LAPS/24/2025, 16.4.2024

Nuorten neuvon­antajien tapaaminen

Teema: Koulutuksen yhden­vertaisuus

Paikka: Kuhmo

Aika: Keskiviikko 16.4.2025

Osallistujat: Tapaamiseen osallistui yhteensä neljä ammattiin opiskelevaa nuorta. Mukana olivat lapsiasia­valtuutetun toimistosta viestintä­asiantuntija Annaleena Aira, ylitarkastaja Katja Mettinen ja erikoistutkija Terhi Tuukkanen sekä kaksi nuorten parissa työskentelevää aikuista.

Lapsiasia­valtuutetun toimiston asiantuntijat tapasivat ammattiin opiskelevia nuoria Kuhmossa huhtikuussa 2025. Tapaamisessa kuultiin ammattiin opiskelevien nuorten ajatuksia koulutuksen yhden­vertaisuudesta. Tapaamisissa keskusteltiin opiskelijoiden kanssa viidestä teemasta: koulutuksen merkityksestä ja opiskelijoiden jatko­suunnitelmista, ammatti­opistosta yhdenvertaisena paikkana, opiskelun ja osaamisen eroista, opiskelun tuesta sekä kehittämis­ehdotuksista.

Koulutuksen merkitys ja oma tulevaisuus

Koulutus merkitsee ammattiin opiskeleville nuorille mahdollisuutta saada töitä ja aloittaa elämä. Ammatti­opinnot mahdollistavat käytännön­läheisen oppimisen, mikä on monille nuorille mieluisampaa kuin teoreettisempi opiskelu esimerkiksi lukiossa. Osa nuorista kertoi, että he ovat jo valinneet ammatin, mutta perus­opinnot pitää tehdä pois alta.

Opiskelijoiden näkemykset arvosanojen merkityksestä vaihtelivat. Jotkut opiskelijat ajattelivat, että arvosanoilla on merkitystä ennen kaikkea jatkon kannalta, sillä ne ”antaa enemmän vaihtoehtoja eri suuntiin”. Eräs opiskelija kertoi, että ”kyllähän ne sillä tavalla vähän määrittää, että miten sä osaat” ja yksi opiskelija totesi, että arvosanoja on kiva saada. Toisaalta arvosanat tuottavat joillekin myös stressiä, vaikka sitä ei tarvitsisi kokea.

“Loppujen lopuksi arvosanoilla ei ole mitään merkitystä elämässä. Ne on vaan se, miten sä oot aikaisemmin pystynyt tekemään asioita. (--) Ei niistä tarttee stressata, vaikka siltä saattaa tuntuakin.“

Omaan tulevaisuuteen nuoret suhtautuivat myönteisesti. Osalla oli selvät suunnitelmat jatkaa työelämään, mutta osalla ei ollut vielä suunnitelmia tulevaisuutta varten.

“Minä en halua ikinä tehdä sellaista työtä, joka ei silleensä kiinnosta, että sitä tekisi vaan rahan takia. Siinä menee mielenkiinto työhön, elämään ja kaikkeen muuhunkin. Mä haluan tehdä aina sitä, mitä mä rakastan tehdä. Varmaan koulun jälkeen jotakin. En mä tiiä, mä varmaan käytän jonkun tuntemattoman ihmisen kaikki rahat ja muutan jonnekin Eurooppaan. En mä tiiä. Mä vaan meen tuulen mukana, tuuli kuljettaa. Mulla ei oo ikinä suunnitelmia. Ja se on hauskaa.“

Ammatti­opisto yhden­vertaisena paikkana?

Opiskelijoiden mukaan ammatti­opisto on osalle nuorista hyvä paikka. Ammatti­opintojen sopivuus on yksilöllistä: siihen vaikuttaa se, mistä on kiinnostunut, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä ja miten parhaiten oppii. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta opiskelijat korostivat hyvän ympäristön ja mukavien ihmisten merkitystä.

“Ainut asia, mikä merkitsee motivaation saamisessa, asioiden tekemisessä on se, että on oikeasti hyvä ympäristö ja hyvät ihmiset ympärillä. Muutapa ei oikeastaan tartteiskaan.“

Opiskelijat kertoivat arvostavansa ympäristöä, jossa voi olla oma itsensä, jossa on hyvä työrauha ja jossa kaikkia kohdellaan saman­arvoisesti. Nuorten kokemukset näistä asioista vaihtelivat. Osa kertoi tuntevansa olonsa ammatti­opinnoissa rennoksi ja piti ammatti­opintojen hyvänä puolena sitä, ettei itseään tarvitse verrata muihin. Osa kertoi, ettei aina tunne oloaan mukavaksi kaikkien ihmisten seurassa. Se, että aikuiset ovat kiinnostuneita kaikista opiskelijoista, on tärkeää. Myös tiloilla on vaikutusta mielialaan. Luovat ja viihtyisät tilat nostavat mielialaa, kun taas jäykät tilat, joissa esimerkiksi pulpetit ovat järjestyksessä, vähentävät viihtyisyyttä.

Opiskelun ja osaamisen erot

Opiskelijat tunnistivat useita eroja ammattiin opiskelevien nuorten opiskelussa ja osaamisessa. Ihmiset ovat lähtökohtaisestikin erilaisia ja kaikki oppivat eri tahtiin. Ammatti­opistossa kaikki opiskelevat itseään varten.

“Ihmisiä on niin paljon erilaisia ja eri ihmiset oppii eri tahtiin, ja jotkut ei opi joitakin asioita ollenkaan. Niin niitä eroja on aina olemassa. Se pitää katsoa silleen ehkä ihan yksilöllisesti, että mitä pystyy tehdä. Mitä haluaa sen oman oppimisensa vuoksi tehdä.“

Osaamisen eroja ei pidä yrittää tasoittaa opiskelijoiden mielestä, koska kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan yhteiskunnassa: ”Minä osaan varmaan puhua viittä eri kieltä ja jotkut ei osaa. Se on ihan fine, koska ihmisiä tarvitaan eri paikoissa, ja silleen tämä yhteiskunta toimii.”

Opiskelun tuki

Opiskelijat kertoivat, että heidän opiskeluaan tukee parhaiten yksilöllinen opetus sekä se, että opettaja tuntee opiskelijat. Kotona tärkeää on vanhemmilta saatu tuki. Opiskelijat pitivät tärkeänä, että vanhemmat ovat kiinnostuneita nuoren opiskelusta, kannustavat, keskustelevat rauhallisesti ja antavat viisaita neuvoja. Myös kavereiden tukea opiskelussa pidettiin tärkeänä. Eräs opiskelija korosti erityisesti työkavereiden merkitystä: ”niitten kauttahan mä opin paljon, kun ne on tavallaan mun opettajia siellä työpaikalla”.

Kehittämis­ehdotukset

Opiskelijoilla oli useita kehittämis­ehdotuksia sekä opiskeluun että yleisemmin yhteiskuntaan liittyen. He toivoivat mahdollisuutta vaikuttaa enemmän opintojen sisältöihin, koska nyt he joutuvat opiskelemaan myös asioita, jotka eivät kiinnosta: ”haluaisin nähdä sen maailman, missä voi silleen vähän tarkemmin suunnata opiskelu­valintoja ja ammatti­osaamista”. Myös opiskelu­ympäristöihin toivottiin muutosta. Ihanteellinen oppimis­ympäristö olisi sellainen, jossa jokainen oppija tulisi huomioiduksi yksilönä:

“Siellä on tosi luovan näköisiä luokka­huoneita, että siinä on joka persoonalle oma. Kun on erilaisia oppijoita. Jotkut oppii netistä tosi helposti ja jotkut oppii paperilla ja jotkut oppii tekemällä, niin siihen on jokaiselle opiskelijalle omat ihan kokonaan. Niin se tekee opiskelusta todella tehokasta ja miellyttävää.“

Toinen opiskelijoita mietityttänyt asia oli kiusaaminen, jota tapahtuu heidän mielestään liikaa kouluissa. Ongelmana on erityisesti kiusaamiseen puuttuminen: ”Pinnallisesti puututaan, mutta sitten itse ongelmaan ei välttämättä.” Nuorilla oli useita ratkaisuja tilanteeseen. Kiusaajille pitäisi antaa riittävästi apua. Lisäksi terveellisiä tunteiden käsittely­taitoja pitäisi opettaa ihan kaikille. Jokaisen pitäisi ymmärtää, että kiusaaminen ei ole sallittua.

“Kiusaaminen ei ole okei. Sellainen ajatus pitäisi olla jokaisella päässä. Koska kiusatulle tulee siitä negatiivinen muisto, joka jättää jäljen koko loppu­elämäkseen. Mutta kiusaaja taas, niin hänelle se on vaikka normi tiistai, niin hän ei tietystikään sitten luultavasti edes muista sitä.“

Opiskelijoiden kolmas kehitys­ehdotus liittyi kulkuyhteyksiin, jotka ovat Kainuun syrjäkylillä todella heikot. Bussi­yhteydet ovat vähentyneet ja usein nuoret ovat vanhempien kyydin varassa: ”No enhän mä pääse sieltä minnekään, jos mä en mene vanhempien kyydillä tai sitten lähde pyöräilemään.” Huonot kulku­yhteydet rajoittavat esimerkiksi kavereiden näkemistä. Ratkaisuna nuoret näkivät sen, että ajokortin pystyisi hankkimaan jo ennen täysi-ikäisyyttä. Toisaalta autokoulua pidettiin liian kalliina, ja moni nuori pyrkiikin säästämään ottamalla vain minimimäärän ajo-opetusta, jolloin ajokokemus jää liian vähäiseksi.
Päättäjiltä opiskelijat toivovat huolellista päätöksentekoa ja sitä, että he kuuntelisivat myös nuoria.

“No kaipaan, että ne oikeesti kunnolla ajattelee asiat ja katsoo tarkkaan. Kuuntelee meitä, jotka kertoo meidän mielipiteitä. Tietenkin kaikilla, myös päättäjilläkin on omat mielipiteensä asioista, mutta kattoisi kokonaisena. Että saisi positiivisetkin päätökset tehtyä, joista suurin osa hyötyy.“