LAPS/23/2023, 14.9.2022

Nuone-teema­tapaaminen

Teema: Vanhempansa menettäneiden lasten ja nuorten saama apua ja tuki

Aika: 14.9.2022

Paikka: Teams-kokous

Osallistujat: kolme lasta ja nuorta, lapsen äiti, vapaaehtois­toiminnan koordinaattori Emilia Riikonen Nuoret Lesket ry:ltä sekä Katja Mettinen ja Annaleena Aira lapsiasia­valtuutetun toimistolta

Lapsiasia­valtuutetun toimiston ylitarkastaja Katja Mettinen ja viestintä­asiantuntija Annaleena Aira tapasivat vanhempansa menettäneitä lapsia ja nuoria etäyhteydellä syyskuussa 2022. Tapaaminen järjestettiin yhteis­työssä Nuoret Lesket ry:n kanssa. Paikalla oli lasten ja nuorten lisäksi myös nuorimman osallistujan äiti hänen tukenaan.

Tapaamisessa keskusteltiin lasten ja nuorten kanssa siitä, millainen apu ja tuki on ollut hyvää vanhemman menettämisen jälkeen, mikä saadussa tuessa ja avussa on harmittanut tai mitä kehittämis­ehdotuksia tai toiveita lapsilla ja nuorilla on saatuun apuun ja tukeen liittyen.

Lapset ja nuoret kertoivat, että heille tärkeitä tukea ja apua tarjonneita asioita tai ihmisiä ovat olleet lemmikki­eläimet, perhe, koti, kaverit sekä ammattilaiset kuten koulu­psykologi, opettaja tai vertais­ryhmässä käyminen. Ihmisille jutteleminen ylipäätään on auttanut. Myös yhdessä olo ja yhteinen tekeminen toisten kanssa on auttanut. Lapset ja nuoret kokivat kouluun ja muuhun normaaliin arkeen palaamisen pian menetyksen jälkeen hyväksi. Lisäksi lapset ja nuoret kokivat opettajan tai muiden ihmisten pienet ja luontevat huomioinnit aiheeseen liittyen hyväksi.

Saadussa tuessa ja avussa harmitti lapsia ja nuoria se, että palvelujen ja ammatti­avun saamisessa kesti kauan. He kertoivat, että voi myös olla vaikeaa löytää sellaista apua, mistä kokee olevan itselle hyötyä. Ammattilaiset eivät aina rohkene ottamaan vanhemman menettämistä puheeksi tai lähestymään aihetta muuten luontevin tavoin ja keinoin. Lasten mukaan ammattilaiset voivat olla keskenään eri mieltä siitä, mikä apu tai tuki olisi hyödyllistä. Lapsia ja nuoria harmitti, että ammattilaiset vaihtuvat usein. Tämä voi johtaa myös siihen, että lapset ja nuoret joutuvat kertomaan ammattilaisille samat asiat moneen kertaan ja ikään kuin aloittamaan joka kerta uudelleen alusta. Lapsilla ja nuorilla oli myös kokemusta siitä, että ammattilaiset kysyvät samaa asiaa moneen kertaan, mikä tuntui heistä harmilliselta ja vei myös aikaa seuraavalta asialta. Saatu palvelu saattoi myös katketa lapsen tai nuoren kokemana liian aikaisin. Lapset ja nuoret kertoivat, että tietoa avusta on heille vähän tarjolla ja kynnys mennä etsimään apua itse on korkea. He kertoivat, että heidän vanhempansa ovat tehneet ison työn etsiessään sopivaa apua heille. Lapset ja nuoret kokivat, että palautteen antaminen saadusta palvelusta oli vaikeaa.

Lapset ja nuoret esittivät myös toiveita tai kehittämis­ehdotuksia saatuun tukeen ja apuun liittyen. Ammattilaisen on tärkeää ottaa selville, mitä juuri tämä lapsi on mieltä ja millaisista avun ja tuen muodoista juuri tämä lapsi hyötyisi. He toivoivat myös, että ammattilainen pyrkisi tekemään puhumisesta tarpeeksi helppoa ja tukisi sitä esimerkiksi kysymyksillä tai vaikka yhteisellä tekemisellä. Olisi tärkeää, että palvelut joustaisivat kunkin lapsen ja nuoren tarpeiden mukaan. Toiveena oli myös, että olisi olemassa ammattilainen, joka kulkisi tarvittaessa pitkään lapsen rinnalla.