Lapsen oikeuksien sopimuksen valinnaiset pöytäkirjat

Lapsen oikeuksien sopimukseen on liitetty kolme valinnaista pöytäkirjaa. YK:n yleiskokous hyväksyi toukokuussa 2000 niistä kaksi. Ne koskevat lasten osallistumista aseellisiin selkkauksiin sekä lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa.

Valinnainen pöytäkirja lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tuli Suomessa voimaan vuonna 2002 (SopS 30 ja 31/2002). Pöytäkirja vahvistaa yleissopimuksen suojaamien oikeuksien täytäntöönpanoa: se suojelee kaikkia alle 18-vuotiaita henkilöitä entistä tehokkaammin joutumasta aseellisiin selkkauksiin. Pakollisen asevoimiin värväyksen ja vihollisuuksiin osallistumisen vähimmäisikä nostettiin 15 vuodesta 18 vuoteen. Pöytäkirja velvoittaa sopimusvaltiot muun muassa antamaan tarvittaessa apua pöytäkirjan vastaisten tekojen kohteeksi joutuneiden uhrien kuntouttamiseksi ja yhteiskuntaan uudelleen sopeuttamiseksi.

Valinnainen pöytäkirja lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tuli Suomessa voimaan vuonna 2012 (SopS 40 ja 41/2012). Pöytäkirja velvoittaa sopimusvaltioita kieltämään lasten myynnin sekä lasten hyväksikäytön prostituutiossa tai pornografiassa. Se sisältää säännöksiä muun muassa rikoslainsäädännön ulottuvuudesta, kansainvälisestä yhteistyöstä sekä lapsiuhrien oikeuksien ja etujen suojelemisesta rikosoikeudenkäynnin eri vaiheissa.

Valinnainen pöytäkirja valitusoikeudesta hyväksyttiin YK:n yleiskokouksessa joulukuussa 2011. Suomi allekirjoitti sen helmikuussa 2012. Pöytäkirja tuli Suomessa voimaan 12.2.2016 (SopS 4 ja 5/2016).  Pöytäkirjan mukaan sopimusvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla lapsilla ja lapsiryhmillä on oikeus tehdä valituksia, jos he katsovat sopimusvaltion loukanneen heidän yleissopimuksella tai sen valinnaisilla pöytäkirjoilla tunnustettuja oikeuksiaan. YK:n lapsen oikeuksien komitea antaa kannanottonsa ja tarvittaessa suosituksia tutkittavaksi ottamiensa valitusten perusteella. Lisäksi pöytäkirjassa määrätään muun muassa valtiovalituksista, joissa sopimusvaltio väittää, ettei toinen sopimusvaltio täytä yleissopimuksen tai edellä mainittujen pöytäkirjojen mukaisia velvoitteitaan.