/2025 vp). Valiokunta on pyytänyt lausuntoa erityisesti päihdepolitiikan ja nuorten päihteiden­käytön osalta.

Lapsiasiavaltuutettu kiittää asiantuntija­pyynnöstä. On ensiarvoisen tärkeää, että julkista taloutta suunniteltaessa otetaan huomioon lapsen oikeudet. Lapsiasia­valtuutettu toteaa, että talousarvio sisältää päihdepolitiikan ja nuorten päihteidenkäytön lisäksi lukuisia muitakin sosiaali- ja terveys­valiokunnan alaan liittyviä kirjauksia, joihin lapsiasia­valtuutettu mielellään ottaisi kantaa. Lapsiasia­valtuutettu käyttää tilaisuuden kiinnittää valiokunnan huomiota erityisesti lapsiperheiden sosiaaliturvaan tehtyjen ja edelleen esitettyjen leikkausten vaikutuksiin.

Lapsi­köyhyyden lisääntyminen ei ole hyväksyttävää

Sosiaali- ja terveys­ministeriön tuoreen arvion [1] mukaan sosiaaliturva­muutosten eli vuosina 2024–2025 toteutettujen sosiaaliturva­leikkausten yhteisvaikutukset pienituloisuus­asteeseen (ts. köyhyyteen) ja Gini-kertoimeen (ts. tuloeroihin) ovat suurempia kuin aiemmat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja sosiaali- ja terveys­ministeriön arviot ennustivat. Uudella kuukausimallilla arvioituna vuosien 2024–2025 lakimuutokset kasvattaisivat Gini-kerrointa 0,6 prosentti­yksikköä, kun viime syksynä STM arvioi vaikutuksen olevan 0,45 prosentti­yksikköä. Kuukausimallilla arvioituna lakimuutosten lisäys lasten pienituloisuus­asteeseen olisi 2,7 prosentti­yksikköä, kun STM:n syksyllä 2024 julkaisemassa arviossa vuosien 2024–2025 lakimuutosten arvioitiin kasvattavan lasten pienituloisuus­astetta 1,3 prosentti­yksiköllä.

Arviot osoittavat, että pienituloisuus­aste on kasvanut erityisesti lapsiperheissä ja ei-työllisillä. Vuodelle 2026 kaavailtu toimeentulotuki­uudistus, josta simuloinnissa pystyttiin huomioimaan perusosan leikkaus ja ansiotulo­vähennyksen poisto, vähentäisi toimeentulotuen saajamääriä ja menoja, mutta lisäisi tuloeroja ja erityisesti syventäisi pienituloisuutta. Vuosien 2024–2025 lakimuutokset ja vuoden 2026 toimeentulotuki­uudistus nostavat pienituloisuus­astetta koko väestössä 2,2 prosentti­yksikköä ja lasten pienituloisuus­astetta 3 prosentti­yksikköä. Siis toisin sanoen 31 000 lasta putoaa köyhyyteen siellä jo olevien noin 120 000 lapsen lisäksi. Tuloeroja osoittava Gini-kerroin kasvaisi muutosten seurauksena 0,7 prosentti­yksikköä.

Suhteellinen köyhyys ei toki kuvaa kaikkea köyhyyttä. Onkin tärkeää tarkastella myös koettua köyhyyttä. Tilastokeskuksen määritelmän mukaan ihminen kokee aineellista puutetta, kun hänellä on vaikeuksia tai suuria vaikeuksia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin. Tilastokeskuksen mukaan 10 prosenttia kaikista 0–15-vuotiaista lapsista koki aineellista puutetta vuonna 2024. Osuus on kasvanut huomattavasti vuodesta 2021, jolloin se oli 3,7 prosenttia. Yhden aikuisen talouksissa asuvien lasten kokema aineellinen puute oli yleisempää (22,9 %) kuin kahden aikuisen kanssa asuvien lasten (6,9 %). [2]

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan henkilö on köyhyys- tai syrjäytymisriskissä, jos hänen kotitaloutensa on pienituloinen tai vajaatyöllinen tai kotitaloudessa esiintyy vakavaa aineellista ja sosiaalista puutetta. Suomi on osana Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria (European Pillar of Social Rights Action Plan) ja EU:n lapsen oikeuksien strategiaa (EU Strategy on the Rights of the Child) asettanut kansalliseksi tavoitteekseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymis­riskissä olevien henkilöiden määrää 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Näistä 100 000 henkilöstä kolmasosan, siis 33 000:n, tulisi olla lapsia. [3] Sen sijaan, että köyhien lasten määrä olisi vähentynyt, se kasvaa jatkuvasti. Lasten köyhyys- tai syrjäytymis­riski on Tilastokeskuksen mukaan kasvanut noin 14 prosentista yli 17 prosenttiin 2020-luvulla. Suomi ajautuu kovaa vauhtia yhä kauemmaksi hyvistä tavoitteistaan.

Lapsiasiavaltuutettu pitää tilannetta sietämättömänä. Olemme lukuisissa aiemmissa lausunnoissa osoittaneet, millaisia kielteisiä vaikutuksia lapsiköyhyyden lisääntymisellä on. Haluamme jälleen kerran muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien komitea suositteli kesäkuussa 2023 antamissaan päätelmissä Suomelle, että valtio välttää sosiaaliturva­etuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin. [4] Suosituksissa kehotetaan useassa muussakin kohdassa, muun muassa koulutukseen, vapaa-aikaan ja väkivallan ehkäisyyn liittyen, parantamaan sosiaalis-taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevien lasten asemaa.

Lapsiperhe­köyhyydellä on tutkitusti kielteisiä vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja terveyteen joskus jopa läpi koko elämän. Suomalaisessa kohortti­tutkimuksessa voitiin aukottomasti osoittaa, että lapsiperheen käytettävissä olevien tulojen vähentyminen muodostaa merkittävän riskin lapsen mielenterveydelle lisäämällä aikuisten kokemaa stressiä ja aiheuttamalla negatiivisia muutoksia vanhempien mielenterveyteen, vanhempien väliseen suhteeseen ja vanhemmuuteen. Vaikutukset olivat pitkäaikaisia ja ylisukupolvisia. [5]

Niin ikään vuonna 1987 ja 1997 Suomessa syntyneiden lasten kohortti­tutkimukset ovat osoittaneet köyhyyden ylisukupolvisuuden ja lukuisat yhteydet erilaisiin pahoinvointi­tekijöihin, kuten lastensuojelun tarpeeseen ja nuorisorikollisuuteen. [6]

Vastaavia tuloksia on havaittu useissa kansainvälisissä tutkimuksissa, myös Pohjoismaissa. Esimerkiksi Tanskassa pyrittiin lisäämään työnteon kannustimia leikkaamalla rajusti maahanmuuttaja­taustaisten perheiden sosiaaliturvaa vuonna 2002. Arvostettujen taloustieteilijöiden tutkimus osoittaa uudistuksen kielteiset vaikutukset erityisesti lapsiin: lasten osallistumisaste niin varhaiskasvatuksessa kuin esikoulussa laski, lasten suoriutuminen kielikokeissa heikkeni ja teini-ikäisten rikollisuus lisääntyi. [7]

Hallitusohjelmassa ja suoritetuissa sosiaaliturva­leikkauksissa perusteena on ollut, että lapsiköyhyyttä vähennetään työnteon kannustimia lisäämällä. Lapsiasia­valtuutettu pitää työntekoon kannustamista sinänsä perusteltuna, mutta tosiasiallisesti moni lapsi kasvaa perheessä, jossa vanhemmat eivät syystä tai toisesta kykene työntekoon, työtä ei ole saatavilla tai joissa työ ei perhettä elätä. Olivatpa syyt tähän ei-toivottuun tilanteeseen mitkä hyvänsä, lapsi ei milloinkaan ole syypää perheensä köyhyyteen.

Lisäksi tavoite lisätä lapsiperheiden työllistymistä on lähes mahdotonta, kun työttömyys jatkuvasti lisääntyy. KEHA-keskuksen heinäkuun 2025 tilastotietojen mukaan työttömiä työnhakijoita oli 339 200 (33 200 enemmän kuin vuotta aiemmin). Pitkäaikais­työttömiä oli 128 800 (30 200 enemmän kuin vuotta aiemmin). Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikais­työttömiä oli 62 100 (9 900 enemmän kuin vuotta aiemmin). Nuoria, alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 41 900 (5 300 enemmän kuin vuotta aiemmin). [8]

Lapsiköyhyys ei myöskään välttämättä korjaannu työtä tekemällä. On tärkeää tiedostaa, että köyhyys on lapsiperheissä ilmiönä perinteisesti ollut hieman erilainen kuin muissa köyhissä kotitalouksissa. Nimittäin toisin kuin muissa kotitalouksissa, joissa köyhyys yleensä selittyy työttömyydellä tai työelämän ulkopuolella olemisella, köyhistä lapsiperheistä lähes puolessa huoltaja on töissä. Köyhyys työssäkäynnistä huolimatta onkin nimenomaan lapsiperheitä kuvaava ilmiö. [9] Valitettavasti tuoretta tilastoa siitä, miten yleistä köyhyys työssäkäyvien vanhempien perheissä on, ei tähän lausuntoon löytynyt.

Lapsiperheiden köyhyyttä on kompensoitu esimerkiksi asumistuella ja toimeentulo­tuella, joita molempia on leikattu ja joista toimeentulotukea esitetään edelleen leikattaviksi. Hallitus­ohjelman mukaisesti vuonna 2024 tehdyt lapsilisän korotukset eivät lähellekään riitä kompensoimaan toteutettuja ja esitettyjä sopeutuksia.

Kaikki odottavat toiveikkaina, että Suomen talous lähtisi kasvu-uralle ja työllisyys sitä myöten helpottaisi. On kuitenkin hyvä muistaa, että lapset elävät ainutkertaista lapsuuttaan tässä ja nyt, ja jokainen köyhyydessä eletty kuukausi lisää kielteisten vaikutusten riskiä. Lapsiperheiden taloudellisen turvan heikentäminen on lyhytnäköistä tilanteessa, jossa työttömyys lisääntyy, syntyvyys laskee rajusti, lasten ja nuorten mielenterveys järkkyy, nuorten syrjäytymistä halutaan ehkäistä ja rikollisuutta vähentää.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu kiinnittää vielä valiokunnan huomion syöpään tai muihin vakaviin sairauksiin sairastuneiden 16–17-vuotiaiden vaarasta jäädä perheineen taloudellisen tuen ulkopuolelle. Vuoden 2024 loppuun saakka heidän toimeentulonsa on raskaiden hoitojen aikana koostunut pääsääntöisesti sairaus­päivärahasta ja nuoren kuntoutusrahasta. Nämä tuet poistuivat vuoden 2025 alussa. Myöskään erityis­hoitorahaa ei makseta 16 vuotta täyttäneen lapsen vanhemmille. Osa vakavasti sairastuneista nuorista ei saa myöskään 16 vuotta täyttäneen vammaistukea. Toimintakyvyn tulee olla heikentynyt vähintään vuoden ajan, eikä tämä läheskään kaikkien sairauksien, kuten syöpien kohdalla täyty. Perheet voivat hakea omaishoidon tukea hyvinvointi­alueilta, mutta oikeus siihen ei ole subjektiivinen, määrärahat ovat usein loppuneet kesken vuoden ja niiden taso vaihtelee suuresti hyvinvointi­alueiden välillä. Lapsiasia­valtuutetun näkemyksen mukaan tilanteen voisi korjata siten, että erityis­hoitoraha ulotettaisiin siihen saakka, kunnes lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Se voisi osaltaan kompensoida perheiden vaikeaa taloudellista tilannetta, ja sen myöntö- ja hakumekanismit ovat jo olemassa. Lapsiasia­valtuutettu on kirjelmöinyt asiasta sosiaali- ja terveys­ministeriöön keväällä 2025.

Päihde­politiikka ja nuorten päihteiden käyttö

Lasten ja nuorten aikuisten huumekuolemat ovat suomalaisen yhteiskunnan häpeäpilkku. Alle 25-vuotiaiden huumekuolemia rekisteröitiin vuonna 2023 enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Traagisena vuonna huumeisiin kuoli 310 ihmistä ja heistä 91 oli alle 25-vuotiaita. [10] Joka neljäs tuona vuonna kuollut 15–24-vuotias nuori menehtyi huumeisiin ja joka kolmas kuolema oli itsemurha. Nuorten huumekuolemat ja itsemurhat ovat ehkäistävissä. Viime vuosina ne ovat kuitenkin vain lisääntyneet.

Talousarvio­esityksen mukaan vuoden 2026 painopisteeksi on otettu ehkäisevän päihdetyön menetelmien kehittäminen lapsille, nuorille ja perheille eri toiminta­ympäristöissä, mukaan lukien digitaaliset ympäristöt. Erityisesti keskitytään tukemaan vanhemmuutta esimerkiksi valmiuksien lisäämiseksi tai ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi sekä auttamaan haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä. Tähän tarkoitukseen on osoitettu 850 000 euroa. Toiseksi painopisteeksi on otettu huumevalistus­työn sisältöjen ja menetelmien kehittäminen lähiyhteisöjä aktivoimalla ja kokemus­asiantuntijoiden osallisuutta vahvistamalla, painotuksena erityisesti jalkautuva ja etsivä työ myös digitaalisessa ympäristössä. Pääpainona on haavoittuvassa asemassa olevien nuorten, heidän vanhempiensa ja heitä kohtaavien toimijoiden valmiuksien parantaminen yhteistyössä kuntien ja/tai hyvinvointi­alueiden kanssa. Tähän tarkoitukseen on osoitettu 400 000 euroa. Sosiaali- ja terveys­ministeriö on lisäksi julkaissut ohjelman, jonka tavoitteena on ehkäistä nuorten huumekuolemia. Tälle hankkeelle on varattu yhteensä 10,9 miljoonan euron rahoitus vuosille 2025–2027. [11]

Lapsiasia­valtuutettu kiittää hallitusta näistä painopisteistä ja nuorten huumekuolemien ehkäisyn ohjelmasta. Nyt esitetyt määrärahat vastaavat hyvin ohjelman tavoitteeseen vahvistaa terveys- ja turvallisuus­neuvonnan osaamista osana perustyötä eri palveluissa. Samalla on määrä­tietoisesti edistettävä korjaavia toimenpiteitä eli palvelujärjestelmän ja hoitomenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa, joita huumekuolemien ehkäisy­ohjelmassa niin ikään painotetaan.

Sekä Valtiontalouden tarkastusvirasto että sosiaali- ja terveys­ministeriö ovat hyvinvointi­alueiden palveluja koskevissa tuoreissa arvioinneissaan todenneet, että päihteitä käyttävien lasten ja nuorten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat vakavasti vaarantuneet kaikilla hyvinvointi­alueilla ja Helsingin kaupungissa. [12] [13] Huumeita käyttäville nuorille suunnatut palvelut eivät vastaa heidän palvelu­tarpeisiinsa eivätkä nuoret saa tarvitsemaansa apua oikea-aikaisesti. Erityisen vaikeaa palvelujen saanti on, kun henkilöllä on sekä mielenterveys- että päihdeongelma. [14] YK:n lapsen oikeuksien komitea on Suomelle vuonna 2023 antamissaan loppupäätelmissään suositellut, että Suomi varmistaa, että päihde- tai riippuvuus­hoitoa tarvitsevat lapset ja nuoret tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja ohjataan hoidon piiriin. [15]

Lapsiasia­valtuutettu painottaa, että lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut tulee saattaa kuntoon ja niiden tulee toteutua yhdenvertaisesti. Lapsiasia­valtuutettu pitää lisäksi tärkeänä, että lastensuojelun toimijoita ei jätetä yksin hoitamaan päihde- ja riippuvuus­ongelmia, vaan kaikille hoitoa tarvitseville nuorille mahdollistetaan pääsy päihde- ja riippuvuus­ongelmiin suunnattujen hoitomenetelmien piiriin.

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että vastuullinen alkoholi­politiikka perustuu tutkittuun tietoon. Alkoholi­lainsäädäntöön ei tulisi tehdä muutoksia, jotka vaarantavat nuorten alkoholinkäytön pitkän aikavälin myönteisen kehityksen. Vanhempien alkoholinkäyttö, erityisesti ongelmakäyttö, vaarantaa lapsen hyvinvointia ja perus­turvallisuutta monella tavoin vaikuttaen lapsen elämään usein pitkälle aikuisuuteen asti. Alkoholin ja muiden päihteiden käyttö on yksi merkittävimmistä syistä lastensuojelun toimenpiteiden perusteena ja vanhemman alkoholi­ongelma nostaa selvästi riskiä lapsen huostaanottoon ja sijoitukseen kodin ulkopuolelle. Alkoholista aiheutuvat haitat kansanterveydelle ja erityisesti lasten ja nuorten terveydelle ja hyvinvoinnille tulee päihde­politiikassa ottaa vakavasti huomioon. Myös nikotiinituotteiden saatavuuteen on kiinnitettävä huomiota, sillä alaikäisten nikotiinipussien käyttö on tuoreimmassa Kouluterveys­kyselyssä lisääntynyt merkittävästi.

Lapsiasia­valtuutettu haluaa ilmaista huolensa myös päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten tilanteesta. Vuoden 2025 aikana lapsiasia­valtuutettu on saanut kahdesta erittäin luotettavasta lähteestä – järjestöstä ja hyvinvointi­alueen poliklinikalta – tiedon siitä, että raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten terveydentila on aiempaakin heikompi. Joitain synnytyksiä on käynnistynyt ilman, että nainen on edes tiennyt olevansa raskaana. Nämä naiset ovat olleet kodittomia ja kärsineet vakavasta päihderiippuvuudesta.

Päihteitä käyttävien raskaana olevien naisten päihdehoito toteutuu Suomessa vaihtelevasti. HAL-poliklinikat tekevät erinomaista työtä, ja niissä käy noin 1 000 naista vuosittain eli noin kaksi prosenttia raskaana olevista naisista. Ympäri­vuorokautista osastohoitoa on aiempien selvitysten perusteella tarjolla vain osalla alueista, hyvinvointialue­uudistuksen jälkeisestä tilanteesta ei löytynyt luotettavaa tietoa. [16] [17]

Vuonna 2022 THL teki selvityksen tahdon­vastaisesta päihdehoidosta muissa maissa. Selvityksen perusteella uskaltaa sanoa, että tahdonvastainen päihdehoito ei ole kovin vaikuttavaa. Norjassa ja Tanskassa on kuitenkin mahdollisuus raskaana olevan naisen suostumukseen perustuvaan tahdonvastaiseen hoitoon, jota Norjassa on käytetty joitakin kymmeniä kertoja. Norjan mallissa hoidon perusteena on sikiölle aiheutuva vaara. Päihteitä käyttävä nainen antaa suostumuksen, ja hänet otetaan viranomaisen määräämään laitokseen. Laitos voi määrätä, että hänet pidetään laitoksessa enintään kolmen viikon ajan myös hänen peruttuaan suostumuksensa. [18]

Lapsiasia­valtuutettu korostaa, että on eettisesti välttämätöntä järjestää raskaana olevien päihteitä käyttävien naisten vapaa­ehtoisuuteen perustuva hoito hyvin. Vapaa­ehtoisuuteen perustuva tahdonvastainen hoito sikiövaaran perusteella voi olla perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittava tapa hoitaa raskaana olevien naisten syntyvien lasten terveyttä myös Suomessa, ja lapsiasia­valtuutettu katsoo, että se ansaitsisi tarkempaa tarkastelua.

Lopuksi lapsiasia­valtuutettu vetoaa, että kolmannen sektorin, kuntien ja hyvinvointi­alueiden mahdollisuuksia ehkäistä ja korjata huumeiden­käytöstä aiheutuvia haittoja lapsille, nuorille ja lapsiperheille ei enää uusin leikkauksin vaikeutettaisi. Ilman näiden tahojen osaamista ja toimintaa suomalaiset lapset ja perheet ovat pulassa.

 

Jyväskylässä 8.10.2025

Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

Jenni Saukkola, juristi