Lapsen oikeuksien sopimus selko­kielellä

Yhdistyneet kansa­kunnat eli YK teki sopimuksen lapsen oikeuksista vuonna 1989. Suomessa lapsen oikeuksien sopimus tuli voimaan vuonna 1991.

Melkein kaikki maailman valtiot ovat sopimuksessa mukana. Suomen valtion pitää huolehtia siitä, että sopimuksen asiat toteutuvat lasten elämässä.

Valtion pitää tiedottaa lapsen oikeuksista sekä aikuisille että lapsille. Valtion pitää myös kertoa YK:lle säännöllisesti, minkälainen lapsen asema on Suomessa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen kohdat lyhennettynä

Lapsen oikeuksien sopimuksessa on 54 kohtaa. Niissä mainitaan asioita, joista aikuisten pitää huolehtia. Tässä kerrotaan sopimuksen kohdat lyhennettynä.

1. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi.
2. Ihmis­oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Ketään ei saa syrjiä.
3. Aikuiset tekevät monia lasten elämään vaikuttavia päätöksiä. Heidän täytyy aina miettiä ja selvittää, mikä on lapsen kannalta paras ratkaisu.
4. Valtion täytyy pitää huolta siitä, että tämä sopimus toteutuu lasten elämässä. Lapsille kuuluvat kaikki tässä sopimuksessa mainitut oikeudet.
5. Vanhemmilla on velvollisuus ohjata lasta niin, että hän tietää ja osaa käyttää hyväkseen tässä sopimuksessa mainittuja oikeuksia. Valtion pitää kunnioittaa tätä vanhempien oikeutta.
6. Lapsella on oikeus mahdollisimman hyvään elämään. Valtion täytyy huolehtia, että lapset saavat kasvaa mahdollisimman hyvissä oloissa.
7. Lapsella on oikeus saada nimi heti syntymän jälkeen. Lapsella on oikeus saada kotimaa ja oikeus olla sen maan kansalainen. Jos on mahdollista, lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidossaan.
8. Lapsella on oikeus säilyttää oma nimensä ja sen maan kansalaisuus, mihin hän on syntynyt. Hänellä on oikeus pitää yhteyttä sukulaisiinsa, eikä tätä yhteyttä saa estää laittomasti.
9. Lapsella on oikeus elää vanhempiensa kanssa, jos he pystyvät huolehtimaan lapsesta. Lapsella on oikeus pitää yhteyttää vanhempiinsa, jos hän ei asu heidän kanssaan. Yhteyden pitäminen vanhempiin voidaan estää, jos yhteyden­pito vahingoittaa lasta.
10. Joskus lapsi ja hänen vanhempansa voivat joutua eri maihin. Silloin valtion täytyy yrittää palauttaa heidät toistensa luokse mahdollisimman pian.
11. Aikuiset eivät saa kuljettaa lasta toiseen maahan ilman lupaa. Valtion velvollisuus on estää se.
12. Lapsella on oikeus sanoa mieli­piteensä asioista, jotka koskevat häntä itseään. Aikuisten täytyy selvittää lasten mieli­pide ennen kuin he päättävät lapsen asioista. Lapsen mieli­pide tulee ottaa huomioon päätöksissä hänen ikänsä ja kehitys­tasonsa mukaisesti. Aikuisten täytyy selittää päätökset lapselle niin, että hän ymmärtää ne mahdollisimman hyvin.
13. Lapsella on oikeus sanoa vapaasti mieli­piteensä. Mieli­piteillä ei saa kuitenkaan loukata toisia ihmisiä.
14. Lapsella on oikeus ajatuksen-, oman­tunnon ja uskonnon­vapauteen. Vanhempien lapselle antamaa ohjausta näissä kysymyksissä on kunnioitettava.
15. Lapsella on oikeus liittyä yhdistyksiin ja toimia niissä. Lapsilla on oikeus kokoontua. Kokoontumisen saa estää silloin, jos se on lakien tai turvallisuuden vastainen.
16. Lapsella on oikeus yksityisyyteen. Lapsen tai hänen perheensä mainetta ei saa laittomasti halventaa. Lapsen saamiin viesteihin ei saa puuttua mieli­valtaisesti. Viesteihin voi kuitenkin puuttua, jos ne ovat laittomia ja vahingoittavat lasta.
17. Lapsella on oikeus saada tietoa ja seurata tiedotus­välineitä moni­puolisesti. Aikuisten täytyy suojella lasta tiedolta, joka vahingoittaa häntä.
18. Lapsen vanhemmilla on vastuu lapsen kasvatuksesta ja hoidosta. Valtion ja kuntien täytyy auttaa, jos lapsen perhe tarvitsee välttämätöntä apua.
19. Aikuisten täytyy suojella lasta kaikelta väki­vallalta ja huonolta kohtelulta. Lasta ei saa satuttaa millään tavalla. Kukaan ei saa käyttää lasta hyväkseen.
20. Jos lapsi ei voi asua vanhempiensa kanssa, lapsella on oikeus erityiseen suojeluun ja tukeen. Hän voi silloin asua esimerkiksi toisessa perheessä tai lastensuojelu­laitoksessa. Lapsi voi palata vanhempiensa luo, jos se on lapselle hyväksi. Lapsen asuin­paikan vaihtamista moneen kertaan pitää välttää.
21. Jos lapsen vanhemmat kuolevat tai eivät pysty huolehtimaan hänestä, silloin valtio voi sallia adoption. Lapsi saa silloin pysyvästi uuden perheen. Lapsen edun tulee olla adoptiossa ratkaiseva.
22. Lapsi voi tulla Suomeen toisesta maasta pakolaisena. Myös silloin aikuisten täytyy huolehtia hänestä.
23. Vammaisella lapsella on oikeus saada hoitoa ja apua. Hänellä on samat ihmis­oikeudet kuin kaikilla lapsilla. Vammaista lasta pitää auttaa niin, että hän voi käydä koulua ja hänellä voi olla harrastuksia.
24. Lapsella on oikeus elää mahdollisimman terveenä. Lapsella on oikeus saada hoitoa, jos hän sairastuu. Lapsella on oikeus päästä lääkäriin. Myös äidin terveydestä täytyy huolehtia, kun hän odottaa vauvaa.
25. Muiden aikuisten täytyy hoitaa lasta hyvin, jos hän ei voi asua omien vanhempiensa luona. Lasten­suojelun työn­tekijöiden täytyy välillä tarkistaa, voiko lapsi muuttaa takaisin syntymä­perheensä luokse.
26. Lapsella ja hänen vanhemmillaan on oikeus saada valtiolta apua raha-asioissa, jos tarve on välttämätön.
27. Lapsella on oikeus saada koti, ruokaa ja tarpeen mukaan vaatteita. Valtion ja kuntien pitää auttaa vanhempia niin, että lapsi kehittyy ja voi elää turvallisesti.
28. Lapsella on oikeus käydä koulua. Peruskoulun täytyy olla ilmainen. Koulun sääntöjen on noudatettava ihmis­oikeuksia. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki lapset käyvät perus­koulun. Valtion täytyy tarjota lapselle mahdollisuus opiskella myös perus­koulun jälkeen.
29. Koulun opetuksen on oltava laadukasta, ja sen tulee kehittää oppilaan taitoja. Sen täytyy opettaa lapselle omaa äidin­kieltä. Opettajien täytyy kertoa lapsen omasta ja muiden maiden kulttuureista. Opettajien täytyy kertoa myös lasten oikeuksista ja ihmis­oikeuksista. Koulussa lapset oppivat, mitä tarkoittavat moni­kulttuurisuus, ympäristön­suojelu ja tasa-arvo.
30. Kaikki samat oikeudet ovat myös lapsella, joka kuuluu vähemmistö­ryhmään tai alkuperäis­kansaan. Hänellä on siis oikeus oman väestö­ryhmän kulttuuriin ja kieleen.
31. Lapsella on oikeus levätä, leikkiä ja viettää vapaa-aikaa. Lapsella on oikeus tutustua taiteeseen ja kulttuuriin eli käydä esimerkiksi konserteissa, museoissa ja teatterissa.
32. Lapsi ei saa tehdä sellaista työtä, joka vahingoittaa terveyttä tai haittaa koulun­käyntiä.
33. Aikuisten täytyy suojella lasta huumeilta.
34. Aikuisten täytyy suojella lasta seksuaaliselta häirinnältä. Kukaan ei saa houkutella tai pakottaa lasta seksiin.
35. Valtioiden täytyy estää lapsi­kauppa. Lapsi­kauppa tarkoittaa, että joku ryöstää lapsen hänen vanhemmiltaan ja myy hänet toiselle ihmiselle. Lapsi­kauppa on rikos.
36. Aikuisten täytyy suojella lasta myös kaiken­laiselta muulta huonolta kohtelulta.
37. Kukaan ei saa kiduttaa tai rangaista lasta julmasti. Lasta ei saa vangita tai muuten ottaa kiinni, jos muita vaihto­ehtoja on olemassa. Jos lapsi kuitenkin otetaan kiinni, aikuisten täytyy huolehtia hänestä hyvin. Lapsi ei saa olla kiinni­otettuna pitkää aikaa.
38. Lapsi ei saa mennä armeijaan tai osallistua sotaan. Aikuisten täytyy suojella lapsia sodassa.
39. Valtion täytyy auttaa lasta, jos häntä on kohdeltu väärin.
40. Lasta täytyy suojella ja kunnioittaa, vaikka hän on rikkonut lakia tai häntä epäillään siitä.
41. Jonkin valtion laki voi olla lapselle parempi kuin tämä sopimus. Silloin ihmisten täytyy noudattaa maan omaa lakia.
42. Valtion täytyy huolehtia, että kaikki sen asukkaat tietävät lapsen oikeudet.
43. YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo, että kaikki noudattavat tätä sopimusta.
44. - 54. Nämä sopimuksen kohdat kertovat siitä, kuinka pitkään sopimus on voimassa ja miten valtiot noudattavat sopimusta.

Tärkeitä sanoja

Ihmis­oikeudet ovat oikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle maailman ihmiselle. Niiden tarkoituksena on taata kaikille hyvä ja ihmis­arvoinen elämä. Ihmisiä ei saa syrjiä esimerkiksi suku­puolen, iän, terveyden­tilan tai vähemmistö­ryhmään kuulumisen perusteella. Kaikilla ihmisillä on oikeus päättää omista asioistaan ja oikeus osallistua yhteisten asioiden hoitoon.

Yhdistyneet kansa­kunnat eli YK haluaa rauhaa koko maailmaan. Se auttaa kaikkia maita tekemään yhteis­työtä, että ihmis­oikeudet toteutuvat. YK:n jäseniä ovat kaikki maailman maat.

Valtio ja kunnat järjestävät palveluja ihmisille. Suomessa kansalaiset muodostavat valtion ja valtion asioista päättää edus­kunta. Jokainen suomalainen asuu jossakin kunnassa. Kunnan asioista päättää kunnan­valtuusto. Valtio ja kunnat keräävät veroja. Veroilla maksetaan esimerkiksi koulun­käynti ja terveyden­hoito.

Viran­omaiset ovat aikuisia, jotka ovat töissä valtiolla tai kunnalla. He hoitavat Suomen hallintoa. Viran­omaisia ovat esimerkiksi sosiaali­työntekijä, opettaja, poliisi, lääkäri ja sairaan­hoitaja.

Palvelu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsi pääsee lääkäriin, kun hän sairastuu. Koulu ja päivä­hoito ovat myös palveluita. Palvelut maksetaan vero­rahoilla.

Lapsi­alan toimijoilla tarkoitetaan esimerkiksi järjestöjä, jotka edistävät lasten asioita. Tällaisia toimijoita ovat myös viran­omaiset, jotka päättävät lasten asioista.

Lastensuojelu­laitos on paikka, jossa lapsi voi asua, jos hän ei voi asua vanhempiensa kanssa. Lastensuojelu­laitoksessa asuu yhtä aikaa monia lapsia.

Sijais­perhe pitää huolta lapsesta, jos hänen omat vanhempansa eivät siihen pysty. Lapsi voi palata omien vanhempiensa luokse, jos nämä pystyvät huolehtimaan hänestä, ja se on lapselle hyväksi.

Adoptio tarkoittaa, että lapsi muuttaa pysyvästi toiseen perheeseen ja saa uudet vanhemmat. Lapsi ei enää palaa vanhan perheensä luokse.

Vähemmistö­ryhmä tarkoittaa ihmisiä, joilla on esimerkiksi erilainen kieli, kulttuuri tai uskonto kuin suurimmalla osalla maan asukkaista. Suomessa kieli­vähemmistö­ryhmiä ovat esimerkiksi romanit, suomen­ruotsalaiset ja viittoma­kieliset. Saamelaiset ovat kieli­vähemmistö ja alkuperäis­kansa.

Koko sopimus

Koko sopimus löytyy tästä linkistä.

Lapsen oikeuksien sopimuksen selko­kielinen lyhennelmä pdf-muodossa (pdf)